[ruttojuuri (poistunut käyttäjä)]

Kaverin puolesta kyselen, ihan kirjaimellisesti siis. Iv-käyttöä on takana 3 v ja satunnaista käyttöä nelisen vuotta, tarkemmista määristä mulla ei ole tietoa. Asutaan eri kaupungeissa, joten mitään konkreettista apua en osaa tarjota, mutta kun yritys on ensimmäinen ja lopettaminen hänellekin uutta, niin aattelin että ihmisten kokemuksia/ajatuksia/ehdotuksia olis ihan hyvä kerätä. Siispä, tässä kysymyksiä:

Alkoholia ja helposti syötäviä eineksiä on jo varastossa, mitä muuta tuossa vielä olisi hyvä olla "apuna"? Kuinka pitkään pahimmat fyysiset oireet kestävät ja millaisia ne ovat? Entä henkiset oireet? Tai ne lievemmät fyysiset? Entä pitäisikö mun ystävänä pitää etäisyyttä/antaa vieroittautua rauhassa, vai säännöllisin väliajoin soitella ja tsekata että onhan kaikki okei? Mitä muuta olis hyvä ottaa huomioon?

[Mastodontti]

Alkoholia ja helposti syötäviä eineksiä on jo varastossa, mitä muuta tuossa vielä olisi hyvä olla "apuna"? Kuinka pitkään pahimmat fyysiset oireet kestävät? Entä henkiset oireet?

Bentsoja, Imodiumia, Catapresania, Gabrionia, Lyricaa, Sirdaludia, Lääkekannabista (Indicaa), Buranaa, Panadolia, +ehkä hitusen Kodeiinia tai Tramadolia alkuun laskevien annoksin sekä psykoosin uhkaan jotain neuroleptejä ja stressitön ympäristö. Alkoholia on syytä välttää tukilääkkeiden kanssa ihan vallan..

Oireet kestänee jotkut useita viikkoja ja jotkut jopa useita kuukausia mikäli todellinen riippuvuus on päässyt syntymään.

Oireina voi olla esim. voimakasta pahoinvointia/oksentelua, ripulia, kuuma/kylmä-hikoilua, voimakkaita kipuja ja särkyjä, ahdistusta, unettomuutta, syvää masennusta, migreeniä, keskittymiskyvyttömyyttä, voimattomuutta, aivosumua, kuumetta, tärinää, toivottomuutta, paniikkikohtauksia, painajaisia, levottomia jalkoja, silmien+nenän vuotamista, aivastelua, silmien valonarkuutta, aineen himoa, mielialan vaihteluita, kramppeja, ruokahaluttomuutta jne..

[Winston-84]

Olen niin ziljoonaan kertaan kertoillut täällä opparivieroitukseni, siinä onnistumiseni, konstini, vieroitusoireeni ym., ym., että just nyt en jaksa taas uudelleen vetää läpi sitä liturgiaa. Tuossa mitä olen viimeksi täällä aiheesta vähän pidemmin rölöttänyt: viewtopic.php?f=34&t=41764

Alkoholia? Mitä vittua? Alkoholi on kaikista mahdollisista maailman aineista varmasti paskin vieroituslääke. Silkkaa housuun kusemista pakkasella. Hetkeksi voi helpottaa, mutta kohta olo on kahta kaameampi. Sitä oloa pitää sitten korjailla tavalla tai toisella ja tämä vie luonnollisestikin vain ojasta allikkoon. Tietenkin muidenkin vieroitukseen apuna käytettävien PKV-substanssien kanssa on mahdollista päätyä ojasta allikkoon ja moni on varomattomuuttaan/pöljyyttään päätynytkin. Alkoholin kanssa se on kuitenkin lähes satavarmaa. Tietty jos vakaana tarkoituksena on ryhtyä kokopäivätoimiseksi ammattilaisjuopoksi, niin sittenhän tuo on ihan okei . Se vain on ainakin fyysisen terveyden kannalta ihan objektiivisestikin huonompi vaihtoehto, kuin Subu-narkkaaminen. Itse olen ihan juoppo, mutta Subusta/oppareista vieroittautuessani ei tullut mieleenkään ryypiskellä. A) Sillä olisin sössinyt homman aivan täysillä ja B) ei olisi voinut vähempää kiinnostaa siinä vällyjen välissä palellessa, niiskuttaessa ja itkiessä.

Kysy kaveriltasi, kuinka paljon, usein ja millaista tukea hän haluaa. Ihan ihmisestähän tuo on kiinni. Voi tosin alkuun sanoa, että haluaa soitella ja jutella vaikka joka päivä, mutta jossakin vaiheessa ei sitten ymmärrettävästä syystä olekaan yhtään juttutuulella. Silloin voitte sopia, että laittaa joka päivä vaikka jonkin hengissä ollaan -tyylisen viestin, jos se siis kaverillesi sopii. Henkisenä tukena ja kuuntelevana korvana voit olla oman jaksamisesi mukaan. Muista kuitenkin, että kenenkään puolesta ei voi vieroittautua, eikä kukaan ole vastuussa toisen vieroituksista. Älä siis liikaa hössötä, tuppaa ja päsmäröi oman hyvinvointisi ja kaverisi mahdollisen vittuuntumisen kustannuksella.

[Miuku 74]

Lyrikat ja panacod auttaa pahimpiin vääntöihin. Ruokaa ja juomaa säännöllisesti napaan. Ja lepoa.
Kun olo paranee niin ulos, happea haukkaan.
Jos ei lopetus onnaa, niin ammattiapua ja korvaushoitoon.
Itse olen buvidal-pistoskorvaushoidossa ja olen saanut elämäni takaisin. Enää ei tarvitse kaikkia rahoja pistää subuun ja olen työelämässäkin.
Tsemppiä sinne!

[aaaaaaa]

millaset on subureflat jos vertaa PAHAAN krapulaan? paha krapula on semmonen, että monta päivää hermot rallattaa niin ettei pysty olla sängyssä paikallaan, laattailee, vaikee syödä, unta ei tietenkään, henkisesti ihan paskana..

pahassa flunssassa on tietty ihan tuskaa (oppari viekkareita on kuvattu flunssaks?), mut ainaki pystyy olee sängyssä paikallaan ja kattoo youtubee, ja henkisesti ei oo niin hajalla. onko subussa ongelma se reflojen kesto 2viikkoo, vaiko tieto siitä et olon vois parantaa ~minuutissa mahtavaks ottamalla subua, vai miksi ne on niin vaikee kestää? subureflat ei oo ilmeisesti kovin intensiiviset eikä hengenvaaralliset. subun käyttäjillä on kuitenki kontaktit hankkia esim. bentsoja sun muita lääkkeitä siihen lopetukseen. "kotikatkolla" reilusti pamia bissellä (maltillinen määrä!!! max. 6/pv tjsp.) alas ja vähän imodiumia niin luulis et subun lopetus olis mukavaa puuhaa..? tietty jos on myös bentsokoukussa se tuo omat ongelmansa jos ei halua sitä pahentaa..

itse eroon pääsyssä suurin haaste taitaa olla nauttia elämästä selvinpäin vaikka reflat ois kärsitty

[Takapöydän vävyehdokas]

Eihän buprereflat ole kuin normaali kausiflunssa. Viikko saikkua, ei mitään sovittua hommaa, pitkävaikutteisia bentsoja ja pregabaliinia.

[aaaaaaa]

joku siinä on, että porukka ei kestä niitä. ku eihän subun pitäs olla ees kovin hyvä huume, koska euforia loppuu suht pian ja sitä vedetään vaan et pysyis terveenä..?

[Winston-84]

^ Eivät fyysiset buprereflat tosiaan ikävää flunssaa kummemmat ole. Itse asiassa mulla oli joskus influenssa, josta olin paljon kipeämpi. Kuumehoureissani vain pyörin ja jalat menivät alta totaalisesti. Se ei tosin kestänyt likimainkaan yhtä kauan, kuin buprereflat. Jos saa olla rauhassa kotona, niin parissa viikossa ne reflat lusii pois päiväjärjestyksestä. Toki kivun kokemus on aina subjektiivinen ja eri ihmisten kipukynnyksissä suuriakin vaihteluita, mutta siitä huolimatta nuo eivät mitkään järin intensiiviset, saati vaaralliset reflat ole.

Psyykkinen puoli on se ongelma. Buprenorfiinia käytetään mielialalääkkeeksi. Siihen se toimiikin hyvin, mikään bilehuume se ei ole. Kun psyyke on valmiiksi tuhannen päreinä ja ihminen miettii pystyykö elämään ilman Subua, niin refloja pelkää, kuin viimeistä tuomiota ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan. Sillä tavoin saa kyllä psyykattua fyysiset olonsakin täysin sietämättömiin mittasuhteisiin.

[Eazy]

Minulla on kestänyt Subutexin fyysiset vierotusoireet jopa 2kk. Winston! kerroit jossain subuvierotus tarinassasi, että sua rupesi kusettamaan aina ja ei tullut nukkumisesta mitään sen takia, mulla on ollut vastaavaa. Jonkun lääkkeen siihen sait?

[Winston-84]

^ Jep, mulla oli Minirin-lääke(vaikuttava aine desmopressiini), jota käytin sen parisen viikkoa ja sen jälkeen en enää tarvinnut. Se on reseptilääke(viralliset käyttöaiheet diabetes inspidus, yökastelu ja yövirtsaisuus), joten saat ihan itse miettiä, millaisen stoorin lekurille sävellät. Tokikaan häiritsevä yöllinen kusella ramppaaminen ei ole ensinkään tavaton vaiva, mutta ei ole tuo lääkekään ihan haitaton, joten voi olla, että lääkäri haluaa tutkia ensin, mikä mahdollisesti sitä liikakusetusta aiheuttaa. Ihan hyvä sinänsä sulkea pois mahdollinen sairaus. Itse kävin ihan vapaaehtoisesti labrassa tutkituttamassa asiaa, kun en uskonut, että pelkät Subu-reflat voivat tehdä tuollaista. Minirinin mulle määräsi sitten psykiatrini, joka siis tiesi muutenkin, että olen vierottautumassa.

Tuohon ylempään tekstiini pitää lisätä, että fyysisistä oireista tuo kusihomma oli kyllä se, mihin koko lopettaminen meinasi torppaantua ennen kun sain sen Minirinin. Kaiken muun kestin leikiten, mutta en sitä, etten pystynyt nukkumaan silmällistäkään tai potemaan rauhassa sohvannurkassa, kun kusella piti hypätä pahimmillaan 5 min. välein. Ulkonakin olisi ollut kiva käydä, joo, ettei ihan mökkihöperöidy, mutta juuri ja juuri sain korttelin ympäri käveltyä, kun taas oli aivan armoton pissahätä. Eikä ollut kyse pelkästä tunteesta, vaan virtsaa virtasi joka kerta, kuin kannusta kaatamalla . Se oli jo suorastaan yliluonnollista. Sittemmin olen lukenut, että tuollainen on verrattain tavallinen opparivieroitusoire.