[Väsynyt puoliso]

Ollaan jo kerran erottu pelaamisen vuoksi. Minulla niskassa kymppitonnin ulosotot hänen takiaan. Palasimme yhteen ja vannoi ettei enää pelaa. Alku menikin hienosti noin puoli vuotta. Hänen vanhempansa myös tukevat meitä ja tietävät ongelmasta. Kävi kuitenkin niin että nyt jäi kiinni pelaamisesta. Pari tonnia meni siinä sitten. Äitinsä juoksee rahatukon kanssa pelastamaan ja naureskelee että onneksi meni nyt niin vähän. Ilman hänen äidin apua olisimme pulassa. Mies sanoi että retkahti ja nyt se taas on loppu. Samana viikonloppuna ollessani töissä kertoi viisi vuotias lapsemme ihan ohi mennen että iskä pelasi työpeliä. Kyselin sitten että mitä pelissä oli ja sanoi että kuvia meni viu viu ylös ja alas. Näytin pelikortin kuvia ja sanoi että juuri tuollaisia ne oli. Miten jaksan tätä paskaa enää. Hoitoon sitä ei saa lähtemään ja millä pystyy toteen näyttämään että pelannut kun osaa kikkailla asiat niin hyvin. Oon ihan loppu tähän. Oisko jollain apuja?

[SpeedyG]

Hei!

Olen itse toipuva peliriippuvainen, joten voin tarjota sinulle vain sen näkökulman asiasta, toivottavasti siitä on apua.

On huono asia jos miehesi äiti pelastaa tilanteen toistuvasti setelinipun kanssa. Tällöin hän ei joudu pelaamisen kautta pohjalle lainkaan, ja kynnys ratketa madaltuu huomattavasti. Vanhempani maksoivat aikoinaan vuokriani, laskujani, ja ruokamenojani, kun joka kuukausi tilin tullessa pistin rahat menemään pokeriin alle viikossa. Tuollainen turvaverkko sai minut valitettavasti käyttämään tilannetta hyväksi, niin moraalitonta kuin se onkin. Vaikka minun moraalini on mielestäni korkea yleisesti ottaen, niin pelatessa se kaikki murenee. Me ollaan omalla tavallamme täysin verrattavissa loisiviin narkkareihin.

Miehesi kykenee häviämään pari tonnia session aikana. Tuo kertoo täydellisestä impulssikontrollin häviämisestä pelien suhteen. Hän on saavuttanut riippuvuuden tason, josta ei pääse koskaan pois. Tämä ei tarkoita, etteikö pelaamista voisi lopettaa, vaan sitä että koskaan ei voi enää pelata ilman että häviää. Tästä minulla on yli kymmenen vuoden kokemus, tiedän mistä puhun.

Peliriippuvaiset ovat mestareita kusettamaan muita. Kun valehtelee tarpeeksi kauan itselleen, on helppoa vedättää muita. Miehesi takuulla kieltää viimeiseen asti pelanneensa, ja varmaan sanoo lapsenne keksineen koko jutun. Olen itsekin tehnyt joskus samoin, hävettää myöntää.

Miehesi voi lopettaa pelaamisen ainoastaan jos hän haluaa sitä enemmän kuin mitään muuta. Hänen on ennemmin haluttava lopettaa pelaaminen, kuin haluttava päävoittoa. Sillä ei mitään tekisikään, kaikki raha menisi kuitenkin takaisin, ja vaikkei heti menisikään, niin pelaamista hän ei saisi sekunniksikaan mielestään vaikka lähtisitte unelmalomalle Tahitille kuukaudeksi.

En halua neuvoa sinua eroamaan, koska itse en olisi saanut lopetettua pelaamista, jos vaimoni olisi jättänyt minut. Todella lähellä se kävi, mutta hän päätti jäädä, ja minä jätin pelit. However, jos miehesi ei oikeasti sitä pelaamistaan halua lopettaa niin ei hän lopeta. Silloin juokse kauas suhteesta, koska et voi parantaa häntä.

Pelkkä lupaus pelaamattomuudesta tuskin riittää. Saisitko esimerkiksi suostuteltua miehesi antamaan pankkitunnukset sinulle? Tai että tarkistaisit kerran viikossa onko hänen tililtä siirretty rahaa uhkapelisivustoille?

Hän voisi myös mennä peliriippuvaisten tukiryhmään, tai muuhun terapiaan asian tiimoilta. Jos hän ei suostu, hän tuskin haluaa oikeasti lopettaa pelaamista. Itse olin pahimmassa vaiheessa niin rikkipoikkilyöty, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ulkopuolelta tulevan avun. Onneksi otin sen vastaan. Pointti oli se että jos hän ei suostu terapiaan, ei hän ole vielä pohjalla. Kysymys onkin, oletko sinä valmis katsomaan pohjan?

[JoukoPlayer]

Moi!

Kuulostaa, että pelaaminen ei oikein pysy hallinnassa, joten vähentäminen tuskin on vaihtoehto, eli on ehkä parempi yrittää kokonaan saada uhkapelaaminen lopetettua – ainakin toistaiseksi. Onkohan hän yrittänyt keskittää pelaamisintoaan joihinkin muihin peleihin tai muuhun viihteeseen? Nettihän on täynnä pelisivustoja, joissa tylsyyttä voi poistaa ilman rahapanosta, esimerkiksi vaikka Alypää ja Pasianssi ja muuna viihteenä voisi esimerkiksi toimia ihan Netflix.

Tsemppiä ja voimia jatkoon!

[Eveliina]

Hei Väsynyt puoliso ja muut!

Miten jakselette?

SpeedyG kiteytti kyllä juuri sen ikävän totuuden, miten pelaaminen menee kaiken edelle.
Riippuvainen haluaa salata pelaamisen hinnalla millä hyvänsä ja usein saa myös läheisen uskomaan valheisiin.
Itseäni loukkasi se, että puolisoni kehtasi vielä kolmannella kiinni jäämisellään sanoa että ”älä nyt, miten niin et luota?”. Tuntui hirveältä omaa puolisoa epäillä, mutta itseni takia oli luotettava vaistooni, joka olikin oikeassa.

Meillä riippuvuudesta alettiin toipua vasta sitten, kun puolisoni haki apua vertaisryhmästä ja terapiasta.
Lisäksi sain käyttöoikeudet hänen pankkitileilleen.

Huomaan puolisossani toipumisen edetessä paljon hyviä muutoksia, ja nykyään kysyn heti, jos minua epäilyttää.
Voimme keskustella asioista avoimesti ja puolisoni kertoo esimerkiksi siitä, jos hänen tekee mieli pelata.
Muutoksista huolimatta en vielä uskalla luottaa, enkä tiedä uskallanko ikinä täysin luottaa. Vain aika sen voi oikeastaan näyttää.

Olen kuitenkin päättänyt yrittää edelleen ja sen päätöksen teen oikeastaan päivittäin. Omasta puolestani tiedän kyllä sen, että enää yhtäkään ratkeamista en kestä ja siinä on minun rajani. Toisaalta se on jopa helpottavaa, kun olen sen rajan itselleni asettanut.
Läheisenä on tärkeää suunnata huomiota omaan itseen ja omaan jaksamiseen.
Miten voin auttaa itseäni tässä vaikeassa tilanteessa ja elää hyvää elämää siitä huolimatta, että läheiseni on peliriippuvainen?

Kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

-Eveliina

[Eveliina]

Moikka,

Mitäs teille kuuluu?

Jouko olikin kommentoinut aiemmin, että ei usko pelaamisen vähentämisen olevan ratkaisu. Itse olen samoilla linjoilla, että ainakin minun puolisoni kohdalla pelaamisen suhteen on nollatoleranssi. Tämän myötä tuen puolisoani olemaan pelaamatta myös niin, että en itse tee edes satunnaista lauantai-lottoa. Meidän perheemme on varmaan riittävästi kantanut rahaa pelifirmoille.

Puolisoni on pelaamisen lopettamisen jälkeen tehnyt kahta työtä eli hän tekee töitä todella paljon. Yhteistä aikaa meillä on tietysti aiempaa vähemmän, mutta se on laadukkaampaa kuin aiemmin. Puolisoni osaa olla enemmän läsnä ja on aktiivisempi, jaksaa tehdä asioita.
Puolisoni on ollut reilun vuoden pelaamatta yhtä viime kesäistä repsahdusta lukuun ottamatta. Luottamus kasvaa päivä päivältä, vaikka epäilyksen hetkiäkin tulee. Puhumalla niistäkin onneksi selviää. Jos asioita pohtii omassa mielessään, kasvatat ne usein todella suuriksi ja mittasuhteet voivat vääristyä.

-Eveliina