Olet täällä

Peliriippuvaisen puoliso

Ahdistaako läheisesi pelaaminen? Tervetuloa Herttaan! Asioiden jakaminen vertaisten kanssa voi auttaa. Palvelu toteutetaan yhteistyössä Peluurin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja sortsima » 14.3.2015 22:16:15

Hei,

onnea sinulle omassa taistelussasi pelaamista vastaan. Kykenet kyllä varsinkin jos löydät itsellesi apua. Selvästi olet tajunnut, ettei pelaaminen tuota hyvää, vaan siitä 0n oikeasti seuraamuksia. Olen iloinen puolestasi, kun olet pähkäillyt asioita. Sellaista asiaa ei olekaan, johon ei ratkaisua löytyisi.

Mahtava asenne!

T. sortsima
sortsima
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 595
Liittynyt: 6.3.2010 07:49:30

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja lumitu » 14.5.2015 11:59:31

Heippa. Päätin nyt kirjoitella tänne, josko saisin vähän vertaistukea, ehkä jopa jotain vastauksiakin...

Täällä ollaan nyt aika isosti kriisissä.
Aiemmin ihmettelin, kun miehen rahat vaan häviää johonkin. Kuulemma ei itsekään oikein tiennyt. Johonkin vain, kahvitteluun, kauppaan tms. En osannut mitään isompaa epäillä, kun isojen laskujen keskellä nyt ei muutenkaan mitään isoja summia palkoista käteen jäänyt. Nyt sitten selvisi, mikä on homman nimi. Miehellä on peliongelma. Sinänsä asia ei yllätä, kun on kertonut tällaisesta kärsineensä vuosia sitten, ennen meidän suhdetta. Mutta kuitenkin, tuli järkytyksenä enkä tämmöistä etukäteen osannut aavistaa. Olin jopa kysynytkin jossakin vaiheessa, ettei kai hän ole alkanut taas pelaamaan, mutta kielsi kirkkain silmin. Kuten peliongelmaisen tapaan kai kuuluu.

Muutama päivä sitten tuli pakon edessä tunnustamisen paikka. Mä otin aikanaan läppärin osamaksulla, jolloin "pakollisena" oli otettava Tuohen luottokortti. Sen jälkeen sillä on ostettu pleikkari, eli mies on lyhentänyt luottoa. Avasin omalla nimelläni tulleen laskun. Luotto vingutettu tappiin asti pelisivustolla. Onneksi luottoraja vain tonni. Mutta yli 600e pelattu salaa mun luottokortilla. Oli aika vakavahenkiset keskustelut kotona... Kumpikin on tässä itketty. Ihan helvetilliset omantunnontuskat on kuulemma ollut eikä itsekään tarkkaan tiedä miten asiat on tähän pisteeseen menneet. Luottamus meni ihan täysin, enkä tiedä koska palautuu. Se ettei riitä, että paskoo omat asiansa, vaan vaarantaa myös mun asiani.

Iso asia miehelle on, että on myöntänyt ongelman nyt itselleen, sekä mulle. Yhdelle kaverilleen on asiasta avautunut, kukaan muu ei tiedä. Haluaa kuulemma enemmän kuin mitään päästä pelaamisesta irti ja tekee mitä vaan ettei menettäisi meitä. Aika lähellä se nyt tässä jo on. Oli jo ennen asian paljastumista asettanut itselleen estot noihin sivustoihin. Haluaa nyt omin avuin päästä irti, ja luvannut hankkia ammattiapua, jos ei onnistu itse. Kuulemma on aiemminkin päässyt riippuvuuksistaan eroon, kun on vain päättänyt että nyt riittää.

Pankkiin hän teki valtakirjat, nyt minulla on häneen tiliinsä täysi käyttöoikeus. Nään kaikki hänen tilitapahtumat. Siirrän hänen palkat omalle tilille, ja jätän hänelle vain käyttörahaa. Teki myös valtakirjan, ettei hänellä ole enää käyttöoikeutta lapsemme tiliin. Luojan kiitos lapsen tiliin ei ole kajonnutkaan, mutta halusin silti näin. Onneksi tästä nyt ei tulevaisuudessa ole muuta taloudellista tuhoa, kuin pitkäksi venähtävä luottolyhennys, jonka maksamiseen en tosiaan aio osallistua pennilläkään. Samoin pian lähtee miehen tililtä autolainan lyhennys, josta en tiedä, miten hän sen hoitaa, kun tili tulee vasta ensi viikolla.
Ja edes jotakin hyötyä siitä että hänellä on jo luottotiedot menneet, kun on nuoruusvuosinaan asioitaan ryssinyt (muutoinkin kuin pelaamalla)... Ei ole saanut mistään esim. mitään pikavippejä, eikä omista omaa luottokorttia. Mun Visaa ei tai muitakaan rahoja ei ole käyttänyt, mutta tuo Tuohi nyt oli kuulemma sitten ollut liian suuri houkutus siinä pöydällä tyhjän panttina.
Lopultakin mies itsekin avautui syistä ja tuntemuksistaan, mikä on kai ajanut asiat tähän pisteeseen. En nyt niitä jaksa sen tarkemmin avata. On kuulemma helpottunut, että pystyi nyt kertomaan mulle kaiken.

Suhteen jatkumisen edellytys on nyt ehdoton rehellisyys kaikessa. Haluan hänet auttaa tästä ongelmasta irti, mutta yksikin luottamuksen menetys, niin liitto on sitten siinä. Olemme olleet neljä vuotta yhdessä, naimisiin menimme tämä vuonna. Odotan toista lastamme. Oon ihan hemmetin loukkaantunut, petetty, ties mitä. Mutta yritän ymmärtää sitäkin, että kun tollanen ongelma ottaa vallan, pelaaja toimii itsekin vastoin sitä, mitä on koskaan itsestään kuvitellut. Olen ajatellut oman halun päästä asiasta irti olevan iso askel kohti parempaa, mutta mistä mä tiedän, ettei se ole vain puhetta?

Toisaalta mulla on luottoa siihen, että mies voi tästä päästä irti. Pelaaminen ei ole mitään vuositolkulla jatkunut, ennemmin puhutaan kuukausista. Toisaalta mua pelottaa niin hirveästi, että jos tässä paljastuu vielä jotakin uutta, mitä meidän suhde ei tulisi kestämään. Perhe siinä hajoaisi, koko meidän elämä palasiksi.

Mitä mä vielä voisin tehdä, että voisin auttaa miestä ja saada ehkä jopa sen luottamuksen palaamaan? Aika hyvin tässä nyt on käytännössä jo tehty asian eteen, ettei hän pääsisi pelamaan, vaikka mieli tekisi. Mitä jos himo käy ylittämättömäksi, hän tyyliin menisi ottamaan minun nimissäni pikavipin, luottokortin, jne? Miten samasta ongelmasta kärsineet näkisitte, millaiset mahdollisuudet meillä on tästä selvitä?
lumitu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 14.5.2015 11:13:49

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja koolibri » 14.5.2015 13:49:34

Hei lumitu,
Olet kokenut shokin miehen pelaamisen ja velkojen takia. Mutta hyvää on, että asia on tullut ilmi. Suuri salaisuus on tullut näkyväksi. Sinulle se on shokki ja miehellesi enemmän tai vähemmän helpotus. Hänen ei tarvitse enää salailla, valehdella tai keksiä tekosyitä. Minua pelaamiseni julkituleminen on auttanut tosi paljon toipumaan. Salailu on nimittäin tosi petollinen takaportti pelaamiseen ja sitä salaisuutta on raskas yksin kantaa, niinpä retkahduksen vaara on suuri. Sinäkin voit tukea miestä kysymällä pelaamisesta tai pelihaluista. Yleensä auttaa kun voi puhua pelihimostaan. Se on selvää, että luottamus menee, niin meilläkin kävi kun mieheni sai tietää todellista pelaamisestani ja veloista. Mutta onneksi luottamus voi palata pikku hiljaa alku järkytyksen jälkeen. Aikaa ja työtä se vaatii mutta on mahdollista ja miehesihän on luvannut tehdä mitä tahansa ettei pelaisi enää vaikka hakea ammattiapua. Se on varteen otettava asia.

En suosittele maksamaan miehen velkoja. Minä sain ennakkoperintöä ja maksoin sillä luottokortti velan pois. Ja mitä tapahtuikaan ennen kuin oikein tajusinkaan tein jo uutta luottovelkaa. Pian olin taas samassa tilanteessa, luottokortti pelattu tappiin. Pelurin pitää itse hoitaa velkansa, oli se miten vaikeaa tahansa. Niin hän voi tajuta, mitä todella on tehnyt pelatessaan suruttomasti velaksi.

Älä tee nyt shokkitilanteessa mitään suuria päätöksiä, joita mahdollisesti myöhemmin katuisit vaan anna ajan kulua.
Voimia sinulle.
koolibri
 

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja lumitu » 15.5.2015 07:32:32

Kiitos vastauksesta koolibri.

Juu hänen velkojensa maksuun mä en aio osallistuakaan, vaikka tuo luottokorttilasku on minun kortillani tehtykin. Onneksi mies ei pysty omiin nimiinsä ottamaan mitään luottoja, kun luottotiedot on jo kerran aiemmin menneet (sittemmin ulosotot on jo maksettukin pois). Tuon Tuohi-kortin mä jo tuhosinkin, ettei sitä enää voi käyttää. Varsinaisen käyttökorttini pidän visusti tallessa, samoin pankkitilitietoni.
Onneksi mies on myös koko ajan hoitanut omat laskunsa tilipäivänä, eikä ole suoriltaan pistänyt palkkojaan pelaamiseen. Toki kaikki eläminen arjessa on ollut minun vastuullani.
Toki mä yritänkin kysellä hänen vointiaan ja tuntemuksiaan, mutta pelkään että ahdistan häntä jatkuvalla kyselyllä. Hän on sellainen ihminen, jonka on muutoinkin vaikea puhua syvällisemmistä asioista, joten pelkään, ettei hän sittenkään pystyisi avautumaan minulle pelihimon iskiessä. Hän myös sanoo voivansa hyvin, kun paineet lähtivät niskasta asian tultua ilmi. Olen vain lukenut aika paljon juttuja, että usein peliriippuvainen kärsii myös jonkinlaisesta masennuksesta. Mitään tällaista hän ei ole myöntänyt, mutta ei kai se tietty välttämätöntäkään ole, että tässä masennuksesta olisi kyse?

Mitään hätiköityä tässä nyt ei autakaan tehdä ihan vain lapsen/lastenkin vuoksi. Pikkuhiljaa eteenpäin.
lumitu
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 14.5.2015 11:13:49

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja koolibri » 15.5.2015 08:18:20

Hei lumitu
Siinä velkojen maksamisessa itse on mielestäni vielä sellainen juttu, että siinä on pelurilla mahdollisuus oppia uudestaan rahan arvo. Nimittäin rahan arvo häviää pelatessa täysin. Se on vain pelimerkkejä tai lukuja, numeroita näytöllä, joita pitää saada lisää. Mutta todellisuudessa peluri ei pelatessa tajua kuinka paljolla hän pelaa. Herääminen tulee vasta pelisession jälkeen, kun huomaa, että rahat on loppu eikä voittoa tullut. Minulle ainakin velkojen maksu on opettanut uudelleen miettimään mitä mikäkin maksaa ja kuinka "iso" raha kaksikymppinen on kun sitä ei laita peleihin. Mielestäni peluri joutuu oppimaan uudelleen rahan arvon. Sekin kuuluu toipumiseen.

Pelkäät että miehesi ottaa nimiisi luoton. Se on ymmärrettävää. Mutta en usko että sellainen on mahdollista. Muutenhan kaikki ottaisivat luottoja toisten nimiin. Kyllä pankki on tarkka siitä kenelle ne luottokortin antaa eikä pankki anna luottokorttia toisen nimelle ainakaan ilman valtakirjaa. Joten uskon että sen suhteen voit olla huoleti.

Muista myös helliä itseäsi, että saat voimaa jaksaa.
koolibri
 

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja sortsima » 4.6.2015 17:33:33

Hei lumitu,

tuohon luoton ottamiseen toisen nimissä: mikäli miehesi onnistuisi ottamaan pikavipin toisen nimissä, se on rikos eikä sitä kannata peitellä. Kaikki peittely vain ylläpitää pelaamista. Joten poliisille vain, se on palvelus miehellesi. Tämä asia kannattaa miettiä jo nyt ja tehdä itselle selväksi, mikä itsestä on oikein ja kohtuullista. Kannattaa kysyä itseltä: miten minua saa kohdella. Hyvä kun miehesi maksaa laskuja, kannattaisi keskustella ja laskea yhdessä talousmenojen suuruutta ja jakaa ne myös tulojen mukaan. Näin käsitys rahan arvosta säilyy ja se edistää pelistä irtautumista.

Voimia, Sortsima :D
sortsima
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 595
Liittynyt: 6.3.2010 07:49:30

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja Vieras » 19.9.2015 22:47:22

Olen joskus vuosia sitten lukenut tämän samaisen ketjun ja itkenyt silmät päästäni. Nyt tein sen taas.

Olen pelaajan puoliso. Kärsinyt peliongelmasta itsekin. Peliriippuvuus on raastanut suhdettamme yli 10 vuotta. Ja tässä sitä edelleen ollaan. Jälleen kerran aallon pohjalla. Mietin onko tämä nyt se viimeinen aallonpohja, josta ei enää nousta.

Tapasimme mieheni kanssa reilu 10 vuotta sitten, enkä ollut ennen tätä törmännyt nettipelaamiseen enkä peliongelmaan. Ihmettelin heti suhteen alussa, kun mies oli niin paljon läppärin ääressä. Itse en ollut moista koskaan vielä omistanutkaan.
Olin niin rakkauden ensihuumassa, etten sen suuremmin kiinnittänyt asiaan huomiota.
Jossain kohdassa alkuaikoina mies kertoi pelaavansa pokeria netissä. Minua kiinnosti aihe ja hän opetti minutkin pelaamaan. Pelasin ja menestyin hyvin. Paljon paremmin kuin mieheni. Voitin pokerissa aikanaan paljon rahaa. Olen edelleenkin sitä mieltä, että pokeri on taitolaji, ei uhkapeli, jos kassanhallinta on kunnossa. Minulla oli, miehelläni ei.
Tätä en tosin tiennyt ennen kuin ensimmäinen kriisi koitti.
Olimme muuttaneet yhteen asumaan vuokralle. Asunto oli miehen ja maksoin lman osuuteni vuokrasta hänelle kuukausittain. Meillä oli omat taloudet vaikka yhdessä asuttiinkiin. Miehellä on tosi hyvä palkka, silloin yli 8000€ kuukaudessa. Minulla ihan normi-ihmisen normitulot.
Palasimme kesälomareissulta ja mieheni otti puheeksi todella vaivautuneena, että meidät on häädetty vuokra-asunnostamme maksamattomien vuokrien takia. Asunto pitäisi olla tyhjä viikon kuluessa. Ei kuulemma ollut saanut kerrotuksi aiemmin.
Silloin selvisi ensimmäisen kerran, miten suuri ongelma pelaaminen oli.
Murenin ihan totaalisesti. Mutta mitäpä ei aito rakkaus kestäisi... Niimpä niin.

Tämän jälkeen selvisi, että velkaa oli hitosti melkein 100 000€, peleihin ja hauskanpitoon kaikki. Ulosottoon meni monta tonnia kuukaudessa tämän jälkeen.

En tiedä miten olinkin niin idiootti, että aloimme kuitenkin lapsen tekoon. Mies lupasi vannoi ja vakuutti, että pelaaminen jää ja tästä lähtien kaikki on hyvin.
Mentiin naimisiin, kun esikoinen syntyi.
Saimme monta tuhatta rahana häälahjaksi. Minä oli pienen vauvan kanssa toipilas ja sidottu kotiin. Mies lähdössä kaveriporukalla eräretkelle. Tarjouti viemään häälahjarahat tilille. En osannut epäillä. Karu totuus paljastui, kun lähdin kauppaan ja automaatilla tilin saldo näyttikin tuhansien sijasta 20€.
Se sika jätti minut pienen vauvan kanssa viikoksi kotiin keskenään ja jätti mulle 20€ ruokarahaa. Loputhäälahjasta upposi netticasinoon.
Paluu todellisuuteen.
Mutta vaaleanpunaisilla silmälaseilla mennään. Tästä on nyt aikaa yli 6 vuotta.
Kaava on sama vuodesta toiseen. Lupaus ryhdistäytyä. Repsahdus, salailua, valehtelua, syyn työntämistä minun niskoille. Toisestakin asunnosta saatiin häätö. Silloin lapsia oli jo 2. Alle 3-vuotiaita molemmat. Minä aina hoidan asiat, kun katastrofi kohtaa. Jossain kohdassa sorruin itsekin pelaamaan. Kuvittelin, että voitan takaisin ne eurot, jotka mies on hävinnyt. No en voittanut ja nyt olen läksyni oppinut. Vähän aikaa meni hyvin. Mies sai ulosotot maksettua ja ostettua asunnon (lainarahalla), elämä hymyili taas. Ku vittelin, että nyt kaikki on hyvin, vaikka oikeasti tiesin, ettei ollut. Mies pelasi edelleen. Salaa. Suljin silmäni ja elin unelmaani.
Pari päivää sitten hain postista Käräjäoikeuden kirjeen ja oli pakko nostaa taas kissa pöydälle. Vaikken millään ois halunnut. Tässä sitä taas ollaan. Korvia myöten paskassa.
Monta vuotta olen kamppaillut kahden tunteen välillä:rakkaus ja viha.
Nyt tuntuu, että kaikkien näiden vuosien jälkeen viha on vienyt voiton. Tuntuu, etten jaksa yhtään enää.
Vieras
 

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja taistelu » 20.9.2015 08:35:05

Jaksamista sinulle! Muuta en osa sanoa. Olet uskollisena ja rakastaen pysynyt miehesi rinnalla vaikka hän on aiheuttanut kaikenlaista kurjuutta. Itsekin peliriippuvaisena uskon kuitenkin että miehesi ei tahallaan halua satuttaa sinua, hän on vaan pelipirun vallassa ja kärsii itsekin kovasti.
Toisaalta, itsekin äitinä olen sitä mieltä että sinun on ajateltavaa mikä on parasta sinulle ja lapsillesi.
Olet ihana puoliso kun olet jaksannut kulkea miehesi rinnalla kaikesta huolimatta mutta joskus sitä on ajateltavaa itseäkin. Ja lapsiasi.
Mitä ikinä päätätkin, voimia sinulle!
taistelu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 903
Liittynyt: 13.6.2015 19:50:37

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja Vieras » 20.9.2015 15:46:05

On se kauhea tauti jos se tuollaisen vallan saa, ihan oikeasti pelottava :(
Kiitos kun kerroit meille.
Voimia miten sitten toimitkin.
Vieras
 

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja Vieras » 21.9.2015 07:07:11

lumitu miten jaksat tänään ?
Vieras
 

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja sortsima » 4.10.2015 12:33:38

Hei Vieras,

joka kirjoitit miehesi pelaamisesta. Kirjoitit hyvin omasi ja miehesi pelaamisen eroista, et itse jäänyt koukkuun, vaan saatoit lopettaa kun halusit, miehelläsi sen sijaan on vakava peliongelma.

Kirjoitat, että olet sulkenut silmäsi ja jatkanut elämää miehesi rinnalla, vaikka olet sisimmässäsi tietänyt miehesi elävän pelaajan elämää. Ja samalla saan sellaisen kuvan, että et ole aivan toisen armoilla, vaaleanpunaiset silmälasit eivät ole enää vaaleanpunaiset.

Joku viisas on joskus sanonut, että se mitä on tehnyt aiemmin, ennustaa hyvin mitä tulee tekemään tulevaisuudessa. Vaikuttaa siltä, että koska miehesi on velkaantunut, salaa ja valehtelee, eikä ole hakeutunut avun piiriin, aikoo jatkaa pelaamista edelleen, aina kun se on vain mahdollista. Oletko samaa mieltä?

Erityisen ikävä tilanne on ollut tuo, että hän lähtee häälahjarahojen kanssa jättäen sinut selviämään rahattomana. Hän on niin koukussa, ettei näe tai kuule reaalimaailmaa, vaan on pelaamisen huumeessa. Ikävä ja surullinen tilanne - todellakin. :evil:

Olet jaksanut monta vuotta ja kannatellut teidän perhettä hankalissa tilanteissa. Miten sinä voit? Onko mahdollista ajatella, että hakisit itsellesi keskusteluapua tässä tilanteessa. pelaaminen aiheuttaa suurta stressiä ja se voi näännyttää. Akuutin psykiatrian poliklinikat ovat hyviä, jos alkaa uupumaan ja masentumaan. Sinne tarvitsee lääkärin lähetteen. Suosittelen. Tekee hyvää puhua ammattilaiselle ja peilata, mikä on oikein ja etsiä vahvuutta löytää ratkaisuja omaan elämään. Paitsi itsensä ja oman jaksamisen kannalta, mutta myös lasten kannalta on tärkeää, että voi hyvin. Poissaolevien lasten lapsilla on suuri riski masentua nuoruudessa, kun ei aikuisilla ole voimia kohdata heitä rauhallisesti negatiivisten tunteiden kanssa. ( omakohtaista kokemusta- itse masentuneena, mies pelasi ja vanhin lapsi masentui teininä ja miltei pilasi elämänsä)

Pelaamiseen on saatavissa apua myös vertaisryhmistä, Tiltistä, Peluurin auttavasta puhelimesta. Läheinen voi soittaa myös vertaispuhelimeen ja keskustella samana kokeneen vertaisen kanssa ( pelirajaton-puhelin).

Kun aika on, kannattaa miettiä, mitä itse elämältään haluaa. Valitseeko nykyisen elämäntavan vai haluaako elää toisin. Kuka minä olen ja mitä minä haluan? Mikä on minulle tärkeää elämässä ja mitä en halua elämääni? Miten voin saavuttaa sellaisen elämän, jonka haluan?

Jokaisella on oikeus perusturvallisuuteen, rehelliseen kumppanuuteen ja iloon. Toinen ei tuo onnea edes hyvässä parisuhteessa, vaan se tulee minun mielestäni siitä, että itse voi hyvin. Olen eronnut, ja koen eläväni hyvää elämää. Pärjään ja iloitsen elämästäni. Enää en huolehdi huomisen leivästä tai pelkää milloin minua petetään pelaamisella. En enää odota, että joku muu muuttaa käyttäytymistään, jotta voisin hyvin. Toimin itse, muutan itse elämääni ja voin hyvin, juuri niin hyvin, kun otan itseäni huomioon. Ja samalla lapset voivat hyvin, he tulevat ja juttelevat, olemme yhdessä ja iloitsemme tästä hetkestä. Opettelen tätä joka päivä. :D

Voimia sinulle,
Sortsima
sortsima
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 595
Liittynyt: 6.3.2010 07:49:30

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja Karoliins » 8.2.2016 01:56:16

En tiedä, onko tämä ihanaa vai kamalaa että on muitakin samassa tilanteessa olevia.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä yli 9 vuotta. Ensimmäisinä vuosina kaikki oli hyvin, mies toki otti tuolloin niin innokkaasti tarjolla olleita pikavippejä juhlimiseen mutta sai ne aina maksettua takaisin. Vedonlyöntiin meni rahaa mutta ei niin että olisi tullut ongelmia. Muutettiin yhteen v 2008 ja hankittiin tietenkin tietokone ja netti uuteen kotiin. Aloin ihmetellä kun kaiken maailman pikavippilaskuja alkoi tulla yhä kiihtyvällä tahdilla postiluukusta sisään, miehellä oli myös muistaakseni 5000e luotto jonka takaajaksi hän sai isänsä. Ärtyi kuitenkin kyselyistä ja kertoi huolehtivansa asiat kuntoon. Luotin. En enää muista kuinka asiat päätyivät siihen pisteeseen että hänen piti hakea 10 000 e luotto toisesta pankista jolla sai sitten maksettua nuo kaikki pienemmät luotot ja vipit pois. Siihen takaajaksi tuli hänen äitinsä. Luojan kiitos olen myöhemmin ollut kiitollinen etten tuolloin kelvannut takaajaksi kun oli siihen aikaan työttömänä, muutenhan olisin tarjoutunut vaikka mies ei olisi pyytänytkään.

Koska alueella jolla tuolloin asuimme ei juuri ollut töitä, muutimme Etelä-Suomeen, muuton kulut lankesi miehelle. Pääsin kuitenkin töihin ja aloin huolehtia heti omasta osuudestani talouden menoista. Miehen vippikierre paheni, kymmenien ellei satojen prosenttien korot ja viivästyskulut päälle - tilanne kävi mahdottomaksi. Luulin koko ajan että hän ei vain osaa pitää huolta taloudestaan, jos joku kaveri pyytää ulos tai kaljalle niin pakko on mennä vaikka rahaa ei olisi. Asiasta kyllä puhuttiin mutta mikään ei muuttunut. Ja velkaa kertyi koko ajan lisää eikä vanhoja saanut lyhennettyä. Ulosotto oli lähellä mutta onneksi hän pääsi yksityishenkilön velkajärjestelyyn - TakuuSäätiön lainatkaan ei olisi enää riittäneet silloisen summan kattamiseksi joka taisi kaiken kaikkiaan olla yli 50 000. Ja luottotiedot tietenkin meni mikä mielestäni oli vain hyvä asia koska enää ei päässyt vippejä ottamaan. Kuitenkin velkajärjestelyn maksuohjelma 5 vuotta oli mielestäni parempi kuin ikuinen ulosotto - pidin jo ihmeenä että hän velkajärjestelyyn pääsi kun periaatteessahan sitä ei ole tarkoitettu "kevytmielisesti" velkaantuneelle, velkajärjestelyssä myös kohtuullistettiin esim korkoja ja muuta eikä kaikkia kertyneitä velkoja otettu siihen kokonaismääräisesti. Velkajärjestely alkoi 2010. Pankit joissa hänellä oli vanhempien takaamat velat vaativat kuitenkin maksua vanhemmilta, ja koska mieheni oli niin häpeissään siitä että oli pettänyt omat vanhempansa maksoi hän kuukausittain sekä velkajärjestelymaksunsa ja vanhemmilleen rahaa että he pystyivät maksamaan mieheni velkoja jotka olivat kaatuneet heidän niskaansa. Mieheni alkoi juoda yhä enemmän ja masentua. Pelaaminen tuli kuvioihin mukaan ja jokapäiväisestä taloudesta huolehtiminen kasaantui yhä enemmän minun niskaani - 2011 pääsin haluamalleni alalle opiskelemaan ja työskentelin siinä sivussa osa-aikaisesti. En tunnistanut vieläkään pelaamisongelmaa, mielestäni oli vain kivaa jos mies kertoi joskus voittaneensa pokerissa jossa (joskus, ennen pelihimon järjettömyyttä) oli hyvä, koska silloin saatoimme tehdä jotain kivaa kun rahat muuten oli aika tiukalla. 2012 mies vaihtoi työpaikkaa, uudessa työssä hänen täytyi ajoittain tehdä työvuoroja jotka loppuivat 02 aikaan, usein mies saapui kotiin kuitenkin vasta 05 aikaan. Hän masentui ja lihoi - syytin uutta, epäsäännöllistä työtä joka "kannusti" jäämään juopottelemaan työvuoron jälkeen, ja joka hajotti säännöllisen elämänrytmin. 2013 mies jäi masennuksensa vuoksi sairaslomalle - ja sai potkut. Hän sai nopeasti uuden työn mutta masennus paheni ja hän yritti jopa itsemurhaa ja joutui sairaalaan psykiatriselle osastolle. Luulin koko ajan että kyse oli vanhoista asioista: huonosta suhteesta vanhempiin, häpeästä jonka velkakierre aiheutti jne. EN sinänsä osannut epäillä miestä siitä että rahat olivat lopussa koska velkataakka oli kuitenkin painava - hänen rahattomuudelleen oli syy. Mies ei myöskään koskaan istunut tuntikausia koneella vaan kuten myöhemmin sai tietää teki vedonlyöntibetsejä aina paljon kerralla ja meni myöhemmin tarkastamaan tilanteen - voitot pelattiin ja tappiot tietenkin yritettiin kuitata isommilla panoksilla. Miehen ollessa sairaalassa tutkin hänen kännykkänsä. Siellä oli useita tekstiviestejä ystäville, sukulaisille joissa pyydettiin mitä ihmeellisimpiin tekosyihin pohjautuen rahaa. Olin ihmeissäni, miksi mies keksii tällaisia tarinoita ja mihin tuo raha menee - ihmeen moni kun oli vastannut myöntävästi? Sain käsiini miehen verkkopankkitunnukset ja tarkastin hänen tilinsä. Järkytyin. Tuolloin vuoden sisään mies oli siirtänyt eri pelifirmoille rahaa yli 16 000 e edestä, loppusumman jäädessä joidenkin kotiutettujen voittojen jälkeen miinukselle reilun kymppitonnin. Erittäin raskaan velkataakan lisäksi hän oli siis käyttänyt puolen vuoden palkkojen verran rahaa pelaamiseen?! Rahaa jota hänellä ei siis tosiaankaan ollut. Menin shokkiin mutta ennen kaikkea halusin ymmärtää ja auttaa. Ongelmatilanteissa minusta tulee usein toimintaorientoitunut. Siispä järjestelin, suunnittelin, hankin pelikieltoja ja tein kaikkeni ettei miehen velkajärjestely ainakaan kaatuisi vaikka siinäkin tuli viivästyksiä. Viha tuli vasta paljon myöhemmin - jouduin käymään töissä opintojen ohessa ja maksamaan lähes kaikki talousmenot ja minkä takia, että mies sai pelata kaiken mitä palkasta jäi, ja pyytämään vielä lisää valehtelemalla.

Terapiassa todettiin että mies on riippuvuuspersoona. Pelaaminen oli järkytys mutta toisaalta myös helpotus - masennukselle oli ns oikea syy ja vielä sellainen josta uskoin selvittävän. Ehkä lapsellisesti tuolloin uskoin että tällainen selkeä ongelma on parempi kuin se että on vain "yleisesti" masentunut. Mies vakuutti että haluaa parantua ja hän kävikin terapiassa ja sai lääkehoitoa, ja pystyi palaamaan töihin. Minä kerroin myös monelle hänelle rahaa lainanneelle asioiden tilan ja kielsin enää uskomasta miehen selityksiä. Ikävä puoli oli tietenkin se, että velkaa oli pelaamisesta kertynyt lisää - ja mielestäni vielä pahempaa velkaa koska se oli lainattu ihmisiltä eikä pankeilta. Häpesin miehen käytöstä, enkä tähän päivään mennessä ole kertonut omille vanhemmilleni enkä kenellekään ystävilleni miehen masennuksen pelaamistaustaa, hänen sukunsa siitä tietää. AJattelin että kaikki kyllä kääntyy hyväksi - velkajärjestelyssä voiton puolella kun kuljettiin jo vuotta 2015, ja mies vaikutti motivoituneelta päästämään irti pelaamisesta. Lääkkeistä hän halusi itse eroon ja oli sen jälkeen pirteämpi, hoitosuhdekin päätettiin vuoden jälkeen.Muutamia pieniä takaiskuja tuli mutta mies tunnusti ne heti ja kertoi myös jos pelihimot alkoivat vaivata. Mies oli niin hyvässä kunnossa että uskalsin jättää osa-aikatyöni ja paneutua pelkästään opintojen loppuvaiheeseen, mies lupasi huolehtia ruokakuluista jne tämän opintojeni viimeisen vuoden ajan, minä kun olin ne pääasiassa hoitanut viimeiset 4 vuotta.

Mutta sitten. Mies sai ylimääräisiä tuloja useamman tuhannen edestä perintönä, näiden tarkkaa maksupäivää en tiennyt. Ihmettelin kun mies oli huolissaan viime syksynä laivalle lähtiessään että onko enää rahaa jäljellä. AJattelin että rahat eivät olleet vielä tulleet. Täällä muutama on puhunut "intuitiosta" ja mulle tuli vahva tunne että nyt ei oo kaikki hyvin. Varuilta oon säilyttänyt aina itselläni tietoa miehen pankkitunnuksista mutta en ollut tilejä käynyt katsomassa pitkään aikaan kunnes menin. Jonkun verran mies oli maksanut velkoja noista ylimääräisistä rahoista mutta pelannut yli tuhat euroa. Kysyin mieheltä onko hän pelannut ja hän kielsi. Kysyin muutaman päivän päästä uudestaan ja hän kielsi taas. Kerroin että tiedän totuuden mutta edelleen mies jatkoi valehtelua ennenkuin uskalsi tunnustaa. Oli lopulta pahoillaan mutta ei kokenut tehneensä väärin koska lisää velkaa ei ollut tullut - pelatut rahat oli "ylimääräisiä". Taas hän lupasi lopettaa. Halusin uskoa enkä jaksanut alkaa kyttäämään - itsellänikin oli stressaava syksy meneillään. Halusin uskoa että repsahdus oli viimeinen. Mutta eihän siinä niin käynyt. Viikko sitten mies tuli humalassa kotiin ja kertoi että on pelannut, ja että haluaa tunnustaa koska ei halua valehdella. Tänään kävin tilit läpi, mies pelannut joulu-tammikuun aikana 4000e. Tilillä nyt 0 e. Velkaa ei ole onneksi tullut lisää mutta silti. Minulle on puhunut koko tammikuun kuinka hän ylimääräisillä tuloilla maksaa meille lomamatkan keväällä. Näköjään heti kun rahaa tulee tilille niin siitä menee pelitileille, niin että huolimatta alkuvuoden hyvistä tuloista mies oli lainannut rahaa helmikuun vuokranmaksuun isältään.

Nyt kun tämän kirjoittaa auki niin kaikki kuulostaa hirveältä. Mutta ehkä joku toinen peliriippuvaisen tai muun riippuvaisen kanssa elänyt voi tietää miten asioihin turtuu. Kun rakastaa ja haluaa uskoa toiseen. Joku voi sanoa hölmöksi kun olen tässä näin kauan ollut - hyviäkin asioita on kuitenkin ollut paljon.Mutta tällä hetkellä kun mietin miten pettynyt ja vihainen olen - ja kuinka halveksun miestä, onko mitään järkeä tehdä muuta kuin lähteä? Kirjoituksesta saa tosi pessimisten kuvan mutta mies on oikeasti ollut hyväkin, ja tiedän että hän minua rakastaa. Mutta, pääseekö tästä peliriippuvuudesta kukaan koskaan irti? Kun mietinkin niitä kaikkia ihmisiä joille hän on valehdellut, mitä kaikkea hän onkaan keksinyt että on päässyt pelaamaan - ja joille hän on edelleen velkaa, niin häpeän hänen puolestaan. Häpeän itsekin häntä - miten hän on kehdannut keksiä tarinoitaan jotka niin selvästi ovat läpinäkyviä. Toisaalta mietin miksi ihmeessä kaverit ja sukulaiset ovat hänelle lainanneet rahaa - vaikka tiedänkin että miehen se ongelma oikeasti on. Minulla on vahva oikeudenmukaisuuden tunto ja esimerkiksi jos joskus olemme käyneet miehen kanssa vaikka leffassa, syömässä, shoppailemassa niin en vahingossakaan sitä paljasta missään koska ajattelen heti että ihmiset joille mieheni on velkaa paheksuvat koska hänelle velkojen takaisinmaksu ei ole prioriteetti. Mietin myös onko hän noista ylimääräisistä tuloistaan ollut siksi julkisesti hiljaa ettei tarvitsisi maksaa velkoja takaisin - vaan voisi pelata. Olemme asiasta keskustelleet ja hän on kyllä myöntänyt että vielä tulossa olevilla ylimääräisillä rahoilla aikoo maksaa velat pois. Jotenkin olen niin katkera tällä hetkellä kun ajattelin että "normaali" elämä voisi vihdoin pian alkaa kun mies pääsee velkajärjestelystä irti ja kuittaisi kaikki henkilökohtaiset velkansa. Vihdoinkin "palkinto" siitä että vaikeudet olisi selätetty. Voitaisiin joskus matkustaa jonnekin muuallekin kuin kotipaikkakunnalle. Olen niin vihainen miehelle: miksi hän ei halua tätä "normaalia" elämää vaan jatkaa ongelmien kierrettä pelaamalla? Hän ei edes tarvitsisi sitä kuuluisaa isoa voittoa päästäkseen jaloilleen vaan asia järjestyisi nyt tällä hetkellä muutenkin ja vuosien velkahelvetti ja kituuttaminen voisi päättyä, miksi hän ei käytä tätä vaihtoehtoa?

Tekstistä varmaan huomaa etten itse täysin ymmärrä riippuvuusmekanismia - se on säilynyt minulle mysteerinä vaikka yritän ymmärtää. Tällä hetkellä mies on sulkenut kaikki pelitilinsä ja tietokoneelle on asetettu pelisivustoille pääsyn estävä ohjelma jonka salasanan vain minä tiedän. Auttaako tämä, ja hänen lupauksensa yrittää taistella, mitään? Yrittääkö vielä tukea häntä vai lähteä - tuleeko minusta vain katkera ja vittumainen ämmä jos jään.

Tästä tekstistä tuli varmaan aika sekava mutta itseäni helpotti juuri nyt tämä kirjoittaminen. Onko kenelläkään kokemusta peliriippuvaisten läheisten tukiryhmistä, oletteko niistä saaneet apua? Mietin että jotain apua tarvitsisin tämän kaiken vuosien varrella kertyneen pahan olon purkamiseen jonka olen vain ottanut vastaan ja sulkenut sisälle - huolimatta siitä jäänkö vai lähdenkö.
Karoliins
 

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja sortsima » 12.2.2016 22:18:41

Hei Karoliins,

onpa ollut rundi. Ihan mieletön vauhti tuon rahan menon kanssa tilanteessa, kun rahaa ei ole käytössä hirmuisia summia.

Peliriippuvuus on sairaustila, jossa pelaaminen on välttämätöntä antamaan normaali mielihyvän tunne. Peliriippuvaista ei hyödytä se, että sanotaan: ota niskasta kiinni ja lopeta pelaaminen, eihän siinä ole mitään mieltä. Minua on helpottanut ajatella niin, että sitä voi verrata huumeiden käyttöön. Tätä ei kannata ottaa kirjaimellisesti. Tarkoitan vain, että pelaamisesta on syntynyt perustarve, jota ei voi olla tyydyttämättä. Tästä kuviosta irtautuminen on todella haastavaa. Se on tuskallinen ja piinaava asia, josta voi selviytyä motivoituneena ja apua saavana. Pelkät lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Niillä pettää eniten itseään ja aiheuttaa vain tuskaa läheisille. Koska pelaamiseen liittyy paljon syyllisyyttä, sitä ei yleensä halua paljastaa vapaaehtoisesti. Liekö johtuen siitä, että on epävarma, pystyykö jatkossa vastustamaan kiusausta yhtään sen paremmin vai vain pelosta kertomisesta johtuvia reaktioita kohtaan. Kukaan ei pelaa pahasta tahdosta tai halusta aiheuttaa toiselle pahaa. Sitä ei sinänsä kannata ottaa itseensä. Ja koskaan läheinen ei ole syyllinen toisen peliriippuvuuteen tai pelaamiseen. Se on pelaajan vastuulla.

Tästä saatte itsekukin olla eri mieltä. Puhun oman kokemuksen pohjalta, siinä kaikki.

En osaa ennustaa, miten miehesi käy. Minusta tilanteenne on todella huolestuttava, velan otolle ei ole kynnystä ja suurin osa pelaamisesta on tapahtunut sinulta salaa. Asiasta kannattaa keskustella avoimesti, ilman vihaa tai raivoa. Jutella, missä kummankin mielestä mennään. Läheiselle annan aina neuvon kuunnella itseään, onko jatkuvan stressin alaisena ja hakea itselle ihan erikseen ammattiapua. Vertaisryhmistä on ollut apua, se vähentää asiaan liittyvää myötä häpeää ja ryhmässä saa itselle vahvistusta ja työkaluja miettiä omaa tilannetta. Voi myös soittaa Peluuriin ja myös jos haluaa, pyytää jutteluhetkeä nimettömänä vertaisen kanssa. Aikoinaan koin todella merkittävänä keskustella Tuulettimessa kirjoittaen muiden läheisten kanssa sekä oli tärkeää keskustella työkavereiden kanssa, joilla on normaali elämä ja verrata omaa sotkuista kuviota tavalliseen turvalliseen elämään. Helposti pelaamisen kanssa tekemisissä olevan perheen elämä muuttuu vähitellen kapeammaksi, koko elämä on jotenkin riippuvainen pelaajan tilanteesta ja pelaamisen aiheuttamista ongelmista.

Toivon, että tästä oli jotain apua,
t. sortsima
sortsima
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 595
Liittynyt: 6.3.2010 07:49:30

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja Karoliins » 23.2.2016 18:39:34

Kiitos responssista sortsima!
Tällä hetkellä tilanne että mies ollut 3 viikkoa pelaamatta. Valitettavasti masennus-, ja ahdistusoireet ovat palaamassa joten aikamoista ylä-ja alamäkeähän tämä on... Päivä kerrallaan mennään eikä mitään lupauksia suhteen tulevaisuudesta ole tehty.
Karoliins
 

Re: Peliriippuvaisen puoliso

ViestiKirjoittaja sortsima » 25.2.2016 22:09:19

Hei Karoliins,

tsemppiä teille molemmille! Oletteko ennättäneet hakea itsellenne apua? Onko mies saanut masennuksen aikana terapiaa, jonka hän on kokenut itselleen sopivaksi? Miten hän on päässyt aiemmin masennuksista yli?

Nyt kun tilanne on päällä ja puolisolla on motiivia muuttaa elämää, kannattaisi hakeutua myös pelaamisen suhteen ammatti- tai vertaisavun pariin.

Miten pärjäätte 0 euron budjetilla, mistä saatte ruokaan rahaa? Pärjäättekö? ( se kuulostaa mahdottomalta, toivottavasti saatte tähän myös apua!)

On hyvä elää päivä kerrallaan, kuulostella itseä ja toista.,Toivon että asiat saisivat hyvän käänteen, ja voimia ja halua riittäisi elämän muutoksessa. Kaikki on mahdollista, jos tahtoa yrittää löytyy,

t. sortsima
sortsima
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 595
Liittynyt: 6.3.2010 07:49:30

EdellinenSeuraava

Paluu Hertta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa