Keväällä uskon kokeneeni jonkin asteisen amfetamiinipsykoosin (alun), olin tosi vainoharhanen ja kotona mm. piilottelin puhtaitakin minigrippejä ja olin ihan varma että poliisi tulee. Se meni yöunilla ohi.
Eilen sitten naukkailin päivän mittaan muutaman miedon juoman, siis oikeasti tissutellen ei mitään räkäkännejä. Myös muutama loli tuli otettua (ei kerralla), mistään ryynikännistä ei voi puhua alkuunkaan, sekin ikävä kyllä aikanaan koettu.
Illalla sitten sain loistoidiksen ja käytin amfea iv:nä, josta ei juuri kokemusta.
Olo muuttu tosi veltoksi, olin ihan tajunnantason rajamailla, lisäksi palelin ja kuumekin nousi yhtäkkiä 38 laskien kuitenkin melko pian (ilman mitään flunssaoireita).
En tiedostanut koko aikaa olevani edes kotonani, olin siis yksin ja välillä vastailin kysymyksiin joita kukaan ei esittänyt, esim. "mennäänkö nukkumaan" sanoin että joo kohta. Kerroin myös, etten tarvitse kaupasta mitään, kun sitä "minulta kysyttiin". Pyysin ottamaan tietokoneen pois sylistäni, vaikkei sitä siinä ollutkaan. Olin siis varma, että joku on mun kanssa, mut ei mitenkään ahdistavana vaan ihan normaalina.
Puhe sammals, välillä torkahtelin ja sit taas vastailin kysymyksiin. Liikkuminen oli tosi epästabiilia. Välillä aina havahduin, että kotonahan mä oon yksin, mut sit taas silti juttelin pian mm. "en mä nyt pysty" jne...
Oon käsittäny amfepsykoosit yleensä just ahdistavina, tää oli lähinnä lamaannuttava mut myös "turvallinen" tilanne.
Voiko toi olla psykoosia? Oireisto katos, ku nukuin.
Ja vittu, mä lopetan tän touhun. Joko lähtee henki tai järki, nyt rupee riittää
Mielenterveydellä ei kyllä kannata leikkiä, jos huonosti käy niin hiihtelee villasukat jalassa mielisairaalassa, joskus loppuiän. Tunnen tapauksia, ammatin kautta ja siviilielämänkun puolelta.
