[Chas]

Tosi hyvä asia, että saat terapiaa ja pystyt nyt aloittamaan korjaamaan asioita elämässäsi. Olen itse tuon tien kerran käynyt lävitse (terapian) ja nyt käyn sitä tietä uusiutuneen masennuksen takia uudestaan lävitse. Itse olen myös kokenut tässä paljon erilaisia tunteita aina aggressiosta suruun, mutta ainoa tie se on eteenpäin. Olen niin pitkään ignoorannut hoidon ja ollut siinä tilassa, etten ole ollut valmis kohtaamaan eteenpäin menemistä. Nyt tuntuu, että vaikka tässä vielä on pitkä matka kuljettavana, niin ehkä mulla todella on taas mahdollisuus palata siihen elämään mitä elin välillä. Eli olin paremmassa kunnossa, mukana normaalissa työelämässä ja kaikessa siinä. Haluan parantua, olen ikään kuin päässyt pois siitä välitilasta missä pitkään asti ryvin.

Ymmärrän tuon suuttumuksen lapsuudesta, mutta joitakin asioita täytyy vaan hyväksyä. He eivät olleet sinulle hyviä vanhempia, miten voisit muuttaa asiaa nyt? Tarkoitan sitä että sinulla on oikeus olla suuttunut lapsuudestasi, mutta juurikin terapian ja terapeutin avulla voit päästää siitä irti ja päästä eteenpäin. Vanhempien kanssa keskustelu ei useinkaan kannata, mutta elämässäsi on nyt turvallinen aikuinen, se terapeutti jonka kanssa voitte saada sinut yli tuon ja noiden tunteiden.

Käytännössä elämä on itsensä etsimistä ja se syyllisyys on monesti juuri se mikä pitää ihmisen kiinni haitallisissa ihmissuhteissa. Monella ihmisellä on vielä nyrjähtänyt syyllistämisen taito, eli siis hyväksikäyttävät ihmiset pyrkivät nimenomaan syyllistämään sinua, jotta roikkuisit siinä. Ehkä moni tekee sitä tietämättäänkin toisille ihmisille, en tiedä.

Joka tapauksessa sulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi ja olet arvokas ihminen. On toki raskauttavaa, mutta yhtä kaikki helvetin hienoa, että olet tajunnut ne kaikki haitalliset teot, jotka olet itseäsi kohtaan tehnyt. Nyt kun sen ymmärrät, niin sinulla on mahdollisuus päästä eteenpäin, yrittää ajatella enemmän itseäsi. Se on todella ainut tapa, jolla opit arvostamaan itseäsi, että olet hyvä ihminen ja sun ei tarvitse kohdella itseäsi kaltoin sen takia, että menneisyydessä sulle ei ole annettu muita mahdollisuuksia.

Tiedän myös tuon tunteen, että kun lähipiirissä on mielenterveysongelmaisia niin omatkin ongelmat pahenevat. Nyt on kuitenkin sun aikasi, eli jos yhtään pystyt niin jätä vähemmälle ne muiden mielenterveysongelmien kuuntelemiset ja kuuntele itseäsi. Kuulostaa että sulla on hyvä psykologi auttamaan sua eteenpäin.

Toivon paljon voimia taistoosi ja toivottavasti tästä vastauksesta sait yhtään irti, no ainakin tiedät että joku luki ja kuunteli sua. Itse asiassa luin viestisi heti tuoreeltaan, mutta vastaaminen vaati aikaa.

[Juiccia]

Toivon paljon voimia taistoosi ja toivottavasti tästä vastauksesta sait yhtään irti, no ainakin tiedät että joku luki ja kuunteli sua. Itse asiassa luin viestisi heti tuoreeltaan, mutta vastaaminen vaati aikaa.

Kiitos vastauksesta. Liikutti lukea se. Vahvistaa omaa tunnetta asioista, että on oikeilla jäljillä. Nuo ihmissuhteet mulla on ollu aina haastavia ja kaiken lisäksi tuntuu, että kerään ympärilleni itselleni haitallisia ihmisiä. Jotenkin olen saanut muka niin paljon muiden ongelmissa rypemisestä, että unohtuu ne omat ongelmat.

Anteeksianto on haastavaa. Jotenkin jää usein kiinni johonkin ja siinä rypee vaan. Kun nämä asiat nyt pramilla niin kaikki tuntuu niin isoilta, hieman kun sais etäsityyttä asioihin mm. näkemällä vähemmän niitä haitalliseksi kokemiani ihmisiä. Terapeutti mulla on tosiaan hyvä, kiitos siitä. Tuli löydettyä noin kolme vuotta sitten.

Täällä netin ihmeellisessä maailmassa on se lohtu, että saa oikeesti asiallista palautetta. Toiveissa tulevaisuudelle, että olisi rakastava kumppani ja vaikka koira

[Chas]

Tuo voi olla ollutkin yksi sun psyyken puolustusmekanismisi aikaisemmin, kerätä ympärille haitallisia, ongelmallisia ihmisiä, että olet jonkun aikaa voinut unohtaa tai ignoorata omat ongelmasi. Silti kuten olet ymmärtänyt, niin se ei ole se ratkaisu, jolla pääsisit eteenpäin, ehkä se on ollut aikanaan tekohengitystä sulle, että jaksat jotenkin itsesi kanssa.

Olet oikealla tiellä ja se on tosi hienoa. Anteeksianto on tosiaan haastava ja aikaa vievä prosessi. En osaa itse sanoa, kuinka paljon aikoinaan annoin anteeksi ja kuinka paljon jäi kuitenkin kaivelemaan vielä. Nyt olen kyllä antanut esim. vanhemmilleni täydellisesti anteeksi, mutta en ole varma missä vaiheessa elämää se lopulta tapahtui, olenhan nyt jo 34 v. Toki terapia auttoi ymmärtämään asioita, muttei automaattisesti antamaan anteeksi. Joka tapauksessa tuo terapia on ehdottoman hyvä juttu ja auttaa eteenpäin.

Tulevaisuuden suunnitelmat kuulostaa oikein ihanilta. Vaikka kumppania ei löytyisi ihan heti, niin eläimistä saa paljon iloa ja voimaa. Erityisesti koira on sellainen kaveri, että se haluaa aina olla messissä ja oikein odottaa sua, puhdasta rakkautta. Mulla on kissoja ollut jo lapsesta asti ja niistä myös jokainen (meillä on useampi kissa) on oma persoonansa. Kummia otuksia nekin on, sanotaan etteivät muka ymmärrä ihmisten tunteita. Mutta kun mun pieni kissani kuulee että itken, niin se tulee kyllä aina syliin ja nuolee pois kyyneleet ja lohduttaa vaan siinä vieressä istumalla. Toinen nukkuu yöt vieressä aina.

Voimia paljon jatkoon ja jos jaksat niin kirjottele miten menee...

[Juiccia]

Voimia paljon jatkoon ja jos jaksat niin kirjottele miten menee...

Moi. Nyt muutto takana ja totuttelu uuteen asuntoon. On mennyt ihan hyvin, masennuslääkkeen olen alottanu ja vähän rauhottavaa käyttänyt. Asioiden yritän antaa myös mennä omalla painollaan ja antaa löysiä elämälle. Töissä oon taas ja se mukavasti rytmittää arkea. Yksi syy lisää herätä aamulla. Terapia jatkuu nyt omakustanteisena noin pari kertaa kuukaudessa. Ihmissuhteisiin käytän aika kun mietin omia rajoja niille ja mietin, että miten niissä tulisi toimia niin, että en väsy liikaa. Itseensä tutustuminen jatkuu. Päivä kerrallaan.

[Chas]

Uuteen asuinympäristöön tottumisessa menee aina aikansa. Mutta monesti se muutto jonnekin voi toimia ns. jonkunlaisen uuden alkuna. Mulla itsellä meni aina joku melkein 2 v. ennen kuin uusi asuinympäristö alkoi tuntumaan tutulta, mutta mä olen sellanen vanhaan, tuttuun ja turvalliseen takertuva ihminen.

Toivottavasti masennuslääke on sopiva ja työ tosiaan antaa jonkun rytmin ja syyn arjelle. Plussana se, että tulee oltua ihmisten kanssa tekemisissä.

Voimia ja kaikkea hyvää myös jatkoon. Kiva lukea että jollain menee hyvin ja tasaisesti.

[Juiccia]

Moro. Pitkästä aikaa. Elämä on mennyt vuoristorataa ja itseensä tutustuminen jatkuu. Valtavat itsesyytökset ovat alkaneet tulla pintaan ja niitten kanssa kova työ. Terpaia jatkuu, vammaistukea haen ja toivon saavani sitä koska muuten terapiaa ei oo varaa maksaa. En haluais olla terapeutille velkaa :/ Joka päivä on uusi taistelu, jotenkin kun saisi sitä onnellisuutta elämään. Välillä olen kyllä sitä havainnut, tunteiden tutkiskelu ja niiden tulkinta on hankalaa. Oon niin katkerana ja vihaisena miettiny kun ei oo saanu tarpeeksi rakkautta ja huolenpitoa lapsuudessa. Isoveli lisäksi kiusannut joka varmaan osaksi murentanut itsetuntoa kun jokaista liikettä se seurasi ja haukkui tilaisuuden tullen. Vanhemmat eivät puuttuneet ja siitäkös soppa syntyy. Paskaa sellanen, pitäs sille kusipää veljell avautua.

Miten te muut? Onko elämässä ollu positiivista? Sitä tarvitaan... Myös ne kehitykset ja ahaa -elämykset kiinnostaa

[Adhhdd]

Ei tuo jälkimmäinen vaivaa poistu nyky tutkimustulosten mukaan edes aikuisena ei adhd vaan kasveta pois se pahenee vaan aikuisena monesti ja täytyy olla melkoinen lääkäri joka erottaa nuo kaksi toisistaan koska oire kuva on liki täysin sama sekä epävakaa persoonallisuus häiriössä ja adhd ssa ja vetäsin että sitä ei yksikään lääkäri tiedä ennenkuin adhd lääketein vaikutus ihmiseen on kokeiltu luoja kiitos itsellä k
Tehtiin niin ja adhd lääket pelasti käytännössä henkeni en olisi jaksanut enää itseni eikä kukaan mukaan tevesin yksi omilla aivoilla ajateltava adhd pää

[Somebody]

Terppa sanoi, että tästä voi parantua; tai, että diagnoosi poistuu.
On mulla mahtava ihminen osunut hoitsuksi.
Ja kun hän ei käsittääkseni turhia höpise, vaan asiaa puhuu.
Tietysti positiivista puolta korostaen ja koettaen omaa näkemystäni kannustaa.
Onko tuo sitten eri asia kuin oppia juttunsa kanssa elämään ja pärjäämään?
On mulle jostain syystä, mikä lie sitten pohjalla oleva syy-seuraus suhteellisuusteoreema.
Sama oikeastaan. Jos jokin auttaa, hyvä ja sillä siisti. No siisti ja siisti, sillä jokin...mikä vaan...jee.