[1970]

^ Mikä biisi on mielestäsi parempi coverina, kuin alkuperäisen esittäjän versiona?

Voih, niitä on niin paljon.
Kuten Easy like sunday morning, Faith no more
Crying in the rain, A-ha
Got my mind set on you, George Harrison
Funky town, Pseudo Echo
I Put a Spell on You, CCR.

Piti tänä aamuna astua vaunuun klo 04:42. Ei koskaan tapahtunut, vaan kävelin matkan takaa hakemaan koiraani.
Onko Sulla koskaan käynyt jotain mullistavaa, kun aikataulut on heittäneet härän pallia syystä tahi toisesta ??

[Winston-84]

Sattuuhan näitä välillä, että aikataulut ja suunnitelmat kusevat. Olen säntillinen ihminen, enkä ihan huvikseni myöhästele tai tee ohareita, joten nämä ovat mulle aina pienimuotoisia kriisiytymisen paikkoja. Kerron takavuosilta pari ei ollut omaa syytäni -tilannetta.

Joskus 23-vuotiaana olin lähdössä pitkän matkan bussilla toiselle paikkakunnalle. Kaveri tarjoutui ystävällisesti heittämään mut kapsäkkeineni linja-autoasemalle. Kaveri ajoi sitten matkalla ajatuksissaan punaisia päin, koska "aina ennen tässä risteyksessä on vihreät palaneet". Poliisi sattui olemaan parahiksi paikalla näkemässä, tietenkin pysäytti ja sakotti. Sakottaminen otti toki oman aikansa, semminkin, kun kaverin piti tuhlata sitä ihan turhiin "no emmie sitä tarkoittanut" -selityksiin ja poliisisedän vastata niihin liikennevalistuksella. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Kun ehdimme linja-autoasemalle asti, bussista näkyivät vain takavalot . Ei mulla ollut tuolla reissullani mitään minuuttiaikataulua, puhelimet toimivat, jotta sain ilmoitettua myöhästymisestäni ja tuolloin busseja kulki suht tiuhaan, joten ei tuosta mitään maailman mittakaavan katastrofia aiheutunut. Vitutti silti raskaasti moinen mutka matkassa ja tietysti alkuperäinen bussilippu meni hukkaan. Huusin kyllä kaverille, että opettelee, vittu, ajamaan .

Toinen tapaus oli myös vähän päälle parikymppisenä silloisessa kämpässäni. Mulla oli aika psykiatrille ja olin jo eteisessä tekemässä lähtöä, kun mitä hele... Astuin vesilammikkoon eteisen lattialla ja tajusin, että vettä valuu katonrajasta . Soitin tietysti heti huoltomiehelle ja siinä odotellessani järjestelin ämpäriä vesiputouksen alle ja kuivailin lattiaa. Huoltomies tuli ihan kiitettävän nopeasti sulkemaan vedet päähanasta ja kutsui paikalle lisäjoukkoja paikantamaan vuotoa ja kuivattelemaan paikkoja. Kai ne olisivat itse osanneet homman hoitaa, mutta mun piti jäädä siihen palaveeraamaan ja hössöttämään, että mitä tässä nyt tapahtui? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Tuleeko isokin remppa? Voinko asua nyt asunnossani? Pitääkö minun tehdä jotakin? Siinä menikin mukavasti kallonkutistusaika ohi. Soitin shrinkille sitten jälkeenpäin, että sori, kun en tullut, vesivahinko yllätti. Jokin putki oli haperuuttaan alkanut vuotaa, eikä siitä mittavaa vahinkoa ja remppaa tullut ainakaan mun kämppääni. Ne kuivatuspuhaltimet kyllä hurisivat eteisessäni viikon verran ja jossakin päin taloa tekivät jotakin remppaa enemmänkin.


Jos bongaat kaupan hyllystä tuotteen, jossa on päiväys mennyt ajat sitten tai joka on muuten silminnähden viallinen(esim. juusto- tai makkarapaketista tursuaa home jo ulkopuolellekin), pistätkö sen vain vaivihkaa takaisin paikalleen vai ilmoitatko asiasta henkilökunnalle?

[1970]

Ka, en ehkä ala töihin vapaa-ajalla. Saatanpa sen rikkinäisen romun laittaa syrjäänkin.
Asun hyvin hoidetulla kauppa-alueella, joten tilanne on varmasti arjessa varsin hypoteettinen.

Maksamme velkaa. Kuten kerrassaan hupaisessa maailmanpelastuslaulussa todetaan.
Paitsi ettemme maksa velkaa, sillä emme ole siirtomaavalta, vaan renkivaltio, kaukana pohatasta.
Meille pitäisi maksaa ja palauttaa menetetyt maa-alueet. Olemme sitä paitsi Ruotsin suoja-alue, edelleen.
Tehtävämme ja paikkamme maantieteellisesti on epäkiitollinen ja muita Pohjoismaita palveleva renkiasema.

Tämä ontuva alustus ei tästä ehkä enää paremmaksi mene, mutta koitan jotenkin siirtyä yksilön tasolle.
Ainahan kaikki käytettävä kuluu käytössä ja matkan varrella tulee ruttua ja lommoa ja osumia,
joko tahattomia tai tahallisia. Olen iha ite meinannut delata muutaman kerran, mutta eihän henki lähde synnystä,
vaan vasta kun varjo on valmis luopumaan tilastaan. Millasta hintaa olet itse maksanut tähänastisesta elämästä ??

[Winston-84]

Niin sanottuja oppirahoja on tullut makseltua paljonkin. Välillä ihan konkreettisesti mm. sakkojen muodossa, useammin kuvainnollisesti. Joissakin asioissa niitä on pitänyt maksaa oikein korkealla korolla, toisissa olen uskonut ihan kerrasta, että ei näin. Näitä "hinnanylityksiä" ts. omista periaatteista ja moraalista lipeämisiä on totta kai tapahtunut useasti. Päihderiippuvaisella varmasti tuo kynnys ylittyy keskimäärin herkemmin ja useammin, mutta kyllä tuota muillekin sattuu kaiken aikaa. Missä mittakaavassa? Se on asia erikseen.

Sitä hintalappua, paljonko olen tullut yhteiskunnalle maksamaan tähän mennessä, en tiedä. En ole laskeskellut. Ei tuo varmaankaan kovin vaikea laskutoimitus lopulta olisi, jos vaivautuisi oikein funtsimaan ja ottamaan kaiken mahdollisen huomioon, mutta toistaiseksi on ollut muutakin tekemistä. Varmaan se aika kallis on siihen nähden, etten ole koskaan ollut millään tavalla tuottava yksilö. En minä sentään kalleimmasta päästä ole, eli esim. vanki, laitosasukki, sairasta sellaista sairautta, jonka hoitaminen on superkallista, ole sössinyt koskaan raha-asioitani jne. Myöskään mun kouluttamiseeni ei ole paljoa tarvinnut yhteiskunnan törsätä .

Kuolla olen meinannut minäkin muutamaan kertaan, mutta en ajattele siitä mitään sellaista, että se ei ollut minun aikani vielä. En usko, että täällä on ihmiselle elinpäivien määrää saneltu ennalta jossakin ylempänä. Kaikenlaista tapahtuu, rapatessa roiskuu ja erinäiset vallitsevat muuttujat vaikuttavat siihen, kummalle puolelle vaaka keikahtaa.


Tuleeko elämässäsi usein tylsiä hetkiä? Jos tulee, mitä sitten? Onko se vaarallista?

[1970]

tylsä, tylsä

No, eipä voi sanoa, että olisi tylsää.
Silloin kun vielä olin täyspäiväinen
sekakäyttäjä ja armoitettu kaato-
paikan densopulsu, oli tylsää,
mutta luopumalla kurjuudesta
voipi alkaa jokin ihan uusi,
ennalta-arvaamattoman
mielenkiintoinen ja hyvä-
tasoinen, oikea elämä,
jossa kaikki vjitun
energiat ei mene
selviämiseen ja
merkityksettömään
purnaamiseen,
turhaan uhoon
ja pelkkään
tyhjänpanttina
olemiseen.

Muistan faijavainaani sanoneen,
että "tylsistyminen on terveellistä".
Ettei ole koko ajan ihan kauheesti jotain jännää.
Ja se on luonnollista, ettei ole täysin tyytyväinen hela tiden.
Ei kait kukaan sata rosenttisesti voi ollakaan, ellei ole avaruusolio ja humanoidi.
Mut toki elämän aikana tarvii pystyä jotain itselle tärkeää ja oleellista duunaamaan, se on ihan saletin varma, eiksje´

ja uskon, että kun on enimmäkseen sinut suurimman osan osalta tärkeistä jutuista, ei sellanen lievä tapahtumattomuus ole vaaraksi.
Krooninen levottomuus ei ole hyvä juttu. Sellanen, että missään ei ole hyvä olla. Onneksi omat jutut voi löytää itse, ettei niitä kukaan muu mulle kippaa aamukasaksi. Näin vältytään pahalta psyyken terrorismilta, jota on ihan riittävästi tarjolla muutenkin Maailmassa.
Netti on pahin paikka ja sen tarjonnan lukematta jättäminen on ensimmäinen askel luonnolliseen ja tuulta kestävään pääväylään.


==>


Kenen biisi tämä voisi olla:
"Pillua jos saan",
- Katri Helena,
- Kaija Koo,
- Suvi Teräsniska,
- Anne Mattila,
- Arja Saijonmaa,
- Erika Wikman,
- Tapani Kansa,
- Kake Randelin,
- Jukka Kuoppamäki,
- Cheek,
- Robin,
- Matti ja Teppo,
- J. Karjalainen,
- Ville Valo,
- Jonne Aaron,
- Haloo Helsinki,
- Olavi Uusivirta,
- Tehosekoitin,
- Frederik,
- Pate Mustajärvi

[Winston-84]

Eikös se Pate Mustajärven/Popedan biisi ole? Yksi kaveri alkaa laulaa tuota aina kalja- ja ties missä päissään. Sitten ei tietenkään saa koskaan pillua ja uhriutuu. Hän on mukava tyyppi ja ihan fiksukin, vaikkei tuosta nyt varmaan sellaista kuvaa ihan ensimmäisenä saa. En halua häntä haukkua, mutta se tietty päihtymyksen vaihe vain on varsin huvittava ja rasittavakin, kun sen on monet kerrat nähnyt uusintana.

Kyseinen biisi voisi olla ihan mielenkiintoista kuulla noiden muiden mainittujen artistien esittämänäkin.


Oletko/koetko olevasi etuoikeutettu?

[1970]

Kylmä olen. Ois voinut käydä paljon pahemmin aikanaan ilman merkittävää tukea läheltä ja tietenkin rakas tuurini oli kohdallaan.
Elämä muutenkin Suomessa on helppoa, kun ei ole keijo ja itse ryssi omia asioitaan perusteellisesti ja sotke päätänsä lopullisesti.

Mullon kiire bussiin ja duuniin, enkä nyt hiero tätä kysymystä, vaan kysyn vaan, että:
Miltä näyttää Maailma tänään ja mites toi tuleva Joulunaika näyttäytyy tämän pysyväksi jääneen koronaruton keskellä ??

[Winston-84]

Kiitoksia kysymästä, ihan mukavalta näyttää maailma tänään olosuhteisiin nähden. Surua tässä on tietysti ollut koko syksy ja jo kesästä lähtien, mutta se ei saanut aikaan mitään totaalista psyyken romahtamista. Kaikenlaista pientä häröilyä ja häikkää on ollut, mutta kait noita olisi mulla muutoinkin. Myöskään päihteiden käyttö tai edes halu käyttää niitä ei lisääntynyt tämän myötä, ennemmin väheni, jos siinä asiassa nyt jotakin kehitystä tapahtui suuntaan tahi toiseen. Marraskuu ja yleensä kaamosaika ovat aina ihan perseestä, mutta yli tästäkin taas mennään ennen kun huomaakaan. Yhdet aikataulut kusivat sitten itsestäni riippumattomista syistä ja se on tässä akuutein vitutuksen aihe ja aiheutti yöunien kärsimisen. Muuten ei mitään valittamista.

Joulusta en ole koskaan digannut, mutta ei se ainakaan vielä herätä mitään suuria tunteita puoleen tai toiseen. Lievästi ahdistaa, miten pää tulee kestämään sen näillä uusilla asetuksilla(Veljeni kuolemaan lähinnä viittaan) ja seuraako siitä jonkinasteinen mielen järkkyminen, mutta se on sitten sen ajan murhe. Suuresti en ole asiaa stressannut.

Koronaruttoeloon olen jo niin tottunut ja turtunut, ettei se enää jaksa hetkauttaa, semminkin, kun nykyiset rajoitukset eivät omaan elämääni juurikaan vaikuta ja toistaiseksi passilla pääsee niistäkin vähistä.


Onko sinulla johonkin asiaan yksinkertainen ratkaisu, jota monet muut eivät ole tajunneet?

[1970]

Voi olla ja voi olla, etten itsekään ole päässyt täysin perille näistä seikoista.
Elämä sujuu paljon paremmin, kun sitä ei ehdoin tahdoin hankaloita.
Kun pysähtyy oikeasti ja miettii perinpohjin, mikä on oikein ja itselle parasta.
Ei tarvitse edes miettiä ketään muuta, vain syventyä ja valita, miten itse elää.
Siitä se sitten alkaa. Mutta pelko ohjaa liian monta ja rohkeus on pullossa, myrkkydosetissa ja muussa roippeessa.

Palstoilla joka päivä ja joka paikassa jengi valittaa, vaikka on itse aiheuttanut kaikki ongelmat, ihan kaikki.
Lisäksi voi ihan asiallisesti kysyä ja mietiskellä ohittemenevän hetken, että
miten paljon on toivoa, kun syyttää muita omista tekemisistään.
Ei ole toivoa, eikä ansaitsekaan parannusta. Kuten Kurt Cobain sanoi:
"fuck you all, this is the last song of the evening".

- "Yesterday I was clever, so I wanted to change the world. Today I am wise, so I am changing myself." - Rumi
- kieroon kasvavat hyvät pyrkimykset, ellei niitä silloin tällöin tarkista
- mitä vähemmän tietoa sen suurempi usko
- siitä on lähdettävä että tähän on tultu
- mitä mulle kuuluu, mitä mulle kuuluu
- first I drug you, then I fuck you
- välkky vilkkuu pimeässä
- älä valita, ala valita
- ovi auki, laituri tulee
- skitso la la bai
- elä hetkessä
- pimpelipåm
- mä osaan
- ei tänään
- haijee
- aye

Siinä joitain sigui ja ne on poimittu mieli½:sesti vähän sieltä täältä, enkä muista aivan tarkalleen ja välttämättä, mikä on kenenkin.
Osa on ihan tuulesta temmattu ja lanteelta laukastu. Ei sen väliä. Ja yksi on Rane Raitsikan. Mikä näistä voisi kantaa Sinua tähän päivään tai kertoa oleellisen tai on lähellä omaa ajatus- ja toimintamaailmaasi ja -mallia vai onko parempaa heittää esiin ??

[Winston-84]

Älä valita, ala valita on hyvä. Tässä maassa aikuinen ja edes kutakuinkin oikeustoimikelpoinen ihminen voi tosi pitkälle vaikuttaa olosuhteisiinsa ihan omilla valinnoillaan. Tietenkään kaikille asioille ei voi itse mitään, mutta sellaisetkin ikävät asiat on helpompi handlata, jos elämä muutoin on reilassa. Vähän niin kuin sanoit moni takoo päätänsä seinään monissa asioissa kerrasta ja vuodesta toiseen ja poraa sitä, miksi mulle aina käy näin, vaikka avaimet muutokseen olisivat aivan omissa käsissä. Näin on tullut itsekin toimittua.


Vietitkö armottomia kulutusorgioita Black Fridayn kunniaksi?

[1970]

Onko kahden ihmisen jumppakerho orgia.
Juu, ei tullut ostettua yhtään mitään,
sillä mä en tarvii samoi romui tuplana.

Mikä näistä on tuttu vastoinkäyminen vai onko jotain ihan omaakin tapahtunut ja miten otat nämä tilanteet haltuun yleensä ??
- ylhäältä pakastimesta putoaa kauraleipäpussi, joka halkeaa keittiön lattialle ja pientä siementä leviää tuhansiin kohtiin räsymattoa,
- avatessasi ulko-oven satutat sekä kätesi peukalon, että varpaasi sillä seurauksella, että kaadut vastapäisen seinän naulakkoon,
- bussia venatessa joku ryöstää käsilaukkusi tai puhelimesi kädestäsi ja lähtiessäsi perään juokset tulevan bussin alle ja kuolet,
- nettiostoksiasi tehdessäsi huomaat laittaneesi kaikki rahat Afrikan Päihdelinkin moderaadoille ja päätät lähteä hakemaan omasi,
- heität roskiin unissäkävellessäsi 12 vuotta duunaamasi pienoismallin toisen maailmansodan spitfire-hävittäjästä

[Winston-84]

Näitä itsensä ketjureaktiokolhimisia sattuu silloin tällöin. Myös ihan selvinpäin.

Joskus olin kumartunut keittiön alakaapille, nousin ylös ja iskin kalloni yläkaapin auki jääneeseen oveen niin, että tähtiä näkyi. Kaaduin tällin voimasta selälleni ja siinä rytäkässä satutin myös selkäni ja kyynärpääni.

Kerran siirryin vähän turhan vauhdikkaasti huoneesta toiseen ja pamautin varpaani ovenkarmiin oikein makeasti . Sattui niin maan perkeleesti, että aivan vaistomaisesti löin nyrkkini seinään oikein raivolla. Seurauksena oli sekä murtunut varvas, että sormi.

Näitähän riittää vaikka ja kuinka, jos oikein muistelemaan ryhtyisi. Nuo pari äksidenttiä nyt tulivat ekana mieleen. Eipä noissa tilanteissa oikein muu auta, kuin kirota, voivotella, nuolla haavojaan ja miettiä, pitäisikö ihan lääkäriinkin mennä, itkukin saattaa päästä.


Jos voisit luoda mestariteoksen, olisiko se:
A) Elokuva
B) Kirja
C) Musiikkikappale, jopa koko levyllinen biisejä
D) Maalaus

[1970]

Ai, miten iloinen ja tyytyväinen olenkaan, että kysyit nyt just tätä.
Mullon paljon toteutumiskelvottomia ideoita ja isoi suunnitelmii.

=>

A) Elokuva - Kuinka kuoriuduin keijoudesta
B) Kirja -Tietäväiseksi tekeytyvä
C) Musiikkikappale, jopa koko levyllinen biisejä - Johnny and the Pussydogs - Absolutely No
D) Maalaus - Syntiinlankeemuksen aikana, Limainen Tila. Maalaismaisemaan upotettu eroottinen näkymä vuorille ja vuonoille

Leffa ois juonenkulultaan sellainen, jossa pillua pelkäävä poika muuntuisi pikkuhiljaa ja yllättäen naisten ympäröimäksi mahtisonniksi, joka olisi ihmishistorian ensimmäinen tieteellisen läpimurron tehnyt hylkiö, josta tulee uljas alfauros ja ns. voittaja.

Päähenkilönä äärimmäisen nössö netissä luuhaava poitsu, jolle ulkomaailma ja naiset etenkin on täysin vierasta ja pelottava asia.
Sitten jonkin kummallisen väärinkäsityksen kautta tuokin poitsu pääsee kipuamaan tähtääjän
paikalle puikottomaan pirjoa pyhimpäänsä. Alkujärkytyksen ja pikaisen, hosuvan ja häsläävän uusinnan
jälkeen alkaa muutosten kirjava tonava purkautua. Se on oleva syy, miksi juuri tämä filkka tuo ennätysyleisön lehtereille.

Ja miksi niin moni syrjään jäänyt, huomiotta elävä piilonero ostaa lipun ja tulee katsomaan leffan ja samaistuu päähenkilöön,
tuohon vastenmieliseen liimatukkaan, joka syö omaa räkäänsä ja haistelee halvan humalanhakuisesti omaa pökälettään
ja liottaa teen seassa sukkaansa, jolla hakkaa tattiaan ikkunan edessä aamuisin ja näkymä on irstas molempiin suuntiin,
asuuhan tuo hunsvotti vanhainkotia vastapäätä. Aika kuluu muita nälviessä ja netissä isoa, pystyvää ja rikasta karjua esittäen.

Pian nettipoitsun entinen elämä katoaa kartalta ja hän astuu johonkin aivan uuteen elementtiin. Pillua alkaa tulla vähitellen irtomallisesti vähän sieltä täältä, sillä käypi hiljalleen ilmi, että tuo tusinatorttu olikin jonkin maagisen, hedelmällisen naiskomitean vapaalla ollut noita, joka kevytmielisellä käytöksellään ja yhden illan palvelullaan astuttaa miehen elimeen jonkin naaraita puoleensa vetävän aivomagneetin ja näin jopa fiksutkin ja ajattelevat naiset käyvät kuumana tuohon ruipeloiseen kohteeseen, joka pika-ajassa kouliutuu oikein taitavaksi melankäyttäjäksi ja loppu on sitten haliwuudleffan historiaa, joka on vielä auki.

No, ei ne ammattilaisetkaan niin tarkkaan käsikirjoita näitä kassamagneetteja tuolla suuressa viihdemaailmassa ja näillä hikisillä
kotimaan markkinoillakin on aina oltava varaa vaihtaa näyttelijöistä puolet ja samalla hieman muotoilla kässäriä uusiksi.
Sadan miljoonan euron hanke ja tuotanto. Odotan voittorahoina tulevan n. 70 miljoonaa eli 30 jää vielä ylitte vaimitensemeni.

Kirjahankkeen törkein tavoite on kerätä sponssorirahaa ja nähtävästi ensin pitäisi kuitenkin olla joku ja tehdä itseään kuulluksi jollain muulla tapaa ja mun kohdalla on kyllä kaikki tosi-tv-reitit suljettu, kun ei mulla ole siihen vaadittavaa erikoiskorkeaa älykkyyttä.

Musa ois varmasti instrumentaalista ja soittaisin kaikki skipaleet ite, ellen sitten ala saman tien säveltämään jo olemassa oleville suuruuksille tai oikeestaan sille osalla suuruuksia, jotka olivat suuruuksia eli entisiä suuruuksia, jotka ovatkin nykyään pienuuksia.

Maalauspuoli ei ole niin tuttua, sillä mulla on tavoitteeni päästä tää elämä läpitte tapetoimatta, saati uittaa pensseliäni muualla kuin.

Heitänkin tämän pallon takaisin lähettäjälle eli millasta uraa oisit voinut itse kokeilla näillä samoilla taiteen osa-alueilla ??

[Winston-84]

Biisi/levy voisi olla infernaalista noisea, joka räjäyttää paitsi kuulijan tärykalvot, myös perselihakset ja sisuskalut. Pääsisi kunnolla revittelemään. Tuo pitäisi tosin kuulla livenä, jotta toimisi. Se voisi olla myös vähintään vartin mittainen progesinfonia, jota musiikintuntijat tai wannabe-musiikintuntijat kuuntelisivat ja analysoisivat pikkusormi pystyssä, vaikkeivat oikeasti ymmärtäisi siitä mitään. Tai sitten punk-pop-iskelmä -ballaadi, jossa on leevimäisen haikeat, suomalaiseen mielenmaisemaan iskevät sanoitukset henkilöstä(tai useammasta), jolla menee kaikki pieleen äärimmäisen tragikoomisella tavalla.

Kirja olisi synkkääkin synkempi scifi-dystopia. En ole synkkämielinen, mutta olisihan se kiva itkettää ja järkyttää ihmisiä. Ehkä olen vain ilkeä. No joo, synkät scifi-dystopiat vain ovat minun lemppareitani, jos pitää valita jokin tietty fiktiivisen kirjallisuuden laji. Myös salapoliisiromaani voisi olla hauska. Ei mitään veristä settiä, mutta sitäkin enemmän yllättäviä juonenkäänteitä, kun mikään ei ole, miltä ensin ja pitkäänkin vaikuttaa. Sellainen kieroilu toimii meikäläiselle paremmin, kuin splatter-roiskiminen.

Elokuva olisi vain käsittämätön taidepläjäys, jossa pointti on visuaalisessa vaikuttavuudessa. Ei siinä tapahdu mitään, mutta näyttää hienolta. Vähän tyyliä David Lynchin Eraserhead. Olen itse huono katsomaan juonellisia leffoja(mieluummin luen stoorit), joten tuijottelen mieluummin sitten vain jotakin, joka näyttää jännältä tai kivalta.

Maalauspuoli inspaa itseänikin vähiten, vaikka mielelläni tauluja pällistelenkin. Värejä pitää olla. Paljon värejä ja kirkkaita ja puhtaita värejä. Elämä ei ole musta-valkoista, eikä edes niitä paljon puhuttuja harmaan sävyjä.


Tuosta aiemmasta kaikki kaatuu ketjussa -kysymyksestä tuli mieleen: Onko sinulle sattunut SELVINPÄIN jokin arkinen kömmähdys tätä tyyliä: pakastimen ovi unohtui auki, uuni unohtui päälle, vesihana jäi vahingossa auki, unohdit ulko-oven auki kotoa lähtiessäsi jne? Seurasiko siitä suurempaakin vahinkoa vai selvisitkö säikähdyksellä?

[1970]

Joo, varmasti on ja eiköhän ne ole ihan yleisiä ihmiselle, joka vielä on elossa, eikä vain nyhjää himassa ja netissä.
Ja niillekin ovat yleisiä, muttei taida monikaan kestää itseään selvinpäin, jos on vain ei-missään, epäilen.

Kerran kesällä tai keväällä 1992 läksin nuoruuden rakkauteni kanssa pienelle lenkille ja unohdin faijavainaan, joka oli muuten jo tuolloin ollut vainaana muutaman vuoden, duunaamat kynttilänjalat palamaan eli niiden snadit tuikut oli just sytyttämässä pienen pienen yksiön tuleen, kun tultiin ovesta ja ehdin ne tummuneet lampetin perkeleet sammuttamaha. Tästä ei siis tullut ei-toivottua jatkumoa, että mun ulkomaan duunit ois peruuntuneet ja maksaisin vieläkin tuon kivitalon hintaa taloyhtiölle.

Olipa siinä mahtava äänieristys, kuten kivitaloissa on. Aivan Tampere-talon vieressä
tai vastapäätä, riippuen vähän kuva- ja tulokulmasta, just se keltainen mahtitalo, ketkä tietää.

Pienen pieniä pikku tapahtumia ja vastoinkäymisiä voi tapahtua isosti ja koko ajan ja joka paikassa ja sellasesta ois kiva rakentaa pieni stoori tai isompikin itseasiassa. Kuinka voikaan jostain viattomasta ja hauskaksi alunperin tarkoitetusta heitosta alkaa valtaisa lumivyöry, joka hukuttaa kaiken alleen. Esim. mokaa maineensa ja ylenemismahdollisuutensa perusteellisesti yhdellä, melko typerällä jutulla, joka kulkeutuu päällikötason pöytiin. Tai koittaa tehdä lähtemättömän vaikutuksen johonkin naaraaseen, mutta kaikki mahdolliset olosuhteet on vastaan, eikä mikään ota onnistuakseen. Tarina, jossa tilanteen pelastamiseksi häthätää kehitetty korjauslliike paisuu xl-tason operaatioksi ja näyttävä, mutta tuhoisaksi kääntyvä ylikompensointi johtaa aina vaan pahempaan katastorifiin. Mahtavaa. Ja sitten vaikeuksien kautta parrasvaloihin, voitolla yöhön ja turvalliseen, lämpöiseen syliin kutemaan loppuiäksi, kuten meikällä tässä elämässä, hä

Meillä on Mansessa Euroopan kehittyneimmät raiteet ja raitsikka. Samoin eilen vihitty kummola-uros-live-nokia-arena,
jossa viimeisin tekniikka. Vain pönöttävä ja perinteinen katsoja ja siakas on säädöiltään tuttua
härmäläistä ja hämäläistä laatua, kuten odottaa saattaa.

Siellä isossa askissa voi tehdä ja näyttää ja esittää muutakin kuin jääkendoa.
Mitä esitystä oisit valmis lähtemään katsomaan ??
Voit mennä oman valintasi kanssa tai yksin, ah ´