[Winston-84]

Monet juopot sanovat: Mä juon ainoastaan/lähestulkoon pelkästään kaljaa(tai siideriä tai lonkeroa), en koskaan/aniharvoin tiukkaa viinaa. Ikään kuin se olisi jotenkin pienempi paha, terveellisempää tmv. Jos juo humalahakuisesti(tai oikeastaan muutenkin), niin elimistöön päätyy etanolia ihan saman verran, joi sitten mäyräkoirallisen bisseä tai pullollisen Kossua. Jos juo lavallisen kaljaa(24 kpl.), se vastaa jo n. kahta Kossu-pulloa. EHKÄ ainut ns. lieventävä asianhaara pelkän kaljan juomisessa on se, että siitä ei lähde ihan niin herkästi rähinä- ja muistinmenetyskänni päälle, kun se ei pärähdä päähän niin nopeasti, kuin tiukka viina. Omakohtaisista kokemuksista olen tosin huomannut, että rähinä ja muistinmenetys on täysin mahdollista saada aikaan pelkällä keppanallakin . Ja eiköhän siihen rähinätaipumukseen vaikuta kokolailla muutkin muuttujat, kuin juotujen juomien prosenttipitoisuus. No, jos elää pelkällä etanolilla, niin tietysti kalja on siinä mielessä terveellisempää, että saa edes vähän nesteytystä, mutta enpä moisella terveysvaikutuksella ihan liikaa kehuskelisi.

Tietenkin voi kertoa, että en tykkää muista alkoholijuomista, kuin kaljasta, mutta en tarkoittanut tässä yhteydessä tuollaista neutraalia toteamista.

[Winston-84]

Jos mulla ei ole maksa paskana, niin yhdellä kaverillani kyllä on. Ikää 45 vuotta ja ryypännyt itselleen sen tason kirroosin, että lekuri sanoi, että mikäli korkki ei mene kiinni NYT, se on menoa. Kaveri itsekin totesi, että eihän tämä ole hyvä homma ensinkään, mutta ei silti saa korkkia kiinni. Eipä ole ensimmäinen, eikä viimeinen alkoholisti, joka ryyppää itsensä hengiltä. Surullista, mutta enpä mä asialle mitään voi. Lähinnä tämä pisti miettimään, että mikäli olisin vastaavassa tilanteessa, lopettaisinko dokaamisen. Joo, kaikki me kuollaan joskus johonkin, eikä kukaan tiedä päiviensä määrää, mutta alkoholimaksasairauteen kuoleminen vain pruukaa olla varsin tuskainen ja ruma loppu. Olen miettinyt ja muistaakseni tännekin kirjoittanut joskus siitä, että pahinta johonkin vakavaan alkoholisairauteen sairastumisessa olisi minulle se, että sitten en voisi enää dokata. Tai tietysti voisin, mutta olisi moinen tilanne aikas vittumainen. Nykyisin juon tosin varsin harvakseltaan ja elämä selvinpäinkin maittaa, mutta kyllä mä sen verran psyykkisesti riippuvainen ja alkoholistin mielenmaiseman omaava olen, että ajatus siitä, että mun ei olisi jonkin ulkoisen pakotteen vuoksi mahdollista vetää pleksejä silloin, kun sattuu huvittamaan, aiheuttaa voimakasta ahdistusta.

[Winston-84]

Onkos Plinkin ainut rehellinen juoppo, eli Korkkis vielä hengissä?

[hydroxychloroquin]

hydroxy chloriquine <a href="https://hydroxychloroquinex.com/#">zyllthzt</a> what is hydroxychlor

[Korkinkadottaja]

Onkos Plinkin ainut rehellinen juoppo, eli Korkkis vielä hengissä?

[Winston-84]

Nykyään en juo ainakaan siksi, etten kestäisi pahaa oloani selvinpäin. Joskus aikoinaan saattoi olla toisin, joskin olen miettinyt käytinkö silloinkin paskoja fiiliksiäni vain hyvänä tekosyynä ryyppäämiselle.

Olin koko tammikuun varsin syvissä vesissä. Pirunmoista ahdistusta ja paljon "normaalia" pahempaa stressaamista tyystin turhista pikkuasioista riitti vaikka muille jakaa. Traumafläsärit vaivasivat potenssissa X, kuten myös aivan pilkkopimeät pakkoajatukset. Ikävöin niin edesmennyttä veljeäni, kuin kissaanikin oikein kunnolla. Syömishäiriöoireiluni meni ihan överiksi. Olin itkuinen ja ärtynyt, kärsin univaikeuksista, kuvittelin, että kaikki vihaavat mua jne., jne. Ajattelin jo, että kohtaa iskee psykoottinen masennus. Tuossa tilassa ajatuskin dokaamisesta oli totaalisen EVVK. Itkuviinan ryystäminen, hyi vittusaatana ! Tuli siinä sitten vietettyä Tipaton Tammikuu ihan ennalta suunnittelematta.

Helmikuussa oloni alkoi parantua huimasti ja helmikuun lopussa olin oikein hyvillä fiiliksillä ja päätin kiskaista sitten ihan reippaat 3 vuorokauden pleksit. Vaikeaa selittää, mutta nimenomaan siinä hyvässä olossa olin jotenkin täynnä ihme kaaosenergiaa ja se piti nollata viinalla. No, ihan hauskaa oli, eikä oloni ainakaan toistaiseksi palannut sinne pohjamutiin tuon nollauksen vuoksi. Oli muuten harvinaisen pitkä ryypynväli meikäläiselle tuo lähemmäs 2 kk, mutta se lienee pelkästään hyvä asia.

[Winston-84]

Tuli ihan nuoruus mieleen, kun viime lauantaina baarissa oksensin tuoppiin . En edes lentänyt pihalle. Kyseinen juottola tosin on tunnettu siitä, että suhtautuvat varsin liberaalisti tuonkaltaiseen ördäämiseen. Eipä ole tullutkaan ainakaan 10 vuoteen yrjöttyä alkoholin vuoksi. En kyllä muista, että olisin vuosiin oksentanut mistään muustakaan syystä.

[Projekti 0]

Mites täällä menee? Hakeuduin itse putken jälkeen omaehtoisesti hoitoonohjaukseen ja kokonaiset 18/365 päivää takana. Välillä taputan itseäni olalle, välillä mietin miksi vitussa menin sen tekemään. Noh, labroja siihen malliin, ettei vuoteen täydy juopottelua miettiä. Ekaa kertaa en itse asiassa ole edes miettinyt alkoholia hetkeen. Pakko on aika hyvä motivaattori.

En ymmärrä miksi joidenkin on niin vaikeaa myöntää itselleen olevansa alkoholisti. Itselleni ei ole koskaan tuottanut tuskaa. Tahi kertoa asiasta muille. Stigmat ja tabut on ihan anaalista ja tuskin edistää keskustelua aiheen tiimoilta. Sitäpaitsi rakastan itseäni taudista huolimatta. Kaikilla meillä on ristimme kannettavana.

[Winston-84]

^ Kiitoksia kysymästä. Ihan mukavasti menee. Tai sanotaan näin, että tässä on akuutimpia huolia ja isompia projekteja päällänsä, kuin tällä hetkellä ei-kovin-aktiivinen päihdeongelmani. Toki se vahvasti taustalla väijyy edelleen, mutta ei tällä haavaa elämästä isoa siivua haukkaa.

Mullekaan ei ole ollut koskaan mikään ongelma myöntää olevani alkoholisti. Taisin todeta sen jo teininä, kun viina alkoi viedä naista. Myös muille olen asiasta ollut aina varsin avoin. Poikkeuksena terveydenhuollossa olen asiasta valehdellut kirkkain silmin, koska kallonkutistamisen ja erinäisten PKV-lääkkeiden saaminen hankaloituu huomattavasti, jos siellä huutelee alkoholiongelmiaan. Tuossa toki taustalla ihan käytännön syyt, ei suinkaan vimmainen asian kieltäminen yleisellä tasolla. Kun en työelämässäkään ole, eikä tarvitse pelätä, koska alkavat keltaiset ja punaiset kortit heilua, niin mikäs siinä on avoimena olla.

Sitä en sitten tiedäkään, onko alkoholismin myöntämisestä mulle mitään hyötyä ollut. Ennemmin se on ollut lupalappu, että dokataan nyt sitten, perkele, kun kerran juoppoja ollaan. En tarkoita, että voivottelisin, kuinka olen niin poloinen ja sairas, että pakko ryypätä, enkä sille mitään voi. Sairaus, addiktio, mikä vain, mutta aina se silti on tietoinen valinta, kun ryhtyy kurlaamaan etanolia kurkustaan alas. Lähinnä tarkoitan, että kun on niin vahvasti ottanut omakseen alkoholistin/juopon identiteetin, siitä on pirun vaikeaa päästää irti, vaikkei se korkkaaminen enää aina tuntuisikaan mitenkään mielekkäältä valinnalta.

Niin joo, tsemppiä .

[Sir Jacques]

Yhellä mun edesmenneellä tuttavalla oli tapana vetää etanolia hihaan.

Toimiiko etanoli muka hihaan vedettynä?

Inhottava liuotin aine.

[Winston-84]

^ Siitä en tiedä, mitä tuon trollin mielikuvituskaveri vetää, mutta etanoli-injektiota käytetään ihan virallisesti terveydenhuollossa metanolimyrkytyksen hoitoon. En tosin tiedä, onko nykyään keksitty jokin parempi ja turvallisempi vasta-aine metanolille, mutta yhtäkaikki; I.V.:nä annettu etanoli kumoaa tehokkaasti metanolin vaikutuksen. Toki voi ajatella niinkin, että ihmisellä ei mene kovin häävisti, jos onnistuu hankkimaan itselleen metanolimyrkytyksen ...