[tpi (poistunut käyttäjä)]

Kai nuo saa ennen karhuamista hoidettua. Sosku ei tue, kun ei ihan minimillä räpiköi. Alkuun kun olin tekemisissä antoivat toivoa että päihteettömyyteen voisi saada, sitten vaihtui samaan vanhaan eitipu-loruun. En viitsi kanssaan juuri asioida ellei pakko, menee vaan oma mielenrauha.
Omaa syytä kuten sanoin, ollut jo useamman kuukauden. Elän yli varojen.
Sitten tulee ylimääräistä omista tolloiluista ja kuun puolivälissä on aina rahat loppu.
Koetan aina tiukentaa otetta vaan en ole vielä pystynyt.
Liikaa jos jään omiin oloihin, pinna alkaa kiristyä ja lopetan kanssakäymisen kavereiden kanssa milloin mistäkin muka-syystä.
Oma saamattomuushan se vituttaa.Paha sanoa pitäiskö olla omissa olissaan lähinnä kun ihmiset helposti aiheuttavat paljon päänvaivaa;
vaiko opetella aina vaan josko joskus pää alkaisi toimia paremmin.
Samaa kehää tuntuu aina vaan elämä kulkevan ja vaikka kuinka yrittäisi, ei tunnu osaavan lähteä jollekkin ihan uudelle raiteelle.
KÄÄK

[Pjotr-77]

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkom ... d=msedgntp

SIIS EI HELVETTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! TAAS JA TAAS JA TAAS!!!!!! LOPETTAKAA JO VITUN ILLUMNATI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

[Pjotr-77]

VOI KUN olisikin tää "10-vuotta sitten" silloin tämä KAMMOTTAVA PAINAJAISMAAILMA jossa ei pysty tekemään yhtään mitään - jossa puheenaiheet ei koskaan enää vaihdu - oli KAUKANA vielä!! edessä olisi ollut ONNENTÄYTEISTÄ elämää piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän aikaa.. Jos oisin tajunnut oisin kekannut Amfetamiinin jo paljon aiemmin. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhhhh

[Winston-84]

Ei nyt vituta, mutta eilen vitutti hetkellisesti. Mulla oli taas hirveä lihomisen pelko -pakkomielle meneillään. Oikeasti en siis ole lihavaa nähnytkään, vaan olen reippaasti alipainoinen ja muutenkin hyvin pienikokoinen. Olen myös tällä haavaa laihtunut entisestään, jos vaakaan, mittanauhaan ja vaatteisiin on yhtään luottaminen. No, olin eilen tulossa ulkoa ja tuulikaapissa jotkut naapurit roudasivat ruokailuryhmää johonkin suuntaan ja tukkivat varsin tehokkaasti kulkuväylää. Toinen naapureista sanoi mulle "yritä mahtua ohi". Sanoi sen siis ihan ystävällisesti ja sillä ajatuksella, että anteeksi, kun ollaan tässä tien tukkona, mutta mun sekopääni tulkitsi sen hetkellisesti siten, että hän kuittailee mun "läskeistäni" . Ei siis vituttanut se naapuri, vaan omat vinksahtaneet mielenliikkeeni .

[NeuroKipu]

Vituttaa ku mikään ei toimi kipuun, oxysydonea vahvenpaa en saa. Alla on kiipulaastareita, diapamia, gagapentiiniä ja jotain muutakin, niin nyttten rommia ja olutta.

[Mastodontti]

Vituttaa ku mikään ei toimi kipuun, oxysydonea vahvenpaa en saa. Alla on kiipulaastareita, diapamia, gagapentiiniä ja jotain muutakin, niin nyttten rommia ja olutta.

No eipä ole mikään mahdoton ihme jos oksikodoni ei lainkaan toimi jos alla on kerta ilmeisesti bupre-laastari. Tuo buprenorfiini kun estää aivan täysin sen oksikodonin toiminnan.

Ps. Jos kuitenkin jossain vaiheessa hoksaat/älyät jättää ne bupre-valmisteet kokonaan pois (useamman päivän ajaksi, että vaikuttavat aineet kerkiävät kadota elimistöstäsi) ja päätät vihdoista viimein aloittaa nauttimaan oksikodonin mainioista kipulääkevasteista niin sitä alkoholia sopii ottaa sitten kohtuu varovaisella kädellä ettei ihan heti ensimmäisenä iltana iske tappava hengityslama koska se oksikodoni nyt on hieman eri luokan troppi/huuuuuuume kuin bupre (tai ne muut sinun kolmiolääkkeesi).

[Winston-84]

^ Neurolle on sanottu ennenkin tuosta asiasta niin sinun, kuin minunkin toimesta. Suosittelin myös lääkityksen tarkistusta farmaseutilla, jos lääkäri määräilee troppeja päin mäntyä, mutta jos herra mieluummin kärsii kivuista, niin omapa on asiansa.

Tänään vituttaa vähän heittelehtivät mielialat ja pienet tietokoneongelmat, joita nykymaailmassa onneksi riittää . Tällä hetkellä ei tosin mitenkään paska fiilis.

[Winston-84]

Kyllä se nyt tahmoo tuo mieliala, vaikka valoa kohtikin mennään. Tätä on jatkunut nyt varmaan pari viikkoa. Päihteilynikin on jäänyt sen verran vähiin, että sillä tuskin on suurempaa vaikutusta. Liekö taustalla sitten veljeni viimekesäinen kuolema, joka kummittelee edelleen .

Olen ollut itkuinen ja ärtynyt. Ihan pirun rasittavia pakkoajatuksia puskee joka väliin, stressaan typeristä asioista vielä enemmän, kuin tavallisesti ja syömishäiriöoireiluni on pahentunut. Traumafläsäritkin vaivaavat jälleen, vaikka pitkään sain olla niiltä rauhassa. Onneksi olen saanut nukuttua hyvin ja ei tässä nyt sentään ihan totaalista masista ole päällänsä. Olen ihan toimintakykyinen ja hyviä hetkiäkin onneksi riittää.

[Winston-84]

Kesäaika ja takatalvi.

[Winston-84]

Näinköhän joudutaan isännän kanssa TAAS perumaan ensivuodelle suunniteltu ulkomaan reissu tässä perkeleellisessä maailmantilanteessa. Ensin tuli korona ja sotki kaikki suunnitelmat ja heti kun se vähän hellitti, tuli sota. Ei meidän tarkoitus ollut Ukrainaan(tai Venäjälle tai Valko-Venäjälle) matkustaa, mutta sen verran lähelle niitä huudeja, että ehkä on parempi jättää väliin. Perkele!

[Winston-84]

Vetää kyllä mieltä matalaksi tämä nykyinen maailmantilanne. Tuo perkeleen sota menee koko ajan vain sairaammaksi . Ehkä luen liikaa uutisia, mutta toisaalta oloani myös tavallaan helpottaa se, että pysyn vähän kartalla siitä, missä mennään.

En pelkää, että Suomeen kohdistuisi suoraa sotilaallista uhkaa lähivuosina. Sen verran tehokkaasti Venäjä tuhlaa paukkujaan Ukrainassa siihen käsittämättömään sähläämiseensä ja onhan tuo lohdullista tietää, että Venäjän armeija on noin paska, vaikkei se ukrainalaisia siviilejä olekaan auttanut. Silti ensimmäistä kertaa elämässäni sodan uhka on alkanut oikeasti mietityttää ja ahdistaa, että mitä jos... Ja onhan tällä muitakin, epäsuorempia vaikutuksia. Nykyään suhtaudun ihan eri vakavuudella kyberhyökkäyksiin, informaatiovaikuttamiseen ja esim. ilmatilaloukkauksiin. Aiemmin lähinnä kohauttelin olkapäitäni noille siihen tyyliin, että kaipa tätä on vain kestettävä, kun naapuri on mikä on.

Isännällä kipuvaivat ovat pahentuneet. Pitkään pärjäili niiden kanssa ihan mukavasti, mutta nyt homma on mennyt huomattavasti huonompaan suuntaa. Tuon seurauksena toki on masentunut, kun ei kivuiltaan pysty tekemään niitä asioita, jotka ovat hänellä tärkeitä ja elämän sisältö. Aika avuton olo tässä itsellä, kun en pysty tekemään kummoisiakaan auttaakseni. No, ensiviikolla hän menee lääkäriin. Toivottavasti saa apua sieltä. Yleensä vaivansa on kyllä otettu ihan vakavasti ja niille on tehty se, mitä tehtävissä on.

[Korkinkadottaja]

24.2.2022 oli tosiaan synkin päivä Euroopan historiassa sitten toisen maailmansodan mutta tuon todellisuudesta irtaantuneen psykopaatin rauhanturvaamisoperaatio veljeskansan maaperällä menee kaikin puolin niin vihkoon että meidänkin NATO-jäsenyys on silkka muodollisuus kun ainoana uhkana on konkurssikypsä Venäjä mutta on sillä Pohjois-Korealla vielä ydinaseet.

[Winston-84]

mutta on sillä Pohjois-Korealla vielä ydinaseet.

Sehän tässä huolestuttaa, koska Putte keksii turvata isoihin pyssyihin ja pommeihin, kun tarpeeksi nurkkaan ajetaan ja luovuttaminen ei ole vaihtoehto... Se, että länsilogiikan mukaan ydinaseen käyttö olisi täysi itsemurha, ei välttämättä loppupeleissä merkitse mitään. Länsilogiikalla koko hyökkäys oli alunperinkin aivan absurdi. Onneksi tästä on kaiken kurjuuden keskellä saanut revittyä kosolti hupia. Jos asia ei olisi näin vakava, Venäjän toilailut ja sähläämiset olisivat kuin suoraan Pahkasiasta.

Henk.koht. elämässä ei tänään pahasti vituta mikään. No, katupöly vähän, jos jostakin pitää narista.

[vanamo]

pitkästä aikaa täällä… No lääkäri määräsi juuri truxalia ahdistukseen ja nukkumiseen. Ei uskonut kun sanoin että osastolla sitä on jo kokeiltu ja laittoi popsimaan uudestaan.

[Winston-84]

^ No, mitäs popsit sitä Truxalia? Tuskin se lääkäri tunkee kotiisi aseen kanssa vahtimaan, että otat määräämänsä lääkkeet. Kyllä ihmisellä on ihan itsemääräämisoikeus näissä lääkitysasioissaKIN, jollei ole suljettu pakkohoitoon.