Olet täällä

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Lataamossa keskustellaan mielenterveyden pulmista ja päihteiden yhteydestä mielenterveyteen. Tervetuloa lataamaan akkusi vertaisten tuella! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Kuolema » 15.6.2015 04:32:41

Lucrezia kirjoitti:Onko sun kannabiksen käyttö ollut satunnaista vai ihan jatkuvaa hiisaamista ja miten paljon käytät nykyään?


En ole käyttänyt puoleentoista vuoteen kannabista lainkaan. Silloin kun käytin, niin käytin todella satunnaisesti. "Pahimmillaan" parin päivän putkia eli en koskaan varsinaisesti mikään hiisaaja ollut. Päätin lopettaa koko touhun, koska horjutti mielenterveyttä aika pahasti. Tulin paljon vainoharhaisemmaksi ja olin kovin ahdistunut vähintään parin päivän ajan polttelun jälkeen. Joskus aamuröökillä savuntäyteisen illan jälkeen katselin puita ja näin kaarnassa ihmisten kasvoja ja ajattelin, että nyt toi puu tulee tappamaan mut :mrgreen: . Oli vaan paljon parempi lopettaa koko touhu.

Mutta joo, vois olla parempi vaihtoehto jättää kertomatta vaan... Ja kiitos nopeasta vastauksesta.
Avatar
Kuolema
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.4.2012 17:10:28

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Chas » 15.6.2015 04:48:59

Ole hyvä vain ja tsemppiä! Kyllä se tosiaan parempi lienee jättää kertomatta, koska vaikuttaa helposti negatiivisesti koko hoitosuhteeseen ja yleensäkin sairauden diagnosointiin.
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 15.6.2015 05:18:43

Kuolema: Komppaan Lucreziaa, eli älä suotta mainostele kannabiksen, tai muidenkaan päihteiden, käyttöäsi hoitotahoillesi, etenkin, kun se kannabis ei mikään pohjimmainen syy ongelmiisi ole, etkä sitä enää käytä.

Itselläni on jokseenkin ikävät kokemukset tuosta hommasta, miten suhtautuvat (julkisella)MT-puolella päihteiden käyttöön. Mä olen siis lapsesta saakka, eli paljon ennen, kuin mistään päihteistä mitään tiesinkään, kärsinyt MT-ongelmista ja ollut ihan hoidon piirissäkin niiden vuoksi. Kun sitten päihteily tuli enemmän kuvioihin, menin tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni raportoimaan siitä turhankin avoimesti psykiatrille ja hoitajille ja muutenkin jäin kiinni sellaisista hommeleista, niin yhtäkkiä olinkin pelkkä päihdeongelmainen, joka passitettiin A-klinikalle hoitamaan päihdeongelmaansa ja ne kaikki MT-vaivani, joita oli todettu jo paljon aiemmin, olivatkin kadonneet mystisesti jonnekin :evil: . Kaikki johtuikin vain päihteistä :shock: .

En sinänsä tahdo morkata A-klinikkaa, mutta mun ongelmieni hoitamiseen se ei todellakaan ole mikään ensisijainen taho, kun päihteiden käyttöni on seurausta mielenterveysongelmista, ei suinkaan niiden syy. Onhan tuo perseestä, ettei voi olla tyystin rehellinen kaikista asioistaan hoitavalle lääkärille ym. ammattilaisille, mutta minkäs teet, jos mielit kunnollista apua saada :( .

Hmm... Mitä tulee noihin mainitsemiisi vanhankansan psykiatreihin, niin oma kokemukseni on kyllä se, että he suhtautuvat päihteiden käyttöön huomattavasti leppoisammin, kuin tämän nuorempi polvi. Eivät toki hekään moisesta touhusta pidä, eikä sitä heillekään ihan liikaa kannata julistaa, mutta ymmärtävät IMO paremmin, että päihde- ja MT-ongelmat kulkevat usein käsikädessä, eivätkä ole vain joko-tai, kun nämä nuoremmat puolestaan saavat välittömästi kohtauksen ja kieltäytyvät hoitamasta moisen juoppo-narkkarin tyystin itseaiheutettuja ongelmia :twisted: .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12486
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja penelufus » 19.6.2015 16:09:32

Nyt taitaa akalla pukata hypomaniaa! Ei siinä,mieluummin tämä kuin masennus....Mutta pelottaa että karkaa mopo käsistä. Se jääköön nähtäväksi 8) Terapiakin vasta viikkojen päästä.
penelufus
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 7.7.2012 00:53:39

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Freepass » 18.7.2015 14:49:57

Heippa jälleen kaikille, pidin tossa taukoa reilut kaksi kuukautta mutta eihän tänne ollut tullut viestejä kuin muutema. Tein tossa ton plinkin testin ja vastauksena oli masennus vaikka olo on ollut jälleen vähän liian hyvä olosuhteisiin nähden lukuunottamatta taas lähes hallitsematonta ärsytystä jolloin kamat lentää käsistä ja kaikki muu päin seiniä. Hups nyt on töissä kahvion ovessa iso reikä jonka peitin paperi lapulla. Jos vaan työnantaja näkis niin vähintään kirjallinen varoitus olis tullut jo monta kertaa. Itse itseäni tulkiten sanoisin että lievää hypomaniaa jälleen ilmassa, edellisestähän on jo pari kuukautta. Pitäis kokeilla jättää noi Ketipinorit pois niin näkis kuinka iloinen sitä sitten olis, onko kukaan testannut jättää lääkitystä ottamatta manioiden aikana? Onko vauhtia tullut lisää?

Tervetuloa Rasta-akka foorumille, ehkä saadaan tästä vähän aktiivisempi keskustelu. Olet sössinyt raha asiat vielä pahemmin kuin minä, mulla korollista velkaa yli 50000 euroa mutta mulla luottotiedot vielä kunnossa. Muuteman kerran on meinannut talous romahtaa mutta jollain konstilla olen aina onnistunut selviämään kuiville, vieläkin riski on suuri kun en ajoittain hallitse rahan käyttöäni. Mulla tää paska alkoi burnoutista yhdeksäisen vuotta sitten ja loppu tähän tulee sitten haudassa, kerran oli jo lähellä mutta saivat vielä elottoman henkiin kun tulivat liian nopeasti paikalle. Sulla vielä pieniä lapsia joten älä missään nimessä tee itsellesi mitään, kyllä se päivä vielä kirkastuu kunhan lääkitys on kohdillaan. No ei näistä muiden kirjoituksista kyllä mitään hyötyä ole sinulle jos oma mieli sairaana ja jotain päättää niin sillä mennään.

Onko miehesi ajan tasalla sinun sairaudesta? Tuleeko yhtään ymmärrystä vai pelkkää vittuilua? Minun ex ei ymmärtänyt minun sairautta yhtään joten sukset meni ristiin usein ja lopputuloksena ero lähes 30-vuoden jälkeen. Silloin hoidettiin kylläkin väärää sairautta eli masennusta joka teki minusta elävän kuolleen. Mulla nyt pelkkä Ketipinor mutta toimii tosi hyvin, kolmeen vuoteen ei ole ollut ahdistusta ja nukahdan niillä hyvin. Tota alkoa sun pitäis tietysti välttää mutta ymmärrän käyttöä hyvin kun itsekin sitä kiskoin jokusen vuoden jota kuinkin päivittäin, nyt ollut ilman kohta vuoden viiden viikon repsahdusta lukuunottamatta. Nyt alkaa tulemaan jo liian pitkä tarina joten jatkan tuonnempana. Koita nyt pysyä elävien kirjoissa ja pistä tarinaa tänne lisää.
Freepass
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 97
Liittynyt: 2.4.2015 18:04:30

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja miljoonaliiga » 23.7.2015 18:24:42

Tästä nyt näyttää olevan aikaa kun aiheesta on viimeksi keskusteltu, mut yritän nyt. Olin aikaisemmin parisuhteessa ja näyttää siltä, että se meni pieleen, koska hällä oli epävakaapersoonallisuushäiriö ja mulla tää kakssuuntainen. Tein älyttömiä temppuja vaikka kumppanini sanoi, että lennän pihalle, jos temput toistuu. Ja mää vaan jatkoin...En osaa sanoa itsekään, teinkö sen tietoisesti, vaan vain haluni mukaan. Mutta silloin en ajatellut tippaakaan pihalle lentämisen uhkaa...
miljoonaliiga
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 27.5.2011 17:10:43

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Wesole » 24.7.2015 16:11:35

Nyt pitääki laittaa kirjoittaen tänne pitkästä aikaa. Olen ehkä arastellut kirjoitella kuulumisiani, mulla on nimttäin nyt melko hyvä vaihe menossa. Tuntuu jotenkin hankalalle siis kertoa hyvistä jutuista, kun niin monella on pulmaa jos jonkinmoista. Tossa puolisen vuotta sitten yksi tuttava kysyi että mitä mulle kuuluu ja sanoi vielä etten saa vastata että "ihan hyvää" koska se on liian laimea vastaus. Silloin en voinut oikein hyvin ja vastailin jotain epämääräistä. Nyt on ihan suunnattoman hienoa ja upeaa, että v o i n vastata "ihan hyvää". Sellaista ei ole ollut oikeastaan viiteen vuoteen ollenkaan. Ettei olekaan ihan koko ajan kauheaa. On se hurjaa.

Mulla taitaa olla toi lääkitys nyt hyvällä mallilla (edelleen sama kuin ennen, Abilify, Lamictal, Ketipinor). En ole hurahtanut vauhtiin, vaikka välillä vähän villiä onkin ollut. Eikä ole nyt useampaan viikkoon ollut ahdistuneisuutta juurikaan. Terapiastakin on taukoa ja olen selvinnyt siitäkin erinomaisesti. Eka kerran viiteen vuoteen voin pitää jopa ihan oikeutettua lomaa terapiastakin. Kyllä se intensiivinen työskentely on tulosta tuottanut, viime kesänä olin sairaalassa kesällä, kun en kestänyt eroa terapeutistani.

Olen ollut 5 kk työharjottelussa ja siitä on nyt loma, se jatkuu vileä viikon päästä viikon verran ja sitten alkaa - opiskelu! Pääsin hakemaani koulutukseen ja näin sitä sitten vaan vielä viidennellä kymmenellä uuttta ammattia kehiin pistetään! Odotan ihan iloisena opiskelun alkamista. Se on monimuoto-opiskelua, joten pitää kehittää hyvät itsenäisen opiskelun menetelmät. Pitkä harjoittelu talvella ja osat viikoista lähiopetusta. Tuttavat on ihmetelleet, että mitenkä nyt perustutkintoa suorittamaan, kun on hyvä akateeminen tutkinto ja pitkä työkokemus. Olen vain selittänyt, että nyt pääsen tekemään lapsuuteni haavetyötä. Totta sekin, mutta lähtökohta on se, etten enää kykene entisiin töihini niiden vaativuuden ja haastavuuden vuoksi. Uusi ala ei ole stressitöntä sekään, ei kai mikään ole, mutta haasteet on erilaisia.

Vähän on unet olleet tavallista heikommat ja hieman sellainen malttamaton ja touhukas olotila on, mutta kyllä noi tropit estää vauhdin - uskon ainakin niin.

Tuosta edellisten kirjoittajien ajatuksista puolisoiden ymmärtämättömyydestä voisin vielä jatkaa vähän.
Mun puoliso ei koskaan ole ymmärtänyt oikeastaan lainkaan tätä sairauttani. Hän suhtautuu oireisiini useinmiten avoimesti halveksuen ja paheksuen tai sitten täysin välinpitämättömästi. Hänkin opiskelee parhaillaan ja ammattiin, jossa vaaditaan paljon empaattisuutta ja kykyä kannustaa ja rohkaista avun tarvitsijaa. Olenkin jo etukäteen melkeinpä kateellinen niille kaikille, jotka ehkä saavat ymmärrystä häneltä, minä kun en saa. Mut niin kai se taitaa olla sellaisilla, joilla ei ole ollut psyykkistä oirehdintaa, ei voi tajuta missä mennään. Tosin nyt kun voin hyvin, olisi aika kiva kuulla siitä myönteistä palautetta. Mut ku ei ni ei.

Hei kaikki bipot muuten, olis kiva jos saatais tää ketju uudelleen aktiiviseksi, joten kirjoitelkaa!
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Freepass » 24.7.2015 18:07:39

Heippa Wesole,
olet oikeassa tosta stressaavasta työstä ja bibosta ne ei oikein sovi yhteen. Minulla on ajoittain hyvin stressaava työ ja selviän siitä nykyään rimaa hipoen mutta pakko jatkaa kun olen bibolle tyypillisesti sössinyt myös raha-asiat eli nykyisen tulotason takia pakko vaan jatkaa. Tosin vähän on tilanne parantunut stressin osalta kun olen ollut ilman alkoa. Ja toi alkon käyttö alkoi alunperin stressin takia jota lievennettiin nousujohteisesti alkolla siten että parhaana vuotena oli alle 10 selvää päivää. Ja mahtuuhan tohon matkanvarrelle burnout, masennus ja vihdoin viimein bibo diagnoosi ja vasta sitten saatiin lääkitys vihdoinkin jotakuinkin kohdilleen. Ja tosta kaikesta johtuen tuli sitten viimein se erokin ja ihan ymmärrettävää, en ehkä itse olis jaksanut katella itseni kaltaista olentoa montaakaan vuotta. Jälkiviisaus ei enää kuitenkaan auta, menneet on menneitä eikä niille enää mitään voi joten pää edellä kohti seuraavia pettymyksiä.

Bipon puolisoiden pitäis tutustua sairauteen jotta ehkä edes ajoittain olis jonkin asteista ymmärrystä miksi puoliso toimii niin kuin toimii ja ehkä auttaisi suhdetta myös kestämään pitkään.
Freepass
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 97
Liittynyt: 2.4.2015 18:04:30

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Chas » 26.7.2015 18:06:09

Mä en tiedä onko tää joku piirre ihmisessä, että toiset vaan stressaantuu työasioista enemmän. Mähän siis kärsin "vaan" masennuksesta ja okei, kyllä meillä kaikki oli töissä vähän stressaantuneita kun työvoimaa vähennettiin jatkuvasti ja samaan aikaan työmäärä lisääntyi. Kuten nykyään varmaan joka alalla. Silti mä itse revin huomattavasti enemmän stressiä monista asioista kun moni ns. terve työkaveri.

Tietysti se on yksi tunnollisuuden ilmentymä. Siis jos ei välittäisi vittuakaan, niin eihän sitä stressaantuisikaan. Tunnollinen työntekijä stressaantuu myös helpommin. En tiedä onko toi muuten sellanen joka kuuluu bipoon ja masennukseen, että ottaa stressiä helpommin, milloin mistäkin asioista.

Musta tuntuu, että jos mun pitäis just nyt palata töihin, niin mä olisin parissa päivässä täysin hermoraunio sen stressin takia. En oikeastaan koskaan ole oppinut ns. "sietämään stressiä" niikun jotkut. Sit tapahtuu niitä ylilyöntejä helpommin, kun käämit palaa.
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Wesole » 27.7.2015 10:46:17

Stressistä. Mulla on ennen ollut oikein erinomainen stressinsietokyky. Jopa niin, että pitkän aikaa tavallaan tarvisinkin tietyn määrän stressiä saadakseni mahdollisimman tehokkaasti kaiken hoidettua ja paljon aikaiseksi. Olin mielstäni loistokunnossa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Ei ollut työtehtävää tai mitään muutakaan, mikä olisi aiheuttanut epävarmuutta. Selvisin kaikesta. Työn äärimmäisistä paineista, narsisitisen työkumppanin kiusaamisesta ja vaikka mistä, ilman että olisin kokenut sen suurempaa ahdistusta tai olisin masentunut tai kokenut itseni heikoksi. Sitten tuli se romahdus totaalisesti, kun sairastuin kertarysäyksellä. Ja kohta on viis vuotta mennyt toipuessa hurjasta psykoosista ja kaksisuuntaisen puhkeamisesta. Ja sittenpä uutta uraa kehiin. Vaikka koen vointini nyt suhteellisen hyväksi, olen pelokas syksyn opiskelun alkamisen suhteen. Miten jaksaa nyt stressiä, pitkiä päiviä, uusia ihmissuhteita, miten osaan suunnitella opintoni, miten jaksan lukea kirjallisuutta, tehdä tehtäviä, tenttejä ja kaikkea. Ja opiskelun alkuun on kaksi viikkoa, huh huh. Mut pelkoja päin vaan, niinhän sitä sanotaan.
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Volatiili-neuroni » 6.8.2015 13:20:37

Tervehdys. Rekisteröitysin tänne et vois jonnekkin vuodattaa...
Olen 26 vuotias mies ja kaksuuntanen diagnoosi tänä keväänä "saatu".
Olen luultavasti sairastanut tätä sairautta jo 6 vuotta.
Muistan 2009 keväällä olleeni elämäni kunnossa ja usko itseeni oli kova. Vaimon kanssa ostettiin silloin omakotitalo. Olin silloin siviilipalveluksessa ja ihmettelenkin miten saatiin lainaa, ku mul ei ollu töistä tietoakaan.
No talo oli purkukuntoisena myynnissä, mutta hienolla paikalla parin hehtaarin tontilla.
Ajattelin remontoivani talon yhdessä hujauksessa. Aloitinkin kovalla innolla remontoimaan, mutta sit iski masennus, rahat loppu ja alkoholiakin tais alkoi maistumaan. Jotenkin siitä selvittiin ja 2010 keväällä sain taas jostain kipinän ja ryhdyin yrittäjäksi.
Yrittäminen on ollut stressaavaa ja välillä töitä painettu hypomaniassa ja välillä taas maattu sängyssä masentuneena.
Kotona tullut aloitettua "parempina jaksoina" monia projekteja jotka jääneet kesken innostuksen loputtua.
2013 keväällä oli jonkinlainen sekamuotoinen jakso päällä. Olin todella räjähdysherkkä ja kerran kun vaimon kanssa jotain tavaraa kannettiin suutuin hänelle jostain ihan mitättömästä. Otin vatupassin ja löin sillä itseäni päähän muutaman kerran niin että verta valui kasvoille. Silloin vaimo totesi että mun pitää hakea apua. Menin lääkäriin ja kerroin hänelle olevani uupunut. Lääkäri pisti mut verikokeisiin. En saanut sairaslomaa...
Verikokeissa oli muutamat arvot pielessä. Oivalsin silloin myös että sairastan kaksisuuntaista, mutta en kertonut tästä lääkärille. Sain sitten toivonkipinän että lisäravinteilla ja ravinnolla saisin mielen kuntoon.
Ajattelin että onni on aivokemiaa ... Lopetin silloin alkoholin käytön, aloin syömään lisäravinteita ja syömään terveellisemmin. Olin ollut 4 vuotta alkoholisti joten juomisen lopettaminen oli vaikeeta. Päätin vaihtaa alkoholin kannabikseen. Reilu puoli vuotta käytin kannabista pieniä määriä "lääkkeenä". Söin terveellisesti ja liikuin...
Vuosi meni melko tasasena, mutta se jokin mielentila "flow" uupui... Keväällä 2014 kiinnostuin psykedeeleistä terapeuttisessa mielessä. Luin paljon LSD:stä miten se on monilla auttanut masennukseen ja alkoholismiin jne... Lopetin kannabiksen käytön ja ostin LSD:tä. Mutta pettymys oli että olen sille immuuni. Ostin sitä monesta eri lähteestä, enkä koskaan päässyt tripille. Kokeilin jopa 1500ug annoksia ilman vaikutusta. No ostin sitten DMT:tä. Sillä pääs erittäin voimakkaalle tripille. Käytin DMT:tä melko paljon ja se "herätti". Tämän jälkeen LSD rupes myös toimimaan miedosti. käytin sitä pieniä annoksia, jolloin tuntui että mieli oli paljon kirkkaampi. Ajattelin että nyt olen löytänyt lääkkeen kaksisuuntaiseen. olin elämäni kunnossa. Jaksoin nousta aikaisin sängystä. Olin energinen ja sosiaalinen. Palkkasin työntekijän, otin lainaa riskisijotuksiin (jotka meni pieleen) No jossainvaiheessa aloin ajattelemaan että olen löytänyt jonki suuren oivalluksen jolla pelastan maailman.Olo oli jumalallinen. Alkukesästä 2014 jouduin psykoosiin. Olin kuukauden osastolla -lääkäri laittoi psykoosin LSD:n piikkiin... Mulle määrättiin Olanzapiinia 15mg/pv. Osastolta päästyäni olin vielä energinen ja palasin viikon päästä taas töihin. Mutta jotenkin aivot pikkuhiljaa lakkas toimimasta ja jouduin lopettamaan työt. Iski kauhea masennus, olin ihan zombie. Pari kolme kuukautta kärvistelin epätoivoisena masentuneena kotona. Sitten lopetin lääkkeitten oton. Koitin taas tehä töitä mutta se oli tosi vaikeeta ja tein vain muutaman päivän viikossa. Pää alkoi kyllä toimimaan paremmin ilman lääkkeitä. No 2014 loppuvuos meni masentuneena. Keväällä 2015 oli paljon stressiä. Rahat loppu, auto rikki, työstressi. no yllättäen kaiken ahdistuksen ja stressin keskellä alkoi mania jälleen. Taas kuvittelin keksineeni oivalluksen jolla pelastan maailman. Viikon verran oli tää mania päällä ja tein töitä 12h päivä. Keskittyminen oli vaikeeta kun kirjottelin kirjaa pääni sisällä. No sitten lähdettiin lomalle turkkiin vaimon kanssa ja siellä hän alkoi olla huolissaan mun psykoottisesta ajattelusta joten mentiin siellä sairaalaan, mutta ennen ku tavattiin lääkäri, karkasin sairaalasta ja koko päivän vaan kävelin eteenpäin. Kuvittelin olevani messiah. Elämäni paras päivä :shock: No onneksi mut löydettiin ja toimitettiin taas sairaalaan. olin 12pv turkissa vuodepotilaana tiputuksessa, kunnes saatiin lento ja saattajat suomeen. Menin yhdeksi yöksi osastolle josta mut kotiutettiin. Olin vieläkin maniassa, ja seuraavana päivänä vaimo halus mut takas osastolle jonne onneksi menin vapaaehtoisesti.(vaikka olin muka elämäni kunnossa) Osastolla puhkes taas psykoosi päälle. Olin siellä kuukauden kunnes pääsin taas kotiin. Tälläkertaa sain pitkän sairasloman jolla vieläkin olen. Osaston jälkeen oli jonkunaikaa vielä positiivinen mieli ja uskoin joihinkin psykoottisiin ajatuksiini. No pikkuhiljaa todellisuuden taju palasi ja iski kauhee masennus. Nyt tätä masennusta kestänyt 3kk. Epätoivoinen olo. Kotona piha hirveessä kunnossa, en oo kahteen vuoteen jaksanu ees nurmikoita leikata ja manioissa alotettuja keskeneräisiä projekteja ja romuja piha täynnä. Lopetan nyt yrittäjänä ku ei must oo enään siihen, mutta peruspäiväraha ja vaimon palkka ei riitä ees pakollisiin kuluihin ja lainanmaksuun. Energia ei riitä tähän elämään josta unelmoin. Vuosia haaveillut että löydän sen tietyn mielentilan (hypomania?), ja olen onnellinen ja ahkera. No nyt kun katson taaksepäin niin olen kyllä sotkenut manioissani elämääni kunnolla... Miksei sitä maanista energiaa saa käytettyä mihinkään järkevään?
Kamalaa tämä väsymys, häpeä, katumus ja epätoivo. Vaikka masennuksestä pääsisinkin, niin silti elämä sekaisin... Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ikävä todeta että elämäni onnellisimmat hetket olen ollut mielisairaalassa.
Volatiili-neuroni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 6.8.2015 11:02:19

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Wesole » 8.8.2015 15:16:17

Hei Volatiili, tervetuloa mukaan palstalle! Meillä on joskus ollut aktiivisempaakin keskustelua täällä, nyttemmin on ollut hiljaisempaa.

Sun tilanteesta ekana tulee mieleen, että kyllähän sinä tarvitsisit ihan kunnollisen hoitosuunnitelman. Elikkäs oikean asiallesi ottautuvan psykiatrin, ja psykoterapian käyntiin. Ja oikeat kaksisuuntaiseen tarkoitetut lääkkeet. Onko paikkakunnallasi psykiatrian keskusta tai polkilinikkaa tms.? Jos kerrot kirjoittamasi tarinan siellä, ymmärtävät kyllä, että todella tarvitset apua. Minkään päihteen piikkiin ei voi kuvaamaasi oireilua kukaan täysjärkinen psykiartri tai psykologi laittaa.

Mulla on hoitona aika paketti lääkkeitä kaksisuuntaiseen ja psykoterapia kahesti viikossa, viidettä vuotta mennään ja nyt alkaa vähän helpottaa. Olen hyväksynyt sen, että tulen syömään lääkkeita lopun elämääni. Tuhti lääkitys on takeena sille, että psykoottiset oireet pysyvät loitolla, mania ei näyttäydy suurena, eikä masennus uhkaa vakavasti.

Myös minä menin psykoosiin ulkomailla. En hakeutunut hoitoon, toimin viikon kuin kone, juurikaan syömättä tai juomatta, kävelin vain hulluna kaikki nähtävyydet, enkä muista niistä mitään. Ja itsekin olin yrittäjänä toistakymmentä vuotta, hypomaanisten jaksojen voimalla, silloin masennus pysyi kurissa. Eikä mulla ollut diagnoosia vielä, sain sen juurikin tuon kohtalokkaan ulkomaanmatkan jälkeen.

Hienoa, että olet päässyt eroon päihteistä, tai ainakin käsitin, ettet enää käytä?

Toivotaan kovasti voimia sinulle Volatiili!
Wesole
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 359
Liittynyt: 6.6.2013 17:46:23

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Freepass » 8.8.2015 17:53:56

Tervetuloa tänne "hullujen" pariin. Olet vielä niin nuori että kerkeät saada asiasi kuntoon moneen kertaan kunhan vaan saat ton lääkityksen hallintaan ja lopetat noiden päihteiden käytön. Mulla todettiin kaksisuuntainen vasta kun rupesin lähentelemään viittäkymppiä ja mulla muuten homma hanskassa mutta olen sössinyt raha-asiat ja avioliiton. Alkoa ja lääkkeitä mullakin kulunut runsaasti vuosien varrella mutta kohta lähes vuoden juomatta. Lääkityksen ansiosta olen edelleen työelämässä. Olen lisäksi muuttanut ruokavalion kasvispitoiseksi eli syön lihaa todella vähän ja elän todella säännöllistä elämää. Kolme vuotta mennyt aika tasaisesti, ainoastaan lieviä hypomaanisia jaksoja muutema ja tasaista lievää masennusta. Eli sinunkin on vielä mahdolista nousta tosta suosta vaikka se ei kenties masennus jakson aikana siltä tunnu, tsemppiä taistoon.
Freepass
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 97
Liittynyt: 2.4.2015 18:04:30

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja penelufus » 9.8.2015 02:25:16

Munkik tekee mieli kertoa tänne vähän enemmän itsestäni kuin nuo pintaraapaisupostaukset mitä joskus lähetän.
Elikä.Olen 25v ja saanut kaksisuuntaisen diagnoosin jo 7 vuotta sitten erään pahan hypomaniajakson jälkeen.
Olen ollut lapsesta asti epävarma ja ahdistunut.Satutin itseäni tahallisesti ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä mutta koska en osannut tunteitani oikein sanoiksi pukea,ei hätääni nähty.Sain apua vasta teini-iässä kun anoreksian riuduttamana sain pahan paniikkikohtauksen ja ystävä soitti lanssin kun oli niin hädissään.Sen jälkeen hoitoni keskittyi vuosia syömishäiriöni hoitoon,muut mielialaoireet sivuutettiin teini-iän kuohuina.
Suoritin ammattikouluni ajallaan, osin nuoriso-osastolta käsin jonne jouduin / pääsin painon taas kerran pudottua pohjalukemiin ja itsetuhoisuuden sekä masennuksen kiristettyä otettaan.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä alettiin epäillä ettei kyse ole pelkästään masennuksesta kun välillä en nukkunut viikkoon ja painoin vaan hulluna menemään, oli sekamuotoisia jaksoja kun olin itsekin aivan pihalla miltä minusta edes tuntuu.
Kaksisuuntainen diagnosoitiin ja lääkitys aloitettiin.Erosin silloisesta poikaystävästä ja otin bilevaihteen silmään;join kuin sieni ja väärinkäytin lääkkeitä.Oli puhetta katkosta ja Antabuksesta.Aloitin kuitenkin uuden koulun ja se rauhoitti minut;tällöin myös nykyinen mies tuli mukaan kuvioihin.
Opiskelen tälläkin hetkellä. Vaihtelevalla menestyksellä.Suhde alkoholiin on muuttunut parempaan;enää en juo viikolla kuin tosi harvoin.Mutta ei viikonloppu tunnu viikonlopulta ilman yhtä,kahta viinipullollista.Silloin kun menemme vanhempien luo viikonlopuksi on suht kivutonta olla selvä,mutta muuten...
Mielialalääkkeet olen tiputtanut minimiin.Olin vuosia raskaalla lääkityksellä ja kun aloitin nykyisen koulun niin halusin kirkkaamman ajatuksenjuoksun enkä sitä zombieoloa.Nyt mieliala on pysynyt koko kesän suhteellisen hyvänä kun olen vain saanut levätä ja olla.Notkahduksia on,viimeksi keväällä olin tosi paskassa jamassa ja osastoakin vilauteltiin,mutta koska olen itsepäinen ja ylpeä niin en suostunut.Nuo kaksi ominaisuutta tämän sairauden kanssa ei ole kovin hyvä yhdistelmä :roll:
Nyt tilanne on se että olen käynyt viimeiset pari vuotta kerran viikossa ensimmäistä kertaa _hyvässä_ terapiassa.Ja viime käynnillä terapeutti ilmoitti vaihtavansa työpaikkaa ja että minulle on kaavailtu lähinnä jonkinlaista seurantaa.Olen uutisesta aika paskana ja pelottaa ihan tosissaan. On vielä niin paljon käsiteltävää mutta tuntuu että siihen ei anneta tilaisuutta.
No,tällainen minun tarinani pääpiirteissään.
penelufus
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 7.7.2012 00:53:39

Re: Kaksisuuntainen mielialahäiriö

ViestiKirjoittaja Volatiili-neuroni » 15.8.2015 15:47:57

Kiitos tervetulituksesta!
On mulla lääkitys nykyään. Lito 600mg iltaisin ja Zypadhera injektio 210mg/3vk välein.
Ton Zypadheran (olanzapiini) aion kyllä lopettaa, sillä mielestäni neuroleptit on ennemminkin akuutin manian hoitoon, eikä pysyväksi lääkkeeksi. Turruttavat turhaan, ja lukenut myös aivojen surkastumisesta. Eli pelkällä Litolla ajattelin pärjätä. Litium itseasiassa tutkitusti jopa kasvattaa aivojen harmaata massaa. Google -> "lithium grey matter"
Kokeilin tuon litiumin lopettaa mut ahdistus voimistui joten jatkan sillä...

Noi maniat on mulla stressi laukaissut joten stressittömyys ois paras lääke, mut elämäntilanne semmone et stressitekijöitä riittä. Tekemistä olis ihan tolkuttomasti mut ei jaksa. Rahahuolia. Häpeää. Unelmista luopumista.
Pahin masennus on nyt taittunu,(jossa paljon itsetuhoisia ajatuksia) mutta yleinen väsymys ja vetämättömyys vaivaa. Nukun ihan hyvin mut aamusin ei millään haluaisi herätä. Nukun helposti klo.12 asti... Ei oo motivaatiota nousta ku aamulla muistaa murheet ja alkaa ahistaa...

Sitä tietää et pitäis vaan ryhdistäytyä ja alkaa nousta aikaisi, tekemään asioita, liikkumaan jne. Mut sohva kutsuu..

Kyllä sitä vaan toivois semmosta simsalabim -hyvää oloa, itsevarmuutta ja energiaa. maniaa. Mitä sitten jos todellisuudentaju vähän hämärtyy. Se on kyllä jo pari kertaa nähty et menee helposti "hiukan" yli psykoosin puolelle ja aika nopeestikkin, vaikka luulee olevansa kontrollissa... Lievä grandioottisuus on ollut vuosien aikana hyvästä, mutta aina sieltä romahdettu alas.

Mitään huumeita en oo nykyään enään käyttänyt. Silloin 1,5v sitten kun psykedeelejä kokeilin, niin toivoin niistä ihmelääkettä masennukseen. No masennus niillä lähti ja mania tilalle... Kannabista kun käytin 2v sitten, niin siitä oli jopa apua mutta kyllästyin siihen ku turrutti liikaa, ja tuli ajatus-looppeja...
Pari vuotta olin juomatta, mut nyt täs parin kuukauden aikana on tullu juotua välillä enemmänkin. Petollinen "lääke" ahdistukseen... Parempi kai olla ilman. Onko teillä muuten suositella jotain terveellisempää lääkettä pahimpiin ahdistuksiin?

Tämmöstä turhaa vuodattelua mut jotenki helpottaa kirjottaa... :)
Volatiili-neuroni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 6.8.2015 11:02:19

EdellinenSeuraava

Paluu Lataamo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa