[Varpusemo]

Asuntomessut ja Mika Häkkinen.

[Varpusemo]

Tampere

[Varpusemo]

Minihame ja lenkkarit.

[Varpusemo]

Arttu Wiskari

[Winston-84]

Toinen niskakarvat pystyyn nostava juttu on raha-asioista puhuminen. Esim. jos joku kysyy vaikka jonkun mulla käytössä olevan vaatteen, laukun tms hintaa. (Useimmiten noita hintoja kyselee vielä sellaiset ihmiset, joilla ei olisi varaa niihin tai eivät käytä vaikkapa merkkilaukkuja, joten siihen kyselyyn sisältyy paheksuntaa, kateutta tai ihailua.) Ei ole vain omaa tulkintaa, vaan osa on ihan avoimesti myöntänyt ja muut ihmiset. Samoin ärsyttää, jos joku kysyy paljonko tienaan tai olenko ostanut jotain omilla rahoilla vai jonkun toisen, esim. vanhempien. Lähimpien ystävien kanssa voin noista raha-asioista puhua, mutta silloin tietää, ettei ole kateutta tms. ilmassa, eikä jutut liiku eteenpäin.

. Se, että raha-asioista ei puhuta on kyllä nimenomaan kateellisten ja katkerien Suomi-junttien juttuja. Ei tuollaista vaikenemista ja kyräilyä missään sivistyksen parissa harrasteta.

Yleensäkin mua ottaa päähän tämän suomalainen(ko vain?) mentaliteetti, että kynttilää on vaalittava visusti vakan alla. Jos on hyvä jossakin asiassa/ylpeä jostakin saavutuksestaan/iloinen jostakin omistamastaan asiasta, niin sitä ei saisi avoimesti näyttää ja kertoa. Ihan sama; oli kyse sitten siitä, että onnistui ensikertaa elämässään tekemään nakkikastikkeen, osaa soittaa viulua, kuin Paganini, kaikista kolmesta lapsesta tuli diplomaatteja tai osti unelmiensa kaaran, niin pitäisi pitää turpansa kiinni ja olla kuin ei olisikaan. Jos erehtyy kehaisemaan, että mä olen kyllä tosi hyvä tässä tai tää mun uus kämppä on kyllä niin magee, niin äkkiäkös siitä ajatellaan(Tai ainakin nämä kateelliset vittupäät ajattelevat), että siinäpä on leuhka tyyppi, joka kuvittelee itsestään ties mitä. Totta kai tyhjällä leuhkijoita ja itseään täynnä olevia itsestään liikoja luulevia tapauksia riittää, mutta se on aivan eri asia, kuin se, että aidosti iloitsee/on ylpeä ja hyvillään jostakin asiasta elämässään.

Onhan tämä turhan vaatimattomuuden ja kyräilyn kulttuuri onneksi vähentynyt ainakin nuoremman polven keskuudessa, mutta ihan tarpeeksi riittää silti niitä yksilöitä, jotka ovat kateellisia ja naama sitruunalla jo tyyliin siitäkin, että naapuri halvaantui ja nyt se saa siitä hyvästä pari ilmaista taksiseteliä kuukaudessa . Ja vastaavasti sitten niitä, jotka eivät uskalla avoimesti näyttää ilon ja ylpeyden aiheitaan, kun pelkäävät, mitä muut ajattelevat ja alkavatko ne puhua pahaa selän takana.

[Winston-84]

Tatuoinneista: Huvittavat nämä fiftarit, jotka ovat niin päästä varpaisiin ja henkeen ja vereen 50-lukua ja puhuvat siitä jopa elämäntapana, PAITSI että ovat myös päästä varpaisiin tai ainakin ranteista kaulaan asti tatuoituja. Ei 50-luvulla ollut tatuointeja. Tai oli; merimiehillä ja ehkä kaikkein hurjimmilla linnakundeilla, mutta tavallinen tai vaikka vähän kapinallisempikin nuorisokulttuurin edustaja ei sellaisia uskaltanut edes ajatella villeimmissä fantasioissaankaan.

[lizzy]

Pesävitunpallo, rekkarit tyyliin PAN-0, HESA....se on hei Helsinki.

[Varpusemo]

Sukka ja sandaalit yhdistelmä.

[Varpusemo]

Suomi maailmanmestarit 1995 lippis, mustat tanssikengät, valkoiset "jenkkisukat" ja jalkapallo-shortsit.

[Varpusemo]

Käteismaksu

[Varpusemo]

Katsastuskonttori

[Varpusemo]

Halpismatkat etelän aurinkoon- Lanzarote, Teneriffa ym.

[Varpusemo]

Fritsut ja tatskat.

[Varpusemo]

"Jumppakerho"

[Varpusemo]

Temptation Island ja muut kotimaiset "Reality" sarjat.