Päivitystä: tulipa testattua tuo Maxalt heti kun hain sen.

Ei oo pahan hintainen tosiaan ja ihan tehokaskin. En huomannut, että se olis merkittävästi Zomigia hitaampi. Nyt olen kivuton, eli nähtäväksi vielä jää, että päihittääkö tää Zomigin muuten. Kliinisissä testauksissahan nää on about samaa tasoa, Maxalt jonkun prosentin parempi kai verrattuna lumeeseen tai Zomigiin.
Toivon todella, et voisin tätä käyttää, koska nykyinen migreenitilanne ei salli tota Zomigia taloudellisesti. Migardia käytän edelleen kotona, kun on aikaa odotella vaikutusta. Nyt testasin Maxaltin ihan vaan testimielessä.
Jokatapauksessa kyllä mä nyt itken tätä tilannetta. Kaikin tavoin huono olo - migreeni usein, allergiatutkimukset, vai mikä lie tauti mulla onkaan taustalla. Ja psyykkinen tilanne... Pelottaa, et migreeni elämäntilanteen laukaisemana kroonistuu ja joillain se voi iänkin myötä sen tehdä.

Se olis persemäistä, koska sit olis aivan täysin toimintakyvytön, koska ei triptaanejakaan voi joka päivä käyttää. Toivottavasti se kandesartaani ei saa mua pyörtymään matalilla paineilla tai, että en ole sille allerginen. Toivon, et migreeni vähenisi EDES pari kohtausta kuukaudessa, koska mulla alkaa olla jo ihan niillä rajoilla, et triptaaneja ei voi kohta käyttää. Mut en mä ihan hirveästi jaksa siihen uskoa, koska mikään muukaan lääke, jonka pitäis olla migreeniä estävä (Triptyl, Lamictal, Deprakine), ei ole estänyt tätä.
Ei vittu, itkeminen kyllä pahentaa tätä, kuten varmaan itse kukin tietää. Enkä mä tiedättekö koskaan aatellut, että tää tauti sais mut itkemään. No, joskus lapsena varmaan olen itkenyt. Ja osastolla, kun vittupäät ei antaneet lääkettä kerran. Mut luulin, että olisin ihan sinut tän kanssa, koska tosiaan, luulenpa syntyneeni tän vaivan kanssa, koska lapsena mulla ainakin särki myös pää usein. Vauvana olin kuulemma uneton, niin ehkä mua on särkenyt silloinkin. En mä siis edes tiedä, mitä on elämä ilman migreeniä, ja ajattelin, et helvetti, olen onnekas kun en joudu aikuisena yhtäkkiä sopeutumaan. Mutten mä tiennyt myöskään, että se voi kääntyä tällaiseksi helvetiksi. Eli kylläpäs joudun sopeutumaan. Tai tiennyt ja tiennyt, mutten varautunut. Ehkä osittain psyykkinen vointikin herkistää pillittämään...
