[stabilo]

Hei!

Tämä on nyt ainoa paikka mihin voin kirjoittaa ja kysyä neuvoja tästä.

Eli tilanne on se, että olen tosiaan riippuvainen subutexistä. Käyttöä takana nyt kolmisen vuotta (yli 2v päivittäistä iv käyttöä)

Mulla on alaikäisiä lapsia joiden yksinhuoltaja olen.
En ole kuitenkaan mikään ns. sanakirja narkkari (Toivottavasti kukaan ei pahastu) ja käyn siis töissä eikä musta näe käyttöä ainakaan vielä päällepäin. Olen siisti ja asiani hyvin hoitanut (paitsi ehkä raha-asiat).

Tähän asti "lääkityksen" mulle on hoitanut mun entinen puoliso, joka on taas ollut jo vuosikausia aivan pohjalla ja on taas aivan sanakirja sekakäyttäjä spurgu eli päivittäin menee suuret määrät alkoa, subua ja mm.bentsoja tai mitä vaan lääkkeitä millä päätä voi sekoittaa.
Meidän välit on olleet pitkään tosi tulehtuneet ja lapset ei edes halua olla sen kanssa tekemisissä. Mua on vituttanut ihan suunnattomasti, että mulla ei ole väylää hoitaa itse omia juttujani, eikä tää mun exä sellaista ole mulle suostunut järjestää, sillä hyötyy rahallisesti mun auttamisesta eli mulle säätämisestä.

Olen miettinyt jo pitkään myös korvaushoitoa sillä en yrityksistä huolimatta pääse tästä riippuvuudesta irti.
Syitä miksi en ole tehnyt mitään asian eteen, no ekaksi lapset, pelkään menettäväni ne jos tunnustan jossain taholla huumeriippuvuuteni. Meillä on lastensuojeluasiakkuus, mutta sieltä kukaan ei ole koskaan millään tavalla kyseenalaistanut mun vanhemmuutta saati epäillyt päihteitä. Mähän en käytä alkoa enkö edes tupakoi.
Seuraavaksi työ. Työskentelen hoitoalalla, tosin en sellaisessa paikassa jossa olisin lääkkeiden kanssa tekemisissä. Pelkään, että mun pomolle ilmoitettaisiin musta ja menettäisin mulle tosi tärkeän ja rakkaan työn ja oikeuden harjoittaa mun ammattia.
Mähän en koskaan käytä töissä tai ennen töitä vaan aina ainoastaan iltaisin ja viikonloppuisin. Mut millä mä sen todistan.

Ja vihdoin itse asiaan. Meillä tuli iso ja lihava riitä tässä illalla tämän mun entisen puolisoni kanssa. Hän sitten ilmoitti, että tekee mun käytöstä lastensuojeluun ilmoituksen. Enkä tässä kohtaa epäile, etteikö se olisi sitä oikeasti kostaakseen tehnyt.
Onko täällä muita käyttäjiä, joilla lapsia ja jäänyt kiinni? Mitä mun pitää odottaa tapahtuvan?
Mua vaan itkettää ja mietin että pieni hetki ja kohta olen menettänyt kaiken mikä on mulle tärkeää. Tämä vitun riippuvuus sitten lopulta vei multa mun elämän.
Oon tässä aiemminkin miettinyt itsemurhaa, ja nyt alkaa tuntua siltä, että siihenkö on lopulta päädyttävä. Vai onko mulla mahiksia taistella lapset takaisin jos ne otetaan huostaan ja hakeudun hoitoon? Työasialle ei ole varmasti mitään tehtävissä. Tuntuu niin hirveeltä jos kaikki mun työkaveritkin saisi tietää tämän mun synkän salaisuuden.

[Päihdelinkin moderaattori]

Moi Stabilo,

kuulostaa siltä että sinulla on kovasti raskaita asioita käynnissä ja pohdit kuinka pääsisit elämässäsi eteenpäin. Lastensuojelulla on huono maine, mutta useimmiten huostaanotot tehdään vasta viimeisenä keinona kun lasten elinolosuhteet ovat niin huonot että se vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa tai vahingoittaa heidän kehitystään. Häpeä on myös asia joka usein vaikeuttaa avun hakemista ja on pidemmän päälle hyvin raskasta. Apua on kuitenkin tarjolla ja olisi hienoa että voisit puhua tilanteestasi avoimesti lastensuojelun ja päihdetyön kanssa jotta he osaisivat tukea sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Tilanne voi tuntua umpikujalta, mutta on varmasti olemassa palveluita ja tahoja jotka voivat auttaa sinua ja lapsiasi.

Jos kuitenkin tilanteesi menee nopeasti huonoon suuntaan, voit aina soittaa hätänumeroon 112 josta lääkäriambulanssi voi tulla arvioimaan tilanteesi. Voit myös soittaa valtakunnalliseen kriisinumeroon 010 195202

Yst.terv. Päihdelinkin moderaattori

[BoheemiNainen]

Miten sinulla menee nykyään?

[Lapsuuden Muisto]

Tsemppiä..

[stabilo]

Tulinpa sitten lukemaan omia vanhoja viestejäni. Tunnenpa itseni entistä paskemmaksi.
Tää juttu mistä kirjoitin ei johtanut mihinkään. Exä ei musta lopulta mihinkään ilmoittanut joten olen saanut yhä jatkaa mun kaksoiselämää. En ole vieläkään jäänyt missään kiinni, mikä on kyllä suoranainen ihme, sillä olen muutaman kerran joutunut (muista syistä ku päihteet) jopa sairaalahoitoon, musta on otettu labroja ja olen käynyt jopa isohkon leikkauksen läpi. Ja mulla on kyllä taipeet ihan hirveen näköiset, vaikka mitään ohipistoja ei ole tullut ja pistotekniikka on kyllä hallussa. Mut kyllähän tuo keskimäärin 3-5 pistokertaa päivässä jälkensä jättää. Mut ei, kiinni en ole jäänyt
Halu saada apua ja jopa lopettaa käyttö on suuri, mutta kiinnijäämisen pelko ja seuraukset pelottaa mua yhä enemmän. Tällä hetkellä mulla on työpaikkaan liittyen vielä entistä suuremmat panokset kyseessä. Kiinnijääminen ei vaan ole vaihtoehto. Jos tietäisin sata varmasti, että kukaan ei ilmoita lastensuojeluun tai etenkään mun työnantajalle olisin riemusta kiljuen hakeutumassa korvaushoitoon.

[Winston-84]

^ Moi.

Lastensuojeluilmoitus tehdään kyllä käsittääkseni aina, kun lapsellinen(hehheh) ihminen hakeutuu korvaushoitoon, MUTTA lasu-ilmoitus ei suinkaan aina ja automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi otettaisiin samointein huostaan. Sossut käyvät teillä tsekkaamassa koti-tilanteen ja voivat haastatella sua pari kertaa ja homma on siinä, jos lapsella ovat kaikki asiat kotona reilassa. Lasu-asiakkuudesta voi olla sulle ihan apuakin, jos tarvitset tilanteessasi joitakin tukitoimia, jotka voivat olla siis ihan vain keskusteluapua. Riippuu tietenkin ihan lastensuojelun työntekijästä, millainen asenne hänellä on päihdeongelmaisia/korvaushoitolaisia kohtaan ja voihan siellä olla duunissa joku vittumaisempi tyyppi, mikä olisi toki ikävää, mutta eipä sekään voi ottaa lasta huostaan ilman vankkoja perusteita.

Työpaikalle ei ilmoitella mitään päihdepalveluista, lukuunottamatta joitakin poikkeuksia, mutta oletan nyt, ettet ole ammatiltasi lentokapteeni tai ydinvoimalatyöntekijä tmv. Eipä noilla mitään oikeuksia olekaan ilmoitella, koska vaitiolovelvollisuus koskee päihdealan ammattilaisia ihan siinä, missä muutakin terveydenhuollon henkilökuntaa. Monikin korvaushoitolainen käy työssä, eikä heidän työnantajansa tiedä yhtään mitään heidän korvaushoidostaan.

Tsemppiä avunhakemiseen.

[Plinkin tiimi]

Hei stabilo!

Lasten yksinhuoltajuus on paljon voimia vaativa homma jo sinänsä. Taakka, jota kannat häpeän ja salailun muodossa täytyy olla todella suuri! Komppaan tässä Winstonia avun hakemisen suhteen. Se, että haet apua itsellesi ja perheellesi on varmasti parempi vaihtoehto, kuin se, että joskus "jäät kiinni" (kuten itse ilmaiset) Subutexin käytöstä. Voit saada lastensuojelusta perheellesi paljon apua. Huostaanotto ei ole varmastikaan ensimmäinen vaihtoehto. Tekemällä lastensuojelun kanssa yhteistyötä pääset parhaaseen lopputulokseen.

Uskon, että asian tuominen ns. päivän valoon helpottaa sinua henkisesti paljon ja pääset ihan konkreettisestikin hoitamaan itsesi kuntoon. Näin voit olla lapsillesi sellainen turvallinen vanhempi, jonka he ansaitsevat. Et kerro minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta voin vakuuttaa, että myöskään lapset eivät ole tyhmiä asioiden suhteen, vaan vaistoavat kyllä jos asiat eivät ole kunnossa. He ehkä tietävät käytöstäsi?

Kerrot, että olisit itse valmis hakeutumaan hoitoon. Kannustan sinua ottamaan yhteyttä esim. kuntasi päihdeklinikalle, eiköhän tuo vyyhti siitä lähde purkautumaan. Pelko pois, asiat järjestyvät kyllä! Sinulla on suuri vastuu lapsistasi ja olet heille se lähin ja tärkein ihminen. Tee tekoja, joista voit olla ylpeä ja kanna aikuisen vastuu. Lapsesikin ovat varmasti ylpeitä sinusta ja annat hienon esimerkin, että vaikeistakin asioista voi selvitä, mutta sitä ei tarvitse tehdä yksin.

Tsemppiä hoitoon hakeutumiseen!

yt. Tiia/Plinkin tiimi

[stabilo]

Mä tiesin, että kukaan ulkopuolinen ei tätä asiaa pysty ymmärtää, koska te olette leimanneet mut narkkariksi (joka kyllä olenkin) ja teidän mielestä se tarkoittaa että olen paska äiti jonka lapset on heitteillä?!?

Ensinnäkin, meillä on ollut jo monta vuotta lastensuojeluasiakkuus. Vapaaehtoisesti! Olen saanut sieltä todella paljon apuja niin käytännössä (lastenhoito kun olivat pienempiä, tukihenkilön yhdelle lapsista, taloudellista tukea jne). Mutta se asiakkuus on aloitettu ihan muista syistä kuin mun narkkaaminen ja itse asiassa en edes ollut narkkari silloin kun se aloitettiin, ainoastaan uupunut äiti. Mulla on ollut aina todella lämpimät ja hyvät välit meidän lasu työntekijään, joka harmi vaan vaihtui. Uusikin on ihan ok, mutta emme vielä tunne kovin hyvin. Samoin esim kunnan perhetyössä pelkkää hyvää sanottavaa, ovat aivan ihania ihmisiä.
Näistä lasu jutuista huolimatta ja myös mun päihteiden käytöstä huolimatta olen hoitanut lapseni, kotini, työni ja jopa ystävyyssuhteeni niin hyvin, että _kukaan_ mut tunteva ei voisi epäillä mua päihteiden väärinkäyttäjäksi.
En halua kertoa liikaa itsestäni yksilöiviä tietoja, mutta voin kertoa että mulla on tällä hetkellä sekä aikuisia lapsia että lähellä täysi-ikäisyyttä ja myös kouluikäinen. Ei pieniä lapsia. Mutta näistä lapsistani olen pitänyt aina todella hyvän huolen. Ainoat poikkeukset milloin huolenpitokyky on ollut selvästi heikentynyt on ollut silloin kun olen joko yrittänyt lopettaa subutexin käyttöä tai en ole jostain syystä saanut sitä käsiini pysyäkseni "terveenä" eli toimintakykyisenä ja normaalina. Silloinkin kaikista lasten perustarpeista on aina huolehdittu, olen vain ollut pinna kireällä ja huonovointinen. Sanonut olevani kipeä. Eli jos vuodesta asiat on kohdallaan sen 355 päivää ehkä ja yhteensä ehkä 10 huonoa päivää niin en usko, että lapset on hajonnut.
Mun narkkauskamat on aina piilossa, eikä mulla ole syytä epäillä että lapset olisivat niitä löytäneet , enkä tietenkään piikitä itseäni heidän nähden.
Ja siihen työhön. Meidän lasu tietää aivan tarkalleen missä olen töissä. Todella vastuullisessa hoitoalan duunissa. Mulla on aivan super työpaikka, sitä kautta saatu mielettömän upea asunto. Jonka olen laittanut niin kauniiksi, että saan jatkuvasti niin tutuilta ku tuntemattomilta kehuja mm.somessa.
Niin mitäpä luulette haluanko menettää tän kaiken?

[stabilo]

Jatkan vielä, kun unohdin kiukuspäissäni ja kipeänä sen oleellisimman pelon mihin uskon ihan 100 varmasti. Elikkä koska meillä on tuo lasu asiakkuus ja työntekijä tietää niin mun ammatin ku työpaikankin, niin eikö se nyt ole selvää, että heillä on asiasta ilmoitusvelvollisuus mun työpaikalle? Vai eikö muka ole?
Eli vaikka eivät mun alaikäisiä lapsia lähtisi sijoittamaan mikä sekään ei ole pomminvarmaa niin mä menettäisin oikeuden harjoittaa mun ammattia, työpaikan, puolet ystävistä (työn kautta tulleet), asunnon ja kaiken sen arvostuksen jonka eteen olen paiskinut töitä niin paljon että kukaan ei sitä tajua.
Voin myös kertoa, että tämä kaksoiselämän eläminen ei ole helppoa ja kuormittaa mua ihan älyttömästi. En vaan ole valmis mitenkään luopumaan tästä kaikesta mitä mulla on.
Ellei Suomessa tule olemaan mahdollisuutta päästä anonyyminä hoitoon ei mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tätä ainakin niin kauan, kunnes olen valmis luopumaan näistä edellä kuvatuista asioista. Nuorimman lapsen täysi-ikäisyyteenkin on vielä aika monta vuotta.

[Plinkin tiimi]

Hei stabilo

Hienoa, että olette saaneet paljon apua lastensuojelusta! Kerrot, että kulissinne ovat hyvin pystyssä ja asiat ovat päällisin puolin varsin kunnossa. Suuri peikko elämässäsi on Subutex, pelko kiinni jäämisestä ja kaiken rakentamasi (ura, koti, lapset) menettämisestä. Tämä on hyvin ymmärrettävää ja pelot ovat todellisia. Kukaan ei myöskään voi luvata, että mikään pelkosi ei kävisi toteen. Toisaalta uskon, että pitkä lastensuojeluasiakkuutenne myös suojelee pahimpien pelkojen toteutumiselta. Perheenne tunnetaan ja voimavarasi ja kykysi tiedetään jo valmiiksi. Sosiaalityöntekijöillä on vahva salassapitovelvollisuus asiakkaisiinsa nähden. Voit lukea siitä enemmän THL:n sivuilta.

Aiemmin kerroit, että haluaisit lopettaa käytön. Mitkä ovat ne syyt, joiden vuoksi haluat lopettaa? Mitkä asiat puhuvat käytön jatkamisen puolesta? Jos jatkat käyttöä, missä näet itsesi esim. 5 vuoden päästä, mitä tapahtuisi? Kannattaa listata paperille käytön kielteisiä ja myönteisiä puolia, ja punnita niitä. Voit myös kokeilla hoitomotivaatiota mittaavaa testiä, mitä se sinulle kertoo?

On selvää, että sinulla on paljon pelissä ja riippuvuus on vahvaa. Ulospääsyä voi olla vaikeaa kuvitella.
Suurin taakka on se kaksoiselämä, jonka ylläpitäminen vie paljon energiaa. Sinulla on paljon harteillasi.
Mikä on sinulle tärkeää?

Jos sinusta tuntuu, että haluaisit pohtia tilannetta päihdetyön ammattilaisen kanssa, niin voit laittaa viestiä neuvontapalveluumme. Se on maksuton ja nimetön.

Toivon sinulle paljon rohkeutta!

Yst.terv. Tiia/Plinkin tiimi

[Winston-84]

Mä tiesin, että kukaan ulkopuolinen ei tätä asiaa pysty ymmärtää, koska te olette leimanneet mut narkkariksi (joka kyllä olenkin) ja teidän mielestä se tarkoittaa että olen paska äiti jonka lapset on heitteillä?!?

No johan on lapsellista kiukuttelua tyystin asiallisiin vastauksiin . Mitäs sitten kyselet täällä ensinkään, jos olet kerran jo valmiiksi päättänyt, että avun hakeminen/korvaushoitoon hankkiutuminen pilaa elämäsi lopullisesti?

Anonyymisti ei päihdeongelmaan hoitoa saa, kuten ei noin yleensäkään saa hoitoa anonyymisti, olipa kyseessä sitten silmätulehdus, masennus tai katkennut jalka. Ainut anonyymi "hoito", mitä päihdeongelmaan voi saada ovat NA-ryhmät, jotka eivät siis ole mitään oikeaa hoitoa, vaan vertaistukea. Onhan moni niistä avun saanut, enkä tässä halua NA:ta mollata, mutta sinähän haluat nimenomaan korvaushoitoon.

Ymmärtäisin, että kuumottelet lastensuojeluasiakkuutta, jos se olisi sulle entuudestaan täysin tuntematonta, mutta kun sulla on jo pitkät ja hyvät kokemukset asiasta, niin miksi ihmeessä ne yhtäkkiä keksisivät viedä sulta lapset, mikäli paljastat bupren käyttösi, kun ovat kyllä jo huomanneet, ettei lapsillasi mitään suurempaa hätää ole kotioloissaan. Eivät lasu-sossut voi tehdä aivan mielivaltaisia päätöksiä yhtäkkiä asian X perusteella, jolleivat kriteerit huostaanottoon täyty ja ne kriteerit ovat lopulta varsin tiukat. Monella korvaushoitolaisella on lapset ihan itsellään ja vaikka lasu-asiakkuus löytyykin, niin ei se automaattisesti sitä tarkoita, että lasu olisi kaiken aikaa kyttäämässä ja hengittämässä niskaan, jollei mitään kummempia ongelmia ole. Lastensuojelun homma ei myöskään ole kieliä työpaikallesi korvaushoidostasi/huumeiden käytöstäsi, koska se ei kuulu niiden toimenkuvaan, kuten ylläpidon edustaja tuossa jo kertoikin.

Korvaushoito ei automaattisesti ole este myöskään toimia terveydenhuollon työntekijänä, jos työt hoituvat mallikkaasti, eikä oheiskäyttöä sun muuta ole. Toki syyni on tiukempaa, mutta sitten sä ainakin saat kenkää, jos ja kun(Ajan kysymyshän tuo vain on, vaikka sulla tähän saakka onkin ollut tuuria matkassa) jäät töissä kiinni laittomien roippeiden käytöstä. No, ensin tulee tietty hoitoonohjaus, mutta eipä sekään uralla etenemistä ja työnantajan luottamusta tippaakaan paranna.