[havina]

Hienoa, että olet päässyt pelaamisesta eroon. minua mietityttää, kun mieheni ei haluaisi lopetaa pokeria ja kuitenkin pitää itseään peliriippuvaisena. Hän ajatelee pokerista juuri niin, kuin joku tuossa kirjoitti; hivelee itsetuntoa kun pärjää, mutta häviämisistä ei puhuta. JA mieheni mielenterveys on todellakin järkkynyt. Hän ei ole yhteydessä keneenkään, tekee vaan leipätyönsä ja sen lisäksi pelaa.. En tosissaan tiedä miten jaksan, noiden mielenterveysongelmien tullessa esiin myös.. Helpoin tie ei olisi häipyä poikien kanssa, mutta kieltämätä se käy koko ajan mielessä..

Havina,

Peliriippuvainen ja pokeri on samanlainen yhdistelmä kuin alkoholisti ja miedot huumeet. Tuo on sillisalaatti, josta ei ole odotettavissa yhtään mitään hyvää. Pokeri on peli, joka laittaa psyykelle mielettömän kuorman. Sen alla ovat sortuneet monet ihmiset. Mikäli alla on jo valmiiksi peliriippuvuus ja taipumus eristäytyä muista addiktion pariin, ollaan tuhon tiellä. Harmi kun omat kokemukset eivät ole siirrettävissä suoraan jollekin ihmiselle . Pelkään pahoin, että miehesi joutuu kokeilemaan itse, ennenkuin uskoo, ettei pokerilla ollut hänelle mitään hyvää tarjottavaa hetkellisen huuman lisäksi.

Mutta sinulle edelleen voimia. Yritä jaksaa päivä kerrallaan ja rakenna omaa elämääsi. Puhu paljon läheisillesi ja varmista, että kaikki tuki on saatavissa siinä vaiheessa kun korttitalo romahtaa.

MIehesi on juuri kuvaamasilainen:taipumus eristäytyä muista addiktion pariin. Minäkin pelkään, että hänen täytyy menettää meidät kaikki, kunnes tajuaa asian. Se on vaan sääli poikien kannalta. Lapset tässä ovat nappuloina, kun aikuinen ei hoida itseään. Olen tänään soittanut Aklikalla, oikeusavustajalle, sosiaalineuvojalle ja mies on tehnyt mitä: "vähän pelannut". Hei halooo!!!!!! Lähdenkö jo nyt!! Kun ei vaan tajua, että pelaamalla menettää perheensä,. Miksei se pahvi tajua!!! Pitääkö meidän lasten kanssa oikeasti muuttaa tästä jonnekin vuokralle (siinä luonnollisesti kärsii meidän kaikkien verkostot täällä) ja ajatuskin siitä ahdistaa. Mutta joss eon sen hinta niin... en tiedä onko siitä sit paluuta. tuskin.

[havina]

Hienoa, että olet päässyt pelaamisesta eroon. minua mietityttää, kun mieheni ei haluaisi lopetaa pokeria ja kuitenkin pitää itseään peliriippuvaisena. Hän ajatelee pokerista juuri niin, kuin joku tuossa kirjoitti; hivelee itsetuntoa kun pärjää, mutta häviämisistä ei puhuta. JA mieheni mielenterveys on todellakin järkkynyt. Hän ei ole yhteydessä keneenkään, tekee vaan leipätyönsä ja sen lisäksi pelaa.. En tosissaan tiedä miten jaksan, noiden mielenterveysongelmien tullessa esiin myös.. Helpoin tie ei olisi häipyä poikien kanssa, mutta kieltämätä se käy koko ajan mielessä..

Havina,

Peliriippuvainen ja pokeri on samanlainen yhdistelmä kuin alkoholisti ja miedot huumeet. Tuo on sillisalaatti, josta ei ole odotettavissa yhtään mitään hyvää. Pokeri on peli, joka laittaa psyykelle mielettömän kuorman. Sen alla ovat sortuneet monet ihmiset. Mikäli alla on jo valmiiksi peliriippuvuus ja taipumus eristäytyä muista addiktion pariin, ollaan tuhon tiellä. Harmi kun omat kokemukset eivät ole siirrettävissä suoraan jollekin ihmiselle . Pelkään pahoin, että miehesi joutuu kokeilemaan itse, ennenkuin uskoo, ettei pokerilla ollut hänelle mitään hyvää tarjottavaa hetkellisen huuman lisäksi.

Mutta sinulle edelleen voimia. Yritä jaksaa päivä kerrallaan ja rakenna omaa elämääsi. Puhu paljon läheisillesi ja varmista, että kaikki tuki on saatavissa siinä vaiheessa kun korttitalo romahtaa.

MIeheni on juuri kuvaamasilainen:taipumus eristäytyä muista addiktion pariin. Minäkin pelkään, että hänen täytyy menettää meidät kaikki, kunnes tajuaa asian. Se on vaan sääli poikien kannalta. Lapset tässä ovat nappuloina, kun aikuinen ei hoida itseään. Olen tänään soittanut Aklikalla, oikeusavustajalle, sosiaalineuvojalle ja mies on tehnyt mitä: "vähän pelannut". Hei halooo!!!!!! Lähdenkö jo nyt!! Kun ei vaan tajua, että pelaamalla menettää perheensä,. Miksei se pahvi tajua!!! Pitääkö meidän lasten kanssa oikeasti muuttaa tästä jonnekin vuokralle (siinä luonnollisesti kärsii meidän kaikkien verkostot täällä) ja ajatuskin siitä ahdistaa. Mutta joss eon sen hinta niin... en tiedä onko siitä sit paluuta. tuskin.

[kuopattu]

Hei!

Itse menetin pitkäaikaisen tyttöystäväni juuri pokeriin ja blackiin. Hänen entinen poikaystävänsä oli peliriippuvainen, joka tuhosi suhteen pelaamisella. Ironista, tein samoin. En tosin halunnut koskaan myöntää hänelle, että minullakin oli sama ongelma, enkä tahtonut hänen kärsivät samasta syystä uudelleen. Erottiin. Ahdistuneisuus tappioista, voittamisen kiihkosta, veloista ja unettomuudesta muokkasivat minusta toisen ihmisen. Joskus edes voittaminenkaan ei ollut tärkeää, vaan jäin kiinni pelaamisen tunteeseen ja häviämisen painava peitto pään päälläkin tuntui jotenkin orgastiselta. Mikään ei ollut/ole parempaa kuin pelaaminen. Tästä tunteesta pitäisi irtautua. Joskohan vielä palattaisiin yhteen, mutta ei tämän ongelman kanssa. Pelimaailmassa ei tunneta sanaa rakkaus.

[Vieras]

Hei,

Itse tajusin eilen miten uhkapelit ja casinot ovat pyörittäneet minua , haluan tosissaan siitä kierteestä pois.

[Vieras]

Hei,

Myös kompomissiratkaisu on olemassa, missä molemmat voi tulla tyytyväisiksi. Sovitaan
esimerkiksi vain 2 peli-iltaa viikossa ja silloin pelataan vaan pieniä turnauksia, jolloin
häviön voi kontroloida ja laskea etukäteen. Pokeria ei tarvitse kokonaan lopettaa jos
mukana on perhe joka valvoo sopimuksen noudattamista.

[Luovuttamassa]

Hei,

Myös kompomissiratkaisu on olemassa, missä molemmat voi tulla tyytyväisiksi. Sovitaan
esimerkiksi vain 2 peli-iltaa viikossa ja silloin pelataan vaan pieniä turnauksia, jolloin
häviön voi kontroloida ja laskea etukäteen. Pokeria ei tarvitse kokonaan lopettaa jos
mukana on perhe joka valvoo sopimuksen noudattamista.

Tätä kompromissia meidän perheessä yritettiin (kylläkin urheilupelaamisessa) mutta homma lähti ihan käsistä. Salailu ja totuuden vääristely on niin mieheni "systeemissä" ja hän on erittäin etevä siinä halutessaan pelata.

Itse olen nyt kirjoittanut avioeropaperit. Rakastan miestäni syvästi, mutta hänen valehtelunsa ja rahan tuhlaaminen satuttavat minua kovasti. Emme voi toteuttaa mitään yhteisiä unelmia, koska kaikki hänen rahansa menevät pelaamiseen. Automme on täysin hajalla eikä varmasi mene edes katsastuksesta läpi, mutta tällaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä pelurille.

Kiinni jäätyään hän aina vakuuttelee että tämä oli viimeinen kerta ja kiroaa itseään aiheutettuaan minulle tuskaa. Mutta aina nämä lupaukset on unohdettu ja kierros aloitetaan alusta. Vaimolle vaakuutellaan kaikenlaista jotta liitto säilyisi.

En tiedä miltä muista pelaajien puolisoista tuntuu, mutta minä välillä vihaan miestäni näiden hukattujen vuosien takia. Minulla voisi olla puoliso joka ei pelaisi ja jonka kanssa olisin itkenyt huomattavasti vähemmän.

[Peliongelmainen pokerinpelaaja]

Itse olen peliongelmainen pokeriammattilainen. Rahaa on mennyt black jackiin ja rulettiin kymppitonneja. Ja houkutus on pelata jopa hedelmäpelejä muiden pelien puuttuessa. Tästä huolimatta pokeri on pääasiallinen tulonlähde jo useamman vuoden ajan.

Itsellä meni pokerin kanssa noin 1.5 vuotta, ennen kuin siitä alkoi tulemaan kunnolla voittoa. Parisuhteelle tuleva haitta on sosiaalinen, mutta nykyään puolison ei ole tarvinut osallistua enää mihinkään elämisen kuluihin, vaan kaikki raha jää häneltä säästöön siltä varalta, jos menetän itsehillintäni ja pelaan kaiken.

Onneksi omalta puolisolta löytyi ymmärrystä ja uskoa siihen, että pokeria ei tarvinut jättää. Itse käytin puoli vuotta kaksi tuntia päivässä pelin opiskeluun kynän ja paperin kanssa pelaamisen lisäksi. Sen jälkeen pelit ovatkin menneet hyvin. Nyt maksan puolisoni luottamusta takaisin ja vietän hänen kanssa enemmän aikaa, koska pienemmälläkin pelimäärällä tienaa elantonsa.

Pelinhimo on olemassa koko ajan, mutta se on vain pakko pitää kurissa ja pelaamiseen käytettävää aikaa rajoitettava. Lähtökohtaisesti pokeri ei ole ongelma vaan pelaajan psyyke. Kun psyyke pettää, niin jälki on rumaa ja rahaa menee tonnikaupalla vessanpöntöstä alas.

Ehkä voit kannustaa miestäsi kehittämään omaa psyykettään ja saamalla peliään sen kautta kontrolliin. Jos tiedät millä nimimerkeillä miehesi pelaa, niin valehteluriski on hyvin pieni, koska pystyt seuraamaan miehesi menestystä ja pelimäärää internetin kautta.

Kokeile vaikka seuraavaa:
-Ei pokerin peluuta ilman puolen tunnin valmistavaa opiskelua
-Ei pokerin peluuta mikäli kotityöt on tekemättä
-Mikäli sovitut pelimäärät ylittyvät, ei pokerin peluuta viikkoon (Pokerin opiskelu sallittua)
-Ja laitatte yhdessä talletusrajat pokeriohjelmistoon (viikko ja kuukausirajat)
-Ja mikäli eurokaan menee kasinopeleihin tai raha-automaatteihin tai veikkaukseen, niin ei pokeria viikkoon

Ehkä tulette näin molemmat onnelliksi.

[sinikki]

Tuntuu hyvälle ja samalla karmealle, että muilla on samanlaisia kokemuksia.

Meillä avioliittoa reilut puoli vuotta takana. Miehellä paha peliongelma; nettipoksu on tässä talossa se suurin saatana.
Tämä oli minulle aivan tuntematon maailma, meidän seurustelun aikana en huomannut (osannut tutkia) mitään merkkejä. Häitä ennen ja siitä saakka ollaan oltu vuoristoradalla. Syksyllä rahaa paloi reilusti yli 10 000€, pikavipeillä kustansi omaa pelaamistaan ja loppuajasta myös mun palkalla. Rahantarve oli valtava - olisi pitänyt lainata kavereilta, perheenjäseniltä, minulta. Ajatuksena se, että JOSKUS vielä voittaa takaisin kaiken hävityn.

Pirullinen addiktio tuntuu saavan otteen iltaisin ja öisin. Ei osata nukkua. Toisaalta silloin on myös otollinen ajankohta
pelata, kun vaimo nukkuu autuaan tietämättömänä. Kamalin järkytys mulle oli se, että pelkällä Visa Electronin numerolla pääsee tallettamaan esimerkiksi Full Tilt Pokerille rahaa - ilman kortin haltijan suostumusta!

Olen takavarikoinut molempien avainlukulistat ja oma lompakko on "piilossa". Olen sulkenut poksusivustoja. Ollaan haettu apua MTT:ltä, mutta eivät paneudu tällaisiin ongelmiin. Elän jatkuvassa pelossa. En koskaan voi olla varma siitä, mitä netissä tapahtuu ja kuka idiootti jossain keksii uuden keinon pelata ilman tiliä ja toisten korteilla. En enää odotakaan muuta kuin perintäkirjeitä. Syksyn rahasotkut veti minutkin ulosottoon, kun mies tyhjensi mun tililtä palkkoja toistuvasti.

Voimat on vähissä. Tiedän, että rakastan miestä. Pelaaminen ei ole se perusluonne eikä hän luonteeltaan ole kusipää. Ihan kuin pelaamisen myötä hänessä asuisi kokonaan toinenkin ihminen.

[Tuk]

Minäkin olen löytänyt tämän foorumin vasta hiljattain ja lukiessani vaimojen kokemuksia miestensä peliriippuvuudesta, tuntuu kuin lukisi omia tuntojaan.

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta,joista naimisissa 7½ vuotta. Peliriippuvuus on koko ajan ollut osa elämääni, mieheni nimittäin on sairastunut siihen jo ihan murrosiässä. Alussa olin hyvin sinisilmäinen ja uskoin "rakkautemme" parantavan tämän kammottavan sairauden. Turha ja niin naiivi luulo!

Vuosien varrella mieheni on pelannut casinolla pelejä ja nyt viimevuosina nettipokerin paholainen on saanut hänet valtaansa. Olen saanut mieheni kaksi kertaa ongelmasta peliongelmasta kärsiville tarkoitettuun hoitoon ja tämän jälkeen mies on ollut pelaamatta pitkiäkin aikoja,mutta aina se repsahdus on sieltä tullut... Olemme käyneet myös yhdessä entisen pelaajan luona keskustelemassa,joka on ollut pelaamatta yli 20 vuotta,mutta siitäkään ei ollut apua. Aina pokerinpelaaminen on tullut jossain vaiheessa taas eteen.

Mies on ottanut pelaamiseensa vippilaskuja ja lainoja erittäin korkeilla koroilla, tarkkaa velkasummaa en edes tällä hetkellä tiedä,luulisin että sitä on n 20 000... Olen jo kauan sitten turvannut oman selustani ja ostin talon omiin nimiini, minulla on oma auto ja omat tilit jonne miehelläni ei ole mitään asiaa. Taloudellinen vastuu on ollut aina minulla,mutta nyt tunnen että sisälläni alkaa kasvaa suuri katkeruus ja väsymys siitä.

Viimeisin pokeri repsahdus tapahtui helmikuussa ja minulle tämä repsahdus on ollut rankin tähän mennessä. Löysin hänet yöllä pelaamasta nettipokeria ja sain tietää että vippejä oli otettu jo pitkään pelaamiseen. Olin järkyttynyt taas pitkään ja sanoin etten tiedä jaksanko enää tälläistä. Hoitoon hän ei kuulema enää lähde,kun siitä ei ole ollut hänelle aiemminkaan hyötyä.Hän kuulema pystyy olemaan pelaamatta ,mutta repsahdus tulee varmaan taas jossain vaiheessa hänen omien sanojen mukaan. ..Ihan niinkuin mies pitelisi pyssyä ohimollani ja minä odotan taas milloin räjähtää.

Kuten Sinikki sinäkin sanoit,että miehessä on kaksi eri puolta,niin minunkin miehessäni. Se toinen on se jota rakastan, toinen se jota tällä hetkellä vihaan koska hän on satuttanut minua niin paljon. En todellakaan tiedä mitä tehdä.. Eräs peliterapeutti sanoi meille kerran, että jossain vaiheessa luottamus ei enää palaa takaisin, onko tämä kerta se? Olen niin väsynyt holhoamaan aikuista ihmistä.

Etsikää Sinikki miehenne kanssa apua peliongelmaan erikoistuneelta henkilöltä ja mene itsekin mukaan että saat purkaa asioita terapeutin kanssa. Voimia kaikille omaisille ja hienoa että on tälläinen paikka jossa voimme tukea toinen toisiamme!

'

[Vieras]

Täällä myös usean vuoden parisuhde on kariutumassa pelaamiseen.. Viimeiset pari viikkoa mies ei ole tehnyt muuta kuin pelannut ja käynyt töissä.. Pelaamisen on myöntänyt ja kertonut siihen käytetyt summat, mutta ongelmaa ei hänen mielestään ole. Mikään muu ei häntä kiinnosta kuin pelaaminen, kaikki muu on yhdentekevää ja aikoo pelata aina. Hävityt rahat ei enää tunnu missään. Tämän varjolla hän nyt haluaa erota; asunto pitäisi myydä tai minun ostaa hänet ulos asunnosta, ilmeisesti tarvitsee lisärahoitusta pelaamiseen ja minä häiritsen hänen pelaamistaan.. velkaa hänellä on useampi tonni..

En tiedä mitä pitäisi tehdä, helppo olisi vain luovuttaa.. ei ole ensimmäinen kerta kun tässä tilanteessa ollaan (tuskin viimeinenkään kun hänen mielestään ei ole ongelmaa). Tunnen kuitenkin jollain tavalla olevani "vastuussa" hänestä, etten halua jättää häntä yksinään pilaamaan elämäänsä pelaamisen takia.. Hänessä näkyy myös niin selkeästi kaksi eri ihmistä, toinen aivan ihana ihminen ja toinen peliriippuvainen "sadisti"..

[Kzr]

Täällä myös usean vuoden parisuhde on kariutumassa pelaamiseen.. Viimeiset pari viikkoa mies ei ole tehnyt muuta kuin pelannut ja käynyt töissä.. Pelaamisen on myöntänyt ja kertonut siihen käytetyt summat, mutta ongelmaa ei hänen mielestään ole. Mikään muu ei häntä kiinnosta kuin pelaaminen, kaikki muu on yhdentekevää ja aikoo pelata aina. Hävityt rahat ei enää tunnu missään. Tämän varjolla hän nyt haluaa erota; asunto pitäisi myydä tai minun ostaa hänet ulos asunnosta, ilmeisesti tarvitsee lisärahoitusta pelaamiseen ja minä häiritsen hänen pelaamistaan.. velkaa hänellä on useampi tonni..

En tiedä mitä pitäisi tehdä, helppo olisi vain luovuttaa.. ei ole ensimmäinen kerta kun tässä tilanteessa ollaan (tuskin viimeinenkään kun hänen mielestään ei ole ongelmaa). Tunnen kuitenkin jollain tavalla olevani "vastuussa" hänestä, etten halua jättää häntä yksinään pilaamaan elämäänsä pelaamisen takia.. Hänessä näkyy myös niin selkeästi kaksi eri ihmistä, toinen aivan ihana ihminen ja toinen peliriippuvainen "sadisti"..

Itse äijäsi tekee valintansa, sinä et ole hänestä vastuussa. Kuulostaa, että teillä on muitakin ongelmia kuin pelit. Nimittäin tuskin kukaan haluaa erota vain siksi, että omaa pelaamista häiritään... Paa äijä hoitoon tai lähde itse, en oikein muuta vaihtoehtoa näe kirjoituksesi perusteella.

[Pokkaaja]

Täällä myös usean vuoden parisuhde on kariutumassa pelaamiseen.. Viimeiset pari viikkoa mies ei ole tehnyt muuta kuin pelannut ja käynyt töissä.. Pelaamisen on myöntänyt ja kertonut siihen käytetyt summat, mutta ongelmaa ei hänen mielestään ole. Mikään muu ei häntä kiinnosta kuin pelaaminen, kaikki muu on yhdentekevää ja aikoo pelata aina. Hävityt rahat ei enää tunnu missään. Tämän varjolla hän nyt haluaa erota; asunto pitäisi myydä tai minun ostaa hänet ulos asunnosta, ilmeisesti tarvitsee lisärahoitusta pelaamiseen ja minä häiritsen hänen pelaamistaan.. velkaa hänellä on useampi tonni..

Faktahan on se, ettei huippu-urheilijakaan saavuta mitään jos ei käytä aikaa lajinsa parissa. Pokerissa on ihan sama homma, täytyy nähdä vaivaa ja tehdä paljon töitä jotta pärjää ja kehittyy paremmaksi. Vaikuttaa siltä, että miehesi pelaa liian isoja pelejä pelikassaan ja taitoihinsa nähden. Se on yleensä se suurin syy jonka vuoksi joudutaan tekemään talletuksia uudestaan ja uudestaan. Tason pudottaminen voisi olla paikallaan. On turha lähteä NL1k pöytiin heilumaan jos ei pärjää alemmilla tasoilla.

Tässä on kyllä se kumppanin ja perheen osuus todella tärkeä. Jos uskotellaan pokerin olevan rahapeli siinä missä muutkin ollaan pahasti hukassa. Pelaaja saattaa tämän jopa uskoa ja jatkaa tahkoamista peliautomaattien tapaan kuvitellen, että jossain vaiheessa sieltä rahat tulee takaisin. Tosin en usko kenenkään paljon pelaavan tätä uskovan, koska ei tarvitse olla kummoinen Einstein huomatakseen, että kummasti ne samat tyypit niissä pöydissä harjaa rahat kerta toisensa jälkeen.

Älä kannusta miestäsi lopettamaan pokeri, kannusta häntä lopettamaan häviäminen.

[Vieras]

No sinä nyt et ainakaan ole mikään einstein. Pokeriuskovaisten luottamus oppiinsa on liikuttavan vahva.

[Vieras]

No sinä nyt et ainakaan ole mikään einstein. Pokeriuskovaisten luottamus oppiinsa on liikuttavan vahva.

[Taija]

Pokeririippuvuus on tuhoamassa avioliittoani hyvää vauhtia, avioerohakemus on nimittäin täytettynä pöytälaatikossa. On ihan käsittämätöntä miten pokeri voi koukuttaa miestäni. Kaikki alkoi n.3 vuotta sitten nettipokerin pelaamisella. Koin silloin pokerin peluun olevan ihan ok ajanvietettä, koska panokset yms. olivat 50 centtiä korkeintaan ja mieheni on kiinnostunut matemaattisista ongelmaratkaisuista. Nykyään mieheni käy pelaamassa pokeria livenä 3-4 kertaa viikko. Minulla ei ole mitään käsitystä paljon mieheni sinne rahaa on työntänyt (kummallakin onneksi oma tili), mutta minulle hän puhuu vain voitoista, jotka ovat olleen parhaimmillaa tuhat euroa. Ja kun kysyn tappioista, hän sanoo "olevansa melkein omillaan". Päivätyöt mieheni kyllä hoitaa (laadusta en tiedä, kun nukkuminen jää peli-iltoina muutamaan tuntiin), mutta sosiaalinen elämä ja yhteydenpito muihin kuin pokerikavereihin on olematonta. Itseasiassa en edes tiedä/muista milloin hän on joitakin muita kavereita nähnytkään. Myös parisuhde ja yhteinen aikamme on jäänyt ihan olemattomaksi, kun aina on päästävä pelaamaan kun molemmilla olisi töiltä vapaa-aikaa. Perusteluina pelaamaan lähtemiseen mieheni käyttää aina, että "kerrankin on hyvin porukkaa turnauksessa tai pokeripöydässä" tai että "se on ainut asia mikä tällä hetkellä kiinnostaa". Mielestäni mieheni luonnekin on muuttunut aggressiivisemmaksi ja äkkipikaisemmaksi, hän on myös monesti muissa maailmoissa. Mieheni on joskus myöntänyt, että hän tulee helposti riippuvaiseksi erilaisista peleistä yms., mikä todellakin on totta. Ollaan oltu yhdessä 10v, eikä vielä koskaan hän ole näin laiminlyönyt parisuhdetta ja kavereitaan. Itseasiassa kaikki mieheni tekemiset ja muut vapaa-ajanviettotavat toteutuvat pokerinpelaamisen ehdoilla. Olen hänelle useampaan otteeseen sanonut, että harkitsen avioeroa. Mieheni ei pidä "uhkausta" minään.
Rakastan miestäni ja tiedän hänen rakastavan minuakin, mutta en halua parisuhdetta/avioliittoa miehen kanssa jonka elämää pokerin peluu säätelee näin hallitsevasti. Mieheni heittäytyy heti puolustuskannalle, kun pyydän häntä hakemaan apua riippuvuuteen. Parhaimmillaan mieheni on ollut pelaamassa koko viikonlopun käyden hieman nukkumassa kotona välissä,myös työpäivää edeltävinä iltoina. Pelit alkaa klo 18 illalla ja ne kestää aamu ysiin.
Olen useamman kuukauden harkinnut avioeron ottamista, tänään tuli mitta niin täyteen että täytin erohakemuksen valmiiksi. Yritän nyt vielä puhua miehelleni, jos vaikka konkreettinen avioerohakemus herättäisi mieheni tajuamaa missä mennään.

Osaisiko joku neuvoa miten minun tulisi toimia mieheni riippuvuuden suhteen? Tietääkö kukaan, onko olemassa sellaista riippuvuushoitolaa, josta peliriippuvaiseen otettaisiin yhteyttä omaisen niin pyytäessä?
En todellakaan halua, että avioliittoni kariutuu tämän takia..mutta en myöskään halua olla enää tässä avioliitossa yksin.