Olet täällä

Vertaisterapiaketju

Lataamossa keskustellaan mielenterveyden pulmista ja päihteiden yhteydestä mielenterveyteen. Tervetuloa lataamaan akkusi vertaisten tuella! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja shyguy » 15.12.2016 15:50:35

Ahdistaa ja masentaa kyllä taas nykyään niin vitusti. Periaatteessa asiat on sinäänsä vielä ihan ok. Opiskelen ja arvosanojen puolesta pärjään tosi hyvin, mutta tuntuu, että kohta ei vaan jaksa enää. Jotenkin kai odotin, että siitä tulis jotenki hyvä fiilis, kun saa jotain aikaan. Mutta ei oikeastaan tunnu juuri miltään, hyvältä ainakaan. Pitäis jaksaa tehdä kaikkea, vaikka koko ajan kiinnostaa ja motivoi vähemmän. Ei kiinnosta tehdä oikeastaan yhtään mitään, edes pelata tai mitään.

Tää Voxra taitaa olla kans yhtä tyhjän kanssa. Pitäis varmaan jaksaa varata aikaa johonkin lääkäriin ja jutella, että pitäiskö kokeilla vielä jotain muuta lääkettä. Ei vaan jotenki jaksa eikä kehtais vaivata, kun ei tämä tilanne tunnu juuri mihinkään muuttuvan kuitenkaan.

Semmonen syöksykierrefiilis on päällä nyt. Tekis mieli vaan ryypätä viikko putkeen ja liskoissa taas pohtia elämän merkitystä. Samalla pitäis jaksaa skarpata vielä ens viikko kouluhommissa, että sais tämänki jakson kursseista arvosanat. Ei menis ihan hukkaan koko homma.

Jotenkin semmonen pöljä homma ahdistaa kans noissa kouluhommissa, että pitäis tehdä eräälle kurssille joku parin minuutin video, jossa jauhan paskaa jostain. Jotku itseinhofiilikset päällä, kun tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta tehdä sitä. En kyllä muutenkaan erityisemmin tykkää olla kuvattavana, mutta onhan se aika säälittävää, jos ei tuommosesta tehtävästä selviä.

Jos nyt jois ainakin tän illan
aamutähti, valontuoja,
anna minulle anteeksi,
jos mieleni tekee paeta sinua.
jätän rikotun elämäni,
ruhjottuni, rikkomani,
kumartaen väistyn tieltäsi
shyguy
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 256
Liittynyt: 26.11.2014 04:34:08
Paikkakunta: Oulu

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Chas » 16.12.2016 04:06:37

.
Viimeksi muokannut Chas päivämäärä 24.1.2017 18:39:22, muokattu yhteensä 1 kerran
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Rikkonainen » 20.12.2016 10:59:04

Hei kaikille!

Olen aivan uusi täällä, siis kirjoittajana. Lukijana olen ollut hyvinkin aktiivinen jo pitkän aikaa. Tämän ketjun olen huolella lukenut ja seurannut tarinaanne, eläytyen siihen täysin sydämin. <3

Kirjoitan koska haluan jakaa rikkonaisen ja tavallaan epätoivoisen tarinani kanssanne.

Alkuun hiukan diagnooseistani.. Sairastan pahaa bipoa, epävakaata huominhakuista persoonallisuushäiriötä, dissosiatiivista persoonallisuushäiriötä, (joten en aina tiedä kuka olen), pahaa ahdistuneishäiriötä, kroonista unettomuutta (joka on jatkunut pienestä lapsesta asti), lamauttavaa hermovammaa, siitä johtuvaa lihasten jatkuvaa kramppaamista, keskivaikeaa syömishäiriötä ja kroonistunutta migreeniä. Minulla on 14 eri päivittäistä lääkettä.
Lisäksi olen mielestäni koukussa kodeiiniin, ketiapiiniin, ja eri benzoihin. Eli olen aikamoinen sekahedelmäsalaatti. Sellainen missä on rusinoitakin.. Yök..

Minua on käytetty lapsena törkeästi hyväksi kahden vuoden ajan (olin 4-6-vuotias), josta katson osan oireistani johtuvan. Pelkään hylkäämistä yli kaiken. Ensimmäinen paha hylkääminen oli kun hyväksikäyttäjäni lopetti koko hässäkän täydellisesti kerrasta. Mietin jatkuvasti ja koko ajan miksi näin kävi, miksi en ollut enää erikoinen. Kuinka kieroksi lapsen mielen saakaan.

Sitten isäni tavallaan hylkäsi meidät sairastuttuaan pahasti bipoon. Hän vajosi omaan maailmaansa vaikka olikin fyysisesti läsnä. En ymmärtänyt sitä silloin, vaan koin, että se oli minun vikani. Taaskaan en riittänyt.

Isäni sairastui myös alkoholismiin yrittäessään lääkitä pahaa oloaan sillä. Kotiolot olivat lähellä helvettiä. Pakenin kotoa heti kun pystyin ja menin 17v naimisiin samanikäisen pojan kanssa. Olimme 5 vuotta erittäin onnellisia. Mieheni ja paras ystäväni kuitenkin rakastuivat toisiinsa ja meille tuli avioero. Menetin kerralla kaksi elämäni tärkeintä ihmistä. Minä sairastuin tällöin bipoon ja minusta tuli järjettömän huomionkipeä. Tein kaikkeni saadakseni huomiota.. Se johti koko elämäni sekaistumiseen (olipa hassu sana, noniin). Menetin kaiken itsekunnioituksen ja kärsin pahasta masennuksesta ja ahdistuksesta. Sekoiloin oikein huolella.. Kaikki irtosuhteet yms.. Lääkitsin itseäni alkoholilla, tottakai, joka johti entistä pahempiin sekameteleihin (luojan kiitos ettei silloin ollut vielä kännykkäkameroita!)

Isäni sairaus on hiukan parempi ja meistä on tullut erittäin läheisiä. Vain alkoholi on edelleen ongelma.

Nyt oma elämäni on suistunut pahasti raiteiltaan. Jouduin lopettamaan rakkaan työni muutama vuosi sitten kun en vaan jaksanut olla enää paras. Sitten eräänä päivänä en enää mennyt töihin. Sain samantien vuoden saikun, sitten väliaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen ja sitten eläkkeen koska minulla on kaksi työnteon estävää sairautta. Tämä selän hermovamma tuli pahasta autokolarista, jossa samalla ystäväni kuoli. Onneksi en itse ollut kuskina, silti syyllisyys vaivaa joka ikinen päivä. Miksi minä istuin takana, miksei hän.

Pari vuotta sitten kävi niin, että silloinen paras ystäväni alkoi yllättättäen seurustelemaan tytön kanssa ja pisti kaikki välit minuun kerrasta poikki koska uusi kumppani ei tykännyt minusta. Tämän jälkeen en enää ole hänestä kuullut. Taidan valita joko vääriä ihmisiä ystävikseni, tai sitten olen itse huono ystävä josta on helppo ja hauska päästä eroon.

Olen yleensä päivisin niin masentunut ja ahdistunut lähinnä etten pysty elämään normaalia ihmiselämää. En käydä kaupassa tai kavereilla. Olen pitkiä aikoja syömättä täysin, siis päiviä kerrallaan. Pahimmillaan 5pv. Olen silti reilusti ylipainoinen. Elimistöni ei vaan enää toimi. Juon vain 3 litraa zerocolaa päivittäin.

Sohva on paras ystäväni. Noh ei ehkä ihan. Löysin 10-vuotta sitten iiiihanan miehen joka rakastaa minua kaikkine karvoineni ja diagnooseineni. Hän on paras ystäväni. Hän antaa minulle paljon siimaa olla minä, mutta puhaltaa vauhtia ja toivoa minuun aina välillä.

Nyt otan 3kpl 20mg tenoxia ja yritän nukkua. Olen nukkunut viime viikon ja tämän alkaneen viikon aikana yhteensä 17 tuntia. Olo on hippasen itkettävä ja pelokas.

En tiedä haluaako kukaan tähän vastata, mutta kiitos kun sain tilittää!
Avatar
Rikkonainen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 303
Liittynyt: 20.12.2016 10:01:44

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja foo#fighter » 22.12.2016 21:43:50

ei nuo vakiokirjoittajat tunnu olevan aktiivisina, niin laitan vaan hyvän joulun toivotuksen ja koeta jaksaa.
ei tuolla taustallasi kovin ehyttä ihmistä voi tulla, tai noin minä asian näen..
oletko missään avun piirissä? kun tuntuisi olevan muutakin tarvetta kuin pillerit. esim. vertaisryhmät
ja yhteiskunnan tarjoamat terapiat.
se ihan läheinen ihminen ei ole välttämättä paras terapeutti. ammattiavulla ja vertaistuella voi
asioita saada selvitetyksi ajan kanssa aika paljonkin. voi vaikka tervehtyä, ellei ihan parantua.

kirjoittele ihmeessä lisää jatkossakin, jos se auttaa.
siksi tämä palsta on olemassa.
foo#fighter
 

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Chas » 27.12.2016 10:21:58

.
Viimeksi muokannut Chas päivämäärä 24.1.2017 18:39:43, muokattu yhteensä 1 kerran
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Pelimiehen itkupotkuraivareita

ViestiKirjoittaja Narkkis » 27.12.2016 11:04:52

Juu on ollut hieman rassaava Joulukuu. Odotin positiivista maniaa kuin kuuta nousevaa, mutta sainkin dysforisen kiukkuraivomanian, joka sitten lähes päivittäin houkutteli ryyppäämään paskat olot pois. Läträäminen onneksi teki vetämättömäksi ja passiiviseksi, niin ei ollut yhtään mitään intoa kiertää kaupunkia ristiinrastiin aamunkoittoon.

Lähinnä on tullut raivottua Pleikkapeleille, kun ne vetää mua lättyyn, ja sitä VOI VITUN SAATANAN PASKA -huutoa on varmaan naapuritkin saaneet osakseen yllin kyllin. Hyvänä puolena en ole raivonnut läheisille suoraan, kunhan vaan mökötän ja olen passiivisagressiivinen kaikille.

Nyt kuitenkin tuntuu että jonkinsortin positiivisempia horisontteja kohti ollaan seilaamassa,, kun on tässä tarpeeksi kiukuteltu. Odotan innolla virtuaalitodellisuuspelejä, jossa aggrea saa purkaa viuhtomalla villisti käsillään.... Tai ehkä pitäis alkaa mennä salille hakkaamaan säkkiä, kun tuntuu ettei pelihahmojen pieäksemisestä saa niin paljon iloa irti.

Tosimiehet tietty hakkaa kehässä toisiaan, mutta en sitten tiedä tekeekö se kuupalle hyvää treenata tälleen ...

Kuva
Avatar
Narkkis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 620
Liittynyt: 18.5.2016 09:05:00

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Chas » 27.12.2016 11:23:14

.
Viimeksi muokannut Chas päivämäärä 24.1.2017 18:40:02, muokattu yhteensä 1 kerran
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja dyinbreed » 31.12.2016 13:35:05

Moi kaikille!
Elämä oli hankalaa ja on yhä. Kuka teistä ihanista tytöistä huolehtis minust? :3 Purr.
dyinbreed
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 27.4.2016 14:54:16

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja foo#fighter » 31.12.2016 15:04:03

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
foo#fighter
 

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Chas » 3.1.2017 08:11:39

.
Viimeksi muokannut Chas päivämäärä 24.1.2017 18:40:18, muokattu yhteensä 1 kerran
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Chas » 4.1.2017 09:58:53

.
Viimeksi muokannut Chas päivämäärä 24.1.2017 18:40:32, muokattu yhteensä 1 kerran
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Nnaana » 6.1.2017 20:59:53

Hang in there, love. <3 Mullakin noita fiiliksiä tulee masentuneena. Ikään kuin ois täälläkin kaikille muka parempi, että lopettaisin kirjoittelun. Ja sitten sitä jotenkin ei ole tyytyväinen omiin tuotoksiinsa. Sitä ajattelee, että kirjoittaa kuin joku vajaa ameeba, mutta parempi tosiaan sekin, kuin jokin tuhoisampi vaihtoehto. Kirjoittaminen auttaa; tiettyyn pisteeseen ainakin, eikä siitä haittaakaan kyllä ole. Joten kirjoittele ihmeessä aina, kun siltä tuntuu.
Nnaana
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 3907
Liittynyt: 20.1.2014 13:43:10

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja foo#fighter » 7.1.2017 00:13:05

ihan samaa mieltä, jatketaan vaan kirjottelua kukin tavallaan...
jos ei muuta niin kyllä yksi hullupöhkö on samassa jamassa ja se
se vasta on jakamista: ei tiedä, että kuuleeko kukaan, mutta kun
jatkaa vaan ja kyllä joku kuulee.
on ainakin hengessä mukana vaikka ei osaisi mitään sanoa...
haihattelua, sanoo joku...vaan miksi vajota synkkyyteen? on vaikka olevinaan
vähän ok. joku päivä vielä on, olen, olemme...
foo#fighter
 

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja Chas » 7.1.2017 17:19:02

.
Viimeksi muokannut Chas päivämäärä 24.1.2017 18:40:50, muokattu yhteensä 1 kerran
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Vertaisterapiaketju

ViestiKirjoittaja dyinbreed » 9.1.2017 20:39:46

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]
dyinbreed
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 27.4.2016 14:54:16

EdellinenSeuraava

Paluu Lataamo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa