Olet täällä

20v ilman! Ja viikon oon vetänyt ku sieni.

Saunassa keskustellaan huumeista haittojen vähentämisen näkökulmasta. Luethan Saunan säännöt. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. Viuhahda paikalle!

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

20v ilman! Ja viikon oon vetänyt ku sieni.

ViestiKirjoittaja harha » 29.7.2020 16:00:26

Moi.
Mä olen masentunut. Ja olen vieroittautunut bentsoista huhtikuussa. Siinä meni puolitoista vuotta. Olin masentunut jo silloin kun vieroitus aloitettiin. Bentsojen kanssa mulla on historiaa 20 vuoden ajalta, joten voinette kuvitella millaista helvettiä se vieroitus oli - ja on edelleen.

Mä en saa apua mun tilanteeseen. On käyty päivystykset, psykan polit jne. Ja koko ajan mulle työnnetään vaan lisää lääkkeitä.
Mulla alkaa olla ryynejä saman verran kun ennen sitä vieroitusta.
Eikä mun olo parane. Ei millään.

Tuntuu ettei millään ole mitään väliä, kaikesta on kadonnut merkitys, joten päätin olla onnellinen edes muutaman päivän.

Päätin alkaa taas päihtyä, koska tiedän että se auttaa. Ainakin hetkeksi.

Nyt olen ollut viikon aivan tutkalla.
Netistä löytää helpotusta vaikka kotiovelle kuljetettuna.
Mun arsenaali vaan kasvaa. En ollut ikinä ennen kokeillut vahvoja opiaatteja. Nyt olen.

Mulla on tällä hetkellä ihan ok olo. Sain tehtyä töitä, oon siivoillut, käynyt lenkillä koirun kanssa... en mä tänään tutkalla ole, mutten kyllä selvin päinkään.

Onko tämä mun kohtalo tai tuomio, olla päihtyneenä kunnes tulee överit, hengityslama tai pumppu pettää? Tai tukehdun omaan oksennukseeni.

Mä en enää keksi muuta tietä ulos. Jos ei huumeet niin tämä helvetillinen masennus kyllä tappaa mut.

Jos jollskin herää ajatuksia, niin kirjoittakaa ihmeessä. Vertaistukeahan ei korvaa mikään.
I don't really know what Sorry means.. I've been Sorry all my life (C. Manson)
harha
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 16.7.2020 11:20:00

Re: 20v ilman! Ja viikon oon vetänyt ku sieni.

ViestiKirjoittaja Alma_Auroora » 30.7.2020 22:14:50

Yksi iso asia on oivaltaa se, että bentsojen kaltaista järjettömän hyvää fiilistä ei tule selvinpäin. Olen bentsot leikkauksen jälkeen lopettanut ja se on kovaa touhua. Aivoilla kestää kauan toipua ja tietyt mielihyväreseptorit eivät enää palaudu. Hyvän olon eteen joutuu kyllä tekemään tosi paljon töitä ja hakemaan apua toistuvasti. Elämä ei valitettavasti tunnu aina tosi hyvältä, mutta tunteet oppii kohtaamaan selvinpäin. Tsemppiä, nyt vaan a-klinikalle tai aa:han saamaan pikaista apua:)
”Rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin”
Alma_Auroora
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 38
Liittynyt: 22.7.2020 09:24:36
Ollut juomatta

Re: 20v ilman! Ja viikon oon vetänyt ku sieni.

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 1.8.2020 04:22:25

^^ Tosi kurja tilanne sulla, Harha :( . Mietin, mitä tähän kirjoittaisi, enkä keksinyt oikein mitään nasevaa. Masennus kun on niin pirullinen sairaus, että siihen ei löydy mitään käteviä kikka kolmosia. Moniin muihin vaivoihin ja pulmiin voikin heitellä jotakin konkreettista käytännön vinkkiä, tyyliin: säästä vähintään kymppi jokaisesta tilistä, käy kävelyllä, laita lämpökääre vatsalle ja kylmäkääre jaloille, piirrä kissa, jos on oikein tylsää jne., mutta masennuksen pahimmassa vaiheessa tuollaiset hyvää tarkoittavatkin neuvot ja tsemppaukset saavat aikaan lähinnä vitutusta ja syyllisyyden tunteita siitä, ettei pysty. Sehän siinä niin vaikea homma on, kun masennus vie kaiken halun ja motivaation hoitaa itseään ja tehdä mitään paranemisen eteen.

Jos nyt jotakin konkreettista tässä tulee mieleen, niin ehkä tuo benzovieroitus olisi kannattanut siirtää myöhempään ja parempaan ajankohtaan, jos olit kerran jo alunperin masentunut. No, jälkiviisastelusta ei tietenkään mitään hyötyä ole, mutta jos sen kanssa voisi vielä hieman pakittaa.

Noista huumeista: Näin ei saisi sanoa, enkä tokikaan suosittele huumeiden käyttöä kenellekään, mutta omakohtainen kokemukseni on se, että buprenorfiinin(Myös muiden oppareiden, mutta buprea pääasiassa meni) käyttö pelasti mut aikanaan masennukselta. Olin aivan helevetin huonossa kunnossa ja nk. sallitut masarit eivät muuta tehneet, kuin pahensivat oloani monella tapaa. Bupre toimi oivallisena masennuslääkkeenä ja sen avulla sain elämäni sen verran kuosiin, että kävin mm. pitkän psykoterapian läpi, joka auttoi siinä, että sain masennukseni aisoihin ja päätäni kasaan sen verran, kuin mun päätäni nyt voi kasaan saada. Luonnollisestikin bupre aiheutti riippuvuuden, mutta pääsin siitä sitten kyllä eroon, kun muuten meni niin paljon paremmin ja kyseinen aine oli käynyt tarpeettomaksi ja alkoi lähinnä kääntyä itseään vastaan.

Alma_Auroora kirjoitti: Elämä ei valitettavasti tunnu aina tosi hyvältä, mutta tunteet oppii kohtaamaan selvinpäin.


Täh?! Eiköhän suurin osa ihmisistä tiedä, että elämä ei tunnu aina tosi hyvältä ja tunteita tulee ja menee ja ne eivät aina ole kivoja, eikä tämä mikään iso ongelma ole. Tässä puhutaan nyt masennuksesta, joka on pahimmillaan totaalisen invalidisoiva ja kuolemaan johtava sairaus, ei siitä, että välillä elämässä pitää tehdä asioita, jotka eivät niin hotsittaisi, joskus on tylsää ja mälsää, on stressiä, joutuu olemaan ns. välitilassa odottamassa ja niitä ikäviä fiiliksiä puskee siinä, missä hyviäkin. Tuota nyt on lähes kaikilla ihmisillä, mutta läheskään kaikki ihmiset eivät sairasta masennusta.

Edit: Mitähän hittoa on benzoista tuleva järjettömän hyvä fiilis :shock: ? Ei niistä sellaista tule. Se hyvä fiilis tulee tasan siitä, että on valmiiksi päällä paha ahdistus tai vaikkapa järkyttävä ammattilaiskrapula ja kun se helpottaa, niin totta kai olo on silloin tosi hyvä vs. se aikaisempi olo, mutta eivät nuo itse aineena mitään hyviä fiiliksiä tarjoa. Päinvastoin; lähinnä latistavat niitä. Makuasia toki, mistä kukin tykkää, mutta ihan fakta on se, että bentsodiatsepiinit ennemmin blokkaavat dopamiinin eritystä toisin, kuin monet muut aineet, jotka lisäävät sitä. Terveisin: Yli 20 vuotta benzokoukussa ja lähinnä sitä paremmat fiilikset, mitä pienemmillä annoksilla mennään, vaikken varmaankaan koskaan pysty tyystin lopettamaan.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12824
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: 20v ilman! Ja viikon oon vetänyt ku sieni.

ViestiKirjoittaja Varpusemo » 1.8.2020 14:16:01

Winston-84 kirjoitti: Tosi kurja tilanne sulla, Harha :( . Mietin, mitä tähän kirjoittaisi, enkä keksinyt oikein mitään nasevaa. Masennus kun on niin pirullinen sairaus, että siihen ei löydy mitään käteviä kikka kolmosia. Moniin muihin vaivoihin ja pulmiin voikin heitellä jotakin konkreettista käytännön vinkkiä, tyyliin: säästä vähintään kymppi jokaisesta tilistä, käy kävelyllä, laita lämpökääre vatsalle ja kylmäkääre jaloille, piirrä kissa, jos on oikein tylsää jne., mutta masennuksen pahimmassa vaiheessa tuollaiset hyvää tarkoittavatkin neuvot ja tsemppaukset saavat aikaan lähinnä vitutusta ja syyllisyyden tunteita siitä, ettei pysty. Sehän siinä niin vaikea homma on, kun masennus vie kaiken halun ja motivaation hoitaa itseään ja tehdä mitään paranemisen eteen.



Vaikka meillä on ollut pitkä kiista plinkissä jo kauan niin täytyy sanoa että tämä oli erittäin hyvin sanottu. Lähipiiri sanoo että tarvitset potkun perseelle ja aktivoidu, hanki töitä ja ota vastuu omasta elämästä. Ei saisi valittaa mutta mä on täysin jumissa enkä enään jaksa. Masareista en sitten tiedä jos ne voi mahdollisesti pahentaa olotilaa. Tuntuu siltä että oireet ovat pahentuneet lääkkeen noston jälkeen.

Anteeksi että avauduin henkilölle joka on valmis listimään minut, mutta jotenkin tuli halu sanoa tämä.
Varpusemo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 932
Liittynyt: 24.11.2019 11:15:22

Re: 20v ilman! Ja viikon oon vetänyt ku sieni.

ViestiKirjoittaja harha » 2.8.2020 20:04:40

Alma_Auroora kirjoitti:Yksi iso asia on oivaltaa se, että bentsojen kaltaista järjettömän hyvää fiilistä ei tule selvinpäin. Olen bentsot leikkauksen jälkeen lopettanut ja se on kovaa touhua. Aivoilla kestää kauan toipua ja tietyt mielihyväreseptorit eivät enää palaudu. Hyvän olon eteen joutuu kyllä tekemään tosi paljon töitä ja hakemaan apua toistuvasti. Elämä ei valitettavasti tunnu aina tosi hyvältä, mutta tunteet oppii kohtaamaan selvinpäin. Tsemppiä, nyt vaan a-klinikalle tai aa:han saamaan pikaista apua:)


Moi,
Ettet vaan omalla kokemuksella sekoita bentsoja kipulääkkeisiin? Monet vahvat kipulääkkeet nimittäin toimii niinkuin kuvailit - sitä oloa ei saa takaisin muulla kuin ottamalla lisää ja lisää [opiaatteja].

Bentsodiatsepiinilla ei ole ollut mulle koskaan mitään hyvän olon merkitystä. Lääke määrättiin 20v sitten mun piinaavaan ahdistukseen ja pahaan oloon, masennuslääkkeen ja terapian tueksi.
Siihen se lääke auttoi.

90-luvulla ei todellakaan oltu tehty mitään tutkimuksia siitä, mitä kaikkea pahaa se aine saa ihmisessä aikaan. Ja kuinka koukuttavaa se on. Saati ohjeistettu ammattilaisia kohtaamaan pitkään bentsoja syöneitä ihmisiä - me kun ei sovita siihen perinteiseen kuvaan "narkomaanista". Eikä olla alkoholistejakaan, mutta laillisia päihteitä vedetään ja helvetin riippuvaisia ollaan!

Meille ei välttämättä sovi lainkaan ne samat hyvät keinot ja työkalut olla ilman sitä omaa ainetta, kuin esim. amfetamiiniriippuvaisille tai alkoholisteille.

Meillä vuosikausia bentsoja syöneillä on lähes poikkeuksetta vaikea-asteinen masennus. Ahdistuneisuusoireyhtymä. Bipolaarisuutta. Kaikki yhdessä tai erikseen.
Niitä sairauksia täytyisi ensisijaisesti hoitaa.

Ikävä kyllä.psyk puolella hoito torppaa lääkkeisiin. Ja päihdepuolella ei osata hoitaa masennusta, joten passi ulos tulee sieltäkin.

Bentsot eivät ole siis ikinä minua euforisoineet tai olleet mitään hyvän olon tuojia. Olen aina toivonut että saisin elää normaalia, tuskatonta elämää. Elämää ilman tätä saatanallista masennusta, ja tätö pelkoa.

Enkä ole sellaista koskaan kuvitellutkaan, että yhdellä pillerillä tulisi onnelliseksi.
En edes haluaisi, koska elämään kuuluu hyvää ja huonoa, ihanaa ja ahdistavaa, upeaa ja masentavaa.
Haluan sitä enemmän kuin mitään muuta, haluan normaalia elämää!

Ajatus siitä, ettei elämäni tulisi koskaan olemaan yhtä "hyvää" kuin bentsoissa ollessa, on täysi painajainen!!
Minä voin niin jumalattoman huonosti! Minun mielestäni bentsot lisäävät ahdistusta sen sijaan että poistaisivat sitä. Syynä on se, että tunne-elämä on jatkuvaa siksakkia. Tunteet menee täysin lääkkeen vaikutuksen mukaan. Kun vaikutus alkaa, olo on normaali. Ja kun vaikutus loppuu, helvetti irtoaa.

Ainoa syy miksi otin lääkkeeni kaksi vuosikymmentä oli se, että niihin vieroitusoireisiin voi todellakin kuolla.

Minun voimat ehtyy tämän helvetillisen masennuksen, näköalattomuuden, toimintakyvyttömyyden, väsymyksen ja epätoivon alle.
Ja siihen en ikävä kyllä saa apua.

Ehdottamasi ryhmät ovat varmasti hyviä, en epäile sitä lainkaan.
Viestisi sävy oli tosin hieman outo- ihan niinkuin olisit tahtonut rivien välistä sanoa, että ota nyt jumalauta itseäsi niskasta kiinni ja hyväksy se, ettet tule koskaan enää tuntemaan onnellisuutta, hyvinvointia, tai euforiaa..

Masentuneelle, täysin lopussa olevalle ihmiselle sieltä rivien völistä saattaa paistaa kirkkaasti, että itsepä olet asiasi ryssinyt, tee palvelus ja ota itsesi hengiltä ennen kuin rasitat tätä systeemiä enää lisää.

Valitettavasti tässä mielentilassa jollekin jonkun toisen sanomiset tai anonyymit kirjoitukset saattavat olla se viimeinen niitti. Minulle ei, minä olen jo keski-ikäinen ja minulle on myös parkkiintunut erittäin paksu nahka.

Muutoin, kehotan että kun kirjoitat jollekin, kenestä vieläpä tiedät voivan todella pahoin, mieti hyvin tarkkaan miten häntä lähestyt. Jos olosi on yhtään epäröivä, luulen että on parempi jättää lähestymättä, ainakaan kirjallisesti. Jos on mahdollisuus puhua, se on tietysti ihan eri asia.

Parhain terveisin ja kaunista loppukesää!
I don't really know what Sorry means.. I've been Sorry all my life (C. Manson)
harha
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 16.7.2020 11:20:00


Paluu Sauna

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa