Olet täällä

Vaikea elää riittämättömyyden ja neuroottisuuden kanssa

Lataamossa keskustellaan mielenterveyden pulmista ja päihteiden yhteydestä mielenterveyteen. Tervetuloa lataamaan akkusi vertaisten tuella! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Vaikea elää riittämättömyyden ja neuroottisuuden kanssa

ViestiKirjoittaja Ruttotohtori » 6.1.2021 00:57:11

Nyt on pakko vain purkautua tänne, kun ahdistaa eikä ole oikein järkevää paikkaa näiden ajatusten kanavoimiseen. Mietin niitä ongelmiani, jotka ylipäätään saavat minua hakemaan alkoholista helpotusta. Ongelmat olivat jo kauan ennen alkoholiin tutustumista ja ovat yhä yli vuosikymmenen alkoholin kanssa elämisen jälkeen. En vain pidä itsestäni ja arjesta sellaisena kuin se on, vaan vaadin enemmän mitä voin saada. Stressaannun pienistäkin haasteista enkä siedä huonommuuden tunnetta jonka arki jatkuvasti saa aikaan. Omaa luontaista neuroottisuutta kun ei tunnu saavan rauhoitettua millään ja käyn koko ajan kierroksilla ihan pienistäkin asioista. SSRI-lääkitystä en halua edes harkita, sillä se tasaa pois ne ainoat hyvätkin hetket elämästä. Tuntuu että miksi edes elää jos elämä on vain tasapaksua ja mitäänsanomatonta? Jos olisi jokin muu toimiva ja vain hyviä puolia sisältävä lääke, niin sitä ehdottomasti kokeilisin. Mutta ei tietenkään ole. En ymmärrä edes miksi. Koen jopa pientä katkeruutta tästä.

No miksi sitten juon? No siksi että se vaikuttaa olevan toimiva lääke ja sitä kautta neuroottisuus ja vaativuus usein helpottavat. Jotenkin sitä vain on parin kaljan jälkeen aina rennompi ja huolettomampi olo kun hermot hetkeksi rauhottuvat. Olen siis tissuttelija ja tykkään juoda muutamana päivänä viikossa 2-3 olutta kerralla ja joskus enemmän jos on jotain illanistujaisia kavereiden kanssa. Juominen ei juuri koskaan aiheuta ylilyöntejä tai pahaa oloa, vaan on juurikin mukavaa ja rentouttavaa. Siksi siitä pidänkin niin. Silti, riippuvuushan kyseessä on selvästi. Olen ilmeisesti alkoholisti, vaikka vihaan tuota sanaa sen äärimmäisen raskaan ja negatiivisen, jopa kuolettavan painon takia. Silti, alkoholi tuo huomattavasti iloa elämääni tässä nautiskelun muodossa kuin se nykyään on, joten en vain löydä riittävästi motivaatiota täysraittiuteen. Jos en juo alkoholia, niin tilalla on aina sokeri, eli herkuttelen aina tämän tilalla. Yritän myös hakea onnistumisen fiiliksiä tekemisestä, mutta yksinkertaisesti omilla kyvyilläni ja vaativuuteni takia turhautuminen on jatkuvaa eikä tyydytystä saa tekemisestä kuin äärimmäisen harvoin.

Mietinkin, että onko elämän tarkoitus lopulta se, että on pakko kärsiä itsensä kanssa ja elää päihteetöntä elämää vain siksi että se on päihteetöntä? Ainut asia mitä lopulta haluaisin elämältä on se, että neuroottisuus helpottaisi ja pystyisin rentoutumaan ja nauttimaan asioista. Sellainen mukava tyytyväinen ja rauhallinen olo. Mutta sitä ei vain tunnu löytyvän mistään muusta kuin alkoholista. Tuntuu että jatkuva neuroottisuus ja stressi kaikesta suorittamisesta syö kaiken energian. Haluaisin olla vaan ja nauttia. Haluaisin pois vaatimuksista ja arjen suorittamisesta. Hiljaisuus, rauha, lepo, tyytyväisyys. Nämä kun elämääni tulisivat niin voisin sanoa olevani onnellinen. Tällä hetkellä ne tuntuvat tulevan vain parin bissen kautta hetkeksi. Mutta haluaisin että ne olisivat pysyviä.

Olen hakeutumassa psykoterapiaan käsittelemään tätä ongelmaa lähiaikoina. Saa nähdä onko siitäkään apua. Mutta onko samassa tilanteessa olleita ja miten olette päässeet tästä parempaan vai oletteko ylipäätään?

Tällä hetkellä jokin suurempi kriisi meneillään kaiken kanssa. Pitäisi olla tekemässä sitä sun tätä ja olen itselleni vaativampi kuin koskaan. Haluaisin vain jäädä pois tästä elämän hulinasta ja suorittamisesta. Haluan rauhan ja lempeän tyytyväisyyden. Joskus mietin että onko elämällä edes sellaista tarjota, vai löytyykö se rauha vain kuolemasta. Jos elämä on vain kärsimystä ja suorittamista, en näe sitä kovinkaan mieleisenä.

T. Mies, 32 v
Ruttotohtori
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 24.4.2020 18:43:57

Re: Vaikea elää riittämättömyyden ja neuroottisuuden kanssa

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 7.1.2021 03:39:28

^ Ei päihteettömyys mikään riemun ruusutarhojen portit avaava itseisarvo ole. Ne, jotka ovat lopettaneet päihteiden käytön, ovat usein tulleet siihen tulokseen, että päihteet ottavat enemmän, kuin antavat ja sikäli päätös on tavallaan "helppo"(Sitaatit, koska kyllä raitistuminen monella vaatii kovaakin työtä, vaikka sitä ihan oikeasti haluaisikin). Toki jotkut kärvistelevät selvinpäin erinäisten ulkoisten pakotteiden vuoksi, mutta aika epätoivoista ja surkeaa touhua se tuppaa olemaan.

Itselläni tilanne on erilainen ja parempi sikäli, että saan kyllä mielihyvää asioista ihan selvinpäinkin, pystyn monesti relaamaan hetkellisesti ilman ylimääräistä kemiaa, eikä riittämättömyyden tunteeni ole kroonista. Läpeensä neuroottinen mä silti olen ja stressaan ihan älyttömästi ihan älyttömistä asioista. Jos ei mitään oikeaa stressin aihetta ole, niin kyllä mä sellaisen kehitän varsin vikkelästi. Sitä en arvaa sanoa, kuinka paljon tällä on yhteyttä siihen, että juon. Erinäisten kehäpäätelmien jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että juon, koska olen alkoholisti. En tarkoita tällä omasta puolestani mitään AA:laisen ideologian "alkoholismigeeniä", joka auttamatta määrittää kohtaloni. Meinaan sitä, että en ole löytänyt sen enempää mielenliikkeistäni, tunne-elämästäni, kuin ympäröivistä muuttujistakaan mitään triggeriä, joka saa korkin narahtamaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti. En juo päivittäin, enkä yleensä edes viikottain, enkä edes haluaisi juoda usein/tasaiseen tahtiin, mutta juomiseni on kyllä kiistatta ongelmallista, ts. kun korkki aukeaa, niin se aukeaa sitten kunnolla. Minään kärsimysnäytelmänä en kuitenkaan ryyppäämistäni koe, joten sen vuoksi en ole sille halukas mitään tekemäänkään. Tietenkin alkoholi(ja muutkin päihteet, mutta alkoholi on tässä asiassa pahimmasta päästä) aiheuttaa pitkään jatkuvassa käytössä(Määrien ei välttämättä tarvitse olla valtavia, säännöllisyys lienee olennaisempaa) fysiologisia haittoja, joita ei pääse pakoon, vaikka muutoin olisi kuinka sinut dokaamisensa kanssa. Nämä fyysiset haitat ovatkin ainut asia, joka alkoholin käytössäni mua vaivaa, vaikkei mulla vielä olekaan mitään vakavia ongelmia niihin liittyen ilmennyt. Tai on oikeastaan, mutta se on tämä juopon mieli, joka vähättelee niitä ja mitään pysyvää fyysistä ongelmaa ei siis toistaiseksi ole jäänyt.

Toivottavasti terapia jeesaa. Itse puhun sen puolesta ja välillä suorastaan innostun mainostamaan, koska sain aikoinani terapiasta aivan hitosti apua. Joo, olen edelleen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva moniongelmainen ja juoppokin kaiken lisäksi, mutta tulen itseni ja muun maailman kanssa juttuun ihan eri tavalla, kuin ennen ja elämänlaatuni on kohentunut potenssiin miljoona siitä, mitä se oli ennen terapiaa. Tietenkin pitäisi löytyä terapeutti, jonka kanssa kemiat kohtaavat, jotta terapiasta olisi hyötyä(Tämä ei tarkoita sitä, että terapeutin pitäisi myötäillä ja ymmärtää loputtomasti. Sehän ei johda mihinkään) ja sellaisen löytäminen voi olla vaikeaa, jos toki voi käydä myös hyvä säkä.

En tiedä, oliko tästä sepustuksesta mitään iloa tai hyötyä. Tsemppiä toivottelen kuitenkin :) .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12194
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25


Paluu Lataamo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa