[NeuroKipu]

Eerikao kestä ku mailmaa ei ole heikoille tehty. Masennus on paha ja itse kårsin vuiosiasita ja sain pillerreitä jotka vedin vessanpöntöstä ales. Kiputolilla määräs samoja ku auttaa kipuun ja niin tuli lemput siltä polilta joka anto lähetteen spykiatrille joka kysy mitä ne ei määräänny ja koita ny hyvä mies vanhaa hyvää lääkettä diapamia ja teemut päälle. Vaihda lääkäriä ja ole rehellinen jos kysyy alkosta yms.

[eerikao]

En mää usko ett on vikaa mun psykiatrissa vaan vika löytyy mun päästä. Mulla on kokeiltu lähes kaikki mielialan tasaamiseen käytettävät lääkkeet, ja muitakin lääkkeitä masikseen ja nukahtamisvaikeuksiin, joko ne ei oo toiminu tai tullu sivuoireita.Tälläkin hetkellä on lääkitys. Bentsot on ollu hyviä, mut niistä on alkanu menee teho pitkän käytön jälkeen. Ehkäpä toi mun epävakaa persoonallisuushäiriöni jyllää johon ei niin hyvin lääkkeet tehoo. Alkoo tykkään lipittää mut loppujen lopuks mennään viä kohtuuden rajoissa. Niin jostain muustakin päihteestä tykkään mut jääköön ny sanomati

[NeuroKipu]

Alkolla mäkin tasaan lääkkeiden vaikutusta, että kiitos lääkäreille ku teitte sekakäyttäjän vuudessa, Ihan pian ostan ryssiltä ryynejä, nyt sain levyn 0.4 teemuja halvalla.

[eerikao]

Alko on hyvää ainetta, mut jos oon yksin ja pahemmassa masiksessa ni sitten ei sovi alkaa överit ja kuolema pyörii mielessä.

[nasaalisti]

Testissä ei mitenkään humioitu että elinikäinen sairaus ja vamma josta ei koskaan parane vaikkuttaa mielialaan ja ei se ole oikeaa masennusta vaan lääkärit ei tahdo huolehtia kovan kivun hoidosta.

Mitä väliä ton testin kannalta on sillä, mistä se masennus johtuu? Masennus on masennus riippumatta siitä mitä sen taustalla on.. Onks se joku ego-juttu, ettei voi myöntää olevansa masentunut, vaikka hautoo itsaria? Yksinkertaisesti pitkäkestoinen mielialan lasku lasketaan masennukseksi, muistaakseni alle 2kk kestänyt on alavireisyyttä tai vastaavaa - ei masennusta.

[NeuroKipu]

Ainakin hyvä kallonkutistaja oli sitä mieltä ettei päässäni ole mitään vikaa ja hoidetaanpa tuo kipuasia kunkontoon ja kirjoitti respat ja lähetti omalääkärille ohjeet että näin jatketaan. Nyt murtui selästä nikama niin mikään lääke ei auta, no morfiinipiikki melkein tunnin. Pysyn mielipiteeni takana kun mulla on ystäviä joilla mm. ms tautia ja kovat kivut ja joskus on parempi päivä, saanut itse peseydyttyä, pukeutua ja päässyt jopa ulos niin masennus jäi sinne pimeään nurkkaan niin ko henkilö ei ole masentunut.

[nasaalisti]

^Eli jos pitkään masentuneella ihmisellä on yksi hyvä päivä välillä, niin silloin se ei oo ollenkaan masentunut?! Masentuneellakin voi olla hyviä päiviä, kun eihän kenenkään mieliala oo samanlainen 24/7/365. Kroonisesta kivusta kärsivillä on hyvin hyvin usein myös masennus, joka useimmiten varmaan onkin kivuista alunperin alkanut, mut ei kivut silti masennusta miksikään muuta. Eikä krooninen kipu = masennus tai alavireisyys. On paljon ihmisiä (esim. itse kuulun niihin), joilla on kovat kivut, mut silti elämä suurimmaksi osaksi on positiivista. Mut jos vaan kelaisin niitä kipuja päivät pitkät ja kaikkea, mitä en saa tai voi tehdä, niin tottakai sairastuisin masennukseen.

Depressiossa oireet jatkuvat kauemmin kuin kaksi kuukautta ja ne vallitsevat yli puolta osaa valveillaoloajasta yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan.

Tossa yks masennuksen määritelmä ja usein testien yhteydessä sanotaankin, et pitää vastata viimeisen kuukauden voinnin perusteella.

Masennus ei oo mikään hävettävä asia, eikä tarkoita, et olis hullu tms. Ei millään pahalla neurokipu, mut sun tekstien perusteella et selkeesti vaan myönnä olevasi masentunut, vaan keksit kaikkia muita syitä, jotka ei kuitenkaan poista sitä, et oot masentunut. Jos miehellä on itsarisuunnitelmat valmiina ja kirjoitukset pääasiassa katkeria ja negatiivisia, niin kyl susta masentuneen kuvan saa. Onks tää taas joku sun pohjanmaan juttu, ettet voi myöntää olevasi masentunut, kun vertaat sitä siihen, et päässä olis jotain vikaa? Nimittäin toikin testi oli varsin asiallinen nettitestiksi ja jos siinä saa korkeat pisteet, niin ei se oo testin vika.. Jos rehellisesti kysymyksiin vastaa ja tulokseksi saa masennuksen, maalaisjärjellä varustettu ihminen myöntää olevansa masentunut. Ei se tee ihmisestä muita huonompia, mut ei asialle voi myöskään mitään tehdä jos ei myönnä ongelmaa! On tainnut sun vaimolla aika rankkaa olla, kun ei masentuneen ja ehdottoman ihmisen kanssa oo helppo elää..

[Winston-84]

Niinpä. Mä en itse onneksi kärsi pahoista tai ainakaan pitkäkestoisista fyysisistä kivuista, mutta masentunut kyllä olen ja sitä olen ollut koko ikäni. Onko mun masennus sitten oikeaa masennusta, kun se ei johdu mistään ns. ulkoisesta tekijästä? En siis ole lapsena traumatisoitunut mitenkään erityisesti, kaikki lähtökohdat sinänsä olleet oikein hyvin, mutta tämä on vain mun pääni. Tietysti vanhemmiten tulleet huonot kokemukset ja se itseaiheutettu aivokemioidensa sotkeminen vaikuttavat, mutta olisin mä ilman niitäkin masentunut. Tiedä sitten olisinko vähemmän vai enemmän vai yhtä paljon, mutta sen tiedän melko varmasti, että olisin joka tapauksessa masentunut. Entä sitten ne ihmiset, jotka jonkun psyykkisen trauman takia masentuvat vakavasti, vaikka alkujaan olisivat olleet ns. tervepäisiä? Jälkeen päin tullut "kolhu" sekin on. Entäpä vaikka ihan selkeät skitsofreenikot, jotka usein ovat masentuneita? Onko se oikeaa masennusta, kun se on seurausta erillisestä psyykkisestä sairaudesta, joka ei automaattisesti kuitenkaan masennusta aiheuta?

Edit: Ja mulla tosiaan on välillä niitä hyviä päiviä, kun aurinko paistaa, elämä hymyilee, pääsen helposti liikkeelle ilman mitään droppeja jne., mutta kyllä mä silti olen vakavasti masentunut, vaikka se välillä jäisikin taka-alalle. Siihen tietoon ei edes mitään diagnooseja tarvita.

[NeuroKipu]

Ehkä ilmaisin itseäni huonosi mutta lääkäri sanoo että mee vähän ulos ja menisinki mutta en saa sukkia ja farmareita jalkaan vaan odotan että emäntä tulee iltapaivällä kusettamaan koiraa ja se auttaa kyseisissä toimissa. Kun katson sukkiani ja farkkuja joita en saa päälle en voi olla iloinen, kaikki työt jää tekemättä ainoastaan sylissä olen kyennyt puhdistamaan aseita mutta ampumatonta ei jaksa usein puhdistaa. Jäljelle jää tämä netti joka pitää järjissään kun on ystäviä ympäri mailman ja viitti niille valittaa tilaansa mutta yhdelle joka asuu Thaimaassa piti kertoa miksei paljon kuulu ja mun nimi ei ole missään listoilla niin nyt ulee postia pari kolme krtaa viikossa ja kysytään reilusti kuinka voit. Ahdistus häipyy heti hetkeksi yhdestä spostista joten siksi en pidä itseäni ahdistuneena koska ahdistukseen voitaisiin määrätä sposti kavereita eikä lääkkeitä.

Mulla n oikeasti ahdistuneita kavereita eikä niillä noin helpolla helppaa, ei edes puhelinsoitto vaan usein sanotaan ettei jaksa nyt ja mä puhn tunnin ja jos tiedon hinnan kauhistuttavan sanon että soitan heti takaisin niin menee mun piikkiin. Eli ahdistukseni on kummallista, koira kun tulee viereen niin se häipyy.

[anajuhani]

vittu ihan aina kun teen ton, mittari on siel lopus. Eli täydet tulee joka kerta !!

[mustakäsi]

Hei.

Edellinen testi 15.6.2012 ja pisteet 29.
Nyt kaksi kuukautta täysin selvinpäin ja pisteet 31.
Aivan samanlainen syöksy alas, kuin viime kesänä bentsotiputuksen ja nollille pääsyn jälkeen.
Rimpuillut vuodesta -95 masennuksen kanssa ja koskaan ei ole tällaista pohjaa löytynyt.
Onko syy siinä, että on tajuntaa sumentanut aina jollain tavalla ja kun nyt ei mitään käytä, niin ymmärtää kuinka todellista kaikki tämä on.
Kaikki tuntuu niin totaalisen turhalta ja yhdentekevältä.
Minua ei vaivaa mikään fyysinen vaiva, kuten joitain täällä.
Siitä tunnenkin syyllisyyttä.
Voisin käytännössä mennä ulos, mutta siellä ei ole minulle mitään.
Kuten ei ole missään muuallakaan.
Vaatteetkin saisin päälleni, mutten miksi ne päälleni pukisin?
En koskaan ajatellut, että elämä 40-vuotiaana olisi tällaista.
Olen tuhlannut niin paljon elämääni vuosien varrella kaikkeen ja siksi kaikki on nyt myöhäistä.
Suoraan sanottuna olen jo vuoden verran ainoastaan odottanut kuolemaa.
Käynyt läpi tavaroita ja heittänyt pois paljon ja jättänyt vain välttämättömät.
Yrittää pyyhkiä itseään pois tästä elämästä, vaikka on vielä elossa.

Jälleen kumoutuu totaalisesti väittämä, että kun kirjoittaa ongelmat ylös niin olo helpottuu ja on helpompi löytää ratkaisuja niihin.
Nyt tehtyäni niin, olen taas täysin voimaton ja lamaantunut kaikesta tästä, mitä elämäksi kutsutaan.
Mielessäni ei tällä hetkellä pyöri juuri muu, kuin juomaan lähteminen ja hetken helpotuksen hakeminen.
Tuon kaiken tuhansia kertoja kokeneena tiedän, ettei se johda kuin syvemmälle ahdinkoon.
Silti sekin tuntuu houkuttelevalta, koska olisi edes jonkinlainen muutos.
Vaikkakin sitten huonompaan, mutta muutos kuitenkin.

UMPIKUJA!

[Winston-84]

Minua ei vaivaa mikään fyysinen vaiva, kuten joitain täällä.
Siitä tunnenkin syyllisyyttä.

Mulla on tuota samaa ongelmaa, ei pitäisi muka valittaa ja elämän olla näin pirun vaikeaa, kun mulla ei ole mitään "oikeaa" sairautta. Mä sanoisin, että älä suotta tunne sitä syyllisyyttä, mutta enpä sanokaan, koska tiedän itse, miten mahdotonta sitä ajatusta on ajaa päästään pois. Sama koskee myös tilanteita, joissa ihmisillä on ainakin ulkoisesti asiat(siis muut kuin fyysiset vaivat) paljon huonommin kuin mulla. Tuntuu, että pitäisin olla onnellinen ja tyytyväinen siitä kaikesta hyvästä mitä mulla on. Niinhän mä olenkin, mutta ei se masennusta poista. Se perkeleen "pelkkä" masennuskin voi olla, varsinkin pitkään jatkuneena, todella rampauttavaa ja estää ihan käytännössä sen ulos lähtemisen tai muun toiminnan. Kyllä mä olen joskus maannut sängyssäni kusissani ja paskoissani ihan vain sen takia, että olin niin masentunut, etten päässyt edes vessaan liikkumaan. Mulla ei sitten todellakaan ole tässä tarkoitus vähätellä kipupotilaiden tilannetta, en edes tiedä, mitä joudutte kärsimään ja toivon, ettei tästä tule mitään fyysisesti vammaiset vastaan psyykkisesti vammaiset -tappelua. Jokaisella meillä täällä on omat ongelmamme.

Ahdistus häipyy heti hetkeksi yhdestä spostista joten siksi en pidä itseäni ahdistuneena koska ahdistukseen voitaisiin määrätä sposti kavereita eikä lääkkeitä.

Mulla n oikeasti ahdistuneita kavereita eikä niillä noin helpolla helppaa, ei edes puhelinsoitto vaan usein sanotaan ettei jaksa nyt ja mä puhn tunnin ja jos tiedon hinnan kauhistuttavan sanon että soitan heti takaisin niin menee mun piikkiin. Eli ahdistukseni on kummallista, koira kun tulee viereen niin se häipyy.

En minäkään tarvitse joka kerta kourallista pillereitä saadakseni ahdistuksen helpottamaan. Kyllä se mullakin monesti helpottaa jonkin mukavan asian takia; oli se sitten kaunis ilma, kissan kehräys, rakkaan halaus, vanhan hyvän ystävän tapaaminen pitkästä aikaa tms. Silti mä olen todella ahdistunut, ei siitä mihinkään pääse, että ahdistus on ahdistusta. Lääkkeitä tarvitsen, mutta joskus huomattavasti vähemmän kuin joskus muulloin. On jopa ihmisiä, jotka kärsivät todella pahasta ahdistuksesta, mutta ovat päättäneet pärjätä ilman lääkkeitä ja pärjäävätkin jotenkin. Ei lääkkeettömyys tai lääkkeellisyys ole mikään ahdistuksen tai masennuksen mitta. Masennuksessa ja ahdistuksessa ei ole myöskään yhtään mitään hävettävää, johtuipa se sitten mistä tahansa. Tsemppiä, NeuroKipu, toivotan sulle joka tapauksessa ja toivon, että tilanteesi joskus edes jossain määrin paranee .

[eerikao]

Monet milenterveysongelmaiset ei taida ymmärtää saiautensa vakavuutta, ku alkaa vertaileen omaa sairautta muitten sairauksiin ja vähättelee omaansa.

[kesäkukka]

Mullon kai lääkitys kohdillaan

10.7. 13 pistettä
4.8. 8 pojoa
15.9. enää 2 pinnaa

ja kyllä musta tuntuukin ehjemmältä kun mietin viime kevättä kun vaan porasin.

[Joker]

Kumma testi! Olin 100% rehellinen ja vastaus oli:

Sait 0 pistettä... Kai minä nyt muutaman pisteen edes ansaitsisin!

Jokeri