[alko-ope]

Jouduin open töistä pois paniikkihäiriöiden vuoksi. Nyt mietin oliko syynä lapsuuden ongelmat vai ryyppääminen. Join vain iltaisin ja noin viisi litraa olutta - siis joka päivä.

Juominen ja häiriöt ovat jatkuneet. Sain diapamia, mutta se juuri lopetettiin vastoin tahtoani.

Minulla on maksan vajaatoiminta.

[Neuroprotective]

Mielenhallintalaitteisto ja genetiikkamanipulaatio.

-sirullisten maailmassa

[Uratykinloppu]

Minulla ainakin tunne että oireet tuli päihteiden käytön lisäännyttyä

[Vertaishelppari]

Itselläkin oudot paniikin omaiset tunteet lisääntyi alkon käytön myötä.

[Jozzie82]

Uskon et tähän asiaan ei ole 1ainoaa vastausta vaan kaikki yhdessä vaikuttaa kaikkeen .itelläni on ollut pahempii ja vähemmän pahempia jaksoja.oon metadoni korvaushoidossa ja toinen lääke Voxra valvottaa niin et sekoamis piste ei oo kaukana.tarvisin sen 1- 2benzoo tarpeen mukaan niin kaikki ois hyvin. Kun niitä hommaan niin nukun seukki ahistus on velat mitä tästä tulee. Töissä en oo ollut (ei ois minusta siihen) unettomuuden ja ahdistus joka menee pahimmillaan paniikkikohtaukseks. Tänään heräsin ennen klo 5 painajaiseen joka laukas paniikki kohtauksen ja nyt kun ei oo benzoa(jonka turvin oisin päässyt aamuun nii siihen loppu mun 3tuntinen yö että jes. Yöt on hirveitä, usein herään niin et paniikki ja pakko nousta salamana ylös. Sitte sätkälle :ja yrittää rauhoittua...mä toivon että joku päivä meistä näitten ongelmien kanssa painiva sais apua päiviinsä ja nuihin kamaliin öihin
Oon myös kiinnostunut jos ja miten joku tästä selvinnyt??

[Megadth90652]

Omat paniikkioireet alkoivat opiskelun myötä. En sen enenpää saati lainkaan juonut silloin. Toki moni tutkimus sanoo, että paniikit alkavat noin parikymppisenä. Niin minullakin. Olin lähes vuoden pois kaikesta yrittäen parannella itseani. Paroksetiinia syön lopun ikääni. Diapameja sain aluksi. Sitten lähti viina käsistä, ja oon juonut joka päivä 20 vuoden ajan. Mulle paniikki toi viinan ei toisin päin, mutta olenkin aina ollut vastarannan kiiski.

Ne paniikkikohtaukset on olleet helvetillisintä mitä olen ikänä kokenut. En tahtoisin niitä edes pahimmalle vihamiehelleni (onneks ei oo), mut se on maailman kamalin tunne! Koin, että kaikki vihaavat minua ylikaiken, jopa vanhempani, eikä ole mitään toivoa tulevaisuudesta. Tavallaan mieli sanoi että kaikki hyvä mitä olet kokenut kertautuu miljoonasti pahempana ja elämäsi loppu on pelkkää surua. Ilo ollut vähissä.