Olet täällä

Kysymyksiä peliriippuvaisen läheiselle

Ahdistaako läheisesi pelaaminen? Tervetuloa Herttaan! Voit vaihtaa ajatuksia peliongelmasta kärsivien läheisten kanssa sekä saada tukea muilta.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Kysymyksiä peliriippuvaisen läheiselle

ViestiKirjoittaja Rankkaa on » 12.6.2022 07:44:43

Hei Eveliina,

olen saanut uneni takaisin, mikä ilahduttaa minua kovasti. Henkinen kuormitustasoni on laskenut merkittävästi, tämän uskon auttaneen asiaan. Olen myös rajoittanut kahvinjuontia, mikä sinällään on hyvä asia, mutten usko sen suureen vaikutukseen. Voi sillä toki ollakin. Tärkeintä on lopputulos, eli kunnon yöunet.

Onneksi hoksasin ystävän kannustamana hakea sairaslomaa jo aikaisessa vaiheessa. Itse en olisi hoksannut, vaan olisin sinnitellyt lomaan saakka. Tämäkin on hyvä osoitus siitä, että toivottavasti jokaisella on joku löheinen ystävä jolle puhua itseä kuormittavista asioista.

Keväällä kävin läheisille tarkoitetun vertaisryhmän. Ilman sitä en olisi näin pitkällä prosessissani ja ymmärryksessäni. Teknisesti ymmärsin riippuvuus-sairaudesta melko paljon, mutta ryhmä auttoi näkemään oman tilanteeni läheisenä. Kannustan kaikkia osallistumaan esim Pelirajattoman tukiryhmään, niitä on onneksi verkonkin välityksellä. Itselläni oli pieni kynnys osallistua, mutta ei kovin suurta kuitenkaan. Ryhmässä työstettävä materiaali antoi paaaaljon ajattelemisen aiheita.

Hyvin pitkälti mielessäni vertaan peliriippuvuuden alkoholiriippuvuuteen: miten toimisin nuoreni kanssa, mikällä olisi alkoholiriippuvuus.

Olen pystynyt ottamaan etäisyyttä nuoreeni, siis hänen riipouvuuteensa. Se on ollut hankalaa ja minulle kuormittavaa, mutta omien rajojeni tunnistaminen on auttanut tässä.

Olen myös sisäistänyt, että vain hän voi auttaa itseään. Hän tekee päätöksen, ja tukena muut voivat olla. Tämä oivallus on omaan jaksamiseeni merkittävä, vaikka kuinka tekisin, jörkkäisin ja puhuisin - ei mitään tapahdu ilman hänen omaa tahtoaan ja sitoutumistaan. Tämä on riipaisevaa todeta, mutta näin uskon sen olevan.

Olen myös hoksannut, että itse voin ja saan nauttia elämästäni täysillä, vaikka toisella onkin murheita elämässään. Osaan nyt antaa itselleni luvan nauttia, mikä taatusti helpottaa omaa jaksamistani.

Toivon, että nuoreni päätyy aktiiviseen asian työstöön. Enempää en voi. Enkä halua vuorovaikutuksessamme keskittyä pelkkään riippuvuuteen, hänessä on paljon, paljon muutakin.

Rajanvetoni seurauksena välimme eivät ole katkenneet, mikä on hieno ja arvokas asia. Tässäkin olen itseni puolella, ja kuuntelen omaa oloani. Se ei ole helppoa, uskaltaa olla itselleen rehellinen, mutta uskon sen olevan minulle paras ja toimivin tie.

- Rankkaa on
Rankkaa on
 

Re: Kysymyksiä peliriippuvaisen läheiselle

ViestiKirjoittaja Eveliina » 12.6.2022 22:21:49

Moi Rankkaa on!

Ilahduttavaa kuulla, että olet saanut unesi takaisin. Uni on hyvinvoinnin kannalta niin tärkeä peruspilari, että sen heikentyminen tuntuu hyvinvoinnissa nopeastikin ja tietysti pidempään jatkuva heikko uni alkaa kuormittaa vielä eri tavalla.

Todella hienoa, että sinulla on ollut tukena hyvä ystävä, joka on huolehtinut sinusta ja osannut kysyä voinnistasi ja rohkaissut lääkärin puheille. Nyt toivottavasti voit nauttia kesälomasta eri tavalla, eikä koko loma mene toipumiseen ja uupumuksen korjaamiseen.

Mukava kuulla, että olet hyötynyt vertaisryhmästä ja sait siitä itsellesi paljon apua. Itsekin olen aikoinaan ryhmän käynyt ja voin lämpimästi suositella myös oman kokemuksen perusteella!

Olet ymmärtänyt aivan valtavasti läheisenä olemisesta ja omista rajoistasi. Vaikka kuinka riipaisee ottaa etäisyyttä ja ymmärtää, ettet voi tehdä juurikaan mitään auttaaksesi, on se silti tärkeä oivallus. Muutoin kuluttaisit itseäsi yrittämällä auttaa ja loppujen lopuksi sillä ei vain ole valitettavasti merkitystä. Se on vähän kuin löisi päätä seinään useamman kerran - turhaa.

Hienoa myös, että näet nuoressasi paljon muutakin kuin peliriippuvaisen. On tärkeää, että osaamme antaa läheisille myös hyvää palautetta, kun aihetta on ja osataan nähdä se ihminen edelleen peliriippuvuuden alla. Itse näen asian niin, että peliriippuvuus on ikään kuin varjo, joka peittää meille läheisen ihmisen alleen. Se rakas ihminen on edelleen siellä, mutta välillä näemme hänestä vain pilkahduksia.

Meidän jokaisen tulee olla itsemme puolella ja ”terveesti itsekkäitä”, sillä kukaan muu ei meidän hyvinvoinnista huolehdi kuin me itse. Aikuisina meillä kaikilla on vastuu itsestämme.
Iloitsen siitä, että olette nuoresi kanssa edelleen hyvissä väleissä, vaikka olet asettanut rajoja ja huolehdit itsestäsi. Toivon koko sydämestäni, että nuoresi havahtuu riippuvuuteensa niin, että haluaa apua tosissaan ja sitoutuu siihen.

Aurinkoa alkavaan viikkoon ja ollaan kuulolla!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 114
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46

Re: Kysymyksiä peliriippuvaisen läheiselle

ViestiKirjoittaja Eveliina » 10.7.2022 20:05:01

Hei Rankkaa on ja muut!

Toivottavasti kesäsi on sujunut tähän mennessä mukavissa merkeissä ja olet pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin ja kuuntelemaan itseäsi.
Itse olen havahtunut pitkästä aikaa siihen, että olen tehnyt enemmän asioita yksin ja nauttinut siitä. Tästä hyvänä esimerkkinä museoissa käyminen. Harrastus, joka aina välillä tulee ja menee, mutta museokortti helpottaa sen aktivoimista välillä.

On tehnyt todella hyvää tehdä omia juttuja kodin ulkopuolella enemmän. Olen aina nauttinut yksin olosta ja tarvinnut omaa aikaa, mutta etenkin joskus nuorempana ajattelin, että olisi noloa mennä esimerkiksi syömään yksin. Nykyään en ajattele asiaa lainkaan nolona, vaan nautin yksin olosta esimerkiksi syömässä tai museossa.

Toivottavasti voitte hyvin!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 114
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46

Re: Kysymyksiä peliriippuvaisen läheiselle

ViestiKirjoittaja Rankkaa on » 7.8.2022 20:26:39

Hei Eveliina,

kiitos kaikista kirjoituksista matkan varrella, ne antoivat minulle paljon.

Olen pystynyt erkaantumaan nuoreni peliriippuvuudesta. Olin siihen todella kietoutunut alkuvuodesta. Nyt ymmärrän, että vaan hän pystyy auttamaan itseään.

Hain itselleni paljon tietoa ja tukea alkuvuodesta, ja nuoreni sairaus ’täytti elämäni’. Halusin auttaa - jälkikäteen katsottuna liikaakin. Se alkoi vaikuttamaan omaan hyvinvointiini. Jouduin tosiaan ottamaan sairaslomas, mikä oli aluksi minulle todella hankalaa. Minähön se kannattelen muita…

Pelirajattomien vertaisryhmä oli minulle myös erittäin tärkeä.

En usko, että tänne enää paljoa kirjoittelen. Toivotan kaikille hyviä vointeja - pitkäämme itsestämme huolta!

Kiitos Eveliina, teet todella arvokasta työtä!

- Rankkaa on; ilokseni voin sanoa että ’todella rankkaa oli - nyt on helpottanut!’
:-)
Rankkaa on
 

Edellinen

Paluu Hertta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa