Olet täällä

Mä en jaksa enää..

Lataamossa keskustellaan mielenterveyden pulmista ja päihteiden yhteydestä mielenterveyteen. Tervetuloa lataamaan akkusi vertaisten tuella! Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Mä en jaksa enää..

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 17.9.2015 11:48:31

Vai niin, tällaista täällä sitten oli tapahtunut, kun mietin, mistä puhuivat tuolla Vittumaisissa, mutten jaksanut tarkistaa, kun aikani meni lähinnä krapulan poisnukkumiseen. Omasta puolestani pahoittelen tilannetajuttomuuttani koskien tuota yhtä ylempää viestiäni :oops: . Seison kyllä edelleen vankasti sanojeni takana, mutta olisin tietenkin voinut spämmätä ne jonnekin ihan muualle :? :oops: .

Se siitä ja asiaan: Mua kyllä mietityttää ja huolettaa nyt ihan tosissaan, miten tunnontuskan tapauksessa kävi :? . Yleensähän nuo, joilla sattuu olemaan hieman huono päivä ja pistävät pikaistuksissaan itsemurhauhkauksia/-viestejä, tulevat kyllä pahimman mentyä ohitse ilmoittamaan, että se nyt oli vain sellainen purkaus, tai sitten poistavat koko viestin, kun liika avautuminen hiukan nolottaa. Nyt ei ole kuulunut yhtään mitään ja kun tunnontuska vaikutti olevan aika paskana niiden essottelujensa jälkiolojen ja muidenkin juttujen vuoksi, mitä tuolta Saunan puolelta tuli luettua, niin väkisinkin pistää huolestuttamaan moinen :( .
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12468
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Mä en jaksa enää..

ViestiKirjoittaja tunnontuska00 » 24.9.2015 02:45:52

Lucrezia kirjoitti:Toivottavasti olet vielä tänään täällä? :cry:

Nyt täytyy kysyä, että onko sulla mielialalääkitys? Käytkö psykiatrilla? Koska noiden asioiden kanssa on vaan liian raskasta painia yksin. Eikä sekään riitä, että on hyvä lääkäri. Käytännössä mä tiedän aivan takuulla miltä susta tuntuu. Nuorempana mä esitin kaikille, että menee hvyin vaikka ei mennyt, samalla kielsin sen ongelman, vaikka tiesin sen mulla koko ajan olevan. Ajattelin, että niin kauan kun sitä ei muut huomaa, niin sitä ei ole. Sellanen vaan käy oikeasti liian raskaaksi ajan mittaan.

Olisko ollut joku lukion terveydenhoitaja, joka sitten jonkun testin jälkeen pyysi mut juttelemaan. Mulla oli syömishäiriö, silloin persoonallisuushäiriö (epävakaa persoonallisuus) ja masennus. Sen kautta sain viimein apua. Olin yrittänyt pari kertaa sitä ennen itse hakea apua, mutta ei mua kuunneltu. Mut tämä ihana terveydenhoitaja otti yhteyttä nuorisopoliklinikkaan ja sain sitä kautta psykiatrin ja psykologikäyntejä. Toki hoito huononi heti kun muutin ja tulin täysi-ikäiseksi. Silti sain sen alun siihen apuun.

Ihan ekaksi sain masennuslääkityksen ja rauhottavia paniikkihäiriöihini. Kun mä aikanaan kävin sitten aikuisena ihan sen kelan osittain korvaaman 3 vuotisen terapian, niin sen jälkeen opin puhumaan myös ystäville asioista. Huomasin, että mun ympärillä oli ihan hirveästi ihmisiä, jotka kärsi samoista jutuista mutta moni ei vaan osannut tai uskaltanut sanoa niitä ääneen.

Ei silti, olen mä 2 kertaa yrittänyt itsemurhaa ja tokalla kerralla heräsin sairaalasta, aikuisena olen viillellyt ja muuten kohdellut pahoin itseäni. Toivon, että saisit voimaa kirjottaa ja avata enemmän sun tilannetta. Noi huumeet myös monesti pahentaa sitä oloa ihan helvetisti loppujen lopuksi, jos on masennukseen taipuvainen. Eli kannattaa olla varovainen niidenkin käytön suhteen.

Elämä on ihmeellinen asia, kun joku kuolee niin läheiset eivät voi tehdä muuta kun yrittää jatkaa eteenpäin. Se ei silti tarkoita että se olisi helppoa, elämä pysähtyy joka kerta kun joku läheinen kuolee. Mä muistan joka päivä mun kuolleen isoveljeni, vaikka sen kuolemasta tulee kohta jo 10 v. täyteen. Aika vaan helpottaa hyväksymään menetyksen. Mä olen alkanut pelkäämään enemmän kuolemaa (en omaani) mutta läheisten, koska olen suhteellisen paljon läheisiä tähän ikään mennessä kuolemalle menettänyt. Eikä se koskaan tule helpommaksi, mulle se on tullut vaan vaikeammaksi kestää kun ikää on tullut lisää.

Masentuneena sitä tuntuu, ettei kukaan välitä, mutta niinhän se ei oikeasti ole. Toivottavasti tästä viestistä oli sulle yhtään apua ja ennen kaikkea toivottavasti olet vielä täällä. Voimia ja koita vaikka täällä kirjotella asioista, että niitä sais vähän avattua.








En haluu lukee tota omaa viestiini enää uudelleen, täällä mä vielä oon. Tuli semmonen, että en mä voi luovuttaa tätä ite, et kyl mä yritän tai haluun yrittää vaik väkisin olla täällä. ja tosiaan se on että on niin synkkä olo että ei sitä tajuu ympärillä olevan niitä ihmisiä.

Ja tosiaan oon taipuvainen aina ollu masennukseen eikä nää huumeet oo auttanu sitä yhtään. Taas meni mdma kaa lujaa pari viikkoo sitte ja tänää pirii. mut ihan vähän vaa, että on semmonen virkee ihan ok olo ja pieni euforia.
Ja vaikka on vaikeeta, niin mä haluun nähä sen mitä vois vielä tapahtuu.. yritän jotenki elää päivä kerrallaan.
Jotenki ihmeellisesti joka kerta ku on toi hetki et "ei jaksa" ni jotain valoa näkyy tunnelin päässä.

Nyt on vähän parempi vaihe ollu mut tosiaan ton viestin jälkee makasin vaa monta päivää vaikken ollu vetäny mitää ni en ollu yhtää tässä maailmassa. Sit vaa nousin siitä jotenki.
Ja kyl mä itseasias oon menos lääkärille, ku tarviin todistuksen yhteen paikkaan että oon masentunu/ahdistunu.
Mut en oo uskaltanu varaa sitä aikaa viel :roll: kauhee kynnys ku en mä haluu sinne mennä kertoo miks oon masentunu.. eikä siellä voi edes mainita kaikkia asioita ties mitä ne tekee. Huumeistakaan en menis sanomaan ties mitkä poliisit soittaa oven taa.

En syö mitään mielialalääkkeitä, diapamia kokeilin eikä edes se kauheesti auttanu.
Kuullostaa tutulta moni juttu mitä tohon kirjotit..esim toi viiltely kans itekki oon tehny sitä, mut nyt en oo pitkiin aikoihi. Se loppu jollain tavalla siihen ku piti mennä tikattavaks ja sillon säikähin aika pahasti et ei helvetti mitä hommaa..
En tiiä saako tästä mun tekstistä nyt yhtään selvää :D ku piri tosiaa vaikuttaa vielä.

Vielä siitä, että ne läheitset jotka täältä on lähteny ennen meitä, vaikka sun veli. Se haluaa että sä elät täällä ja oot onnellinen, etkä tee itelles mitään.. en oo mikään sanomaan tota ku en oo sitä itekkää noudattanu mut se on tosi asia. Kyllä täällä pitäis olla ja joku muu vie hengen ku itte.
Mä jäin miettimään että jos mä tappaisin itteni.. missä mä olisin viiden vuoden päästä jos elän vielä.. Miten ois kaikki muuttunu ja mitä kaikkee ois tapahtunu. Ja haluisin olla täälä viel sillon ihan vaan mielenkiinnosta tietää mitä täs elämäs viel tapahtuu.
tunnontuska00
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 51
Liittynyt: 21.5.2015 17:34:02

Re: Mä en jaksa enää..

ViestiKirjoittaja tunnontuska00 » 24.9.2015 02:58:46

Winston-84 kirjoitti:
Lucrezia kirjoitti: Käytännössä mä tiedän aivan takuulla miltä susta tuntuu.


Käytännössä et aivan takuulla tiedä, miltä jostakusta toisesta tuntuu, ellei sulla nyt sitten ole jotakin ihmekykyä, jolla pääset tunnontuskan(tai ylipäätään jonkun) pään sisään :wink: :x . Sulla on kokemusta vaikeasta masennuksesta ja muusta paskasta ja taatusti sulla on ollut pirun rankkaa, mutta et sä silti voi puhua tunteista, kuin omasta puolestasi, koska jokainen kokee ihan omalla tavallaan ne kaikki olonsa, niin hyvät, kuin huonotkin. Minäkin tiedän aika hemmetisti masennuksesta, itsemurhayrityksistä, mielisairaalassa olosta ja ylipäätään aivan raastavasta elämäntuskasta ja sairastamisesta, mutten silti mitään siitä, miten ja mitä joku toinen ihminen tuntee, vaikka vähän, pintaa raapaisten, pystynkin samastumaan joihinkin fiiliksiin ja ajatuskuvioihin. Tahdoin nyt tällä purkauksellani sanoa, että IMO on ihan vitun lyttäävää ja kammottavaa, kun joku tulee sanomaan, että tietää, miltä musta tuntuu silloin, kun olen ollut aivan paskana :evil: :cry: . Tämäkin on toki vain oma kokemukseni, saattaahan joku moisesta lässytyksestä saada paljonkin elämäniloa revittyä :mrgreen: .

Ja tuo toimituksen automaattiviesti jokaiselle, joka vinkaisee täällä itsetuhoisista ajatuksistaan/aikeistaan, saa mut aina vakavissani harkitsemaan itsemurhaa, vaikka muutoin olisin voinut ihan hyvin :twisted: . Totta kai mä ymmärrän, että teidän on virkanne puolesta yritettävä jotakin, ettekä suinkaan voi tuon suurempia terapoida ketään tässä netin välityksellä, eikä se tarpeenkaan ole, mutta tuollainen jääkylmä, automaatista painettu viesti, joka vaikuttaa lähinnä siltä, että hohhoijaa, taas 1 itsemurhakandidaatti, painetaanpa nappia, ei ainakaan minun oloani parantaisi, jos hirveissä itsarifiiliksissä olisin. Olen osannut myös käyttää puhelinta jo iät ja ajat :mrgreen: . Se on tyystin eri asia, tahdonko sitä tehdä, jos olen päättänyt tappaa itseni.

Tunnontuska: Toivottavasti olet vielä hengissä ja mieluiten suht kunnossakin ja saanut edes jollakin konstilla olosi paranemaan <3.





Joo totta kai kaikki tuntee omalla tavallaan ja vaikka on kaks masentunutta ihmistä niin ne ei voi tietää täysin miltä just siitä toisesta tuntuu, mut ne pystyy kuitenki auttamaan toisiaan paremmin ku semmonen ihminen jolla ei oo masennuksesta mitään tietoa. En mä oo ottanu mitenkää pahalla täällä mitään mitä on sanottu.
Itseasiassa oon aika yllättyny et näin kiltisti kirjotettu, ois voinu luulla et kaikennäköstä muuta ois laitettu.

Sun teksteistä oon päätelly että oot paljon rankempiaki asioita käyny läpi ku minä.

Ja tosiaan täällä vielä oon, <3
tunnontuska00
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 51
Liittynyt: 21.5.2015 17:34:02

Re: Mä en jaksa enää..

ViestiKirjoittaja Chas » 24.9.2015 04:31:10

Meillä on näemmä yhtäläisyyksiä tossa päihteiden käytössäkin. Mä yritän taas olla jonkun aikaa ilman, koska masennus pahenee mulla pidemmällä aikavälillä kun piriä käyttää. Alkoi juuri normalisoitumaan olo viikon tauon jälkeen vähän paremmaksi, niin sit menin kiskomaan lisää, mut joo sai nyt jäädä tuohon kertaan vähäks aikaa.

Mulla myös kun masennus pahenee niin sitä seuraa voimakas väsymys (ja tämä siis vaikka olisin ollut vuosia ilman aineita). Saatan tällöin maata myös useita päivinä sängyssä ja sitä oloa on vaan helvetin vaikea selittää. Ei jaksaisi tehdä yhtään mitään ja aivot on ihan jäässä, paitsi silloin kun henkinen paha olo valtaa mielen. Itkettää eikä oikein itsekään tiedä miksi. On vaan niin helvetin paha olla. Kyllä mulla nää myös sitten vaan menee ohi nykyään pääasiallisesti, siis nuo pahimmat olot. Rauhottavat auttavat mulla tuohon pahimpaan ajatusten juoksuun, jos se henkinen paha olo alkaa puskemaan liikaa päälle.

Joka tapauksessa hienoa, että et tehnyt mitään ja että olosikin kohentui ainakin hetkellisesti ja olet yleensä täällä elävien kirjoissa. Masennus on sellanen sairaus, että kamppailua se tulee olemaan ja päivä kerrallaan on mentävä ja otettava vastaan se mitä on edessä.

Eihän masennusta pelkällä lääkityksellä hoideta, mutta suosittelen ainakin kokeilemaan masennuslääkitystä jos lääkäri sitä sulle suosittelee, kun sinne vastaanotolle pääset. Ne rauhottavathan, kuten Diapam on vaan se hätäapu yleensä niihin pahimpiin kohtauksiin, etteivät ne tosiaan masennukseen varsinaisesti autakaan. Toki ahdistusta yleensä poistavat.

Voi kun se lääkäri jolle menet sattuisi olemaan joku empaattinen ja helposti lähestyttävä. Huumeista ei kannata mainita, tiedät kyllä itse sen että ne pahentavat ongelmaa. Se on vaan pakko jossain vaiheessa uskaltaa pyytää sitä apua, tai ei ole mutta toivon että uskaltaisit. Ei sun varmaan nyt tuota todistusta varten tarvitse lääkärille niin hirveästi elämäsi historiaa avata vielä tossa vaiheessa.

Tottakai sun on täytyy kertoa, että olet masentunut ja ahdistunut ja miten ne ilmenee; oireet ym. ja kuinka kauan tuota on jatkunut. Eihän masennukseen monesti olekaan juuri yhtä tiettyä syytä mistä se johtuu. Eli kysymykseen: "miksi olet masentunut?" on mun ainakin henkilökohtaisesti mahdotonta vastata. Yleensä masennukseen taipuvaisilla on taustalla jo lapsuudesta lähtien jotain traumaattisia kokemuksia ja monenlaisia ongelmia. Kyllähän ihminen voi pärjätä pitkäänkin ilman, että varsinaisesti masentuu, mutta yleensä se vaan on niin, että jossain vaiheessa joku mahdollisesti traumaattinen kokemus, tai epäonnistumiset ym. vaikeudet elämässä sitten lopulta toimivat niin sanotusti sen masennuksen tai ahdistuksen tai molempien laukaisijana.

Menneisyys tuntuu väkisin ottavan nykyhetken kiinni jossain vaiheessa elämää.

Voimia sulle kovasti Tunnontuska! Toivotaan että alat voimaan vielä paremmin, sekä että se lääkärikäynti sujuu kohtuullisen mukavasti. Kiva kun tulit kirjoittamaan ja kertomaan, että kaikki on siinä mielessä kunnossa, että voit nyt vähän paremmin ja ennen kaikkea että olet elossa. Halit!
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Mä en jaksa enää..

ViestiKirjoittaja tunnontuska00 » 24.9.2015 08:46:17

Lucrezia kirjoitti:Meillä on näemmä yhtäläisyyksiä tossa päihteiden käytössäkin. Mä yritän taas olla jonkun aikaa ilman, koska masennus pahenee mulla pidemmällä aikavälillä kun piriä käyttää. Alkoi juuri normalisoitumaan olo viikon tauon jälkeen vähän paremmaksi, niin sit menin kiskomaan lisää, mut joo sai nyt jäädä tuohon kertaan vähäks aikaa.

Mulla myös kun masennus pahenee niin sitä seuraa voimakas väsymys (ja tämä siis vaikka olisin ollut vuosia ilman aineita). Saatan tällöin maata myös useita päivinä sängyssä ja sitä oloa on vaan helvetin vaikea selittää. Ei jaksaisi tehdä yhtään mitään ja aivot on ihan jäässä, paitsi silloin kun henkinen paha olo valtaa mielen. Itkettää eikä oikein itsekään tiedä miksi. On vaan niin helvetin paha olla. Kyllä mulla nää myös sitten vaan menee ohi nykyään pääasiallisesti, siis nuo pahimmat olot. Rauhottavat auttavat mulla tuohon pahimpaan ajatusten juoksuun, jos se henkinen paha olo alkaa puskemaan liikaa päälle.

Joka tapauksessa hienoa, että et tehnyt mitään ja että olosikin kohentui ainakin hetkellisesti ja olet yleensä täällä elävien kirjoissa. Masennus on sellanen sairaus, että kamppailua se tulee olemaan ja päivä kerrallaan on mentävä ja otettava vastaan se mitä on edessä.

Eihän masennusta pelkällä lääkityksellä hoideta, mutta suosittelen ainakin kokeilemaan masennuslääkitystä jos lääkäri sitä sulle suosittelee, kun sinne vastaanotolle pääset. Ne rauhottavathan, kuten Diapam on vaan se hätäapu yleensä niihin pahimpiin kohtauksiin, etteivät ne tosiaan masennukseen varsinaisesti autakaan. Toki ahdistusta yleensä poistavat.

Voi kun se lääkäri jolle menet sattuisi olemaan joku empaattinen ja helposti lähestyttävä. Huumeista ei kannata mainita, tiedät kyllä itse sen että ne pahentavat ongelmaa. Se on vaan pakko jossain vaiheessa uskaltaa pyytää sitä apua, tai ei ole mutta toivon että uskaltaisit. Ei sun varmaan nyt tuota todistusta varten tarvitse lääkärille niin hirveästi elämäsi historiaa avata vielä tossa vaiheessa.

Tottakai sun on täytyy kertoa, että olet masentunut ja ahdistunut ja miten ne ilmenee; oireet ym. ja kuinka kauan tuota on jatkunut. Eihän masennukseen monesti olekaan juuri yhtä tiettyä syytä mistä se johtuu. Eli kysymykseen: "miksi olet masentunut?" on mun ainakin henkilökohtaisesti mahdotonta vastata. Yleensä masennukseen taipuvaisilla on taustalla jo lapsuudesta lähtien jotain traumaattisia kokemuksia ja monenlaisia ongelmia. Kyllähän ihminen voi pärjätä pitkäänkin ilman, että varsinaisesti masentuu, mutta yleensä se vaan on niin, että jossain vaiheessa joku mahdollisesti traumaattinen kokemus, tai epäonnistumiset ym. vaikeudet elämässä sitten lopulta toimivat niin sanotusti sen masennuksen tai ahdistuksen tai molempien laukaisijana.

Menneisyys tuntuu väkisin ottavan nykyhetken kiinni jossain vaiheessa elämää.

Voimia sulle kovasti Tunnontuska! Toivotaan että alat voimaan vielä paremmin, sekä että se lääkärikäynti sujuu kohtuullisen mukavasti. Kiva kun tulit kirjoittamaan ja kertomaan, että kaikki on siinä mielessä kunnossa, että voit nyt vähän paremmin ja ennen kaikkea että olet elossa. Halit!





Joo mä just mietin sitä, ku oon itseasias menossa varaamaan sitä aikaa. En voi enää lykätä sitä ja ihan selvinpäin en oo enkä pystykään menee sinne iha sillai selvinpäin. Niin just mietin sitä että en mä pysty vastaamaan siihen kysymykseen "miksi olet masentunut"? ..
ja onneks tosiaan mainitsit ettei mun kannata mainita huumeista mitään. Ku mietin sitäki että onks niillä joku vaitiolojuttu vai soittaisko ne jotku poliisit. Mut en taida mainita mitään, vaikka kysyis, taitaa vaa tosiaa pahentaa.

Ja kiitos tosi paljon sulle. On sentää joku, joka kyllä pystyy ymmärtämään tätä koska tuntuu et kaikki jolle oon maininnu jotain asiasta vaan vähättelee sitä että " no et sä nyt niin masentunu oo " ja kyllä se siitä ..
Mut mä en haluis niitä masennuslääkkeitä, sitähän en voi lääkärille sanoa että jos sillon tällön otan piriä niin ssri-lääkkeitä ei voi ottaa samaa aikaa ja niissä on ihan hirveesti kaikkia sivuvaikutuksia.
Mielummi ottaisin just pahimpina hetkinä vaikka sen xanorin. Ku joka päivä jotain masennuslääkkeitä. En tiiä miten ilmasen tän asian sille lääkärille koska totta kai se alkaa heti epäillä et väärinkäytän xanorei.

Tekis mieli sanoo sille sitte että kyllä mä niitä muualtakin saan jos se ei niitä mulle määrää ja sit jos en suostu ottaa niit tavallisii masennuslääkkeitä ni varmasti luulee etten oikeesti oo edes masentunu tai ahdistunu koska en ota niitä.
Enkä voi selittää myöskään sitä ahdistusta välillä ahdistaa ihan ilman syytä ja ihan kaikki. Ei saa kunnol henkee ja en mä pysty kuvailla mitä on ahdistus semmoselle ihmisille joka ei sitä ite oo kokenu. Enhän mä itekää sitä tienny ennen ku tuli mulle et millasta se on.
Tosi paljon voimia myös sulle.
tunnontuska00
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 51
Liittynyt: 21.5.2015 17:34:02

Re: Mä en jaksa enää..

ViestiKirjoittaja Chas » 24.9.2015 10:42:01

Siis eihän masennuslääkkeet SSRI jne. pirin kanssa mitenkään vaikuta. Mähän syön SSRI-lääkettä ja kyllä se piri toimii. Mahdoitko tarkottaa tota MDMA:ta? Mutta siis jos et halua masennuslääkettä syödä, niin sähän sen päätät. Voithan sä ottaa reseptin vastaan masennuslääkkeestä (koska lääkäri todennäköisesti sellaista haluaa sulle kirjottaa, kun niistä voi olla apua ahdistuneisuuteenkin) ja olla vaan hakematta apteekista niitä lääkkeitä, tai hakea ne (jos ne on halpoja), koska seuraavalla kerralla kun menet sinne niin lääkäri saattaa ihmetellä jos katsoo sitä kantaa, ettet ole hakenut niitä masennuslääkkeitä ollenkaan. Voithan sitten sanoa lääkärille jos tulee uusia käyntejä, että niistä tuli niin paljon haittavaikutuksia, ettet halunnut syödä niitä. Voisin vannoa, että jos alat väittelemään ettet halua kokeilla masennuslääkkeitä, niin lääkäri voi saada väärän kuvan sun tilanteestasi, ellet siis ole jo läpikäynyt isoa määrää masennuslääkkeitä. Ahdistuskohtaukseen olis hyvä olla joku tarvittaessa otettava lääke, siis bentso, vaikea sitä onkin kuvailla ahdistuneisuutta siis, mutta tiedän mitä tarkoitat.

Ei se lääkäri nyt varmasti mitään poliiseja soittaisi vaikka niistä huumeista kertoisit, se nyt ei liene luvallista sentään. Mutta olis ainakin paljon tarkempi sen suhteen mitä sulle määräisi ja kirjaahan ne sen sinne epikriisiin koneelle. Olisit vähän niin kuin leimattu, en todellakaan suosittele. Vois tosiaan lähteä koko hoitosuhde alusta asti pieleen, jos se lääkäri ottaisi sellaisen ennakkoasenteen, että olet masentunut ja ahdistunut sen takia koska käytät huumeita. Sillä tavalla se vois kääntyä, (riippuen toki millainen lääkäri sattuisi). Vaikka todellisuus olisikin se, että huumeita menee siksi, koska on selvinpäin niin paska olo.

Toi on ikävää, jos joku vähättelee omaa mielialaa, mistä kukaan muu tietää, että kuinka masentunut sä olet? Ihmiset voi vähätellä siksikin sitä, sillä lailla "kyllä se siitä" koska eivät osaa sanoa mitään muutakaan. Sellaisen kuunteleminen on kuitenkin turhauttavaa jos itsellä on sellainen olo, että ei se todellakaan siitä. Kerro miten siellä lääkärillä meni sitten jos jaksat ja kaikkea hyvää.
Chas
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4399
Liittynyt: 8.11.2013 18:22:43

Re: Mä en jaksa enää..

ViestiKirjoittaja torpanäijä55 » 24.9.2015 14:01:31

tunnontuska00 kirjoitti:Mielummi ottaisin just pahimpina hetkinä vaikka sen xanorin. Ku joka päivä jotain masennuslääkkeitä. En tiiä miten ilmasen tän asian sille lääkärille koska totta kai se alkaa heti epäillä et väärinkäytän xanorei.

Enkä voi selittää myöskään sitä ahdistusta välillä ahdistaa ihan ilman syytä ja ihan kaikki. Ei saa kunnol henkee ja en mä pysty kuvailla mitä on ahdistus semmoselle ihmisille joka ei sitä ite oo kokenu. Enhän mä itekää sitä tienny ennen ku tuli mulle et millasta se on.


Kokeile sanoa psykalle suoraan että masislääkkeen kanssa haluat nopeen esim oksatsepam (opamox tms) joku 15-30 mg että saat aina heti ton ahdistuksen katkeen eli pääset lepoon ja sitten levossa pohdi tilannetta, älä minkään huumen vaikutuksen alaisena tai kankkusessa? :-)
torpanäijä55
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 708
Liittynyt: 24.1.2015 16:23:12
Paikkakunta: keski-suomi

Edellinen

Paluu Lataamo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa