Olet täällä

M26 ja väsyny yrittämään

Saunassa keskustellaan huumeista haittojen vähentämisen näkökulmasta. Luethan Saunan säännöt. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. Viuhahda paikalle!

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

M26 ja väsyny yrittämään

ViestiKirjoittaja Väärä Elämä » 5.11.2019 18:27:44

Moi. Kirjottelen tänne plinkin foorumille taas pitkästä aikaa, joski uudel nimimerkil.
Omaa historiaa en jaksa nyt kauheasti avata, oon puhelimella just kirjottamas.
Mut jos ny vähä jtn ; oon kamppaillu täs ikäni erilaisten ongelmien kans, lapsuudessa aika lailla hirveät oltavat, teininä pillerit,kannabis ja alkoholi ja erillainen kapinointi yms. perseily ja hiukan vanhempana vissii masennusta, itsetuhosuutta, hirveitä pelkotiloja yms, täys-ikäsenä aivan holtitonta dokailua, kaman vetoa yms ja siihen päälle mt ongelmia.
Nyt tosin oon jo selvästi parempi vointinen kun esim 2,5 vuotta sitten, huomattavasti :idea: Kaman vedon oon (toivortavasti) lopettanu n.7kk sitten ja pyrkimys olis päästä holistakin eroon. Ton viimesen 7kk aikana on varmaan 5vkl kun oon lipitelly huikkaa. Lensin viime kännireissun takia kämpäst veke - tukiasunto. Täst huolimatta mul on tilanteeseen nähden hyvä olla. Mieli tekee kyl ryypätä mut se ei nyt ratkase mitään, helpottaa vaan hetken.
Ja asiaan.
Oon jo pitkään tietäny osan syytä miks mä käyttäydyn, varsinki päihteiden kans, miten käyttäydyn. Huomaan sen tietyn kaavan mistä mun "alamäki" alkaa. Joskus voi jäädä joku asia sanomatta jollekkin, mut yleensä se alkaa siitä et mul on tosi yksinäinen ja surullinen olo. Ja tä olo on ollu enemmän tai vähemmän koko mun iän hallitsevin olo. Jo ihan pennusta. Teininä se helpotti hiukan kun sain kavereita ja ei tarvinnu asua väkivaltasen juoppo-faijan luona.
Mut siis tää surullinen, masentunu, yksinäinen, masentunu, arvoton olo. Se voimistuu tietyissä sykleissä tosi ylitsepääsemättömäks ja musertavaks.
Siihen liittyvät ajatukset itestä on aika masentavia, itsetuhosia, väheksyviä, vähätteleviä ja no, aika paskoja.
Tajusin tänään bussis ku istuin että sillon kun saan olla yksin ja ajatella, en yleensä ikinä ajattele mitään positiivista - en itestäni enkä omasta elämästäni, en tulevaisuudesta, en oikeestaa mistään mikä muhun liittyy. Ja näin on ollu jo aina, siis ihan lapsesta.

Oon täs taas alkanu miettiä övereiden vetämistä kamalla ja viinalla. Ei vaan jaksais enään yrittää. Tai en edes tiedä mitä mä teen. En nää itelläni onnellista ja hyvää tulevaisuutta.
Tässä kun vähän alle 30 kun on ehtiny elää, niin sitä on alkanu haaveet vähän, no tullu selväks. Tahtoisin olla edes suht onnelinen ja tyytyväinen itseeni, saada pysyvämmän kodin itelleni mis ei tarvii pelätä häätöä jos yhden illan juo bisseä, haaveilen perheestä, ammatista, terveestä itsetunnosta, mahollisuudesta kokea ja luoda hyviä muistoja.
(tähän mennessä en hirveesti koe edes niitä hauskoja muistoja hyvinä tai onnellisina koska se masentava ja paska fiilis on aika vahva koko ajan mun pään sisällä)

Muistan jo ala-aste ikäsenä kun mietin yksin peloissani kuis monennen kerran et miks tän kaiken pitää tapahtuu mulle. Ajattelin et mulle on jostian syystä tarkotus tapahtua pelkkiä pahoja asioita. Muistan lapsuudesta sen parhaiten, että pelkäsin koko ajan jotain, enmmän tai vähemmän. Yleensä sitä et heitteleeks faija mua pitkin seiniä. Mut yleensä sitä että mut hakataan ja tapetaan. Tiedän et se jäi mulle päälle tosi pitkäks aikaa.
Nyt aikuisena osa noista on jääny piiloon tai muuten vaan sisälle vaikuttamaan.
En vaan jaksais enää elää tai yrittää koko ajan tehdä mun elämästä parempaa. En jaksa esittää onnellista kun en ole. En jaksa juosta pää kolmantena hoitamassa asioita ja stressara asioista mistä normaali ei stressais.
Mulla ei oo aikasemmin ollu munaa ostaa sitä tappavaa settii kerralla, mut ajatuksen tasolla se on ollu pitkään. Ja tiedän et päädyn siihen aika varmasti jossain kohtaa.

Sori jos tää tuli väärälle puolelle.

V.E
Ps. Sori kirjotus virheistä, puhelimella tän kirjotin.
Se mikä ei tapa - ahdistaa.
Väärä Elämä
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 5.11.2019 17:24:21

Re: M26 ja väsyny yrittämään

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 7.11.2019 02:38:22

^ Surullista :( .

Masentunuthan sä selvästi olet. Tämä taitaa kuulua sarjaan tyhmät kysymykset, mutta oletko hakenut apua mielenterveyspuolelta? No, olletikin jonkin tukitoimien/avun piirissä olet, kun puhut MT-ongelmista(Ei sillä, että niiden tajuamiseen diagnooseja tarvitsisi) ja tukiasunnostakin. Ja eipä se "apu" hirveästi lämmitä, jos se on sitä, että lykätään jokin arvalla heitetty masarirespa kouraan ja käsketään syödä niitä ja uusia 3 kk:n välein ja ehkä kerran kuussa pääsee juttelemaan jonkun hoitajan kanssa tähän tyyliin:

Hoitaja: "Miten menee?"
Minä:"Päin helvettiä"
Hoitaja:"No voi voi"

En mä osaa mitään fiksua tähän sanoa, ainoastaan toivotella voimia ja parempia päiviä. Tosin niinhän sä itsekin sanot, että asiat ovat paremmin nyt, kuin aiemmin täysillä sekoillessa. Voi siis olla, että elämä lähtee tuosta vielä hymyilemään, ainakin vähän enemmän, jos/kun saat päätäsi selviteltyä lisää kaiken dokaamisen ja doussaamisen jäljiltä. Eihän sulla pitkä aika ole siitä, kun olet lopettanut ja siinä toipumisessa voi kestää aikansa, semminkin, jos on koko nuoruusikänsä käyttänyt enemmän tai vähemmän sitä sun tätä. En halua vähätellä ja väittää, että kaikki ongelmasi johtuvat vain kaman vetämisestä ja viinan juomisesta. Onhan sulla selkeästi tuota traumataustaa ja paljon turvattomuutta elämässäsi ja se on alkanut jo paljon ennen kemiallista päänsekoittamista. Eivät ne jutut tietenkään mihinkään katoa sillä, että ryhtyy streittaamaan ja tiedän ihan omasta kokemuksestani, että ensin olivat mielenterveysongelmat ja sitten tulivat päihteet.

Huoh, taisi olla nyt aika latteuksien täytteinen viesti tämä :roll: , mutta kaikkea hyvää toivon sulle silti.

Edit: Vielä tuosta, kun sanoit, että stressaat asioita, joita normaalit ihmiset eivät stressaa: Tosi tuttua mulle ja aivan pirun raskasta. Tai enhän mä voi tietää, mitä ja kuinka paljon ns. normaalit ihmiset stressaavat, mutta oletan, etteivät näin päättömästi, koska kykenevät mm. käymään työssä tai opiskelemaan kokopäiväisesti ilman, että sekoavat sukkiinsa joka helevetin pikkuasian vuoksi :x . Itse en ole tällä hetkellä erityisen masentunut(Tämä marraskaamos vetää aina mieltä jonkin verran alamaihin, mutta se kuuluu mulla asiaan, enkä laske sitä oikeaksi masennukseksi), enkä sinänsä koe asioiden hoitamista mitenkään kovin raskaana, saati ylitsepääsemättömänä, mutta pohjattoman neuroottinen luonteeni vain pistää hermon kiristymään herkästi vähänkin epämukavampien tai jopa periaatteessa ihan mukavien asioiden kanssa. Tästä olen päässyt vähän yli sillä, että mietin aina, kuinka asiat ovat tähänkin asti hoituneet useimmiten varsin pienellä vaivalla ja joskus miltei omalla painollaan, eikä mun stressaamiseni ole siinä mitään auttanut ja ne asiat ovat aina etukäteen vaikuttaneet paljon suuremmilta ja monimutkaisemmilta, kuin sitten oikeasti lopulta olivatkaan. Kyllä se jotakin uskoa, luottamusta ja mielenrauhaa antaa, kun kelaa taaksepäin, että kaikenlaisesta olen selvinnyt, eikä ollut edes kamalaa(Puhun tässä nyt ihan käytännön asioista, en mistään traumaattisista tapahtumista). Tokikaan tuollainen ajattelu ei varmaankaan kovin hyvin toimi, mikäli asiat tuntuvat ylistressaavilta nimenomaan masennuksen vuoksi.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 11828
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: M26 ja väsyny yrittämään

ViestiKirjoittaja Itse Häiriö » 22.11.2019 23:25:43

Heiiii V.E!!!

Toinen se epänormaali (kun puhuit "normaaleista") kuittaa.
Sukupuoliero, mutmut..
Laita mulle mailia :?: :?: :!: ; hairiotilassa@luukku.com

Hope so,

- I.H
"...mutta normaalien maailmassa, niin hukassa..."
Avatar
Itse Häiriö
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 22.11.2019 22:59:43

Re: M26 ja väsyny yrittämään

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 26.11.2019 10:41:34

Hei!
Kirjoituksessasi kerrot, että lapsuutesi oli jo rankkaa. Luulen, että olet jo lapsena joutunut kokemaan ikäviä asioita. Se on vaikuttanut sinun ajattelukaavoihisi ja on varmasti yksi iso osasyy myös ongelmiisi.

Minäkin kysyn, että oletko käsitellyt noita asioita jonkun ammattilaisen kanssa? Ja oletko hoitanut masennustasi? Masentuneen ihmisen ajatus kiertää kehää ja positiivisia asioita on tosi vaikeaa nähdä. Myös jokapäiväinen elämä tuntuu raskaalle ja ahdistavalle.

Hienoa, että olet ollut kuivilla. Se osoittaa, että pystyt siihen ja parempaa on luvassa. Viinalla ja muulla kamalla saat hetkiseksi aivot nollattua, mutta sen jälkeen olo on kahta kauheampi. Toipumiseenkin menee oma aikansa ja siinä on erilaisia kausia. Välillä tuntuu positiivisemmalta ja sitten taas kyseenalaistaa koko jutun. Jos olet kokenut elämäsi paremmaksi, niin se osoittaa sulle tien mihin suuntaan kannattaa mennä. Positiivista on sieltä suunnalta tulossa enemmänkin.

Kuulostat kovin yksinäiseltä. Tunnistan tuon itsestäni. Onko sulla jotain asiaa, joka kiinnostaa? Jotain tekemistä mistä tykkäät. Jos saisit kavereita sitä kautta?

Nämä on jutut on niitä ihan perusasioita. Tärkeintä olis kuitenkin päästä noiden syiden äärelle, pohtimaan miksi koet itse yksinäiseksi, miksi aliarvostat itseäsi. Kaikille tuo ei ole helppoa, mutta kun uskaltautuu keskustelemaan, yleensä ongelmavyyhti alkaa selkenemään. Pelkästään asioista puhuminen auttaa, vaikkei moni toisin väittää. Puhuessa kun kohtaa ne ongelmat ja oman äänensä kuuleminen auttaa selkeyttämään omia ajatuksia.

Tsemppiä kovasti. Uskon, että jos pysyt päihteistä erossa on paljon hyvää vielä tulossa. Joskus on myös potkittava itseään persuuksille. Lähdettävä liikkeelle. Kohti parempaa.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 612
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta


Paluu Sauna

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa