Hyvinvointi ja vauraus kulkevat käsi käsdessä. Ne ovat erottamattomia toisistaan. Suomi on vauras maa, alhaisimmalla mittapuulla. Vauraus perustuu ennenkaikkea ihmisiin, ihmisten väliseen yhteistyöhön. Kylmässä Suomen maassa viihtyvät he, ketkä ovat yhteistyöhalukkaita. Hyvinvointi ja sitä kautta vauraus perustuvat sille, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on perushyvinvointi turvattu. Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta eläminen on myös Suomessa erittäin kallista. Ahnehtivien talouskilpailijoiden on siis turha valittaa. Usein luovimpia tulee heistä, ketkä eivät sovi koneiston rattaiksi ja usein joutuvat turvautumaan "etsimis"ajanjaksoon. Jonkinlainen osuus on myös heitä, ketkä tekevät ilmaiseksi enemmän hyvää ja vähemmän pahaa, kuin jotkut hyvin tienaavat. Opimme omat läksymme ja maamme tilanne paranee sitä nopeammin, mitä useampi alkaa työskentelemään yhteiselle edulle, ei vain itselle.
Moni kulttuurivaalija matkustelee lentokoneella ympäri maailmaa, ostaa asuntoja etelästä, muuttaa väliaikaisesti tai joskus pysyvästi. Kaikissa maissa ihmiset hurahtavat kuka mihinkin kulttuureihin milloinkin. Pohjoisessa syödään talvellakin etelän viilentäviä hedelmiä ja muita eksoottisia ruokia arkipäiväisesti, moni edes miettimättä kustannuksia tai kotimaisia vaihtoehtoja, jotka usein sopisivat ilmastollisissa olosuhteissa, sekä genettisesti paremmin. Samoin on monen muunkin asian kohdalla. Minä kannatan vahvasti paikalliskulttuurellisuutta. Mutta ihmiset vaativat kuitenkin aina olla vapaita olemassaolevien mahdollisuuksien suhteen. Ihanneutopiani on maailma, jossa koko ihmiskunta toimii yhtenä siten, että kaikissa kulttuureissa, niiden syntysijoillaan on ylelliset ja ilmaiset oltavat jokaiselle. Saasteita ei ole, joten ruokaa voi kasvaa joka puolella. Joka puolella on myös villiä karjaa.
Viihtymistiloja on joka lähtöön, kuten asuinkommuunejakin, joissa ihmiset elävät yhdessä ja ovat siten motivoituneet tekemään ja jakamaan töitä. Tiloja on rauhallisuuden suhteen joka lähtöön. Näin ihmiset olisivat vapaita liikkumaan saasteettoman tekniikan puitteiden nopeuksissa edelleen ympäri maailmaa, mutta eivät tarvitsisi kantaa mitään mukanaan, kulttuurista kultuuriin, jotka olisi elvytetty rikkaiksi. Ei kukaan ilman omaa työpanosta kauaa jaksaisi asua tai matkustaa, kuin maan paossa.
Maailma ja kaikki sen kulttuurit on kuin maalauspaletti useine kauniine väreineen, joilla kaikilla on oma ainutlaatuinen sävynsä. Jos sekoitetaan ne kaikki, ei yhtään väriä jää jäljelle, eikä yhtäkään väriä voida enää erottaa aikaansaadusta sotkusta.
Yksi keino erottaa värejä on ottaa tarpeeksi takaisin päin.