[Korkinkadottaja]

Elämässähän on pakollista ainoastaan kuolema.

Miten noiden luonnollisten asioiden välimuodon viettää, on täysin yksilökohtaista.

Minä olen kokenut hyväksi standardiksi, että on sujut menneisyytensä kanssa, joka ei tässä tapauksessa merkitse pätkääkään.

En taatusti ole ainoa, jolla oli suorituspaineita elämän kanssa, vaikka iskettiin aika heikot kortit kouraan.

Totuuden hetki koittaa vasta kuolinvuoteella: Opinko elämästä yhtään mitään vai menikö tämä päin persettä?

EDIT: Korjasin kännitypoja, joten ei tämä juoppo vielä täysin turha jätkä ole.

[Winston-84]

Totuuden hetki koittaa vasta kuolinvuoteella: Opinko elämästä yhtään mitään vai menikö tämä päin persettä?

Mä en vielä ole kuolinvuoteellani TOIVOTTAVASTI, semminkin, kun olen tuolissa, mutta kyllä mä henk.koht. olen sitä mieltä, että jotakin, aika paljonkin, on tullut opittua, eikä tämä aivan päin persettä mennyt . Fiilikset ovat nuo tällä haavaa. Mieli voi muuttua moneen kertaan sinne kuolinvuoteelle saakka ehdittyäni. Sikäli olisi ihan mukavaa jäädä vaikka auton alle tai tulla yhtäkkiä jonkun random hullun puskista ampumaksi, ettei tarvitsisi käydä sitä kuolinvuodekelailuvaihetta lävitse, koska aika turhaa hommaa tuo lienee .

[Korkinkadottaja]

Minusta tuntuu, että edesmenneen isäni viimeinen ajatus oli, että tämä meni nyt päin persettä. Ja pahoin pelkään, että samoin käy myös läheisriippuvaisen alkoholistiäitini kanssa. Minä sentään olen kurjasta elämästäni ottanut sen verran opikseni, että kaikki on turhaa. Ja siinä vaiheessa kun odotukset nollataan, niin kaikki on jatkossa kotiapäin. Kurjakin elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

[Chas]

Ei kai nyt koko elämä ole voinut mennä päin persettä? Eihän sitä äidistä tulla ulos viinapullo kourassa? No joo, ymmärrän kenties mitä tarkoitat, mutta sit sun faijalla on täytynyt mennä tosi huonosti. Mulla aika kultaa jotkut muistot, niitä on hyviä ja huonoja. Silti jos läheiset tietävät että rakastan heitä kun lähden, niin se riittäisi mulle.

[Korkinkadottaja]

Olen kyllä edelleen totaalisen tietämätön tämän ikuisen kysymyksen äärellä.

Oli taas tärkeä nosto, mutta ehkäpä jatketaan joskus selvemmällä päällä.

[Pohjattoman nuiva]

Elämän tarkoitus on lisääntyä, ja pitää populaatio olemassa.

[Zeus76]

Elämän tarkoitus on lisääntyä, ja pitää populaatio olemassa.

Mä oisin kans vastannu varmaan tolleen joskus reilu 10 vuotta taaksepäin, mut nykyään on maailmankuva "hieman" muuttunu synkempään suuntaan...

Ku on aikansa seuraillu tätä nykymenoa ja mihin suuntaan on asiat kehittymässä täällä pallolla, niin en voi kyllä väittää olevani enää sitä mieltä, et tänne kannattais lapsia tehdä ja jättää kärsimään..!

En tiedä, varmaan oon jotenki tunne-vammanen kaiken tän oman paskan näkemisen jälkeen, niin tuntuu et kuka haluis enää syntyä vapaaehtoisesti tänne.?
Ja eipä toi maailman politiikan kehittyminen nykyiseen suuntaan, vahvista ainakaan omaa näkemystä..!
Tiedä mitä on olemassa (jos on olemassa) enää 20-vuoden päästä...

Mutta ajatuksena toi on toki kaunis, ja varmaan suurimmalle osalle ihmisistä se "tärkein" tehtävä, siinä omalla lyhyellä vierailulla täällä pallolla, mitä ihmiselämä on isommissa mittakaavoissa katseltuna.

[Pohjattoman nuiva]

^No juu, onhan tuokin tietysti tapa katsoa asioita. Esim. meidät molemmat on laitettu alulle kylmän sodan aikana, aikana jolloin jopa ydinsodan uhka oli mahdollinen. Mielestäni nykypäivän epävakaus on melko pientä verrattuna noihin aikoihin. Eli, tuskin koskaan on mitään ihanaa ja ideaalia ajanjaksoa, jolloin ei ilmassa olisi mitään uhkakuvia. Itse en usko suomalaisen elämänmenon kamalasti muuttuvan seuraavien vuosikymmenien aikana. Köyhimmällä kansanosalla tulee varmaankin olemaan tiukempaa, eläkkeet ja sosiaaliturva heikkenevät jne. Keskituloisen elämä tuskin kamalasti muuttuu. Palataan ehkä jonnekin 70- tai 80-luvun elintasoon, mutta eipä tuossa mitään järkyttävän kamalaa mielestäni ole. Ihan täysipäisiä ihmisiä noitakin aikoina kasvoi. Mutta voihan sitä kaikkia kauhuskenaarioita kehitellä, ja toki jotain radikaleja mullistuksia voikin tapahtua. Itse olen vaan tällainen peruspositiivinen lässyttäjä.

Pahoittelut jos ei ollut mitään punaista lankaa koko tekstissä, olen aika humalassa

[Zeus76]

Pahoittelut jos ei ollut mitään punaista lankaa koko tekstissä, olen aika humalassa

No broblem, kyllä mä "löysin" sun tekstistä sen "punaisen langan" ja todella toivon et oot oikeessa!! Oma juniori on vasta 11 vuotta, niin kyllähän sitä toivoo et hän sais kasvaa rauhassa aikuiseksi ja perustaa perheen ym. mikäli se hänelle on tärkeää.!

Pahoittelut jos ei ollut mitään punaista lankaa koko tekstissä, olen aika humalassa

No niinhän se lomalla pitääkin olla!!! Rentoudu ihan rauhassa äläkä murehdi pikku seikoista...

[Korkinkadottaja]

Elämän tarkoitus on lisääntyä, ja pitää populaatio olemassa.

Näinhän se evoluutio on yleensä aina edennyt, mutta tämä homo sapiens ei voi enää laskea meriitiksi viskellä spermaansa ympäriinsä.

[Odevenks]

Elämän tarkoitus. Mulle se on sitä että yrittää. Syvempää tarkoitusta en halua edes miettiä

[Korkinkadottaja]

Älä elä unelmoiden vaan elä unelmasi todeksi.

Allekirjoitan ehdottomasti ylläolevan väitteen.

Minulla ei vaan ole koskaan ollut mitään unelmia.

Korkkis on siis pelkkä tyhjä kuori, mutta tämä juoppo valuu nyt hampaiden pesun jälkeen taas sammumaan herätäkseen huomenna taas niin vitun tärkeeseen päivään.

[Pööpää (poistunut käyttäjä)]

Elämän tarkoitus on lisääntyä, ja pitää populaatio olemassa.

En usko. Evoluutioteoria kaiketi o funktionaalinen selitys lajien olemassaololle, ei teleologinen/finaalinen. Populaatio ja laji voivat säilyä, koska yksilöt lisääntyvät. Säilyminen lienee tulos, ei tarkoitus.

En usko, että elämällä on tarkoitusta. Mitä elämän tarkoitus meinaa? Yksilön elämän, ihmisten, kaiken elollisen? Kuka sen tarkoituksen on elämään laittanut?

Ainakin tietoisilla olioilla on tarkoituksia. Jos on...

Tarkoitusselitykset usein ärsyttävät. Vaik jos yksilö selittelee väärintekemistään hyvillä intentioillaan. En jaksa kuunnella, ei kiinnosta enää.

Mikä se on se elämä, jolla jokin tarkoitus on...

[Helio Jacques]

Tässä voisi iskeä tähän vaikka mitä nasevaa filosofiaa, mutta antaapa olla.

Voiko tähän kysymykseen olla mitään absoluuttista totuutta? Jep...

[Pasuuna]

Kenen elämän tarkoitus vai elämän itsensä tarkoitus? Alunperin pohjimmiltaanhan ei ole mitään puitteita, odotteita, eikä rajoituksia, ei mitään. Sanoisin, että elämä on vapaata. Alunperinhän sitä ei oltu elämäksi edes määritelty, kun ei ollut mitään muuta, muttei edes määritelmiä. Sitten, kun elämässä syntyi yksilöitä, sillä varmaan oli jokin tarkoitus. Nykyihmisen elämähän on äärimmäisen lyhyt, verrattuna siihen, miten kehittynyt ihminen on elämänsä aivan alkupuolella alkaessaan tiedostaa itseään, sekä siihen millaisista mahdollisuuksista ihminen ehtii elämänsä aikana tulemaan tietoiseksi. Nythän elämme aikaa, jolloin varovaisimmat eivät tahdo ennustaa elämäänsä kovin pitkälle monessakaan suhteessa. Jos tarkastelemme kehityksen aikakaarta tuhansien vuosien ajanjaksolla, käyrä lähestyy pystysuoraa.

On sanottava, ettei ihmisyksilö aloita kehitystä alusta tai sitten se kertaa miljardien vuosien kehityshistorian hyvin nopeasti. Kehitys ei myöskään selvästikään mene hukkaan ihmisyksilön kuollessa, eikä siinä olisi mitään mieltä, näin pitkälle kehittyneessä universumissa. Entä miten tärkeää on yksilön jatkuvuus, yksilölle? Onko se kaikki kaikessa? Paljon joka tauksessa säilyy, mutta säilyykö jotain sellaista, mikä muistaa ihmisyksilön kuoleman yli subjektiivisesti? Näihin tietenkin löytyy paljon vastauksia perinteissä, joissa ei heti oleteta materiaalisen todellisuuden olevan määräävin. Näin kuitenkin moni tänä päivänä olettaa uskoessaan vahvasti valtavirtatieteeseen, joka on keskittynyt materiaaliseen todellisuuteen. Tiede ei kuitenkaan itse kiellä materian osuutta pienenä, vaikka nykyisin emme paljon muuta koekaan. Tämänkin kokemuksemme syihin löytyy toki selityksiä muista traditioista. Nämä traditiot on jopa jo yhdistetty nykytieteen kanssa. Liittymäkohta on vielä vain kovin kapea. Kapeudelle syitä löytyy mm. ihmisten tarpeesta vastakkainasetteluille, jotka juontavat koko erillisyyskokemuksesta. Siitä juontaa myös epätietoisuus (muistin menetys).