Olet täällä

Loppuukohan jo,oikeesti...?

Ahdistaako läheisesi pelaaminen? Tervetuloa Herttaan! Asioiden jakaminen vertaisten kanssa voi auttaa. Palvelu toteutetaan yhteistyössä Peluurin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Loppuukohan jo,oikeesti...?

ViestiKirjoittaja Pelurin vaimo » 9.2.2017 19:50:26

Moikka vieras!
Ikävä kyllä peliongelmaan ei ole pikaratkaisua,yleensä se on pitkä prosessi jonka aikana pitää varautua takapakkeihin. Vuosia on meilläkin sahattu eestaas mutta nyt pikkuhiljaa paranemaan päin. Kaikki on kiinni pelaajasta itsestään. On "helppo" luvata puolisolle ettei enää pelaa,sitten kun repsahtaakin niin se on kova paikka pelurille ja epäonnistumisen myöntäminen rakkaalle on hyvin vaikeaa :?

Itse päätin tukea miestäni tuli sitten mitä tuli...takapakkeja tuli ja tuli. Sitten lopulta näin selvän muutoksen miehessäni,näin että nyt lopultakin hän on oikeasti tosissaan. Ja se on tuottanut tulosta. Kyllä,repsahduksia on tullut edelleen mutta hänessä tapahtunut muutos sai minut luottamaan ja uskomaan tulevaan.

Tämä on tietysti vain minun elämästäni ja jokaisen pelurin perheen tarina on omanlaisensa. Mutta niin kauan kun peluri yrittää kaikkensa,on toivoa.
Pelurin vaimo
 

Re: Loppuukohan jo,oikeesti...?

ViestiKirjoittaja Tsempparitar » 10.2.2017 09:45:49

Omasta mielestäni, näin entisenä peliriippuvaisena (en tosin tiedä uskallanko koskaan sanoa olevani entinen riippuvainen mutta nyt sanon) on oikeasti iso askel, kun riippuvuuden myöntää jollekin ulkopuoliselle. Toinen iso askel on myöntää, ettei selviä yksin ja hakee apua. Kaikki riippuvaisetkin ovat erilaisia tietenkin, joten kaikilla on myös se oma polku. Minulla kokemus on se, että repsahduksetkin ovat olleet omalla parantumisen tiellä välttämättömiä, sillä joka kerralla olen oppinut aina jotain uutta - yleensä tietenkin sen ettei pelaaminen kannata, koska häviän kuitenkin. Vaikka voittaisin, en pystyisi lopettamaan ennen kuin voitot on pelattu. Niinpä olen nyt esimerkiksi psykologin avulla "luopunut" tuosta tuhoa aiheuttavasta vanhasta ystävästä, sillä minun on ollut pakko hyväksyä se etten yksinkertaisesti voi pelata netticasinoilla enää koskaan.

Oletteko hakeneet apua ulkopuolelta? Terapiaa, psykologin kanssa juttelua yms.? Minulla ensimmäisenä suurimpana apuna toimi hypnoosi, joka ikäänkuin katkaisi ne kelat ja hälvensi pahinta sumua ympäriltä. Sen jälkeen tuli vielä kyllä pelailtua, mutta pelittömiä päiviä alkoi kertyä kuitenkin koko ajan enemmän.

Ulkopuolista apua suosittelen kyllä näiden kaikkien tuntemuksienkin vuoksi, ei teidän tietenkään kuuluisi tuntea kaikesta rahaan liittyvästä syyllisyyttä tai stressiä, vaikka ymmärrän tuntemukset oikein hyvin. Haluatte olla tukena ja auttaa toista mäessä, mikä on todella hienoa. Omaa jaksamista täytyy kuitenkin myös ajatella!
Tsempparitar
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 916
Liittynyt: 7.7.2016 20:23:01
Ollut pelaamatta

Re: Loppuukohan jo,oikeesti...?

ViestiKirjoittaja Vieras » 10.2.2017 10:57:22

Kiitos teille vastauksista. Ymmärrän, että vuosia kestänyt riippuvuus ei hetkessä lopu, mutta olisi vaan niin helppoa ja mukavaa, jos sen saisi samantien lakaistua johonkin maton alle... Tuntuu rankalta ajatella, että mies ja sitä kautta minä tullaan tarpomaan tässä suossa vuosia - vai loppuelämämme? Rakastan totta kai miestäni, mutta juuri nyt tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa. Tiedän, että meidän kummankin pitäisi edetä askel kerrallaan, pikkuhiljaa, mutta ainahan se on helpommin sanottu kuin tehty. Mistä sitä kärsivällisyyttä saisi? Hän on hakenut ongelmaansa onneksi apua mutta eihän yksi keskustelukerta vielä mitään muuta, joten kärsivällisyyttä vaaditaan. Yritän muistaa, että en ole täydellinen itsekään niin kuin ei kukaan meistä.

Tsemppiä meille kaikille. Päivien valoisuus onneksi tuntuu vähän helpottavan oloa :)
Vieras
 

Re: Loppuukohan jo,oikeesti...?

ViestiKirjoittaja Pelurin vaimo » 11.2.2017 00:04:15

Ei tullut autosta isoa laskua,huh voin huokaista helpotuksesta :D

Kyllä mua auttaa jo se että mieheni puhuu mulle avoimesti palaamisestaan ja siihen liittyvistä tuntemuksistaan,niistä me emme riitele vaan keskustelemme.
Varmaan pahoja hetkiä viime aikoina on ollut ne,jolloin olen kirjoitellut tänne. Kirjoittanut purkaakseni sen pahan olon ja ahistuksen tänne ja se on kyllä auttanutkin.
Eli kyllä mä pärjään vallan mainiosti,vaikka täällä välillä käynkin purkautumassa :mrgreen:
Pelurin vaimo
 

Edellinen

Paluu Hertta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa