[salmiakki]

Auttakaa ja neuvokaa mitä teen kun kolmetoista vuotias lapsi on jääny kiinni tupakan poltosta ja alkosta. Ja kertonu kaverille et hän välittää huumeita. Kollasin hänen puhelimen ja siel oli viestejä aikuiselta mieheltä tyyliin "tule tänne kun saan lapset nukkumaan ja mulla tekee mieli" Poliisille vein puhelimen ja kaveri on on poliisin vanha tuttu. Lapsi kieltää kaiken ja haluaa olla vain isällään. Sielläkin onneksi tulee kotiarestia joka myöhästymisestä yms. Lastensuojelutyöntekijät vain levittelevät käsiään. Olen todella surullinen kun ennen niin "fiksu" lapsi menee pois päin minusta ja koulusta tulee huonoja numeroita ku ennen oli vaan kasia ja ysiä. Olen ollu rauhallinen, en tuomitseva, pitäny kiinni rajoista, olen itse ollu selvinpäin. Ei tähän varmaan mitään patenttiratkaisua ole. MUTTA ANTAKAA LOHTUA TAI NEUVOJA olen niin yksin ja syytän itseäni kaikesta. Välillä on itsetuhoisia ajatuksia.

[Lellu_87]

Kasvatusta on vaikea neuvoa kun ei ole käsikirjoitettu mikä sopii kullekkin, kaikki ovat erilaisia ja omaavat erit tempperamantit ja eri asteisen kokeiluhalun. Juttelimme jo lasten isän kanssa kun odotin esikoista että mitä tehdään kun ne alkavat kokeilla (olen varma että kokeilevat jossain vaiheessa, mikä sen parempaa jos olen väärässä).
Mutta uskon siihen että näyttää koko ajan ettei hyväksy tiettyjä asioita, jos et hyväksy sitä kerran niin älä myöhemmin "hyväksy" siinä toivossa että saisi yhteyden "takas" kun kaikki muu tuntuu toivottamalta! Itse puolustan avoimuutta ja että lapsen kanssa istutaan alas ja keskustellaan yhdessä, eikä niin et sanoo lapselle istu alas ja kuuntele koska sä olet lapsi ja mä tiiän paremmin koska olen aikuinen.... jne. Ei ole mikään mikä alentaa enemmän kuin se!! Uskon että jos haluaa että lapsi kuuntelee sinua sinun pitää olla itse valmis kuuntelemaan häntä. Yleensä löytyy syy jokaseen käyttäytymiseen (niin hyvään kuin pahaan). Jos hän suostuu puhumaan niin älä hauku pystyyn tai saa paniikkia siitä mitä hän sinulle kertoo. Lasta ei voi rangaista avoimuudesta koska silloin lukittuvat takas kuoreensa. Se mikä pitää muistaa että tyttö tuossa iässä on hukassa vaikka hän itse luulee olevansa "aikuinen". Paras tapa on viettää aikaa yhdessä, ei pakottaa puhumaa vaa tehä asioita yhessä. Mennä retkeilemää tai jotai rakentavaa tekemistä.
Sinulle suosittelen myös ottaa yhteyttä vaikka A-klinikkaa ja kysyä jos sitä kautta saisit tavata jonkun joka on ollu väärällä tiellä mut löytäny oikealle reitille. Voisit keskustella ja ehkä paremmi ymmärtämään mitä tyttäresi pään sisällä tapahtuu. En tarkoita että hän käyttäisi mitään mutta, voisi olla opettavaista ottaa "oppitunti" ns "ammattilaiselta" joka on ollu suossa!
Kaikkea hyvää toivon sinulle ja paljon kärsivällisyyttä!
Miksi sinulla on itsetuhoisia ajatuksia? Murheet ja huolehteminen kuuluu elämään sen jälkeen kun saa lapsia, ne kulkee käsi kädessä!
Toinen asia, jos sinulla on sellasia ajatuksia niin mieti mitä tyttäresi päässä pyörii. Jomman kumman teistä on oltava vahva ja se EI OLE tyttäresi, se on sinun työsi olla tukipilari!
Nämä ovat minun ajatuksia.

[salmiakki]

KIITOS HYVÄSTÄ JA PERUSTAVASTA VASTAUKSESTA LELLU! Ihan totta puhuit mones tai itseasiassa kaikissa asioissa. Tytöllä on vaikea ikä ja minun on todella oltava se tukipilari. Hyvä kun sanoit et istutte vaan rauhassa alas ja puhutte ta i kun ja jos tyttö ei halua puhua niin yritän keksiä hänen kans mieleistä tekemistä. Yritän aina näitä keinoja, en alista tai halvenna tms. Ymmärrän ja rakastan tyttöä yli kaiken . Välillä omat itsesyytökset on aika rankkoja, ne ei tietty hyödytä ketään ja niiden kans mä vaan joudun elään. Ja se onkin vaikeeta: Pysyy itse streittinä hoitaa hommat hyvin ja kestää syyllisyys ja auttaa tytärtä. Mutta siinä elämässä on monesti juuri kyse. Se vaan sattuu, sydämeen.

[hengenheimo]

Eräs läheiseni oli tuon ikäisenä jo kriminaali varas ja amfetamiiniriippuvainen. Ei ollut äidin vika. Loppujen lopuksi viimeinen vaihtoehto oli huostaanotto (äidin pyynnöstä) ja sijoitus pohjoiseen perhekotiin pariksi vuodeksi. Nyt vuosia myöhemmin hän on kiitollinen ja ymmärtää äidin päätöksen. Rakastaa äitiään edelleen.

Teillä ei ainakaan vielä olla tuossa pisteessä mutta ajattelin tarjota näkökulmaa...
Jos olet ollut läsnä, asettanut rajoja ja ollut selvinpäin itsesyyttely on turhaa, joskin silti ymmärrettävää.

PS. Kauhulla muistelen omia teinivuosien sekoilujani. Ihme ettei äiti tuolloin saanut hermoromahdusta.

[salmiakki]

Kiitos! Olen itse ajatellut et jos tyttären "hommat" jatkuu minun on pyydettävä häntä sijoitukseen johonkin kauas pois täältä koska jos minä en pysty sitä ongelmaa lopettamaan niin jonkun muun on tehtävä se. Olen viime ajat (vuosia) ollut selvinpäin hänen kans ja antanu kaikinpuolin rakentavia esimerkkejä. Aikaisemmin oli runsasta alkon käyttöä ja en ihmettele et hänellä on huono esimerkki ja traumoja. Siitä kannan syyllisyyttä. Syyllisyyteni ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa vaan pahentaa sitä.

[jäljetön]

Täällä joku sanoikin että tuo on vaikea ikä. Ei olla enää lapsia eikä vielä aikuisiakaan. Voihan olla että kaikki tuo jää kokeiluksi, hän tavallaan etsii itseään, omia rajojaan. Olen kamalan pahoillani tilanteesi vuoksi. Valitettavasti en yhtään osaa neuvoa. Tuo perhekoti ei välttämättä olisi paha ratkaisu. Se voisi säästää tyttösi ja sinut ja keitä teitä muita onkaan siinä lähellä, monelta pahalta. Tietäisit että hän on turvassa ja saa apua, saisit itsellesikin mielenrauhaa. Toivon että teidän elämä järjestyy. Älä lakkaa taistelemasta, kyse on sinun lapsesta!

[soilisko]

Hei,
Tämä on vähän pirujen maalailua seinälle, mutta parempi puuttua tilanteeseen ajoissa kuin liian myöhään.
Oma tyttäreni käyttäytyi 13-vuotiaana ihan samoin. Sitten oli parempi vuosi välissä ja nyt ollaan tässä:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=22645

Näin ei siis tarvitse käydä.

Hanki=vaadi kaikki mahdollinen tuki itsellesi jotta osaat auttaa lastasi. Oikeaa tapaa en osaa neuvoa, mutta se on jo alku että keskusteluyhteys säilyy ja kapinoinnista huolimatta lapsi palaa kotiin. Niin moni jo tuossa iässä kokee aivan liikaa. On niin kiire lapsuudesta "aikuisten" maailmaan.

Soilisko

[Päihdelinkin toimitus]

Tiedoksi nimimerkille "salmiakki", että kannattaa käydä tutustumassa myös Kotikanava-keskustelualueeseen, jossa on enemmänkin läheisten päihteiden käyttöä koskevia keskusteluja: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2

Lisäksi esim. Apua.info-sivustolle on koottu yhteen eri auttavia tahoja: http://apua.info/

Ystävällisin terveisin,

Päihdelinkin toimitus

[salmiakki]

Lämpimät kiitokset kaikista vastauksista ja välittämisestä. Se lohduttaa aikas paljon ja täällä tuntuu tilanne NYT rauhalliselta...Tyyntä myrskyn edellä? KIITOS PLINKIN TOIMITUKSELLE KANS VASTAUKSESTA! Käynpä noilla sivuilla ja tulen varmaan keskustelemaan sielläkin.