Kirjoittaja mustakäsi » 15.6.2012 02:32:03
Että näin!
Onhan se hienoa, kun kaikki on nykyään tehty niin helpoksi.
Ei muuta, kun tänne ihmeelliseen ja kaiken tietävään virtuaalimaailmaan ja testaamaan oma tilasi ihan itse.
Pisteitä kertyi 29 ja tila on vakava masennus.
Ruutuun tupsahti oikein numero jonne voi soittaa, koska hälytyskellot alkoivat soimaan itsetuhoisten ajatuksien takia.
Tilanteen selviämisen jälkeen nouseekin usein aivan yllättäen seinä pystyyn, kun sitä oikeaa apua on vailla.
Valitetaan hoitohenkilökunnan resurssipulaa tai mitälie muuta sillä hetkellä takapuolta hiertävää saumaa/saumattomuutta.
Parhaimmillaan, kun olet onnenkantamoisella päässyt jonkinmoisen hoidon piiriin, niin SINUA moititaan motivaation puutteesta.
Millä helvetillä lopussa olevan ihmisen oletetaan sormia napsauttamalla olevan toiminta/yhteistyökykyinen, kun juuri siksi hän on hoitoon hakeutunut.
Arvalla vedetään Pharmaca Fennicasta uutta pilleriä, pillerin perään.
Kyseenalaistamatta sitä seikkaa, että kemia on juurikin se osasyy kyseiseen tilaan.
Jakomielinen yhtälö täyttyy sillä, että ilmoittaessasi lääkärille jostakin aiemmin määrätystä lääkkeestä olleen hyötyä, niin juuri sen hän sinulta evää.
Vedoten tietenkin väärinkäyttöpotentiaaliin ja mahdollisen riippuvuuden syntyyn.
Ja leima tulee otsaan lääkevastaisuudesta, kun ilmoitat etteivät määrätyt napit sovi sinulle.
Mikä tekee Lyricasta, Seroquelista, Efexorista, Mirtazapinistä, Seronilistä, Anksilonista ja Triptylistä jumalan luomia ihmelääkkeitä, kun taas Diapam lukeutuu alimpaan helvettiin?
Lyrican väärinkäyttöä olen todistanut läheltä ja ei ole kovinkaan mukavaa katsoa ihmisiä huulet sinisenä kuolaamassa tajuttomana.
Seroquelilla saadaan helposti "helppoja" potilaita, kun reppanat ovat niin aivokuolleita ja hitaita/väsyneitä, että haluavat vain kaatua sänkyyn. Puhumattakaan jumalattomasta turpoamisesta, joka entisestään korostaa energian puutetta.
Efexorin lietsoma tunteeton robottius on myös oma lukunsa, puhumattakaan siitä, kuinka vaikea siitä on irroittautua helvetillisine sähköiskuineen. Vaikea valita voittaja Cymbaltan ja Efexorin välillä.
Mirtazapinin mukanaan tuoma väsymys ja voimattomuus on kaukana levollisesta ja rentouttavasta unesta.
Seronilillä saa kyllä asioita tehtyä, kuin pireissä konsanaan, mutta kääntöpuolena hiljalleen maniaksi kääntyvä tila saa ennen pitkää aikaan älynväläyksia, kuten firman perustamisen vuonna 2004. 5-kk kesto ja totaalinen loppuunpalaminen.
Anksilon ja Triptyl pitäisi molemmat lyhykäisyydessään olla jo unohdettuja tuotteita kaikkien kontraindikaatioiden/vaarallisuuksien ja vanhanaikaisuutensa takia.
Äärettömään ahdistukseen lyhyt kuuri Diapamia ei tässä vaiheessa venettä keikuttaisi.
Ainakaan siinä määrin, että vettä pääsisi haitallisia määriä paattiin.
Antaisi loputtomalle huolen ja ajattelun kehälle ainakin hetken tauon ja siinä sivussa saattaisi nauttia vaikka jopa kaupassa käynnistä.
Mitä "keskustelun" mahdollisuuteen tulee, sinulle annetaan 2-kertaa kuukaudessa mahdollisuus kertoa tilastasi 40-minuuttia kerrallaan.
Sairaanhoitajatyttö nyökkäilee ja myötäilee jokaista sinun järjettömintäkin lausetta.
Ja "vastatessaan" johonkin esittämääsi kysymykseen saat, kuin jonain kierona pelinä uuden piilotetun kysymyksen.
Se osaltaan sekottaa entisestään radaltaan eksynyttä mieltäsi.
Mitä tulee oikein erikoispsykiatrian ja psykoterapeutin tittelillä varustettuun ylipapittareen, niin hänen korkeuttaan saat nähdä 1-kerran 2-kuukauden välein 20-minuutin ajan!
Ylimielisenä ja täysin asiasta kiinnostumattomana hän plaraa "raamattuaan" ja "sylkee" eteesi "vääriä" reseptejä ja toivottaa sinut tervetulleeksi jälleen 2-kuukauden kuluttua.
Tuijotuksellaan ja puhumattomuudellaan hän varmistaa, että osaat poistua huoneesta.
Näin siis alle 30-tuhannen asukkaan kaupungissa täällä Kanta-Hämeessä hoidetaan vakavaa masennusta, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja bentsodiatsepiiniriippuvuutta (tällä hetkellä vieroittuneena yli 12-kk) 40-vuotiaalla IHMISELLÄ.
Puoli vuotta on näin "edetty", kun "kartoitetaan" motivaatiota hoitoon sitoutumiseen.
Epäkiitollisena en tietenkään osaa muuta tehdä, kuin valittaa saamastani hoidosta.
Itkeäkö, nauraa vai valita sama kohtalo, kuin kaksi ystävääni teki viime marraskuussa?!
Mmolemmat turvautuivat tukehtumiskuolemaan.
Ihan siinä pisteessä en vielä ole, mutta ei paljon muutakaan.
Mitäkö sitten haluaisin tapahtuvan?
Ihmeparantumisen tietenkin!
Mitä muutakaan?
Onhan kyseessä hyvin(huonosti)vointivaltio, Suomi.
Jatkan edelleen lääkkeettömänä ja olen jättäytynyt pois hoidon piiristä, koska hoito tuntui ahdistavan minua entistä enemmän ja lisäksi sotkevan totaalisesti raha-asiani.
Kiitos siitä kuuluu myös KELA:lle, joka olemassaolollaan ei aiheuta mitään muuta kuin hankaluuksia.
Syksyksi olen varmasti saanut kustua asiani niin, että asun jonkun sohvalla/nurkissa.
No, nyt on kuitenkin kesä ja lämmintä, joten ei huolehtida siitä nyt.
Voinhan nököttää sisällä vuokrayksiössäni ja katsoa aurinkoa lasin läpi, kun en pysty ahdistukseltani ulos menemään.
Loppuun vielä tämänhetkinen diagnoosini, jotta pääsette tutkimaan ICD-taulukkoa ja testaamaan netinkäyttötaitoja.
F 41.9
F 31.9
F 32.9
F 13.20
F 10.29
Hoitohistoriaa on 90-luvun puolivälistä alkaen, niin avopuolella, kuin osastohoidossa.
Ai niin, meinasi unohtua lähettää terveisiä tulevalle entiselle tyttöystävälleni Kellokosken sairaalaan.
Siellä ohjaajana toimiessaan hän pitää yllä illuusiota siitä, kuinka toimivalla pohjalla (mielen)terveyden hoito Suomessa tänäpäivänä oikein on.
Ja jatkaa päänsä pyörittelyä siitä, että eihän asiat voi olla kuten kerron.
Suomi, tulevaisuuden Amerikka.
GOD BLESS!
-Mustakäsi
MISERY IS A BUTTERFLY.