Olet täällä

Off-topic: off-topic

Saunassa keskustellaan huumeista haittojen vähentämisen näkökulmasta. Luethan Saunan säännöt. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. Viuhahda paikalle!

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Mastodontti » 17.9.2018 12:32:28

Nnaana kirjoitti:^^ Kandee kokeilla se Insomin annoksella 10 mg. Mulla menee se noin nyt hullujenhuoneella ja nukun kuin tukki. Toki sä olet mua isompi jätkä, että voipi olla, että kovaan unettomuuteen tarviit enemmän mut kokeilemalla se selviää.


Insominia minäkin suosittelen ja voihan sitä triatsolaamiakin kokeilla (Halcion). Ketiapiinista pysyisin visusti erossa jos ei ole psykoottisuutta ilmassa. Sonata, Stella ja Frisium voi olla myös kokeilunarvoisia jos ei ole kokemusta kun tropit vaikuttaa niin yksilöllisesti.
Jos et osaa käyttää ni älä vittu käytä.

Mastodontti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 950
Liittynyt: 15.10.2017 16:21:59

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 18.9.2018 04:47:56

^ Eikös Sonata ole vedetty markkinoilta jo ajat sitten vai luulenko vain?

Eihän kokeilemisessa toki mitään(tai ainakaan paljoa) menetä, mutta jos Dormicum ei toimi toivotusti, niin en välttämättä hirveästi Halcionista innostuisi. Aiheuttaa ainakin meikäläisellä tasan saman efektin, eli tipahtamisen/nukahtamisen max. kahdeksi tunniksi ja sen jälkeen heräämisen hyvin ahdistuneena ja vittuuntuneena ilman toivoakaan unien jatkumisesta. Hyvin lyhytvaikutteistahan sekin on, joten miksipä ei aiheuttaisi samaa.

Tuosta Insominin annostuksesta vielä, että jos se ei toimi 10 mg annoksella, niin sitten se ei toimi. Yksilöllistä tietty taas tämäKIN ja jotkin 5 mg heitot sinnetänne nyt eivät sinänsä mitään meinaa, mutta unibenzojen kanssa homma yleensä menee niin, että tietyn annostuksen ylityttyä kääntyvät lähinnä piristäviksi/valvottaviksi. Toki vähän aikaa saattaa saada unta isoilla annoksilla, mutta se tie on aika nopeaan loppuun kuljettu. Ainahan näitä kuulee, että olen vetänyt koko purkin Tenoxia tai pari lätkää Insominia, eikä uni vain tule. No, ei tasan tulekaan tuolla meiningillä, jos on edes vähän enemmän benzojen käyttöä alla. Tästä on ihan omakohtaistakin kokemusta. Kaikkea muuta "mukavaa" tuollainen voi kyllä aiheuttaa ja voihan sitä vaikka luulla nukkuneensa, jos ei muista mitään :mrgreen: .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12383
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Nnaana » 18.9.2018 07:03:28

Joo, Sonata tosiaan poistui v. 2015. Halcionista samaa mieltä.

Mietin vaan, että tuo Insomin 15 mg vois olla vielä siedettävä. :? Mut en mä tiedä.
Nnaana
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3907
Liittynyt: 20.1.2014 13:43:10

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Takapöydän vävyehdokas » 18.9.2018 07:33:57

Mulla oli jossain vaiheessa Halcion. Aivan yhtä onneton, kuin Dormicumkin
Takapöydän vävyehdokas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 776
Liittynyt: 8.8.2017 19:12:36

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Mastodontti » 18.9.2018 15:40:10

Nnaana kirjoitti:Joo, Sonata tosiaan poistui v. 2015. Halcionista samaa mieltä.

Mietin vaan, että tuo Insomin 15 mg vois olla vielä siedettävä. :? Mut en mä tiedä.


Kiitos tiedosta! En tiennyt tuon Sonatan nykyistä asemaa. Aika harva yksityinen lääkäri ei määrää Insominia 5-10mg/pv enempää yötä vasten mutta voihan sitä yrittää. Nitratsepaami on oikeesti todella vahva bensto ja siitä on Ruotsin puolella vielä vahvenpikin versio hieman eri muodossa.
Jos et osaa käyttää ni älä vittu käytä.

Mastodontti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 950
Liittynyt: 15.10.2017 16:21:59

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Mastodontti » 18.9.2018 15:45:10

Winston-84 kirjoitti: Toki vähän aikaa saattaa saada unta isoilla annoksilla, mutta se tie on aika nopeaan loppuun kuljettu. Ainahan näitä kuulee, että olen vetänyt koko purkin Tenoxia tai pari lätkää Insominia, eikä uni vain tule. No, ei tasan tulekaan tuolla meiningillä, jos on edes vähän enemmän benzojen käyttöä alla. Tästä on ihan omakohtaistakin kokemusta. Kaikkea muuta "mukavaa" tuollainen voi kyllä aiheuttaa ja voihan sitä vaikka luulla nukkuneensa, jos ei muista mitään :mrgreen: .


Tämä on täysin totta!

Jos bentsotoleranssit ovat kovin korkealla niin ei se Insominkaan välttämättä auta yhtään mitään. Eihän bentsot muutenkaan yleensä auta oireisiin kuin muutamasta viikosta kuukauteen (poikkeuksia on aina). Sen jälkeen lääkäri harkitsee/punnitsee onko tarvetta jatkaa lääkitystä haitoista huolimatta+tietysti on olemassa tohtoreita jotka ei asiasta välitä yhtään mitään.
Jos et osaa käyttää ni älä vittu käytä.

Mastodontti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 950
Liittynyt: 15.10.2017 16:21:59

all those lonely people, where do they all come from...

ViestiKirjoittaja Pööpää (poistunut käyttäjä) » 25.9.2018 14:42:47

Nyt ku pahimmat ressit alkaa hellittää, olen tosi väsy... Eli tää päivä taitaa männä vähän harakoille, mutta se o nyt vain yksi päivä. Kyl mää olenkin huhkinut viime viikkoina, sit tuli viä rakkaan ystävän murheet. Mut eiköhän tästä selvitä, niin kuin ennenkin :idea: . Tänään lepään, enkä ees ryve itsesyytöksissä, huh :roll: .
Mut suklaata en syö, vaiks eräs suomalainen valkoinen suklaativersio kyl houkuttaa. Sen verran exsyömishörön kontrollinhalu pistää vastaan. No, sit eijois rahaa nikotiiniin, joten se siitä :mrgreen: .
Kai mää sit vaa hölötän tänne... Älkää lukeko, jos hermoille käypi :idea: .
Pööpää (poistunut käyttäjä)
 

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Nnaana » 25.9.2018 16:07:50

Joko Vävy koitit sitä Insominia, josko sillä nukkuisi vai helpottiko unettomuus ihan luomusti?
Nnaana
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3907
Liittynyt: 20.1.2014 13:43:10

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Takapöydän vävyehdokas » 25.9.2018 17:54:21

Ei todellakaan luomusti, mutta olen nukkunut nyt ihan ok. Insominia en ole ehtinyt käsiini saamaan
Takapöydän vävyehdokas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 776
Liittynyt: 8.8.2017 19:12:36

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Takapöydän vävyehdokas » 6.10.2018 04:12:08

Meikäläisenkin vanhan treenikaverin Mehmetin Miikan haastattelu. Mielenkiintoista tarina lain väärältä puolelta. Miikahan oli ennen rikoksiaan erittäin kova vapaaottelija, ja elää nykyään normaalia duunarin arkea. Treenaa toki myös edelleen

https://youtu.be/QQ3zDdJKLoA
Takapöydän vävyehdokas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 776
Liittynyt: 8.8.2017 19:12:36

Johnny and out of the shit beat

ViestiKirjoittaja 1970 » 24.9.2019 07:11:41

ViestiKirjoittaja 1970 » 31.1.2015 12:06:20

Monen moni, jopa miljoonat ennen mua ovat eläneet ahdistavan lapsuuden, eivätkä silti ole päätyneet päihdealalle tai alkaneet takomaan hihnalta rikoksia ja tappaneet hetken mielipuolesta kirveellä toisia ihmisiä, vaikka mieli välillä tekiskin ja vastoinkäymisistä on vain jotenkin selvittävä, jos aikoo täällä olla ja vaikuttaa... tai voihan alkaa anarkistiksi ja vaikeuttaa elämäänsä entisestään. Sopivan kaavan noudattaminen on naistenlehdistä opeteltu laiskan jampan tai jampattaren keino kiemurrella vastuistaan ja uhriutua tiesmihinkin keksittyyn shittiin. "ei jaksa tai ei viitti tai ei pysty"... tai ei nyt tänään. sehän on mun elämää vain ja joku muu kyllä hakee mut himasta ja kertoo kuinka hyvä olen, enkä paha lain. persettä, sanon minä.

U have to learn to crawl, before u learn to walk --> now -- get up and dance U little fuckers.

Siispä pikainen katsaus Johnnyn elämään ja Hollywoodin kukkuloiden mystiseen elämään,

joka kylpee ja paistattelee kaupallisessa alkuloisteessa auringon ja aina-onnellisten

ihmisten ja rahan ja rakkauden sekasotkeessa, eikä koskaan petä käyttäjäänsä...


Mainittakoon, että Johnneja on jokunen rokkimaailmassa ja kyseessä ei kuitenkaan ole johnny deppi, vaikka osaakin pari sointua, eikä johnny b. goode tai cccr:n fogerty tai mikko alatalo, mutta hahmohan taipuu moneksi ja on enempi yleismaailmaallinen tarun hohtoinen kitaristi-laulaja. Jotkut tietäväiset ja huhuja uskovat silmäätekevät ehdottavat korvakuulolta sen olevan John Frusciante, well, we don´t know. Johnny on entinen pikkurikollinen ja huumenisti heroiini osaamisalueenaan ja huikkatautinen on hän myös ja sattuu olemaan rokkarimiljonääri, tällehän hän itse ei voi mitään ja sopeuttava elo Hollywoodin kyljessä on osittain mieltä rauhoittavaa sielunmaisemaa parhaasta päästä. Kitaravelholla ei ura lopu, vaikka kaikki tuntuukin jo tehdyltä. Tämän kirjoittaminen on mulle helppoa ja hauskaa. Hyvän proosan skriivaus sen sijaan on helvetin vaikeeta ja hallitsemattomalle mahdotonta, näin väitän.

Johnny ansaitsee monta tarinaa. Ja jokainen meistä tuntee jonkun johnnyn, rokkityypin tai itsensä yhteiskunnan perinteisistä kahleista irtirepäisseen taiteilijahahmon. Hän voi olla Suomessa Jouni tai Jyrki tai Janne tai Jaska.
Eri maassa vähän eri niminen, tyyppinä samankaltainen. Intiassa ärrät nielevä, Venäjällä hieman vaikea yhteistyökumppani ja Saksassa täysin huumorintajuton ja jenkeissä vain maailmankiertueella tajuton.

Johnny on luonteeltaan hyvä ihminen ja antelias, ajatuksiltaan ja teon tasoillakin humaani, mutta käytännön asioissa varsin kykenemätön toimimaan. Syntynyt luomaan, eikä lapioimaan sontaa talleilla, vaikkei siinäkään
ole leipätyönä mitään väheksyttävää. Oman kutsumuksen löytäminen voi olla elämänmittainen turnee,
jossa keikat on välillä loppuunmyytyjä tai peruttuja.

Johnny on ihanteeni ja hän on myös erittäin tarpeellinen luonnerooli, jolta voi oppia muutaman seikan elämästä.




JOHNNY AND THE CHEAPBEAT


http://youtu.be/M9jsRZzjrgI - John Frusciante - Central (The Empyrean)

Johnnylla oli huumeiden täytteinen elämä, jossa riitti seksiä ja muuta harrastetta,
mutta kerran eräänä tiistai-iltana hän ehti koneelle katsomaan plinkin tyyppien touhua
ja totesi keskustelun olevan asiallista ja jatkoi soittamistaan kunnes hukkasi plektran,
eikä viittinyt hakea uutta huvilansa viidennestä kerroksesta ja niinpä hän tsiigas
poksilta simpsonit ja meni koisiin laittaen herätyksen puoli kymmeneksi, että ehtisi
aamun kuntojumppaan haliwuudin kantakaupungin ostarille, ja päätti hakea
uusia avokadoja ja vesimeloneja samalla reissulla, kun vie cadillacin vuosihuoltoon,
mutta paikka olikin kokonaan suljettu omistajan pitkällisen velkavenkoilun takia, joten
ohjelmiston muutos tiesi yhtä ylimääräistä na-kokousta alakaupungilla, jonne pääsi nopeiten
taksilla, sillä cadin varoitusvalot olivat jo edellisellä viikolla hehkuneet punaista,
eikä riskiä kannattanut ottaa, mutta toistamiseen Johnny havaitsee suunnitelmiensa
kusevan, sillä tutussa paikassa onkin nykyisin uusi trendibaari ja hetken epähuomiossa
hän astuukin sisään ja tilaa aivan varoittamatta tuplaviskin ja jää miettimään sen ääreen,
kippaako sen ykkösellä vai käveleekö ulos bulevardin aamuiseen auringonpaisteeseen..



Johnny köhii vaimeasti ja kömpii roskisten seasta hollywoodin trash-alueen takakujalla, jossa lemuaa virtsa ja rottakin oksentaa vieressä käyneitä jätteitä nuuskiessaan. Auringonkärväämä naama on viiruilla ja mieli on töhnäinen, kun Johnny kelailee itseään kasaan ja koittaa muistaa venähtäneen eilisen ja tämän hetken välisen vajouman, joka on suuri kuin jenkkien ulkomaanvelka. Epätoivo ja synkkyys valahtavat läpi kropan ja tuokion infoa ja koordinaatteja kerätessään Johnny horjuu ihmisten ilmoille, jossa tilaa taksin ja porhaltaa viskikaupan kautta kartanolleen. Pihassa meksikolainen mamu Rodriguez on siinä luulossa, että isäntä olisi lähtenyt pitemmälle studiokeikalle Nykkiin ja toi täten koko perheensä eli 15 muksua ja vaimonsa Marian ja hänen 7 tai 32 siskoansa harrastamaan ja uimaan talolle. Johnny ei ole moksiskaan, vain kohdistanut kaiken huomionsa walkeriin, josta tasaisesti kaataen lääkitsee oloaan ja onkin kohta niin elpynyt, että laskee Rodriguezillekin tuntuvan tömäytyksen ja antaa loppuviikon vapaata ruohonleikkuusta ja uuden tonnierän myymisestä. Ja muista peitehommistaan, joita ovat alueen porhojen pihanhoito sun muut juoksevien asioiden hoito ja tänään on hyvä päivä, kun mehicon tuliainen ja melkein laillinen muuttaja rodis saa tehtäväkseen hakea kulmakunnan viunakaupasta ja apteekista tarvittavat ja varmistavat annokset juoksevaa hermomyrkkyä ja päätä tainnuttavaa tabua ja diilerin suostumuksella pitkälle nauhalle valkoista jauhetta ja ruskeaa sokeria isännän laskuun isolla tipillä.

Reppanamiljonäärin kolmas työläs hermolomaviikko voi alkaa ja Johnny tuntee olonsa raukeaksi, eikä öillisillä mustilla tahroilla ole kohta minkäänlaista merkitystä. Hän on Hollywoodin upeassa linnassaan, josta avautuva näkymä salpaa tottumattoman hengen ja kaikkea roinaa ja roipetta on käden ulottuvilla, mustaa makkaraa ja sisäfilettä on kaapit täynnä, jos vaan pytty kestää. Johnnylla onkin rautavatsa ja joustavat suonet, niihin voi kaataa ja tykittää melkeinpä mitä vain ja ihanat tanssijanaiset saapuvat yhden puhelinsoiton jälkeen ja paijaavat retkahtaneen artistin jälleen uljaaseen juhlakuntoon, joka kestää uuteen aamunkoittoon asti. Roolilleen uskollisena ja täynnä viskiä ja barbeja ja valiumia hän raikaa kaikelle juhlakansalleen: "Kerrankos täällä ollaan ja miljoonia levyjä myydään !!" Hiljaisemmin Johnny miettii kun hitaat alkavat saavuttaa huippunsa: Nyt on mun vuoroni kahmaista menestyksen ruukusta nannaa ja kultaa, ihan tarpeeksi on saanut köyhyydessä kiehnätä, kun kukaan ei ottanut todesta trubaduurin nerokkaita tapporiffejä ja sanoituksia ja jokainen levyfirman pomo käänsi mulle selkänsä, kyllä niitä nyt sapettaa isosti, nuo moukat musiikkia tuntemattomat pörhökustaat, joilla on rakas perhe ja lapset ja oikea koti, jossa odotetaan aina myöhäänkin rakasta isukkia ja kaikki saavat osakseen rakkautta ja huolenpitoa... sellaset maailmanomistajat, onnelliset perheet ja ystävät... kunpa minäkin joskus... koska tulee autuus vai joko tänään loppuu hiekka tiimalasista...

Tulee uusi aamu todella nopeasti ja Johnny konttaa paskasessa puvuntakissa ja -housuissa samaisella motellin pihalla, johon hän putosi edellisenä yönä taksin takapenkille oksentaessaan ja kuskin saadessaan tarpeeksi... rottakin näyttää samalta katutasosta katsottaessa. Tällä kertaa lompsa ja sen sisältö on putsattu huolella taskusta, eikä puhelintakaan ole enää völjyssä... kotiinpaluu on sattuman varassa ja rodriguezillekin tuli annettua yöllä kenkää ja sitä ennen pantua paljaalla sen siskoja uima-altaalla... Koko kolmen tuskaisen mailin kävelymatkan takaisin raiskattuun kartanoonsa Johnnyn vasemman kengän pohja lätisee rytmittömästi kovaan katuun, jonka pintaan repalainen varjo sahaa synkän kuvion ja jano on tolkuton... jäikö kaappiin yhtään kaljaa ja oliko pollea vielä makkarissa... Kotopihalla avautuu rankka näkymä: Escortit on putsanneet koko lukaalin kaikesta arvokkaasta, mersusta on lyöty lasit sisään ja upean kartanon pylväsveistokset on silvottu ja koko sisustus on törkykunnossa kuten isäntäkin, joka tärisee jalkakäytävällä ja sunsetin tavikset viskovat hälle kolikkoa... jokohan nyt alkaisi tosirokkarin raikas riemuloma piisata...


Tuhka varisee röökistä, kun Johnny nuokkuu halvassa tuolissa NA-miitingissä, jossa on vaikea pysyä hereillä, sillä entinen huumeagentti kertaa kokkeliuraansa, jossa takavarikot Losin maakunnista päätyivät aluksi kyttien pikkujoulujuhliin ja sittemmin omaankäyttöön ja levitykseen, kunnes alkuperäinen kokkelimafia joutui tulemaan väliin ja niittasi suurimman osan huumepoliisin kenttäväestä ja normaali elo pisneksessä palasi jälleen ja roolit eivät enää sekoitu.

Johnny on kivunnut nykyisestä pönden bungalovistaan joka ainoaan kokoukseen Hollywood Stripille, mutta unenmäärä on vähäinen, sillä uuden albumin levytys ja muutto aukeimmille Californian landeseuduille pihistää osansa energisimmänkin rokkarin potenssista. Bändin laulusolisti on sairastunut uudestaan lead singer-syndroomaan, joten ajat koettelevat hermoja, myös joku randomi tanssijaneito pyörittää isyyssyytteitä Hollywoodin hovissa... Entiset kököt ovat kuitenkin hyvää vauhtia maatumassa, mutta henkinen taisto päihteiden suhteen tuntuu kytevän ja paluu trashtouhuihin on aina vaarana, mutta ehkä kelkka on saatu ojennukseen pahimmasta vaiheesta, eikä heti olla polkemassa suorin tein ensimmäiseen rotkoon. Tilanteessa auttaa mallinaisen syvä ja aito $-vapaa rakkaus ja tuki kotona ja turneella.

Asiat alkavat loiskuvassa paatissa asettua, kun nesteen syväys on enää kengänkärkiin, joita ei tarvii kartsalla ujona tuijotella naisensa kanssa illallistaessa ja kävellessä. Johnny havaitsee myhäillen ja yllättävän tyytyväisenä myös nimmarinpyytäjien uskaltavan jälleen lähestyä idoliansa, joka itsensä motellin takapihan roskiksesta viimeisen kerran löydettyään purjehtii tänään nousuveden myötä aavemmille vesille karikot tottuneemmin väistellen. Rodriguezkin on palannut laillisiin duuneihinsa kauhomaan kuolleita lehtiä keskelle antoisten ja alati vaihtuvien Hollywoodin rikkaiden porho-bikininaisten ja hän on laihtunut huomattavasti päästyään Marian notkuvien espanjalaisvaikutteisten ihanien lihapatojen ääreltä scandinaavisen naisen pelkistettyyn hotiin.

Life is good.

http://youtu.be/4v9CfE90Sts John Frusciante - the past recedes

1, 2, 3, 4
And then the past recedes
and I won't be involved
The effort to be free
Seems pointless from above
You're looking down at me
I'd rather stay below
Than have you staring up at me
It is nowhere I want to go
Ay, this business of how long we try to stay alive
Why to be here you first got to die
so I gave it a try
And what do you know
Time was so long ago
And things come back you see
To where they don't belong
and every drop of sea is the whole ocean
I lied to the greatest thieves
about anything and everything
I'm a figure of forgotten speech
I'm out of reach
I can't play it safe
But I might just in case
I'm disguised as a reaching hand
I'm a working man
I don't understand why clockout
come so slow everytime
That's one line I stay right behind



Johnny pitkästyy studiossa ja lähtee aikaistetulle lounaalle biitsin tuntumaan. Tunnelma on ollut kireä koko viikon ja basistin uusin tyttöystävä on houkutellut äijän jälleen pullon varteen ja se näkyy levytyssessioissa, sillä soitto ei kulje ja riitaantuminen käy helpommin kuin työnteko, joka on raskasta muutenkin sillä tuottajan poika delasi aiemmin keväällä herskaan keskellä kirkasta päivää ja vieläpä saman tuotantoyhtiön naistenvessassa heti isänsä kanssa huudetun pikaisen ja hyvin julkisen riidan jälkeen.

Johnny ahmii pihvin ja lähtee nostelemaan rantabulevardin suuntaan. Meikkinsä tuhrinut tarjoilijatar näyttää saaneen jälleen turpaansa kotonaan tai sitten vanha pomonsa mäiskii häntä takahuoneessa, jossa puristelee naisiaan törkeästi. Onneksi Johnny tuntee pari entistä huumeagenttia, jotka voivat käydä juttelemassa tuolle possuiselle pervolle. John ja Mike ja smith&wesson saavat siitä hyvästä esipainoksen uudesta levystä ja aina löytyy halua auttaa vanhaa kamua uusien aikojen kunniaksi. Aivan tavallinen californialainen iltapäivä, lenkkeilijöitä yksin ja pienissä ryhmissä ja rikkaiden uusperheiden lellittyjä kakaroita kuluttamassa aikaa ja rahaa, suttaamaassa nuoruutensa kulta-aikaa lähestyen hiljalleen luottokelvotonta tulevaisuuttaan, muksut väsäämässä uutta utube-hittiä, ja turisteja pällistelemässä tyhmän näköisenä merelle, niiden täytyy tulla jostain takaperuupan junttilandesta tänne isoon uuteen maailmaan ja tietenkin seksikkäitä pimuja rivissä selfiehurmoksessaan leikeltyjä hetulasuitaan mutrustamassa ja huomionhakuisesti muovisia perseitään heiluttaen sekä joitain tutusti narkin näköisiä uutta elämää etsiviä ikuisia ponnistelijoita, itsensä etsineitä uuden aallon ja kaikkien aaltojen taiteilijoita, näyttelijän isoa roolia odottavia viihdeteollisuuden mukanaan pinnalta syvyyksiin viemiä kulkijoita, matkustamisesta pysyvän olomuodon tehneitä downshittaajia, amerikkalaisen unelman todellisuuden raasteen tuntevia taviksia, jotka sattuivat ajautumaan läpi maan Hollywoodiin ja jotka eivät silti koskaan tunnu pääsevän irti kolmesta duunistaan maksaakseen keskivertoelämänsä ylisuuret menot tai tyytyvät lopulta kaiken tehneenä vain ajelehtimaan sohvalta toiselle ja pienen porukan avaraa kokemusta jakavat sisäpiirit ja tästä kaikesta seurauksena rantaväylän varrella liikehtii jatkuvana virtana sammahtaneita tähdenalkuja, ei nytkään mainittavalla menestyksellä myymässä ehkä jäätelöä tai ikuiseksi ajoiksi tarjoilijaksi jämätäneitä minimipalkkaisia yh-mammoja, joita kotona odottaa nettiriippuvainen ja äksy teini ja kasa tiskejä pienessä asuntovaunussa, johon pienempikään hollywoodin tähtiaines ei jalallaan suostu astumaan edes koekuvausten meikkiin, mutta painavat uurteet kasvoilla ovatkin luonnerooliin istuvimmat.

Johnny on nähnyt nämä esiintyjät uusintoina jo ehkä liian monta kertaa, eivätkä ne paikallisena jaksa sytyttää, mutta muutaman tilausbiisin niistä saa helposti pakerrettua, jollekin toiselle aloittelevalle artistille. On aika palata bönden bungaloviin, jossa meno on seesteisempää ja diilereitäkin vähempi reipastujaa kiusaamassa.

Myöhemmin illalla Rodriguez, tuo uskollinen palvelija ja meksikon menestyvä matkaaja on näreissään, kun losin kytät tekivät ison rynnäkön hänen siskojensa melkein lailliseen mamu-yritykseen, mutta onneksi ei näyttöä pienestä jauhopisneksestä tai matkailualan vapaaehtoisesta välitysfimasta löytynyt ja rekisteri varjeltui. Kytät olivat kuulemma tylyjä, erittäin kovaäänisiä ja duunilleen hyvin omistautuneita, vaan sittenkin tällä kertaa laihalla tiedolla varustautuneita, mutta jättivät valtavan sotkun siivottavaksi ja koko homma on niin mehicolaisen naisenergian aikaansaannosta eli taas oli Marian suuri espanjaa tauotta tykittävä suu aiheuttanut parturipleisissä naisten välistä kismaa ja seurauksena moinen tarpeeton hässäkkä. Onneksi Johnny ei pannut Mariaa sinä kriittisenä iltana ja yönä, kun hän menetti lanttunsa totaalisen hallinnan... Näistä jutuista voi saada melko hyvää sanoitustavaraa, mietiskelee armon kitaristi, kun harhautuu rodiksen pulppuavasta selostuksesta, joka on jo laskemassa hysteerisyydestä melkein nauruun ja huippu-uima-allasexpertti lähtee kotionsa lapsiansa laskemaan.



Johnny on varma, että hän on säveltänyt hitin, mutta on salannut sen riitaiselta bändiltään. Kotistudiossa monitaitoisena muusikkona hän on soittanut kaikki osuudet yksin ja ihastelee tulosta, jota miksaa yksin illan. Hän pohtii, tekisikö taas soololevyn, kun eroaa ryhmästään jälleen kerran ja muut ovat siihen mitä suuremmalla todennäköisyydellä alistuneet ja tottuneet, eikä päätänsä ole kukaan pyrkinyt kääntämään. Elämää on muuallakin kuin yhdessä californian tunnetuimmassa monimusaorkesterissa, eikä sen tajuamiseen tuntunut taito ja kyky tai ymmärrys ennen yltävän. Tietenkin he kaikki voisivat alkaa jakamaan losin ruotsinkielistä ilmaisjakelulehteä läpi vuoden fillarilla, jos tietoisuus miljoonista ja julkisuudesta heitä liikaa ahdistaisi. Tai lähteä ajamaan rekkaa Australian hyvin hiekotetuille valtateille.

Kaikki sujuu taas painollaan, mutta jotain tuntuu aina puuttuvan. Elämä on kuin palapeli, jonka osat ovat eri kokoa tai ohjekuvassa on eri maisema, eikä onnellisuus ota tullakseen, vaikka naisensa on mallimaailman huippuja ja kaikin tavoin unelmaa, jota hän pahimpina päihdevuosinaan toivoi, mutta mies ei tarvitse jotain koristeellista pumpuliharsoa, kun todellisuudesta puuttuu verevä elämisen maku. Saako sen vain hetkittäin rännäämällä ja dokaamalla ja sitten täyttymyksen valuessa varjoihin ja uuden vieroituksen jälkeisen tyhjyyden täytyttyä hän on joitain aikoja tasapainossa, kunnes jälleen mennään..??

Näinkö on aina oleva, eikö tämä pahojen vibojen kierrätys lopu ja seesteisyys ota tullakseen ?? Koska näin käy seuraavan kerran, onko tämä ilta sellainen, miksi viivyttää ja kiduttaa itseään, kun on addikti ja mieliteko on vahva, eihän kukaan tule kärsimään, jos hän nokittaa viivat, eikä kellekään tarvitse kertoa, jos vähän kokeilee pulveria keskustan yökerhoissa ja maistelee varovasti vain korin viskiä huomaamatta...

Rodriguezin terveyselämän markkinointi on saanut Johnnynkin tsemppaamaan arvaamattoman paljon ja lihaskuntokin on palannut ja aiemmin ryvettynyt yleiskunto on rautaa, mutta se riivattu himo kamaan ja viinaan ei tunnu jättävän rauhaan, ei tänä iltana tai tulevana yönä, kun ei pysty unta saamaan vaikka kuinka itsensä väsyttää ja kitarointi saa sormenpäät vuotamaan verta, on pakko saada turtua... taivaskanavat pyörivät eikä pysty keskittymään, mutta puhelin soikin kesken latautuneimman kriisin ja on lähdettävä lentoasemalle vastaanottamaan tyrmäävää pakettia Etelä-Amerikasta...

Onneksi naisensa tuli kaksi päivää aikaisemmin omalta kiertueeltaan lepuuttamaan mallin sileitä sääriään poreammeeseen ja parin uudelle silkkisängylle, josta on näkymät Hollywoodiin ripotelluille hilseille ja tämä ihana Angelina auttaa Johnnya unohtamaan kehää kiertävät pinttyneet aatelmat, jotka häipyvät viilentyneeseen aamuyöhön ja antavat tilaa autuuden tulla ja keinuttaa syvään aamupäivän uneen.

Laulaja kurlaa välineensä auki ja kajauttaa tulevan suurmenestysalbumin päätösraidan säkeet eetteriin ja koko bändi näyttää tunteensa avoimesti tuottajaparkaa myöten, sillä pitkäksi syksyyn venyneet sessiot ovat ohi, on vain pakollista promoomista jäljellä ja siitäkin voi luistella kätevästi sivuun, kun osaa järjestellä asioita mieleisekseen. Johnny halaa kamujaan, ovathan he onnistuneet vähintään hyvin ja on aika pitää taukoa tästä perheestä, kaikki ovat siitä hiljaisesti mielissään, oikeat perheet ovat saaneet sillä aikaa vapaasti puuhata omiaan ja sama kiertokulku tuntuu toistuvan jokaisen kiekon väsäämisen aikoihin ja siihen voisi melkein tottua, ellei se aika olisi niin rasittavaa ja pahoin hermoja syövää paskaa.

Nyt on kuitenkin toisin, sillä takaisinpaluu voi jäädä tällä kertaa tapahtumatta. Johnny sulkee studion portin takanaan ja avarassa, mutta arvaamattomassa mielessään hän astuu uuteen tulokulmaan, joka on kenties vapauttava hänet orjuuttavista addiktiokeloistaan ja hän on ehkä saava rauhan levottomuuksilleen, jotka tuntuvat aika ajoin taiteilijaa takaa-ajavan.


https://youtu.be/A8MZUSsCZZw - John Frusciante - going inside


You don't throw your life away
Going inside
You get to know who's watching you
And who besides you resides
In your body
Where you're slow
Where you go doesn't matter
Cuz there will come a time
When time goes out the window
And you'll learn to drive out of focus
I'm you
And if anything unfolds
It's supposed to
Ooh
You don't throw your time away sitting still
I'm in a chain of memories
It's my will
And I had to consult some figures of the past
And I know someone after me
Will go right back
I'm not telling a view
I've got this night to unglue
I moved this fight away
By doing things there's no reason to do
Ooh




Johnny popsi koko illan närästyslääkkeitä ja lasketteli tyytyväisenä höyryävät kuset viidennen kerroksen parveltaan, nakaten käryävän mallun natsan alas sadevesikouruun samalla kuohuvia vaahtoja suupielestään pyyhkien kunnes viimeinkin se kajahti ilmoille - kuuluva röyhtäys ja tuntuva helpotus. Ruottalaisen kodinhoitajaopiskelijan kyhäämät terveyspirtelöt eivät sovi ressaantuneelle pytylle. Äänekäs Doorsin musa kaikuu taustalla ja kuuluu varmasti kauas. Lähinaapurina ja huutoetäisyydellä asustaa Billy Idol, joten isoja nuhteita ei tuosta valinnasta varmasti koidu.

Johnnylla on kamuina pysyvästi pärisevä ja komeasti yhdessä meluava rokkivaarikerho, johon kuuluvat vakijäseninä Slash, Duff, Dave Grohl ja satunnaisia tyyppejä, kuten Keef ja Neil Young sekä Macca, siis sellasii harvasepäivä-tuttuja, joita vain rokkareilla on ja saattaapa joskus Eddie Vedderikin käydä kähisemässä, erittäin hyvä ja luotettava kaveri, mitä nyt hieman liian raitis ollut enimmän ikänsä. Noiden setien ja monien muiden äijien kanssa on mielekästä hölistä ja soitella kotostudiossa. Soitinvalkoimassa on nokkahuilusta lähtien tuplaskittaan ja jopa vanha Morrisonin helistin on messissä. Henkan maallisena perintönä heitteille jäänyt balalaikka saa ihailua osakseen joka kerta, samoin takaoven ylle ripusteltu Elviksen huivikokoelma sekä John Lennonin epävireinen muutaman kerran seinään paiskattu akustinen kitara. Poskensoitanta luo hauskan ilmapiirin, ja ehkä jotain jammailuotantoja napsitaan nauhalle, muttei se ole mitenkään tärkein pointti. Värikkäästi eläneet ja kirjavasti raitistuneet muusikot limited edition.

Ryhmän kokoonpano on tietenkin hyvin vaihteleva. Maccalta voi vieläkin oppia bassoilun lisäksi piisien rakentamisesta, Slashilta on khuulia pölliä tuoreita riffejä ja käyttää niitä yllättävissä kohdissa. Neil Young on raikas ukko, joka on nähnyt melkoisen mitan raakaa rokkenroll-meininkiä ja Keefin pakkoliikkeitä on aina jännä ihaillen seurata livenä ja laskea sen naaman uusia luistinvuonoja. Tietoa ja kokemusta on sen verran paljon, että tosinaan vanhaakin veteraania hirvittää katsoa ja kuunnella. On vaikea näitä sankareita kuunnellessa välillä tietää, miten se stoori lopulta meni vai menikö juttu legendana ja upposi kuin vanhaan apuhoitajaan. Siksi onkin rento Dave laukomassa tsoukkeja ja rymistelemässä kitarapisteen ja rumpukopin välillä. Nirvanan aikaiset muistelot ovat myös jänniä, joskin ne vaativat erityisen mielentilan eli pohjattoman masennuksen sekä itsarifiiliksen. Puitteissaan kotostudio ei häviä isojen firmojan vastaaville. Soitinkavalkadi on vaikuttava, akustiikka hieno ja fiilistä löytyy tuolla porukalla aina. Ylläreitä tulee toisinaan kuten Rod Stewart ja Ronnie Wood poikamaisine elkeineen ja kaskuineen ja tietysti Steven Tyler, joka on myös kova piereskelemään, mutta ehdotonta rokkilaulajien suurinta aatelisluokkaa. Hienoja miehiä ja rokkinaisista voi Courtney Love käydä joskus kännisenä tai rapulaisena ovensuussa lumppuilemassa ja sähisemässä ja sätkäpaperia pummimassa, mutta Sheryl Crow ja Meredith Brooks saavat osakseen ihailevan kohtelun ja herrasmiesmäisen säestyksen.

Hollywoodissa on tärkeää myös tuntea oikeita kokkeja, jos haluaa gurmee-nautintoja alan huipulta. Näitä tosikovia cheffejä on lopulta melko vähän, niitä kuuluisaträkälätkokkeja on liikaa, ja juuri ne ovat parhaita näyttelemään ruuanlaittamista ja päätyvät lähes aina Ramseyn kioskin vessoja pesemään, mutta ovatkin siinä tosihyviä. Siisteys on puoli ruokaa, mutta pian sekin tulee syötyä ja lopulta jopa paskottua ja kohta taas uudelleen syötyä itujen ja matojen muodossa. Johnny ei ole haalinut ympärilleen vakituista hovia, hän hengailee paikallisten rokkareiden kanssa jonkin verran, käy salilla ja ajelee cadillacinsa, muttei säännöllisesti tai juuri koskaan käy pintaliidoissa tai matkustele sairaalloisesti. Normielämä raitistuneelle kitaravelholle ja trubaduurille on parasta pitkän linjan hoitoa tappavista riippuvuuksista ja rasittavat siipeilijät pysyvät loitolla, kun niille ei anna mahiksia uida liiveihin, sillä kyseisiltä paiseilta saa pahoja mielensyöpiä pitemmän päälle.

Angelina-vaimon nykyinen Miss Amerikka-tiimin duuni pitää ladyn liikkeellä ympäri jenkkilää ja sukujuuriensa hoito Kolumbian suuntaan ovat green card-toimikunnan huumorintajuttomuuden takia hieman ongelmalliset. Isomama ja muu suku satoine tuhansine serkkuineen ovat ei-toivotulla listalla maahanmuutoviranomaisten papereissa, innokkaan kommunistisen harrasteen vuoksi. Maailman mahtavin valtio ei voi ylpeillä suvaitsevaisuudellaan. Tämän seurauksena Johnny on taas kerran totutellut olemaan osan viikoistaan yksin ja niin käydessään hän usein uppoutuu kitaransa kanssa uusien kipaleiden luomiseen. Talossa on leffateatteri kolmannessa kerroksessa, aivan pilissalin vieressä ja kuntosalin lähellä. Siellä on ysipallon pelaamisen ja lihasreenien jälkeen kiva nukahtaa uusimpien kauhuleffojen alkumetreille. Ylimmän kerroksen sviitti kattoikkunoineen on kerrassan fantastinen. Kaunis valkoinen parvi kiertää koko talon leveysmitan ympäri ja näkymät ovat upeat. Pienessä keittiössä voi paistella lättyjä ja suhauttaa pikatsumpit tai kermakastikkeessa lilluvat nuudelit ketsupilla påttusalaatilla viehkosti koristellen, kun vieraileva kokki ei ole paikalla. Ammattimies ei moista ilman isoa mekkalaa sallisi. Saunaa ei ole, koska jenkki ei sellaista tarvitse, mutta yhden ison uima-altaan pihalle kyllä ja toisen sisätiloihin niille kolmelle vuotuiselle sadepäiville in the hood.

Johnny asuu viisi kerroksista kartanoaan rennosti. Rodriguez hoitelee tekniset ja juoksentelevat asiat jouhevasti, Brigitte taittelee pyyhkeet ja imuroi suloisella rytmillä keveässä univormussaan, jossa on nopeasti irroitettavat olkaimet ja meksikolaiset luotettavat kontaktit siivoavat ulkopinnat kaikesta ylimääräisestä liasta, sillä alueen säännöllisten tulipalojen takia nokeentuminen on yleistä jopa parhaimmilla pinnoilla, mitä kaupasta säkillisellä dollareita saa. Savusumuhaitta on hieman ressaavaa, mutta siksi on tehokas ilmastointi, jonka huoltofirma luotettavasti hoitaa, samoin vartioinnin. Cateringpalvelu on ylvästä hupia, mutta voittaa rasvaiset lörtsyt, joita on järkevä elämäntaparempassa välttää, ettei ajatus sinkoile laittomuuksien pariin askartelemaan, sillä toisinaan nuo ajatukset voivat muuntua teoiksi. Maksakin voi paremmin ja tietoisuus toimii luontaisesti ilman myrkkyjä. Autotalleja on oltava kolmet, ja se laitimmainen on omistettu räkäiseen rummun amatöörimäiseen takomiseen. Pari jenkkirautaa ja s-sarjan mersu riittävät oivasti, sekä muutama fillari munamankelointiin ja kevyesti motorisoitu potkukelkka varalle, jos on aivan pakko päästä kepappipaikkaan. Läheisessä siwassa voi asioida kellon ympäri ja paikka on kuuluisa siitä, että ryöstäjiltä näyttävät ammutaan kyselemättä m-16:lla, tästä on näyttöä viime kerroilta.

Mikä sitten ajaa miljonäärirokkarin pahamaisille trashseuduille ja parin kymmenen mailin alueelle, jossa sutenöörit pörrää ja huorat myyvät aletussuaan hivilisällä, narkkeja putoilee kuin kärpäsiä, eikä kukaan välitä ?? Mikä saa elämänsä raiteillen kolistaneen sankarin suuntaamaan matkansa törkyiseen motelliin piikittämään krääsää hihaansa, vaikka tietää joka ainoa kerta päätyvänsä nuokkumaan pienessä paskaamossa ja oksentamaan jo valmiiksi tahmaiset lakanat ja lisäksi tuosta kaikesta monta vuotta unelmoiden ?? Siinäpä se järjen vastaisen addiktion syvin olemus näyttäytyy, kun vieras taivas on niin pelottava, että tuttu helvetti on vaihtoehdoista se vetävin, vaikka onkin pahin kaikista.

Tänä aamuna Johnny on poikkeuksellisen vireässä mielentilassa, sillä hän on saanut californian talven aikana valmiiksi kiekollisen soolomatskuaan, joka tulee räjäyttämään underground-kuulijakunnan tajunnan kerralla avaruustomuksi ja tämä tuntuu järjettömän hyvältä. Myös bändikavereiden omat projektit ja elämät näyttävät olevan vakaammassa kurssissa kuin aikoihin. Illalla Angel saapuu taivaalta Kolumbiasta hänen luokseen ja Johnny on tilannut Losin sinfoniaorkesterin kartanonsa katolle soittamaan Sibben sinfonioita ja juhlistamaan edelleen rakastuneen ja onnellisen parin viidettä hääpäivää ja tämä ilta on tuleva olemaan upea ja ikimuistoinen.

it´s a good day to be alive, man.


=> Johnny etsi uusia ilmaisukeinoja taiteelleen. Hän oli jo kokenut rokkari ja narkkijuoppo, joka oli saanut kokeilla ja käyttää kaikki aineita. Parasta seksiä unohtamatta. Aikaa oli kuitenkin kulunut paljon ja monta loisteputkea vaihdettu Sunset Bulevardin ostarikylteistä, ikä alkoi painamaan. Erään pyöräilylenkin jälkeen hän sai idean maatessaan raukena luottohieroomon sohvalla. Hän polkaisi pystyyn American Plinkin, johon toiminta-ajatus ja idea pöllittiin Suomesta. Flow oli alun nihkeyden jälkeen melkoinen ja amerikkalaiset ilmiöt antavat palstalle oman mausteensa, eikä jenkkiuhoitta selvitä. Onhan kaikilla myös oikeus ilmaista itseään tarvittaessa vaikka asein, kun sanavarasto on niin suppea.

Johnny heräilee naisensa puolelta sänkyä. Angelina on lähtenyt jälleen maailmalle valmentamaan missikandeja tuohon pintapuoliseen uraan, jossa kuori muotoineen on tärkeää, mutta pinnan alainen pisnes vielä koristeita ja sen muotoseikkojakin tärkeämpää. Johnny kierähtää tammiselle lattialle ja heivahtaa suihkuun ja sieltä ripeästi aamiaispöytään, jonne eskimolainen kodinhoitajanainen on kattanut mannermaisen setin terveellistä apetta, jossa on elämisen meininki ja makuna raikas viidakkoteema. Losin paikallisradioasemat vaihtuvat tasaisesti kaukosäätimellä. RHCP soi usein. Inga hyräilee jotain kansantanhua, josta Johnny innostuu, hakee akustisen, selvittää sävelkulun ja kirjoittaa valmiin piisin, jonka raakalaulaa heti pöydässä suu täynnä mysliä. Lauluntekijän leima ei näemmä lähde pesemälläkään. Pienet aplodit kaikuvat keittiössä ja yksi uusi Hollywoodin päivä voi todella alkaa.

Johnny pohtii maailmankiertueen lähestyessä rankkojen reissujen historiaa, sillä lomaa se ei ole. Maailmankuulun rokkarin kiertäminen on yksitoikkoista touhua. Kaavana on lentoasema - hotelli - stadion ja sama uudestaan toisin päin toistettuna pari sataa kertaa. Juhlimisesta tulee riippuuvuus. Kauniit naiset muuttuvat hiljalleen rumiksi ja ihmiset haluavat vain hyötyä itselleen. Julkisuudessa lehdet mässäilevät kriittisellä matskulla, ystäviä mediassa ei ole. Masentavaa pakkojulkisuutta on kestettävä, jos aikoo jotain julkaista ja managerit ja jopa roudaritkikin vain vetävät omaan pussiinsa, ala on röyhkeä ja sillä työskentelevät tuntuvat olevan aina jotain sukua varkaille. Lisäksi jatkuva paine luovuudessa ja fanien odotuksissa on hulluksi ajavaa ja päihteet kombona buustaavat cocktaililla ihmisen, joka kulkee kohti itsemurhaa... mutta rokkariksi vapaaehtoisesti alkanut Johnny tiedostaa paskat tilanteet ja iki-rokkari tulee ja menee ja vastaa tulemisistaan ja menemisistään...

Johnny laskettelee fillarillaan Hollywood hillseiltä kiihtyvää vauhtia ja päätyy kokoustamaan aitojen äijien sekaan, täällä ei pintaliitäjät notku tai paparazzit uskalla tulla lähellekään. Muutama erä pilistä 5 $ geimi ja pari säkkiä urheilijasafkaa siwasta ja kotio fiilistelemään. Illalla tulee uuden naisensa kanssa Jack Nicholson käymään ja naamaansa repimään. Viime kuussa kävi uuden nousukasbändin ylväs solisti pälyilemässä ja aina sillä on laadukkaita miisuja mukana. Johnny kantaa tampatut matot ineen, heittäytyy netin ääreen ja kirjautuu plinkkiin tsekkaamaan tyyppien tilanteet ja uudet telaketjut ja riitelykettingit. Hymäillen hän tuuppaa iloisen tekstinsä sisään, lukasee vielä muutaman tyypin tilanteen Saunasta ja kiipeää katollensa tsiigaamaan punaiseksi värjäytyvää huudia. Pian ilmassa hengaava tomu asettuu aloilleen.

Funk Lessons - https://youtu.be/oN3RY31up5U

Under The Bridge LIVE Amsterdam - 1991 - https://youtu.be/Np0BQJp1XmI


Johnny oli jo kauan aikaa toivonut isoa muutosta elämäänsä, jo ammoisina aikoina ennen uranousua Hollywoodin vuosinaan ja etenkin kiireisempinä menestyksen tuulisina tuurijuopon ja osa-aikapäivän narkin tuokioina.
Ei elämä voinut olla vain yhden asian toimittamista tai samojen veisujen veivaamista vuodesta toiseen.
Useimmat jenkkikaupunkien esityslavat ja stadionit olivat tylsiä mestoja. Jottei tarvinnut tavata enää
puusilmäisiä kiertuemanagereita, tuntui voitolta.

Viihde-elämän kulissit ja takapihat oli jo kauan aikaa sitten tullut katseltua ja myös bordellin palotikkaat, omat ja kamujen överit yökerhon vessassa. Moni diilerikin oli jo saanut uudet leegot hänen sponssirahoillaan, jokunen epäselvä, aiheettoman puolelle kallistuva ahdistelusyyte saatu sovinnollisesti neuvoteltua.

Maailmankiertueet kuuluisan rokkibändin kanssa, lentäminen ympäri maapallon ja upeat, koskaan päättymättömät narkkijuopon remujuhlat. Se kaikki ja paljon muuta oli jo katseltu,
eikä se niin täyteläisen ihkua nannaa ollutkaan.

Enteet voivat olla iso vaikutin, jos niihin on taipumusta olla uskovainen. Unessa nähty kehoitus lähteä Amerikoista kauas toisiin maisemiin alkoi eräänä aamuna tosissaan mietityttää. Sitten tuli toinen vastaava tiedotus ja sekin unimaailman välityksellä ja herkkänä taiteilijana ottamaan singaaleja alitajunnasta, Johnny koitti olevan liian uhmakasta kieltää kohtalon sormea ja alkoi tekemään pian tiedusteluja osoitetusta kaukaisesta, entisestä rangaistussiirtomaasta. Asian edistämistä ja hankintoja auttoi tietenkin rokkarivuosien miljoonat,
joita ei ollutkaan kaikkia rännätty tai saatu dokattua ja hävitty uhkapeleissä, kuten lehdistön
rakastamissa avioero-oikeudenkäynneissä. Jupakat olivat takanapäin ja omalta osalta riitaisat
erot ehkä hyppäsivät sittenkin ohi tai vain bändikaverit saivat niistä osumia ja osattoman osansa.

Nyt hänestä oli tullut miltei ammattilaisiin vertautuva lammasfarmari ja hän asuu osan vuodesta Australiassa. Mallivaimo Angelina hoitaa teollisen villantuotannon ja jälkikäsittelyn kerimisineen. Suuresta tehtaasta tai piittaamattomasta ahneudesta ei voine puhua, sillä lampaita on vain kolme: Jennifer, Jude ja Janie. Joka kolmas
eli Jenni on puoliksi musta merinolammas ja kaksi muuta enempi suomenlampaan mitat täyttäviä tyttöjä.
Kerrassaan ihania, villaisia kavereita, joita muutama kultsikka pitää lajitovereinaan ja toisinpäin.

Ehkä Johnnykin on ollut edellisessä eläimen elämässään karvainen ja nappisilmäinen lammaskoira. Rokkieläimenä hän ei oikeastaan viihtynyt, vain kitaran varressa tunsi täyttävän paikkansa, johon pari vuotta sitten kiinnityksen saanut uusi heebo sai rakennella rauhassa omat sointukuvionsa. Eikä niitä kukaan muu osaisi soittaakaan.
Muttei Johnny ollut kuunnellut uutta bändinsä levyä, se olisi kuin menisi katsomaan vaimonsa naimista, miksi kummassa. Olihan hänellä aitiopaikka ykköstähtääjänä omassa laumassaan, jonka kuningatar Angel edelleen oli.
Mallikeikat esiintyvänä säihkysäärenä olivat historiaa, mutta valmennusduunit jatkuivat, sillä vaikka
kuinka ala saisi kritiikkiä osakseen, aina se on saanut parhaimmat luontaiset kyvyt framille ja sitä
kautta varsin rankkaan, omanlaiseensa maailmaan. Siitä Johnnykin oli nähnyt raitistuttuaan uuden
näkökulman kautta monenlaista, josta ei tavis keskivertosuttura ole koskaan mitään kuullutkaan.

Life is a bitch, but you can make your own bitch your best friend quite easily:
Stop complainin´ about everything, start living for yourself healthy way - make love and dance.

Tuona traagisena iltana Johnny ja Angelina katselivat tähtitaivaalle ja tasaisin väliajoin pehmeä määkiminen ja terävä koirien haukunta vuorotteli taustalla lasin kilinän kanssa, kun molemmat väsyneistä lammasfarmareista siemaili jääkylmää puolukkamehua pitkäkaulaisista shamppisklaseista. Klassiselta tähdenlennolta näyttävä kirkas valoilmiö kasvoi valtavaksi suihkupalloksi ja näytti hetken jo sammuvan, kunnes tiheä-ääninen suhina tuli jälkijunassa ja samaan aikaan valo himmenikin, mutta kirkastui taas - ja se olikin meteoriitti, joka mäjähti n. 2 000 km tunnissa läheiseen pikkukaupunkiin ja alkoi järkyttävän kova meteli äänivallin paiskoessa yli päiden ja eläimet olivat aivan hipihiljaa ja hakivat turvaa toisistaan, tutisten isona karvaisena keränä tallin kulmassa.

Seuraavalla viikolla vasta päästiin tutkimaan tuhoja. Ainakin paikallinen pallen potkupaari oli saanut suoralta näyttävän osuman. Onneksi tuona tiistai-iltana lähes kaikki kynneltäkykenevät olivat katsomassa kotona sontaluukusta ämerikkalaisen käsipallon ja australialaisen futiksen pelaajien välistä älykkyyskisaa, joka on suuri harraste paikallisille. Lissun kampaamosta lähti takaseinä ja pienen kyttäaseman putkaosastosta katto, jota kautta muutama sarjamurhaaja hävisi läheiseen hiekkalaatikkoon. Siinä suurimmat seuraamukset, mutta syntynyt kraateri osoittautui suuremmaksi kuin aluksi näyttikään. Se menikin osmoldin streetistä läpi koko kotiplaneetan ja kuin ihmeen kaupalla toinen pää tuli ylös tai alas, riippuen näkökannasta aivan eri aikavyöhykkeellä,

nimittäin Suomen Tampereella ! khuul...

Mansessa oli ollut perinteinen suomalainen seksihellekesä ja kuumentuminen vain lisääntyi, kun meteoriitti ampautui kesken syksyisen masennuskauden Hämeenkadun raitsikkatyömaasta ja moni luulikin sen kuuluvan osaksi valoviikkojen ohjelmistoa. Hämäläiset ovat tunnetusti Suomen hitain kansanosa, oikea hidastettujen kuvien vakiväki, usein palkittu stunttiporukka. Kuitenkin muutama viikko tapahtuneesta ja ensimmäiset yhteistyösopimukset oli ratifioitu mansen ja Alice Springsin välillä. Koskapa aliceissa oli menossa melkoinen työttömyys sen n. 25 000 asukkaan
kotioluen perinnepitäjässä, oli tämä merkittävä edistys sen taloudelliseenkin tilanteeseen ja kansa hurrasi.

Vuoden kuluttua tästä yllättävästä ulkoavaruuden luomasta luonnonoikusta pisnes näiden kahden melko kaukaisen paikan välillä oli täydessä höyryssä. Syntynyttä väylää myöten ihmiset tekivät ostosreissuja ja monenlainen vuorovaikutus lisääntyi n. 100 % ja taisipa jokunen romanssikin leimahtaa lailla lentävän
tulikiven näiden kahden erilaisen kulttuurin välille. Aussi-englannista tosin ei moni saa
mitään selvää, mutta ei se aina ole niin väliksikään.

Hiekkaa ainakin alkoi kertyä talvisin mansesterin päähän meteoroadia ja sen liukkaille kaduille siinä määrin,
ettei kaupungin kelvottomia työmiehiä enää tarvittu. Tätä ei työmiesten moni vaimo ottaneet uskoakseen ja niinpä usean juojan ura käynnistyi, eivätkä siksi ehtineet plinkkiin. No, kaikessa on varjopuolensa, mutta toisaalta
juomanlaskija pääsi varmemmin ja nopeemmin eläkkeelle rasittavia ja toistuvia juttuja kuuntelemasta.

Johnny ja Angelina osallistuivat omalta osaltaan vaihtovuoro-periaatteiseen toimintaan ja lupasivat
kolme lammastaan Tampereen Tallipihan jouluviikoille, jossa ne ilahduttavat nykyisin lukuisia
lapsiperheitä ja etenkin pienimpiä elämänsä parasta auraa eläviä tulevia veronmaksajia.

Ilo on eittämättä sangen suurta ja Jenny, Jude ja Janie tulivat tänäkin vuonna vierailemaan viideksi viikoksi ja ne alkavat jo jossain määrin enempi tottuakin vuosi vuodelta manselaiseen määkimiseen ja mikäpäs sen hienompaa, aye.

Aerosmith - Janie's Got A Gun - https://youtu.be/RqQn2ADZE1A
Aerosmith - Jaded - https://youtu.be/qbexOeoH5hg
The Rolling Stones - Angie - https://youtu.be/K5_EBAzIPJM


John Frusciante- Time Is Nothing - https://youtu.be/LZioKhevrOk

Yksi nopee iltasoitto Johnnylta, jolla oli tarve tallentaa skepailunsa ja kotistudiossa se olikin vaivatonta ja laitteetkin oli juuri huollettu ja uutta muistitilaa oli kertynyt useita palkkeja lisää ja tämä innosti Johnnya suuresti ja hänpä laittoi pykälän silmään ja juoksi neljä rappua kerralla harppoen kartanonsa ylimpään kerrokseen, jonne kaikki tekniset laitteet oli siirretty, sillä niiden hurina ja editointivaiheen jatkuva meteli häiritsi ruotsalaisen talouden-hoitajan herkkiä kauneusunia aamuyön korvilla, joka oli tunnetusti taiteilijan parasta luomisen aikaa viimeistellä taiteensa. Angelina lennähti viime kuussa toiselle puolella maapalloa ja harjoitutti mallimaailman vihreitä tulokkaita Pariisissa ja nämä kotimaiset biisintekojammailut olivat Johnnyn osa ja siinä hän olikin omimmillaan, kuin harjoituksiin myöhässä tullut ja heti täydellisesti keskittymään kykenevä näytelmän viime hetken nappivalinta.

Eläimistöstä paikalla olivat kolme kultaistanoutajanarttua ja lintumaailman suurin tyrkky, viime kesästä asti tuttavalliseksi heittäytynyt ja Martha-nimen ansainnut mustarastas, joka oli tarkka yleisöstään ja makupaloistaan, joiden uuttera jakelija oli viimein löytynyt. Helteet olivat jatkuneet kolmatta viikkoa ja ikkunat ylemmisssä kerroksissa olivat auki enimmän aikaa päivästä. Martha elämöi vailla huolia ja erittäin suurella volyymilla aivan räystään päässä ja inspiroi Johnnya lisäämään sen varauksettoman laulannan biisin alkuun ja loppuun. Se oli tarkoitus moninkertaistaa ja lisätä kaikua, mutta efektipedaalin alta löytyikin saundi, joka herkisti tarttumaan uudestaan skittaan ja soittamaan saman raakana ja näin oli yllättävänä lisänä piiloraita valmis. Angelina saisi arvioida sen huomenillalla vaahtokylvyssä kera tuoreiden mansikoiden ja shamppanjan.

Eipä voida puhua teollisesta musiikintuottamisesta, kun itse hoitaa kaikki instrumentit ja laaduntarkkailun, äänitykset ja jälkituotannolliset seikat. Ja käy myös juoksemassa asiat ja hakee lounasta ja tarvittaessa jopa lakaisee itse studion lattian. Sekin aika on luomisvaiheessa tuloksekasta ja jopa nurkkasohvalla elpaaminen.

Puoliunessa ja soundträkkinä vain kukkulan harvaksinen autoliikenne voi löytää jotain alitajunnan aiemmin hylkäämiä juttuja ja pian luontaisena jatkeena on pakko laittaa nauhuri päälle ja kohta tajunnanvirtaisten ideoiden sointukulut ja vaeltavat, vielä hieman utuiset ja raakilemaiset väliosat suorastaan rynnistävät sormien kautta otelaudalle, jossa ne kokevat uuden tulemisen ja sovituksen ja lähes lopullisen muotonsa. Johnny tuntee koko aineiden satuttaman kroppansa läpi luomisen Alkukantaisen Syyhyn, joka on polttava, ja silloin se on leiskauttava uutta nuottia Losin saastesumun sekaan ja sanat alkavat jostain ja jatkuvat ja mittaansa taipuvat lyriikat heittäytyvät erivärisinä suihkuina hänen kynästään, joka tasaisesti suhisee lehtiöllä ja pian tekijän olo on raukean peilityyni ja onnellinen, kuin kokiessaan orgastisen helpotuksen pitkällisen piinan helpotuttua...

Edellisenä kesänä Johnnylla oli vielä hajanainen ryhmänsä nimeltään Johnny and the CheapBeat, mutta se laitettiin naftaliiniin. Kyllästyminen ja omat sooloprojektit siviilissä eri bändien jäsenten taholla vaikuttivat päätökseen ja olipa lisänä vielä erityinen bändäreiden ryhmäkin, joka kiersi Pohjois-Amerikan kaikki pienimmät ja hikisimmät esiintymislavat läpi ja tunki väkisin takaahuoneeseenkin ja tissiä ja syliä suuhun ja käsien pideltäväksi. Turvajärjestelyjä oli tiukennettava, mutta varotoimi tapahtui sittenkin liian myöhään. Viiden ukkomiehen ketjussa oli kuin olikin heikoin lenkki ja rumpali-dick astui miinaan ja päätyi pahaan tapahtumasarjaan, jonka lopussa vaimonsa kantoi teatraalisesti äijän kaikki hlökohtaiset kamat, kuten korvaamattoman arvokkaat äänilevyt 1950-luvulta heidän pihamaansa nurtsille ja sitten alkoikin raivoava rovio ja lepyttely-yritykset olivat tuloksettomia.
Well, that´s showbusiness. That's Entertainment. Ja jotenkin elämää on vain jatkettava, vaikka erillään.
Kriitikot eivät tarttuneet ilmeisen helppoon syöttiin bändin nimestä, eikä siitä tullut cheapshittä sittenkään, vaan kohtelu alan palstoilla oli jopa hyvää ja vähintäänkin maltillista. Hyvänmiehen maineen suoma etu, ehkä tai laskenut kiinnostus. Toisaalta median suurin huomio oli ns. nykymusiikissa, joka oli_mi-tä oli ja on.

Johnnyn ryhmä jäi joka tapauksessa telakalle välivuodeksi, josta osan Johnny ja Angelina viettivät tallipiha-projektin parissa ja sukkuloiden ahkerasti näiden kahden maantieteellisen ääripään väliä. Angelina alkoi jossain vaiheessa potea aikaerorasituksen kielteisempiä puolia, vaikka olikin hyvin kokenut mallimaailmanmatkaaja. Uni jäi vähiin tehtäessä isolla sydämellä vapaaehtoistöitä Suomen syrjäytyneen nuorisonosan ja tietenkin lammasprojektin parissa, jossa pariskunta saikin runsaasti huomiota myös mediassa ja se alkoi hieman rasittamaan.

Suomalaisten kovan pintapanssarin takana on aito ja rakastava ihminen, joka rehellisyydessään voi alkaa tuomaan omia tuntojaan hyvinkin kernaasti esille, kun avautujaa rohkaisee ja kerran päästää iholleen. Amerikkalainenhan ei kuuntele vastausta, kun kysyy kuulumisia. Kukaan ei voi olla neulatyynynä liian pitkää aikaa ja näinpä olikin hyvä irrottautua suomalaisesta vastakulttuurista. Muutama kuukausi maailman syrjäisimmillä saarilla kävi toipumisjaksosta, jossa oli aikaa hoitaa parisuhdetta ja Angelinan miettiä omia työalansa muutoksia ja Johnnyn skriivata muutama fiilistyskipale ja instrumentaali palmun alla, valkoisella heitikolla.

Niitä tulikin yllättäen pari albumillista, joten CheapBeatin tauko sai jatkoa ja Johnny alkoi valmistella soolokiertuetta, jossa keskityttiin vain clubeihin, eikä isomman luokan stadioneihin. Jäähalliturneita ei jenkeissä tee kuin kristilliset freelancerit, mutta ne ovatkin erittäin suosittuja vuosituhannesta toiseen. Neljän kuukauden mittainen tiheä yhden miehen trubaduuri-show meni jouhevasti. Lieveilmiöt pysyivät loitolla tai sitten Johnny olikin kohteena tarpeeksi vastustettava. Kermana piiraassa hänen oma rakas vaimonsa ja elämän- ja sielukumppani Angelina kävi tsemppaamassa miestään säännöllisesti matkan varrella, jota taitettiin perinteisesti laadukkaalla bussilla, jossa oli kaikki tarvittava mukana omaakokkia myöten. Pari kiloa laardia näytti hyvältä tämän miltei viiskymppisen rokkikitaristin poskilla ja kahvoissa ja sallimus olla kuin kuka vaan ahdistunut, keski-ikäinen, elämänsä prime-timen tuhlannut ja nykyajasta kauas singonnut äijäle. Kiertuelämä ei vaan enää oikein innostanut, joten kotistudioon palaaminen ja samoilla huudeilla fillarointi ja harrastaminen oli taas kivaa ja turvallista.

Viime yönä Johnny heräsi painajaiseen ja se oli niin todellista, että hän joutui tarkistamaan moneen kertaan, että todellakin on irti kamasta ja viinasta, eikä sekoile ympäriinsä, kuten suuren rokkibändin suosien harjalla oli tavallista. Litra jääkylmää vettä ja Angelinan huolehtiva läsnäolo saivat kitarasankarin taas levolliseksi ja kohta uusi, raikkaampi ja positiivisempi uni valtasi tuon miehen päänsisäisen kotiteatterin. Siinä filkassa hän juoksenteli mummokalsareissa auringonpaisteisella kedolla, jossa päivänkakkarat olivat metrin mittaisia ja joissain heilui hänen kolmen koiransa virnistävä karvanaama ja toisissa oli ihanan Angelinan täydellinen aamuhymy ja näitä taimia oli taivaaseen asti... ja rinne näytti jatkuvan merenkuohuviin asti, mutta loiva ja miellyttävä ja kevyesti rullattava alamäki ei tuntunut loppuvan ollenkaan ja vaarallisen tylyt ja hainhampaan terävät rantakalliot pysyivät kaukana, eikä hymy päässyt perhoshaavin varressa hyytymään ja se jatkui Johnnylla vielä valveillaollessaankin.

John Frusciante & Josh Klinghoffer - Of Before (rough demo/alt. vocal take)
https://youtu.be/A6LO2bJH0g8


ViestiKirjoittaja 1970 » 20 Syys 2019 09:59


Johnnylla oli rakkauden ja seksin täyteinen elämä.

Voi kuinka kamalan kurja kohtalo ! Ei ehtinyt koneelle spekuloimaan tatin nuppia,
rölläämään palstoille tai rääkkymään alepubin keijopeijaisiin !

Eräänä kuulaana iltana, taisi olla perjantai ja Syyskuinen iltapäivä, Johnny huomasi ikkunansa alla jotain poikkeuksellista.
Naisen ääni sai hänet havahtumaan kitarajameistaan ja niinpä kiinnostus nosti yläpäätään ja vähän alempanakin reagoitiin.
"Kuinka kummassa tuo aksentti voikaan olla niin tuttu ?!" Se kuului vaaleahiuksiselle kaunottarelle, joka poimi
bulevardin puoleiselta etupihalta omenoita ja laittoi ne mekkonsa etuosaan, käyttäen sitä kuin rinsessaliinaa.

Beibe oli tuttu joko bändärinä viimeiseltä maailmankiertueelta tai sitten hän oli ollut alkomaholiliikkeen myyjänä 90-luvulla.
Johnny hieman kavahti ajatusta, että kyseessä on spykoottinen kohusomeilija ja stalkkaajagimma, joka on miljoonien perässä.
Hän otti riskin ja astui ulos asti linnamaisen kartanonsa länsisiivestä ja hivuttautui keskittyneen neidon käsituntumaan.
Hunajainen hani kääntyi ja loi enkelinkasvoisen, hekumallisen katseensa jo hieman harmaasti himmenneeseen rokkariin.

Siitä sai alkunsa Johnnyn megabändin "Johnny and CheapBeatin" uusi, iso tuleminen ja nosteena toimi sangen pitkälle
cracepotterimainen uusi tulokas ja orkesterin ensimmäinen naispuolinen rokkari, joka ei ollut sittenkään kellekään bändin
jäsenelle tuttu entuudestaan oikeestaan mistään, edes mallilehtien sivuilta. Soittokamut otti uuden tulokkaan vastaan erittäin hyvin,

olihan useimmilla jannuilla ikää jo sen verran, ettei mieshormoonipitoisuudet kellään enää studion katossa heiluneet ja joillain oli jopa pitempikin avioliitto tehnyt äijistä melko lailla selvää ja toisilla tietenkin erotilasto oli sangen hiljaseksi vetävää luettavaa,
kuin pitkä cv-luettelo sotakokemuksista vailla vertaa ja kilpailijaa ja vammat olivat pinnan alla hiljaisina vuorijonoina.

Johnny skulasi sen syksyn aivan kympillä ja alkoi ottamaan päivänokosia lisääntyvissä määrin seuraavan ison kiertueen jälkeen ja
koki taas vanhat rutiinit uusien asioiden veroisina, kuin olisi jostain saanut lisähappea ja potkua raihnaiseen roppaansa ja inspiraatiosuoli suorastaan huusi lisää käyttökelpoista, kovan hittiluokan matskua ja julkaisutaso pysyi yllättävän kelpoisena.

Radiot soittivat vanhan rokkarin purkkajatsia toistona yötäpäivää ja teostosummat kilisivät tasaisesti firman jäsenistön tileille.

"Ollapa nyt kaljaa" tuumasi eräänä iltana Johnny kuin ½huolimattomasti.

Moinen ajatuksen karkailu ei kuulostanut hyvältä ja olikin mietittävä tarkoin, oliko janoa vielä jäljellä ja kaipuuta päänsekoittamiseen.
Uuttera sänkypaini, voimaannuttava ja tosissaan tehty kikkelijumppa ja pano-petterin ponnekas pyristys palautti Johnnyn
fokuksen taas tärkeimpien asioiden äärelle ja uomaan ja siihen liki ja viereen hän kesken lauseen melko
vekkulimaiseen virneeseensä nukahtikin ehtimättä toivoa heräävänsä aamulla,

ja niin silti taas kävikin.


==>

Crace Potter - Live from Daryls House - Low Road - https://youtu.be/jt5rKGsMKyM
- Paris (Ooh La La) https://youtu.be/oHlhOgQ36m8
- Stars https://youtu.be/Ml7TmC__eDc
Stacey Kent - Quiet nights of quiet stars
(Corcovado) https://youtu.be/ICX-1VGvUpY

Donovan - Catch the wind https://youtu.be/J8hjEYTpwE8
David McWilliams - Days Of Pearly Spencer https://youtu.be/4VDS8uArR0A
Bachman Turner Overdrive - You Ain't Seen Nothing Yet 1974 https://youtu.be/4cia_v4vxfE

John Mellencamp - Hurts So Good - https://youtu.be/4dOsbsuhYGQ
Small Town - https://youtu.be/0CVLVaBECuc
Jack & Diane - https://youtu.be/h04CH9YZcpI


:arrow:
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja selkeenä sulhasena since 8.1.19 !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 24242
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 26.9.2019 02:48:21

Tulen tänne oikealle osastolle kirjoittelemaan, etten spämmää Kysy-vastaa -ketjua tukkoon offilla. Tuli vain mieleen, kun luin em. ketjusta Mickin avautumista siitä työkaveristaan(Vai mikä pikkupomo se oli?) ja luin siitä itseasiassa jo Kadonneesta balanssista.

Tunnen yhden tyypin, joka laskettelee ihan patologista palturia ja heittää AINA ja KAIKILLE niin levotonta legendaa, ettei mitään rajaa. Kuussa tai Marsissa se ei kai vielä ole käynyt, mutta eiköhän senkin ehdi tehdä. On mm. joutunut laosilaiseen vankilaan, josta se pelastettiin konsulikyydillä, koska sillä on suhteita, ja on ollut duunissa Puolustusvoimain tiedustelussa huippusalaisissa tehtävissä ja sitä rataa. Jokainen, joka edes alkeellisesti tätä ihmistä tuntee, tietää kyllä varsin hyvin, ettei se ole koskaan käynyt Tallinnan risteilyä kauempana tai ollut kiinni muuten, kuin ihan tavallisessa suomalaisessa juoppoputkassa, eikä elämäntapatyöttömyytensä aikana ole, kuin kerran-pari ollut jossakin työkkärin harjoittelussa hyllyttämässä kaupassa tavaroita.

Muusta kuulijakunnastaan en tiedä, mutta itse en ainakaan ole osannut jutuistaan mieltäni pahoittaa. Jos olen sillä tuulella, että huvittaa kuunnella, niin kuuntelen aikani sangen huvittuneena ja jos ei kiinnosta kuunnella sitä satutuntia, niin siirryn muualle ja olen joskus käskenyt tukkia turpansakin. Ihan harmiton tapaushan tuo on. Sitten onkin huomattavasti ikävämpi homma, jos joku puhuu hevonpaskaa muista ihmisistä ja aiheuttaa muille vaikeuksia tai mielipahaa jutuillaan.

Sitä mä vain ihmettelen, että mitä se saa tuosta :? . Ei ainakaan hyödy taloudellisesti mitenkään, eikä tietääkseni käy flaksi myöskään naisten kanssa. Lähinnä jengi vain nauraa sille, mutta ehkä se sitten on nimenomaan se, mitä hakee :? .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12383
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja 1970 » 14.3.2021 08:17:42

^ Haa, vähän myöhässä tähän kommentoin, kun en ole saunaillut oikeestaan vuosiin.

Tää sekopäinen harhakeissi on paitsi yksi uskomattomimmista tapaamistani tapauksista,
myös täysin omassa sekogategoriassaan, mitä tulee todellisuudentajun ja pokan pitämiseen.

Useinhan tosieläman narsistit ovat valehtelijoita. Heitä on todella pienellä prosentilla koko väestöstä.
Sanana se on loppuunraiskattu, eikä tarkoita mitään. Tämä tapaus on aito, eikä se ole koskaan puhunut totta.
Tiedän kokemuksesta, että kun siltä kysyi säästä, se vastasi jotain mielensä mukaista ja paskalla käydessään kävi kusella.
Suurin osa valehtelijoista puhuu toisinaan ihan tottakin, mutta tällanen tapaus on ottanut tavoitteekseen puhua aina valetta.

Hanna@Lirularuloru koostuu vain valheista. Naisella ei ole neljää lasta, eikä "insinöörimiestä" tai "ex-komisariomiestä".
Hän ei ole tehnyt onneksi hoitsun töitä päivääkään ja tiedän varmasti, ettei siitä ole oikein mitään duunia hoitamaan kunnolla.
Hällä ei ole mitään koulutusta, eikä harrasta yhtään mitään tai käy missään tai ole ollut käytännössä töissä missään koskaan.

Silti se "opiskelee" koko ajan ja "tekee töitä" ja antaa parisuhdevinkkejä ja tietää kaikesta paljon ja on melkonen kokemussankari, ah !
Tässä on varmasti monta diagnoosia sekaisin ja on varmasti huijannut livenä tuhansia ihmisiä ja faneja näyttää olevan netissä 4 000.
Joogakuvat on feikkejä, hoitsukuvat on feikkejä ja koko stoori on feikkiä. Nätti nainen täynnä paskaa ja hyvin näyttääpi myyvän.

Se oli "menettänyt kaksi lasta" ja näistä juuri mulle livenä paasasi ja monista "keskenmenoistaan".
Lomatarinat oli ylimitoitettuja ja kaikessa oli aina uskomattomia epäloogisuuksia ja poikkeustilanteita.
Pelkkää huomionhakuista tarinaa. Pitää itseänsä voittajana, mutta on vain säälittävä pelkuri, joka on jäänyt esiteiniasteelle.
Oli kyl musertavaa havaita, kuinka täydellisesti kaikki näytti duuneissa uskovan sitä, jopa kriisiajan ammattilaiset ja pomoista jokainen.

Ulkonäkö on asia, joka vaikuttaa ihmisten vastaanottokykyyn ja livenä etenkin mielistelevä ja ns. mukavan ihmisen käytös toimii.
Suurin osa ihmisistä mieltää valehtelijat rumiksi ja pahalle haiseviksi ja huonokäytöksisiksi pelleiksi.
Se pelle voi olla peräti kaunis, miellyttävä käytökseltään ja erittäin taitavasti manipuloiva mestari.

Onneksi en laittanut munaani tuohon katastrofihässäkkään. Olinkin jo onneksi kihloissa silloin.

Tylsää seurattavaa pitemmän päälle. Tavallaan tuo kummajainen teki palveluksen, sillä nykyään arvostan entistä enemmän
tavismaista totuutta ja sitä, että asiat perustuvat johonkin ja että rehellisyyttä täytyy kunnioittaa, näin on.
Muutenhan millään ei olis mitään vitun väliä, vähän kuin ois trumppi ikuisena uutisankkurina joka puolella.

Pitäähän elämässä olla jotain todellistakin, hä ja todellisuus ylittää aina keksityn ja on paljon, paljon jännempää !

Truth hits every1
Viimeksi muokannut 1970 päivämäärä 15.3.2021 15:04:05, muokattu yhteensä 1 kerran
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja selkeenä sulhasena since 8.1.19 !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 24242
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Off-topic: off-topic

ViestiKirjoittaja 1970 » 14.3.2021 11:17:50

Kirjoittaja 1970 » 13.7.2018 08:04:07

Mut enpä silti taida enää liittoutua tiiviisti kenenkään naisen kanssa, sillä siinä on puolensa ja puolensa, kuten tiedämme.

:lol: Eipä mennyt tuosta kauaakaa, niin jo beibe seisoi edessäni ja kihloihin paukautettiin seuraavan vuoden alussa, ah ´ ah ! :D

Joo, se on vähän vaikiaa toi tulevaisuuden ennustaminen, oikein nimittäin ja hyvä niin, ettei kaikkea vielä etukäteen tiedäkään. :idea: :!:

:arrow:
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja selkeenä sulhasena since 8.1.19 !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 24242
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Edellinen

Paluu Sauna

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Thatspecialsomeone ja 12 vierailijaa