[TechnoPanda]

Joo-o.. Tosiaan lähes 10v buprekoukussa ollu. Muutama kuukauden tauko ollu mut nyt taas yli vuoden menny oikeestaan joka päivä ja useasti pallokin päivään. Mut tällä viestillä vaan tarkoitus että sais jotain tsemppiä täältä. Nyt viikon ollu ilman ja ei oo voimia yhtään. Tästä tulee jotenki mulle niin pahat olot että en pysty käsittämään.. Mut eihän siinä yritän kyllä kaikkeni koska oon niin lopen kyllästynyt tähän. Niin ja myöskin vinkit tervetulleita.

[Winston-84]

^ Tsemppiä .

Kannattaa yrittää suhtautua refloihin, kuin pirulliseen flunssaan, että tässä nyt ollaan kipeänä, kuten kaikki ovat joskus. Tällä haavaa on kurja olo ja mälsä tilanne, mutta ohi se menee ja vieläpä verrattain nopeasti. Myöskin kannattaa suunnata ajatuksiaan muualle, kuin sen vatvomiseen, kuinka nyt on reflat ja ihan hirveä olo. Tuolla meiningillä kun ei saa aikaan muuta, kuin buustattua reflansa potenssiin X. Mitään hirveitä suorituksia ei tietenkään kannata ryhtyä itsestään repimään, kun olo on huono niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin, koska sekin kyllä kosahtaa hyvin pian omaan mahdottomuuteensa, mutta jos tykkäät esim. lukea, piirtää, pelata, katsella leffoja, jotakin tuollaista kevyttä ja kivaa, niin järjestele sellaista touhua itsellesi. Ulkoilemassa kannattaa myös käydä joka päivä. Siitä harvemmin on ollut kenelläkään mitään haittaa, mökkihöperöitymisestä sen sijaan on. Jos ei muuta jaksa, niin kävelee sitten rauhassa vaikka pari kertaa korttelin ympäri.

Toivottavasti saat nukuttua ja jos et luomusti saa, niin saat siihen jotakin apua. Uni on ihmiselle pirun tärkeää ja unettomuus pidemmän päälle pistää kyllä vituiksi kaiken, oli kyse buprevieroituksesta tai ihan mistä vain elämässä. Syödä kannattaa vaikka väkisin ja vaikka jotakin epäterveellistä moskaa, jos se on ainut mikä menee alas. Syömättömyyskään ei oloa paranna, vaikka syöminen tuntuisikin lähinnä oksettavan.

Sitten perus-Imodiumit ripuliin ja Burana/Panadol särkyihin, mikäli näille on tarvetta. Mahdollisiin PKV-lääkityksiin en ota kantaa, kun en tiedä, onko sulla tarkoitus päästä eroon kaikista substansseista vai ainoastaan Subusta, enkä sitäkään, oletko muuta juurikaan käyttänyt ja kannattaako niistä tehdä itselleen mahdollisesti uutta ongelmaa. Tässä asiassa on erilaisia koulukuntia ja jotkut ovat sitä mieltä, että muiden PKV-lääkkeiden avulla lopettaminen vain pidentää kärsimystä, mutta tämäKIN on toki kovin yksilöllistä ja jokainen ehkä ja toivottavasti tietää, mikä se itselle paras tyyli on.

[TechnoPanda]

Kiitoksia tsemistä! Oon joo suhtautunu tähän vähän niinkun flunssaan ja käyny pienillä lenkeillä useasti päivässä. Mulla selkä on paskana ollu aina ja nyt viekuissa se kipu on 10x joten se vähän vaikeuttaa flunssan ajatteluna sen osalta . Oon ollu gabaan koukussa joskus ja se poisti melkein kaikki viekut mitä oli. Tässä nyt miettinyt että hommaisko gabaa/lyricaa viikoks tai edes muutamaks päiväks kun se vie tuon selkäkivunkin aika hyvin pois ja saa nukuttua paremmin. Niistä tulevat viekut on niin paljon helpompaa ja kestää vähemmän aikaa. Niin ja kaikenlaista on tullut kokeiltua mut mihinkään muuhun en oo koukussa ollut saatika useasti ottanut. PS. Tykkään noista kaikesta mitä luettelit mut tuo selkä ei anna periks, ei pysty istumaan tietokoneellakaan kun ehkä 20min. Sama sängyllä maatessa.

[Winston-84]

^ Jos gaba/pregabaliini auttaa, etkä usko, että se johtaisi ojasta allikkoon(pahempi riippuvuus, retkahdusriskin kasvaminen), niin ei kait sen lyhytaikaisesta käytöstä mitään haittaakaan ole. Tietty, jos selkä on kroonisesti paskana, siihen kannattaa hankkia apua fysioterapiasta tmv. Reflakivut ovat toki reflakipuja, enkä tarkoita, että sun nyt pahimmissa tutinoissasi pitäisi sännätä vesijumppaan kuntouttamaan selkää, mutta siis ihan tulevaa ajatellen, ettei bupren lopetus kaadu pelkästään kipeään selkään. Mistäpä mä tosin tiedän, vaikka sulla olisi jo paljonkin tietoa lääkkeettömistä selkäkivun hoitokonsteista.

Kun itse lopetin bupren ja muiden oppareiden käytön reilu 4 vuotta sitten toivottavasti viimeistä kertaa, käytin tavallista suurempia annoksia bentsodiatsepiineja(Enimmäkseen Rivatrilia, myös jonkin verran Diapamia, sekä välillä Insominia yöksi), mutta mulla oli ja on benzokoukku päällä jo muutenkin(Käyttö ollut hyvin hallinnassa jo pitkään), niihin paljon pahempi riippuvuus, kuin bupreen, enkä ollut niitä lopettamassa missään vaiheessa, joten ajattelin, että tuskinpa annosnosto siinä konkursissa mitään haittaa. Jälkeenpäin olen miettinyt, oliko niistä suuremmista benzoannoksista juurikaan muuta hyötyä, kuin se, että olin kanssaihmisiä kohtaan vähemmän kireä ja vittumainen ja kolotukset olivat siedettävämpiä, kun lihakset olivat rennommat, mutta hyötyjä nuokin ja kun pystyin vaivatta palaamaan takaisin pienempiin annoksiin, niin eipä siitä mitään haittaakaan ollut.

Edit: Ihan tässä unohtui se tärkein asia, eli post akuutit vieroitusoireet. Eihän siinä vielä mitään, että pari-kolme viikkoa kolottaa, paleltaa, itkettää, kiukuttaa ja saa ravata paskalla, mutta monella homma kaatuu siihen, kun akuuttien reflojen jälkeen elämä ei alakaan hymyillä, vaan voi pelkästään masentaa, eikä mistään tule mitään tai vaihtoehtoisesti lähtee sellainen värilähetys päälle, että sitä ei pää meinaa kestää. Varmaan nämä tiedätkin, kun olet ollut aikaisemmin kuukausia irti, mutta tuohon hommaan kannattaa varautua ja miettiä, mitä sen kanssa tekee. Ja sitä kannattaa pohtia, mihin tilaukseen buprea on ryhtynyt kiskomaan ja mitä sille alkuperäiselle syylle voisi tehdä.

[aaaaaaa]

mikset vaan mee korvaushoitoon? lopetat sitten sen korvaushoidon joskus lääkärin kanssa yhteistyössä jos siltä tuntuu

[Winston-84]

^ Miksi ihmeessä mennä korvaushoitoon, jos on aito motivaatio lopettaa ja elämänhallinta ja muut asiat sen verran reilassa, että siihen on ihan mahdollista pystyä?

Itse mietin aikoinaan pienen hetken korvaushoitoa, mutta hyvin pienen hetken vain. Tulin äkkiä siihen tulokseen, että ei helvetissä. Ei mua hotsita ravata joka päivä klinikalla kytättävänä, kun otan lääkkeeni ja kuseskella purkkiin enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ei sinänsä jossakin mestassa säännöllisesti käyminen, eikä edes se purkkiin kuseminen niin hirveää ole. Lähinnä tuossa vituttaisi se, että on jatkuvasti tilivelvollinen ja epäilyksen alainen(syyttä tai syystä, ei sillä väliä) tekemisistään ja menemisistään ja pitää ilmoittautua, kuin mikäkin koevapausvanki. Jos haluan lähteä viikoksi reissuun, lomalääkkeet pitää järkätä hirveällä ruljanssilla ties kuinka kauan etukäteen, eikä siltikään ole varmaa, että saa ne. Kyllä mä haluan, että mulla vapaus lähteä ex tempore vaikka Brasiliaan, jos huvittaa. Nykyään toki käytetään yhä enenevissä määrin sitä pitkävaikutteista injektiota, joka kantaa jopa kuukauden, eikä näin ollen ole rasitetta jatkuvasta klinikalla juoksemisesta, lomalääkkeiden säätämisestä tai epäilyksistä, että myisi lääkkeitään, mutta kyllä siinä silti on tietty pallo jalassa edelleen.

Olennaisin syy sille, miksi en mennyt korvaushoitoon oli kuitenkin se, että mä halusin lopettaa sellaisen aineen käytön, johon oli tyystin kyllästynyt. Korvaushoidossa niin ei luonnollisestikaan tapahdu . Pahimmillaan se johtaa vain pahempaa riippuvuuteen sellaisten kohdalla, joilla käyttöhistoriaa ei mitenkään pahasti ole päässyt kertymään.

No, tuossa aloituksessa ei puhuttu mun asioistani, mutta ihmettelen silti tätä nykymenoa, jossa korvaushoito tuntuu olevan ainut ja ensimmäinen "hoito" opioidiriippuvuuteen ihan ihmisen tilanteesta riippumatta . Joissakin tapauksissa se on hyvä ja kaikille osapuolille paras ratkaisu, mutta aika paljon on myös niitä oppareihin sekaantuneita, jotka voisivat vallan mainiosti elää ilman.