[Thatspecialsomeone]

Hei

Olen uusi vanha. Kirjoittelin tänne joskus 2001-2008.

Olin korvaushoidossa joskus 2010-2020. Lopetin viime toukokuussa, mutta lopulta päädyin orvan pyörään, käytin 3kk, olin ilman 2kk, käytin taas 3kk jne. Tää oli kestämätön ratkaisu. Päädyin rahan menon ja velkojen nousun, ja läheisten takia palata korvaushoitoon, joka alkaa ensi kuun alussa.

Mulla on jo yksi toisen asteen ammatti, mutta se ei ole mun intohimo. Haluisin auttaa ihmisiä. Oon pitkään ajatellut lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi.

Onko korvaushoito este kouluun pääsemiseen? Jos ei ole mitään ohikäyttöä vaan resepti lääkkeet? Mites, voiko korvaushoidossa oleva erikoistua päihde ja mielenterveys puolelle?

Näihin jos saisin vastauksia olisin erittäin kiitollinen. Kun toiset sanoo että ei ole mikään este ja toiset taas sanoo että on este jne.

Kiitos

Edit. Niin ja onko PK seudulla missä mahdollista opiskella lähihoitajaksi? Onko jossain, helsinki, vantaa, espoo alueella lähihoitaja koulutusta?

[Winston-84]

^ No voihan ristus! Eiköhän Helsingin/Vantaan/Espoon kokoisesta kaupungista löydy lähihoitajakoulutusta, kun sitä löytyy huomattavasti pienemmistäkin tuppukylistä. Kirjoitapa Googleen hauksi vaikka "lähihoitajakoulutus Helsinki", niin saat paremmin vastauksia kysymykseesi, kuin Päihdelinkistä kyselemällä .

Korvaushoitokysymykseen en osaa mitään varmaa sanoa, mutta lähihoitajakoulutuksesta on nykyään tehty sellainen moniongelmaisten kaatokoulu, että vaikea uskoa korvaushoidon olevan kummoinenkaan este. Tämä nykymeininki on todella ikävää. Lähihoitajan homma on kuitenkin vastuullista duunia, jossa hyvin usein työskennellään tavalla tai toisella heikossa tilanteessa olevien, ihan elävien ihmisten kanssa.

[Pöllösetä]

Susta tulisi varmaan hyvä perushoitaja, Thatspecialsomeone. Usein narkkarit/juopot tietävät enemmän lääketieteestä kuin normi hoitsu Äänekoskelta.

[Pöllösetä]

Nyt korona aikana tarvitaan ennemmän hoitsuja kuin koskaan, emmä usko että Super tai Tehy jaksaa välittää jos vähän napostelee Buprea siinä sivussa. Suomen hoitoalalla olevat henkilöt ovat enemmän tai vähemmän PKV-koukussa, sen mä opin jo vuonna 1999 Marian sairaalassa missä toimin vahtimestari/lähettinä ebout vuoden.

[Orchid]

Vähän myöhäinen vastaus, mutta:
En usko, että se on mikään este. Olen itse sairaanhoitajaopiskelija ja korvaushoidossa (ja suuntautumassa mielenterveys- ja päihdepuolelle). Kouluni terveydenhoitaja mainitsi, että kyllä terveysalalla on muitakin työntekijöitä/opiskelijoita (esim. sairaanhoitajia, ensihoitajia) jotka ovat korvaushoidossa. Aktiivinen päihdeongelma voi olla este opiskelulle/työlle... Mutta jos hoitaa päihdeongelmaansa (hakee apua/sitoutuu hoitoon, on korvaushoidossa eikä ole oheiskäyttöä) niin sen ei pitäisi olla mikään ongelma!

Hoitoalalle kaivataan työntekijöitä kipeästi ja kuulostaa kaiken lisäksi siltä, että ihmisten auttaminen on sinun kutsumuksesi!
Olen halunnut ajatella, että päihdetaustasta/omista kokemuksista voi olla ehkä jotain hyötyäkin tällä alalla. Se on ainakin lisännyt myötätuntoa ja ymmärrystä potilaita ja heidän kokemiaan haasteita kohtaan ja iskostanut mieleen, millaista hoitoa ja tukea olisi itse potilaana kaivannut.
Työ on monesti haasteellista, fyysisesti (ja ajoittain myös henkisesti) raskasta ja vastuullista. Mutta se on myös palkitsevaa, monipuolista ja arvokasta. Itse ainakin koen, että olen juuri oikealla alalla. Onneksi hoitoalalla on mahdollisuus suuntautua juuri sellaiseen työhön, mikä kiinnostaa itseä eniten ja tukee omia vahvuuksia eniten. Suosittelen hoitoalalle hakeutumista ehdottomasti, tervetuloa!

(Aloituksessa oli kyse lähihoitajan opinnoista eikä sh-opinnoista... Mutta jos AMK-pohjaisissa hoitoalan opinnoissa päihdetausta/korvaushoito ei ole mikään este, niin olen melko varma siitä, ettei se ole este myöskään lh-opinnoissa!:)
Ja voihan olla, ettei korvaushoidosta edes kysytä ainakaan näin hakuvaiheessa. Korvaushoito ei kuitenkaan yksinään ole sellainen terveydentilaan liittyvä seikka, mikä estäisi opiskelua. Koululla on oikeus pyytää huumetestausta jos herää epäily siitä, että oppilaalla on päihdeongelmaa. Mutta lääkärin määräämän, asianmukaisesti otetun korvaushoitolääkkeen (tai muun lääkärin määräämän N-lääkkeen/huumaavaksi luokiteltavan lääkeaineen) käyttö on varmasti ok, kunhan siihen on resepti, käyttää sitä oikein eikä se esim. heikennä toimintakykyä niin paljon, että se estäisi opiskelun ja aiheuttaisi vaaratilanteita.

Helsingissä monet ammattikoulut (esim. Careeria, Diakoniaopisto, Stadin ammattiopisto) tarjoavat lh-opintoja, voit hakea sinne jatkuvassa haussa kun sinulla on jo aiempi ammatillinen tutkinto.)

https://www.studentum.fi/koulutushaku/a ... 935-d87067

Anteeksi hirveän pitkästä viestistä, toivottavasti tästä oli apua!

[Rikkonainen-Sielu]

Olen aina sanonut että entinen narkkari on paras hoitoalan työntekijä.

[Rikkonainen-Sielu]

Kirurgin kädet ei koskaan tärise, vaikka ne on herätetty sunnuntai aamuna päivystysvuoroon pitkän juhlimisen jälkeen hoitsujen kanssa. Ihme homma.

[Winston-84]

Lähihoitajista on tosiaan huutava pula(Varmasti myös sairaanhoitajista, mutta siihen ammattiin pääsyn seula lienee paljon tiukempi) ja tämän vuoksi lähihoitajakoulutuksesta poistettiin taannoin soveltuvuustestit ja siitä tehtiin moniongelmaisten kaatokoulu, johon dumpataan kaikki ne, jotka eivät millekään muulle alalle kelpaa. Tarkoittaa siis mm. akuuteista päihde- ja/tai mielenterveysongelmista kärsiviä ja esim. maahanmuuttajia, joiden kielitaito ei ole lähimainkaan riittävä. Tämä on ihan todellinen ongelma, josta mm. Suomen lähi- ja perushoitajien liitto on melskannut viime aikoina kovastikin. En itseasiassa tiedä, palautettiinko soveltuvuustestit lähärikoulutukseen ja onko tilanne nykyään parempi, mutta em. tavalla asiat olivat vielä aivan hiljan. Toinen syy lienee se, että lähihoitajan ammatti on pahasti aliarvostettu ja ajatellaan, että sitä pystyy tekemään kuka vain ja vaikka koomassa . Näinhän asia ei todellakaan ole. Toki kaikki duunit pitää hoitaa hyvin, mutta hoito- ja hoivatyössä se on vielä tärkeämpää. Siinä kun ollaan tekemisissä ihan oikeiden, elävien ihmisten kanssa, jotka monesti ovat vielä sangen haavoittuvassa asemassa ja täysin riippuvaisia saamastaan hoidosta.

Varsin mielenkiintoinen näkemys on myös se, että omakohtainen päihde-/MT-tausta olisi jotenkin plussaa hoitotyössä . Totta mooses entinen päihde-/MT-ongelmainen voi olla hyvä lähihoitajan hommassa ja soveltua alalle, mutta mitenkään automaatiolla nuo ongelmat eivät soveltuvuutta ja motivaatiota kyseiseen duuniin tuo. Mulla itselläni on aivan riittämiin historiaa sekä päihde-, että mielenterveysongelmista ja tiedän kyllä ihan ilman soveltuvuustestejä ja alan työkokemusta, etten tosiaankaan sovellu hoitotyöhön . Tykkään kyllä kovasti olla ihmisten kanssa tekemisissä ja osaan olla empaattinen tavalla tai toisella heikompiosaisia kohtaan, mutta se ei nyt ihan riitä. En myöskään itse odota, että hoitoalan ammattilaisella pitäisi olla omaa taustaa asiasta X, jotta hän voisi hoitaa mua paremmin, kuin joku muu. Oikeastaan olisi vain helvetin kamalaa, jos psykiatri olisi itsekin pöpi, ihan noin esimerkkinä. Ihan toisena esimerkkinä: Miespuolinen henkilö voi olla todella hyvä ja pätevä synnytys- ja naistentautien lääkäri, vaikka hänellä tuskin on omakohtaista kokemusta noista asioista .

Minnesota-tyyppisissä hoidoissa ainakin on jonkinlaisena työhön pääsyvaatimuksena oma päihdetausta, mutta näistä jutuista tulee vähän sellainen kutina, että siellä ollaan terapoimassa lähinnä omaa, keskeneräistä itseään projisoimalla omat kriisinsä potilaisiin. Ei siinä mitään, jos joku näiltä kokemuspohjalta toimivilta ammattilaisilta saa avun, mutta henk.koht. karsastan tuollaista meininkiä aika pahasti.

HUOM!: En ajattele, että korvaushoito yksinään olisi mikään este toimia hoitoalan töissä. Jos ihmisellä on asiat kaikinpuolin reilassa, laillinen korvaushoitolääke on ainut "päihde", jota käyttää, sen annostus on sopiva, ts. ei päihdytä lainkaan ja muutoinkin sopii alalle ja hoitaa työnsä hyvin, niin ei mitään ongelmaa. En myöskään tarkoita, etteikö entinen päihde- tai mielenterveysongelmainen tai maahanmuuttaja saisi ryhtyä hoitoalalle ja voisi olla siinä hyvä. Totta kai saa ja voi olla, mutta silloin ko. ongelmien pitää olla tyystin taakse jäänyttä elämää ja maahanmuuttajalla kielitaidon riittävä.

Edit: Vielä tarkennusta: En suinkaan kuvittele, että kaikki lähihoitajat ovat nykyisiä tai entisiä päihde-, mielenterveys- tai elämänhallintaongelmaisia ja ryhtyneet alalle vain, koska eivät muuhun koulutukseen päässeet tai koska heillä on hirveä himo toimia jonkin sortin kokemusasiantuntijoina. Eiköhän suuri osa lähihoitajista ole ihan taviksia ja syynsä ammatin valintaan aivan muut.

[Rikkonainen-Sielu]

Lähihoitaja on vähän kuin sekatyömies eli tekee työssään sitä mitä milloinkin tarvitsee.

Työpäivän arki/rutiinit pitkäaikaisosastolla:
Aamupalaveri
Aamutoimet, wc auttamiset, vaippojen vaihdot
Aamupala, osa syö itse, osa syötetään
Lääkkeet
Pesut, hoitotoimet
Vähän ehkä joutenoloa, rapsojen kirjoittelua sun muuta..
Henkilökunnan ruokailu
Lounas
Lääkkeet
iltapäiväkaffet
Wc, vaippojen vaihdot jos tarttee..

[Rikkonainen-Sielu]

Näissähän on laitoskohtaisia eroja, mitä pienempi paikka ja tietysti palkka niin sitä enemmän henkilökunta tekee itse.

Mitä isompi laitos niin sitä tehokkaampi se on, kustannustehokkaampi ja laadukkaampi. Ihan pikkuruisissa hoivakodeissa tosin voi olla sitä parempaa me henkeä ja tietyt asiat voi tulla paremminkin hoidettua. Annas olla kun pikkuisessa hoivakodissa pari on saikulla niin entäs sitten, niin työnjohto on sitten hoitajina myös ja kissat ja koirat.

[Rikkonainen-Sielu]

Kun tulee se raskas päätös että omainen on nyt siinä tilassa että harkikset hänen laittamista lepokotiin, niin suuret laitokset ovat suositeltavia. Kuten Koskelan geriatrinen. Jotkut pienemmät yksityiset lepokodit kuten, Ketunpesä, Oravakoti, Pääskyskoti, Lintulahti ovat tunnetuja henkilökunnan puuteesta.

[madtrue]

Hei tietääkö joku miten tää menee saako opiskella vai ei. Olen ollut 1v7kk korvaushoidossa negat aina seuloissa. Ja suoritin testit kokeen ja psykologiset lähoitaja puolelle erinomaisesti niin nyt on tälläinen tilanne.

Koulussa sanottiin että vähintään 2 vuotta pitää olla ollut raittiina. No mitenkäs kun nyt kysyin niin sanottiin että ei SAA OLLA KORVAUSHOIDOSSA.

Miten musta tuntuu että tätä pompottelee opettajat paikka kunnittain ja eivät vain halua vaikka alalle soveltuvuus jo todettu.
Aiemmin sama PÄÄPIRU sanoi että odota kaksi vuotta nyt sanoi että et saa olla korvaushoidossa?

Onko jollain tähän faktaa että onko muka este koulutukselle musta tässä haiskahtaa suoraansanoen sen vanhan naisen mielivaltaisuus kun syntynyt 50 luvulla ja eihän siihen aikaan kuviteltukaan moisia mutta NYT ON NYT!.

Saako vai ei opiskella? siinäpä kysymys.

[Pjotr-77]

IHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA<3<3<3<3<3<3 mä tästä ilostuneena haen itsekin PäihdePolinHoitajaksi

[madtrue]

IHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA<3<3<3<3<3<3 mä tästä ilostuneena haen itsekin PäihdePolinHoitajaksi

Aika lapsellista. Mutta joo. Itse siis käynyt noi testit yms ja sen puolesta suunta oikea, tarkoitus mennä ensiksi lähihoitajakoulutus läpi ja sit erikoistua lasten ja nuorten puolelle, itsellä silmässä lasten ja nuorten ohjaaja. Mutta nyt tuntuu että "KORVAUSHOITO" olisi este vaikka se ei nimenomaan suomenlaissa ole näin.

Opettajilla kun tahtoo tieto olla peräsin suoraan syvärin ajoilta niin siksi hankaa useammalla paikkakunnalla.

Minun mielestäni pitäisi mennä ihan tapauskohtaisesti tämä ja ne jotka oikeasti ovat tosissaan , pitää antaa mahdollisuus.

[Amerikan Jeesus]

Lähihoitaja ei saa koskea lääkekappiin, se on sairaanhoitajien tehtävä. Mutta toki jos kakka vaippojen vaihto, ruuan jakelu ja haavojen teippaus kuulostaa "kutsumusammatilta" niin anna mennä vaan. Liksa on 1937/kk vasta alkajalle esim. meilahden geriatrisella vanhusosastolla.