[Pallogrilli]

Terve. Olen joskus lueskellut, etenkin tässä viime päivinä, tätä ketjua mitään kirjoittelematta mutta nyt ajattelin täräyttää tänne edes jotakin. Olen siis virallisten papereiden mukaan alkoholiriippuvainen, kaksisuuntainen ja epävakaa eli monilta osin perin vinksahtanut kaveri. Nyt olen ollut 43 päivää selvinpäin. Ei tämä selvinpäin olo mitenkään niin hirveää ole, mutta tuurijuoppo kun olen, vahinko on tarkoitus korjata ensi tilassa. Otin antabuksen viimeksi perjantaina, eli aion ryhtyä ryyppäämään heti kun tässä vain suinkin uskallan. Kävin eilen Alkossa ja lähikaupassa vähän shoppailemassa, käteen tarttui kaljalaatikko ja viisi pulloa erilaisia viinoja. Tuossa ne nököttävät, odottavat että milloinka meikäläinen tässä rohkenee ottamaan ensimmäisen huikan. Aiemmin antabuksen lopettamisen jälkeen jaksoin odotella viikon ennen kuin uskalsin aloittaa nautiskelun. Silloin naama vähän punoitti mutta eipä se menoa estänyt. Nytkin siis on odoteltava vielä rauhassa ennen kuin uskaltaa kuppia ottaa, ajattelin, että jospa saisin sen kaksi viikkoa pidettyä väliä tuon antabuksen ottamisen jälkeen

Olen tosiaan tässä viime päivinä pohtinut omaa päihdeongelmaani. Totesin tuossa tämän kovin pitkällisen selvinpäin olon jälkeen, että ei tämä selvänä oleminen mitään ole ratkaissut eikä oikeastaan muuttanutkaan, mitä nyt on vähän tasaisempi olo. Olen ollut selvänä muun muassa siksi että olen ollut masennuksen ym. takia osastolla ja kuntoutuksessa mutta tällä hetkellä se masennuskin tuntuu (toistaiseksi) olevan hyvin remissiossa. Onko tämä masennuksen paraneminen sitten seurausta selvänä olosta vai ei, sitä on vaikea sanoa. On siihen vaikuttanut moni muukin asia. Vaikka alkoholi kyllä osaltaan pahentaa masennusta, kuitenkin juominen on suurimman osan ajasta kohdallani ollut kivaa, sosiaalistakin, joten saan siitä elämääni ainakin jotakin. On se haittojakin aiheuttanut runsaasti mutta nyt kun tilanne on näin hyvä kuin se on, tuntee itsensä niin voittamattomaksi että samahan tässä on alkaa taas juomaan. Vaikka ei tässä mikään täysraittius toisaalta ikinä ole tavoitteena ollutkaan

Ketju herätti myös ajatuksia siitä, että tekeekö se alkoholismi nyt sitten ihmisestä jotenkin huonomman. Aiemmin olen tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, kun olen juonut. Ikään kuin selvä elämä olisi automaattisesti hyvä ja juominen paha. Ei kai se sentään niin mene. Juominen itsessään on aika neutraali asia. Sen tuomat haitat voivat kyllä olla ikäviä. Eikä selvä elämä ole pelkkää onnea, sekin voi olla yksinkertaisesti perseestä. Ja huono ihminen voi olla ihan selvinpäinkin. Ei se riippuvuus itsessään tee ihmisestä huonoa, vaan se, kuinka ihminen muuten toimii ja käyttäytyy (sikäli kun tällainen ihmisten hyvä-huono-jaottelu nyt ylipäätään on järkevää). En enää pidä itseäni niin lävitse huonona juomisen takia. Olen hyväksynyt sen että minulla on päihdeongelma enkä näe tällä hetkellä syytä lopettaa. Suhtaudun koko asiaan enemmänkin niin, että kun tässä kuitenkin tulee juotua, niin parempi kai yrittää tehdä se mahdollisimman vähillä vahingoilla. Siksi esimerkiksi olen lopettanut "muutamien" juomisen. Liian usein "muutaman" kaljan jälkeen olen löytänyt itseni tuhannen kännistä, toisinaan jopa sammunut puskaan tai herännyt putkasta kun on vähän luiskahtanut hanskasta muka niin yllättäen. Nykyään otan kunnolla tai olen ottamatta. Vaikka vain muutamankin pystyn kyllä tarpeen välttämättä niin "vaatiessa" juomaan, niin onhan se nyt vähän itsensä kiusaamista.

Pahoittelut pitkästä liibalaaban laskettelusta, toivottavasti en ilmaissut itseäni ainakaan kovin epäselvästi. Oikein hyvää helmikuuta juopoille ja muillekin!

[Winston-84]

^ Aika samankaltaisia ajatuksia itselläni omasta juoppoudestani.

Mä olen suurimman osan aikaani selvinpäin ja olen sitä oikein mielelläni. Mulla on elämässäni paljon tärkeitä ja kivoja juttuja, joihin en viinalla läträämistä halua yhdistää millään muotoa. Toisekseen; kännistä menee hohto varsin nopeaan, jos se alkaa olla krooninen olotila. Silti se mahdollisuus vetää parin-kolmen päivän räkä poskella -kännit pitää olla olemassa. Auta armias, jos sitä uhkaa jokin, johon en itse voi vaikuttaa. Silloin iskee hätä. Tämä kertonee suht pahasta psyykkisestä riippuvuudesta.

Kännissä on nykyään yleensä hauskaa. On tullut vedettyä ihan riittämiin rähinä- ja itkuviinaakin ja toilailtua vaikka mitä ääliömäisyyksiä, jotka kaduttavat, mutta tämä asia on iän myötä muuttunut ja syitä siihen en itsekään ihan tarkkaan tiedä. Ihmissuhteet, raha-asiat, hoitokontaktit psykiatriselle puolelle ovat kunnossa ja mielenterveys tätä nykyä niin hyvissä kantimissa, kuin se kaltaisellani umpihullulla vain voi olla. En kiistä, etteikö alkoholi minullakin vaikuta kielteisesti mielenterveyteen, mutta niin monet muut asiat vaikuttavat siihen myönteisesti, että plussan puolelle jäädään. Työkyvyttömyyseläkkeellä kun olen, ei ole mitään sellaisia aikatauluja ja velvollisuuksia, jotka pahemmin kärsisivät ajoittaisesta harrastustoiminnastani. Toki mullakin joitakin vähiä velvollisuuksia on, mutta viinanhimoni ei nykyään ole niin impulsiivista, ettenkö voisi hoitaa asioita pois alta ennen kun narautan korkin auki.

Mikä mua alkoholin käytössäni vaivaa, on sen vaikutus fyysiseen terveydentilaani. Vaikka kuinka olisi tyytyväinen juoppoelämäänsä ja sinut ryyppäämisensä kanssa, niin se ei suojaa alkoholin kiistattomilta terveyshaitoilta. Kaikki me joskus kuollaan, eikä kukaan tiedä päiviensä määrää, mutta alkoholisairaudet tuppaavat olemaan lopulta varsin tuskaisia ja rumia. Kauheinta ajatuksessa maksa-, haima- tmv. sairauteen sairastumisessa on se, että sitten en voisi koskaan enää dokata . Tällä hetkellä siis ajattelen näin, kun omakohtaista kokemusta noista ei toistaiseksi ole. Joo, kertoo jotakin vaikeasta psyykkisestä riippuvuudesta tuokin .

[Winston-84]

Välillä kuulee joidenkin alkoholistien(yhtälailla muidenkin addiktien) manailevan krapuloissaan ja morkkiksissaan, että on se kumma, kun ei koskaan opi. Miten niin ei opi? Ei alkoholisti/addikti lähtökohtaisesti ole yhtään sen tyhmempi ja huonompi oppimaan, kuin ns. taviksetkaan. Kyllä alkkiksellekin jää päähän se muistijälki siitä, että krapulahan dokaamisesta aina seuraa ja homma karkaa järjestäen lapasesta ja kerran korkattuaan tulee vähintäänkin juotua liikaa ja mahdollisesti jurrissa törttöiltyä muutakin, jos sellaiseen on taipumusta. Olennainen kysymys addiktioiden ytimessä onkin nimenomaan se, mikä saa kerta toisensa jälkeen ryhtymään juomaan tai toteuttamaan muuta addiktiokäyttäytymistä ja kokemaan sen valinnan mielekkäänä, vaikka ERITTÄIN HYVIN TIETÄÄ, että tästä ei hyvää seuraa.

[Winston-84]

Kertoo varmaan jotakin suomalaisten suhteesta alkoholi(smi)in tämäkin, että vähän väliä medioissa joku julkkis kertoilee alkoholismistaan ja korkin sulkemisestaan, kuin se olisi suorastaan sensaatiomainen asia. Viimeksi Roope Salminen avautui aiheesta, ah, niin kovin liikuttavasti.(Yritän kyllä vältellä Roope Salmista kaikin keinoin, mutta en voinut mitään sille, että tuo otsikko lävähti silmille, kun erehdyin avaamaan jommankumman iltapäivälehden sivut. En minäkään kaikkeen pysty varautumaan). Tuo on tosin jo sen verran vanha juttu, että varmaan sen jälkeen jo ties kuinka moni julkkis tai tavis on kertoillut samaa settiä jossakin julkaisussa. Mitä uutta ja ihmeellistä näissä juoppo-/raitistumisulostuloissa enää on? Paljon yllättävämpää ja mielenkiintoisempaa olisi, jos joku julkkis kertoisi, että en ole koskaan juonut pisaraakaan ja menee muuten tosi mukavasti näin. Kovasti nuo silti tuntuvat myyvän. Eihän moisia juttuja tuollaisella syötöllä puskettaisi, jos niitä ei kukaan ostaisi/klikkaisi.

Ja kuinkahan monta kirjaa on julkaistu siitä aiheesta, kuinka joku kulttuurityyppi/urheilija/iso pomo/poliitikko/tavis ryyppäsi, narkkasi, rällästeli ja sitten raitistui? En ole pahemmin noita lukenut(Toki jotkin voivat olla hyvin kirjoitettuja. Hyvin kirjoitettua tekstiä on aina ilo lukea, vaikkei sisältö olisi kummoistakaan), mutta luulisin, että noissa kaikissa stoori alkaa olla jo aika identtinen. Kaupaksi vain menevät nuokin. Muuan kaveri, joka asuu tuolla eräässä isommassa kaupungissa, kertoi, kuinka taannoin paikallinen tavaratalo meinasi kaatua, kun jengi ryntäsi sinne Jere Kamalahden ryyppäsin, narkkasin ja rälläsin -kirjan julkkareihin . Tämä oli siis aikaan ennen koronaa.

Sanovat, että seksi myy, mutta minä sanon, että päihdeongelma myy kyllä paljon paremmin.

Onko tässä ilmiössä kyse silkasta tirkistelyn halusta vai herättääkö alkoholi/alkoholismi monissa ihmisissä niin suuria tunteita, että niitä on projisoitava johonkin, esim. niihin julkkiksiin? Tätä tässä lähinnä mietin.

[Winston-84]

Aikakirjoihin merkittäköön, että olin kännissä vappuna, sekä aattona, että vappupäivänä.

Niin juoppo kuin olenkin, en ole varmaan kymmeneen vuoteen harrastanut pämppäämistä näinä kansallisina juopottelukekkeripyhinä, eli vappuna, uutena vuotena, juhannuksena ja mitä näitä nyt on(Joulu tekee poikkeuksen tässä asiassa). Mahdollisesti joitakin harvoja poikkeuksia em. "sääntöön" mahtuu, mutta ne ovat helposti laskettavissa yhden käden sormin. Ei tämä multa mikään tietoinen valinta ole. Jostakin syystä ei vain ole sattunut hapan maittamaan mainittuina ajankohtina. Nyt sitten suun napsutus sattui vapun kohdalle.

[Projekti 0]

Winston wanha kelmi, mitään käryä?

viewtopic.php?f=3&t=41910

[Winston-84]

Musta on tullut ihan amatööri. Olin kännissä vappuna ja nyt juhannuksena. Olen jo vuosia viettänyt nämä suomalaiskansalliset ryyppykekkeripyhät selvinpäin, vaikka aivan juoppo olenkin. Mulla ovat myös ryypynvälit pidentyneet ja rännit lyhentyneet näin vanhemmiten. Ei tässä iässä enää vain jaksa. Kohtuukäyttäjää musta ei sentään ole tullut ja todennäköisesti ei tulekaan. Mieluummin lopetan dokaamisen kokonaan, kuin alan kiduttaa itseäni kohtuukäytöllä. Mä en henk.koht. vain saa mitään irti muutamasta annoksesta ja yhden illan pikkuhiprakasta. Eihän sellaisesta tule, kuin vihaiseksi . Kyllä sitä ihan reipashenkinen perskänni pitää vetää, jos ylipäätään korkin päälle vaivaudun tallaamaan .

Psyykkinen riippuvuus alkoholiin mulla on edelleen vahva. Muuta en yritäkään valehdella, vaikka pämppääminen puhtaasti vahingossa onkin vähentynyt.

[Winston-84]

Jotkut raitistuneet alkoholistit kertoilevat lehtijutuissa tmv., kuinka ryyppäsivät salaa esim. puolisolta tai töissä pomolta ja työkavereilta. Olen suuresti ihmetellyt, miten helevetissä se onnistuu. No, salaa ryyppääminen on toki mahdollista, jos asuu yksin, eikä otto päällä ollessaan tapaa muita ihmisiä, mutta noissa em. tilanteissa oletan sen siipan/pomon/työkaverin/jonkun muun olleen ihan fyysisesti ja varsin tiiviistikin läsnä saman katon alla. Joo, jos toleranssi ja fysiologinen riippuvuus ovat ns. kohdillaan, niin toki lekallisesta tiukkaa viinaa tulee lähinnä normaaliksi, eivätkä kaikki ihmiset muutenkaan muutu kännissä käytökseltään mitenkään olennaisesti. MUTTA SENHÄN HAISTAA KILOMETRIEN PÄÄHÄN, jos joku on juonut etanolia vähänkin enemmän, eikä sitä hajua peitä ahkerakaan kurkkupastillien imeskely. Ja kun asetaldehydi oikein iloisesti hapettuu, sitä löyhkää ei selitä se, että otin yhden kahvikonjakin tädin synttäreillä 10 tuntia sitten.

Itse haistan naapuritalon juoposta(Sellainen hyvänpäiväntuttu, jonka kanssa aina vähintään tervehdimme ja usein juttelemmekin sanan-pari) heti, onko se tänään juonut vai ei ja tämä siis ihan pikaisella tapaamisella ulkoilmassa ja korrektin parin metrin turvavälin päästä. Samoin haistan kaverille illanistujaisiin mennessäni jo eteisessä, onko kaveri korkannut jo ennen tuloani. Enkä usko, että mulla on jotenkin poikkeuksellisen hyvä hajuaisti.

Joko ne juoppojen siipat ja pomot ovat A) jotenkin hajuaistivammaisia, B), niin vitun tyhmiä, etteivät tajua kerrassaan mistään mitään tai C) esittävät, etteivät muka huomaa mitään. Veikkaan, että vaihtoehto C on se yleisin . Jos olen itse juonut ihan kunnolla, niin silloin en tokikaan haista oman asetaldehydilöyhkäni läpi muiden viinanhajua. Vaihto D onkin, että ne "sala"-alkkisten puolisot, pomot ja kaverit ovat itsekin aivan jurrissa päivät pitkät .

[1970]

Mårgesta.

^^ Veikkaanpa, että kymmenen, viiden vuoden päästä ollet jo samanlainen kuivakka kakka suhteessa solumyrkkyyn, kuin meitsi.
Saatat silloin olla jopa kokonaan irti-poikki viunasesta, jota vaan alat enempi ihmettelemään ja koet vastareaktion.
Kauan tosin kestää, että pystyy silleen neutraalisti joltain osin tuon myrkyllisen liemen näkemään. Se vaatii etäisyyttä ja aikaa.

Alkohahoolin käyttäjän ikä on korkeimmillaan nelikymppisenä. Sen jälkeen pitää kuolla ja esimerkkejä todellakin piisaa Baddingistä, Cissestä ja Albertista lähtien. Råppa ei vaan oikein enää pilko jäkermaisteria toleranssibarometrin ollessa lakipisteessä.
Nuo esimerkkikeissit olivat kuitenkin raavaita äijäjuntteja. Naisen hehkeän kaunis vartalo sisälmyksineen ei kestä senkään vertaa.

Mutta mitä luunliukas happoämpäri on taviskansalle, tuolle lajimme enemmistölle ??

Sehän on ikivanha pöntönpimennin, kyvynhimmennin, loogisuuden tylsytin ja silti jalosukuinen seurustelujuoma,
jota valtaosa kaatelee ihan mukiinmenevästi, eikä siitä tule merkittäviä pitkäaikaisia ongelmia.
Se edistää tän katajaisen vormulalätkäkansan sukupuoliviehätystä ja johtaa, vaikkakin vaatimattomiin, lisääntymislukemiin.

Enkä koskaan vois aatella sen liuottimen kieltämistä. Mitä järkeä sellasessa olisi, sehän ois karmea globaalinen katastrofi, taas kerran.

Sitä paitsi ne pytynpesimen alaisuudessa duunatut tuhannet tapot ja muut vähämieliset temput kuuluvat väistämättä ihmismielen valikoimaan, aivan kuten henkinen ja fyysinen prostituutio ja sodat. Ja lähinnä spurgujengi mestaa toisiaan, ketä kiinnostaa, siis oikeesti.

Pillunmyynnin vapauttaisin ensimmäisenä ja vasta sitten kaikki muut kovat huimeet.
Jo avohaavan markkinoille tuomisessakin ois kerrassaan mojovasti potkua monelle kesäkeijolle
ja kestotrolliselle spedepellelle. Sehän oikeesti (käytettynä) toimii ja parantaa, aito luonnon menetelmä !
Itse ainakin paranin ja ylläpitohoito jatkuu usein iltaisin. Mut se ei taida nyt kuulua tähän ja tän ketjun aihepiiriin.

edit.
Sen vaan lisään, että kaupallinen versio on tietenkin vain tekninen ja taktinen hetula, jossa ei ole sitä kaivattua tunnelatausta.

[1970]

^^ Kylmää diggailin niistä julkimoiden raitistustarinoista, etenkin jos tyyppi oli pidetty ja esim. karismaattinen esiintyjä.
Luin tarkkaan Edelmannin ja Antti Reinin tarinat aiheesta. Raakaa ja kaunistelematonta, tylyä ja epäromanttista todellisuutta.

Kyse on oman elämän laadun huomattavasta parantamisesta.
Yleensä ja lopulta ne juodut vuodet ja vuosikymmenet vaan alkaa riittämään.

No, varmaan toi salailu kuuluu juopotteluun merkittävällä osalla alan tyypeillä.
Itse sitä tein ja 14-vuotiaana, vaikka lapsen juoppous pitäisi olla karamellit.

Vapaasti Arto Melleriä lainatakseni: jo ala-asteiässä hän sulloo apteekista käsin
suun täyteen salmiakkia ja vedet silmissä odottaa säväreitä. Tämä on vakavaa !

Kyl Melleri oli kova tekijä, loistava rappiorunoilija ja ennen kaikkea yllättävän fiksu ja älykäs, kumpaakin. Lahjakas, perkele.
Mutta ! jossain vaiheessa nerotkin voivat kännissä jäädä auton alle. Ja sitten vielä toisen kerran luikastua ja menehtyä,
ennen aikojaan. Ainahan se on turhaa ja surullista, on kyseessä sitten tavis tai yleistä omaisuutta. Pää ei ole uusiutuva luonnonvara.

Kalle Ahola: Puukkobulevardi by Arto Melleri -> https://youtu.be/cARoaNcvT4U

Tuota dokkaria tuli kateltua todella paljon ammoin, silloin 2000-luvun alussa.
Nyt tsiigasin sen taas ja ikävä kyllä lopusta puuttuu Tuomari Nurmion ja Mellerin pohdinnat.
Muistan sen niin, että Nurmio, joka on myös aivan oma lakeijansa ja oikeustieteen kandi, totesi, että

mennyttä loistoa ei enää ole

Alusta aloittaminen oli siinä kyseisessä pöytäkeskustelussa aiheena, että aina pitää aloittaa alusta.
Ja jokainen aloittaa alusta, toden totta. Mutta että jotain jo tietyssä iässä pakostakin osaa, eikä se ole kadonnut minnekään, ihmisellä.

Onhan se sekava leffa kaiken kaikkiaan, mutta juoni hieman muuttui, kun onnettomuus nro 1 tapahtui.
Ehkä se irrallisuus ja tilkkutäkkimäisyys on ihan tyylikeino, eikä vain kännissä duunattua filkkaa...
Diggailin tuosta kännissä, mutta kun sen nyt tai viime viikolla pätkissä uudelleen koin,
muistin, miten syvällisiä aiheita siinä lopulta on, ne pitää vaan nähdä, poimia ja ymmärtää, kuin

ajatus, rytmi ja melodia

ja

ettei liikaa mieti, mitä joku muu ajattelee,

ja

rakastaminen on päätös ja minä olen päättänyt rakastaa tuota naista

Oma elämänfilosofia ei kuitenkaan täysin nojaa Mellerin aatoksiin. Tai Ankkalinnan tiedotuslehtiin tai Nakke Nakuttajaan. Kyl mä enempi olen ammentanut "Koti kuntoon"-sarjasta, "Pulmusista" ja etenkin suuresta ihmiselämyksellisyyden sankarista "Simpsoneista."

Todellinen kokopäiväjuoppous on erilaista. Siinä vain istutaan ja juodaan purkki tyhjäksi.
Ollaan eristyksissä, vihataan ja pelätään. Ei oteta kontaktia, eikä vaihdeta näkemyksiä livenä.
Täysin vierasta kaikelle elämälle. Sellasta se mulla oli ne viimeiset vuodet. Aikansa. Kutakin.

Arto Melleri - yksinäisen tähden harhailija (2004) https://youtu.be/T-ulNLmnfxg

[Winston-84]

Jokainen (juova) alkoholisti on suurkuluttaja. Sillä ei ole niin väliä, tissutteleeko seitinohuessa tasaisesti pitkin päivää, vetääkö tuurijuoppotyylillä ennalta määräämättömän selvän kauden jälkeen armottomat pleksit, joita ei pysty katkaisemaan yhteen iltaan vai kiskooko ihan HC-ammattilaisena pullon-pari tiukkaa viinaa jokaikinen päivä. Jokatapauksessa alkoholia päätyy elimistöön reippaasti riskirajat ylittävät määrät.

Voiko ihminen olla suurkuluttaja olematta alkoholisti? Periaatteessa mahdollista ja varmasti tuollaisia tapauksia jokunen jostakin löytyy, mutta veikkaan tuon olevan hyvin harvinaista. Jokainen, joka on muutaman kerran kännit vetänyt, tietää, että krapulahan siitä seuraa+muut mahdolliset lieveilmiöt, kuten muistinmenetys. Ei ihminen, jolla ei ole riippuvuutta sellaista jaksa kovin usein kärsiä. Joskus harvoin juhlan kunniaksi tuollaisen voi toki riskeerata, kun tietää, että sitä huvia riittää sitten vain sen illan ja sen jälkeen korkki pysyy kiinni ihan pitämättäkin pidemmän aikaa.

[Mastodontti]

Voiko ihminen olla suurkuluttaja olematta alkoholisti? Periaatteessa mahdollista ja varmasti tuollaisia tapauksia jokunen jostakin löytyy, mutta veikkaan tuon olevan hyvin harvinaista.

Duodecim(Alkoholin suurkulutus ja alkoholismi)

"Merkittävä osa terveyttä uhkaavasta suurkulutuksesta ei liity alkoholismiin. Vain harva alkoholin suurkuluttaja on alkoholisti."

Toisin sanoen on aivan valtavasti (n. 10% väestöstä) dokaamisesta paljon nauttivia suurkuluttajia (miehet yli 24annosta viikossa/naiset yli 16annosta viikossa) joita ei krapula (tai muut haitat) pelota/rajoita kovinkaan paljoa tai niitä tiloja syystä tai toisesta ei pahemmin ilmene.

Ja ratkaisevin erohan suurkuluttajalla ja alkoholistilla on, että jälkimmäinen on vakava (ja erittäin usein ennenaikaiseen hautaan suistava) sairaus jolla on tarkat diagnostiset kriteerit kun taas ensimmäinen on vain sangen epäterveellinen tapa elää.

Ja itseasiassa tämä sama ilmiö koskee kaikkia muitakin kovia tai vähemmän kovia huumeita kuin vain alkoholia. Eli karkeasti ottaen sadasta kunnolla douppaavasta ihmisestä vain n. 15kpl:tta on varsinaisesti narkomaaneja ja lopuilla ei esiinny mitään sairaudeksi luokiteltavaa addiktiosairautta vaikka jotkin huumaavat aineet hyvin maistuisivatkin.

Harvoin muuten kuulee tai saa lukea mistään, että:
"Merkittävä osa terveyttä uhkaavasta huumeiden käytöstä ei liity narkomaniaan. Vain harva huumeiden käyttäjä on narkomaani."

Ps. Mistä muuten kumpuaa ajatus, että ihminen joka ei ole alkoholisti ei oletettavasti yleensä jaksaisi kärsiä etanolin erilaisista haittavaikutuksista? Käsittääkseni suurkuluttaja nauttii kovasti alkoholin mielihyvävaikutuksista (keskimäärin ehkä jopa enemmän kuin varsinaiset alkoholistit joilta osalta tietysti mielihyvän saaminen on loppunut jo aikoja sitten ja juodaan vain ns. "itkuviinaa" väkisin) ja hän yksinkertaisesti kai laskee juomisen hyödyt haittoja suuremmiksi.

[Winston-84]

^ Joo, uskon kyllä, että Duodecim sanoo noin. Vaikka pidänkin Duodecimia varsin hyvänä ja luotettavana lähteenä, niin nuo alkoholismin diagnostiset kriteerit voisi mielestäni päivittää tälle vuosituhannelle. Niillä kun tunnutaan viittaavan lähinnä äkkijyrkkää alamäkeä itsensä veneen alle ryystävään Lasol-Arskaan tai vastaavaan Turmiolan Tommiin. Suuri osa alkoholisteista ei sellaisia ole. Kertonee jotakin Kuningas Alkoholin asemasta yhteiskunnassa kulttuuriin kuuluvana "välttämättömyytenä". Ja jotenkinhan siihen pakonomaisesti ryyppäävään itkuviinatilaan päädytään. Harvempi siihen heti ensikännin jälkeen siirtyy.

En tokikaan ajattele, että jokainen kännissä juhlija ja hiprakasta tykkäävä olisi alkoholisti tai akuutissa vaarassa alkoholisoitua. En tosin ajattele, että jokainen huumeiden viihdekäyttäjäkään on narkomaani.

[Korkinkadottaja]

Alkoholismi muuttuu elämäntavasta sairaudeksi vasta silloin kun se menee itkuviinan puolelle.

Mutta kiitos kysymästä, minä tykkään edelleen törpötellä.

[Winston-84]

^ Mutta onko elo ilman viinaa pelkkää itkua ja hammasten kiristystä? Siinäpä olennainen kysymys .