[Selvitäänkö]

Olemme olleet mieheni kanssa 12v yhdessä. Suhde on ollut tasapainoinen ja olen ollut onnellinen. Meillä on kaksi lasta ja mies on ollut hyvä isä sekä huolehtinut myös kodista.

Suhteemme alkuvuosilla sain tietää mieheni laskujen menevän perintään, sain sen sattumalta selville. Kyse oli muutamasta kymmenestä tuhannesta.

Takuusäätiölainalla päästiin jaloillemme ja luottotiedot puhdistui. Mies lupasi muuttua, olihan meillä ensimmäinen lapsi tuolloin tulossa. Saimme ostettua yhteisen talon ja molemmat olimme vakityössä, elämä tuntui seesteiseltä. Talous tuntui olevan tasapainossa, vaikkei rahaa juuri säästöön laitettukkaan.

Pari päivää sitten tuntui kuin elämältä olisi pudonnut pohja. Hain postin ja näin kaksi pikavippifirman kirjettä, hälytyskellot soivat päässäni. Kysyttyäni kirjeistä mies sitten tunnusti, että on ottanut useampia pikavippejä eikä ollut enää itsekään selvillä paljonko velkaa on. Pakotettuani mies tarkisti asian, velkaa pikavipeistä oli nyt yli 60 000. Lisäksi hänellä on kanssani asuntolaina puoliksi ja autolaina. Mies oli pelannut nettipelejä vuosien aikana ja elänyt yli varojen. Osti lapsille videopelejä lahjaksi, maksoi yhteisiä matkoja ym. Missään vaiheessa ei sanonut että on tiukkaa, ei pyytänyt apua. Eikä tunnustanut olevansa peliriippuvainen. Todellisuudentaju oli hämärtynyt. Huomasin miehen olevan välillä kireä ja hän nukkui huonosti, mutta en arvannut tätä.

Mies itki tunnustettuaan lohduttomasti, en ole koskaan nähnyt häntä sellaisena. Hän kertoi luulleen pystyvänsä hoitamaan laskut. Miehellä ei ollut voimia tai halua enää alkaa hoitamaan asioitaan sillon kun niille olisi vielä voinut tehdä jotain.

Minä olen suostunut olemaan tukena, koska koen, että suhteemme ja mieheni on tämän taistelun arvoinen. Haluan myös lapsille ehjän kodin ja isän. Mies haluaa muuttua ja hakeutuu hoitoon. Kokee tietysti itsensä huonoksi ja arvottomaksi ja häpeän tunne on varmasti suuri. Sanoo, ettei ansaitsisi meitä. Näen kuinka hän kärsii kun minä voin pahoin.

Olen kuitenkin valmis hoitamaan asioita. Tästä eteenpäin hoidan raha-asiat ja mies saa vain käteistä tarvittaessa käyttöön esim kauppaostoksiin. Turhat menot jätetään. Kaikki tarpeeton myydään pois. Haluan myös osallistua maksamaan enemmän yhteisiä kuluja ne, jotta miehen tililtä jää rahaa velkojen maksuun.

Vaikka yritän olla vahva ja mieheni tukena, on minulla niin epätodellinen olo. En saa syötyä kunnolla enkä nukuttua. Velkasumma vain pyörii päässäni. Olen keskustellut ystävieni kanssa, mutta en saa pahaa oloa pois. Olen tottunut, että mies on se kenelle avaudun, minun paras ystäväni.

Minua pelottaa, että mies tekee itselleen jotain, sitä en kestäisi. Mies on luvannut jaksaa taistella minun ja lastemme vuoksi. Pelottaa myös, että yhteinen talo lähtee alta. Velat eivät vielä ole menneet ulosottoon, mutta se liene järkevin ratkaisu kun summa on noin suuri..?

Asuntolaina on maksettu ajallaan tililtäni. Lainaa on ehtinyt lyhentyä vain muutaman vuoden ajan. Minulla on myös mahdollisuus palkastani hieman maksaa muita asumiskuluja joita mieheni maksoi, koska tähän asti en ole elänyt niukilla. Selviääkö noin suuresta lainasummasta ja jos niin miten? Pystynkö luottamaan mieheeni enää? Onko hän edes se ihminen jota luulin rakastavani? En pysty kuvittelemaan elämääni ilman häntä. Hän on ollut tukeni ja paras ystäväni ja paras isä lapsillemme Mutta miten paras isä voi tehdä tämän lapsilleen ja minulle?

Kun viikonloppu on ohi, soitamme velkaneuvontaan. Toivon saavani toivoa ja selkeitä ohjeita asioidemme järjestelyyn. Jos vain saamme pitää kodin, uskon että pysyn jaloillani.

Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän pitkän tekstin loppuun asti

[Annika]

Hei,

On täysin luonnollista kokea kaikkia noita tunteita, joista kirjoitat. Uskoisin, että niiden tunteminen on enemmän kuin tarpeellista.
Ratkaisevaa on yleensä miten lähdet niitä omia tunnetiloja ja pelkoja käsittelemään.

Luonnollisesti kriisitilanteessa läheisen toiminta keskittyy nimenomaan talouden korjausyrityksiin ja ensisijaisesti etsitään pelaajalle apua peliongelman hoitoon / poistamiseen.

Ehdottoman tärkeitä asioita nämäkin, mutta suosittelen lämpimästi oman kokemukseni kautta, että lähdet samalla myös hakemaan apua itsellesi, jotta et uuvu taakkasi alle.

Kysyit selvitäänkö tästä. Ihan varmasti selviätte, tavalla tai toisella, kun ette jää tilanteen kanssa yksin.

Olet jo ottanut monta askelta oikeaan suuntaan. Yhden niistä kirjoittamalla tänne tilanteestanne ja ajatuksistasi.

Käytännöntasolla tiedän, että velkaneuvonta on melko ruuhkainen ja yleensä sieltä ei saa ihan välitöntä apua akuuttitilanteeseen. Tähän kannattaa varautua.

Oletko miettinyt, että voisitte myös olla yhteydessä heti alkuun johonkin muuhunkin tahoon, josta saisitte apua myös henkiseen jaksamiseen? A-klinikka, Peluuri, Pelirajat'on tms.
Itse sain aikanaan myös hyvin ajan juttelemaan oman paikkakuntani kriisikeskukseen ja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa parin kerran juttelutuokiot auttoivat myös valtavasti omaa jaksamista.

Tsemppirutistus Sinulle ❤️

Toivoa on aina niin kauan kuin on tahtoa toivoa.

[Selvitäänkö]

Kiitos tsempeistä.

Juuri noita käytännön neuvoja ja apuja tarvitsisimme nyt. Olo helpottuisi jos tietäisi mitä tapahtuu ja kuinka velkoja lähdetään maksamaan, se olisi isoin askel. Tuntuisi todella ikävältä jos joutuisimme viikkoja olemaan epätietoisuudessa ja odottamaan, että mitä tässä tapahtuu. Tieto siitä, että talo ei tule lähtemään alta, olisi kaikkein huojentavin.

Kannattaisiko pankkiin olla yhteydessä? Sieltä tuskin lainaa noille veloille saisi kun ei ole muuta omaisuutta kuin talo ja sekin asuntolainan vakuutena miehellä on eläkevakuutuksessa rahaa hieman, mutta sitä ei sieltä pois ymmärtääkseni saa, ei edes ulos mittaamalla. olisiko järkevää ottaa esim kulutusluotto ja maksaa sillä osa laskuista ja loput antaa mennä ulosottoon? Ja onko ylipäätään mitään mahdollisuuksia, että pankki lainaa enää antaisi... Ja voiko talo lähteä alta? Uskon että pystyisimme maksamaan lainalyhennykset ja tarvittaessa voisi kysyä lyhennysvapaata? Tosiaan molemmilla on säännölliset tulot ja minulta jäisi jonkin verran "ylimääräistä" rahaa nyt kun alamme elämään tiukemmin.

Seurakunnalle laitoin viestiä ja kyselin millaista apua sieltä mahdollisesti voisi saada. Uskoisin että henkistä tukea ainakin ja toivottavasti jotain parisuhdeterapiaa. Velka-apua sieltä tuskin saa noin isoon summaan. Soitin myös takuusäätiön velkaneuvontaan, mutta sieltä sanottiin, että pitäisi ensiksi tietää velkasumma ennekuin osaisivat yhtään auttaa. Puhelun jälkeen velat selvitimmekin, täytyy huomenna soittaa uudestaan.

A-klinikalle olisi tarkoitus olla yhteydessä ja mies lupaili etsiä vertaistukea peluureista sekä katsoa noita ohjelmia, jotka on tarkoitettu pelaamisen lopettamiseen. Miehellä on nämä pari päivää mennyt aika turhien tavaroiden myymiseen. Vähän niistäkin saa rahaa, niin voisi vaikka pienimmän vipin maksaa kokonaan pois.

Miehen tilin käyttöoikeudet pitäisi siirtää minulle, kuinkakohan tämä tapahtuu? Tulisiko minun hakeutua edunvalvojaksi? Vaikka mies onnistuisikin pysymään pelaamisesta erossa, olisi minun vaikea enää luottaa että näin todella on. Siksi haluan, että miehellä ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia retkahtaa uudelleen.

[Annika]

Hei,

Miten teillä lähti asiat edistymään?

Velkaneuvonta on varmasti paras tuohon taloudellisten ongelmien setvimiseen.
Takuusäätiön sivuun kannattaa myös tutustua. Valitettavasti mikään näistä ei akuutisti ratkaise talouskriisiä, mutta auttaa tulevaisuuden suunnittelemisessa oman talouden kanssa.

Parisuhdeneuvonta ei välttämättä ole paras mahdollinen taho, kun ongelmia aiheuttaa puolison rahapeliongelmat.
Suosittelen kyllä mielummin tukeutumaan niihin avuntarjoajiin, joiden työ on nimenomaan pelihaittojen hoito ja ehkäisy.
Silloin apua ja vinkkejä antavat ihmiset, joilla on paras tietotaito ja usein myös omapohjaista kokemusta nimenomaan liiallisen rahapelaamisen vaikutuksista parisuhteeseen.

Yt. Annika

[ytrewq]

Moi
Itse olen ollut pari vuotta ulosotossa pelivelkojen takia.

Tuo talon pakkomyynti ulosotossa on viimesijainen keino. Tuossa on ohjeita https://oikeus.fi/ulosotto/fi/index/vel ... isuus.html ennen talon pakkomyyntiä saat tilaisuuden lunastaa miehesi osuuden talosta. Eli kannattaa selvittää pankista saatko lainaa OMISSA nimissä, jolla lunastat tuon talon puolikkaan.

Välttämättä ei kannata ottaa mitään noin suurta kulutusluottoa velkojen maksuun todennäköisesti pankki vaatii vakuuksia ja jos lyhennykset ei onnistu vielä pahemmassa kusessa. Velka vanhentuu 15 vuodessa oikeuden maksutuomion päivästä alkaen eli saattavat vanhentua ennen kun tulee maksettua.

[ytrewq]

Velkaneuvojalla voi olla vähän ruuhkaa... Toinen paikka, mistä saa myös neuvoa on soittaa oman alueen ulosottovirastoon. Ulosottomiehet ajattelevat myös velallisen etua .

[Selvitäänkö]

En ole ehtinyt tänne kirjoitella, on ollut niin paljon asioita hoidettavana.. . Velkaneuvojalle soitin ja mies saa hänelle ajan. Velkaneuvoja mietti voisiko mies joitain lainoja yhdistää, vanhemmissa veloissa on ihan kamalat korot. Velkajärjestelyyn hakeudutaan sitten kun sen aika on.
Yritämme myydä autoa, josta on velkaa, mutta helppoa se ei ole, ei ole ostajia. Yrittöisimme pärjätä yhdellä autolla. Miehen koko palkka menee hänen velkojen maksuun, pois lukien tuo autolaina, joten yritämme elää minun palkallani, en tiedä kuinka pärjätään, mutta yritetään. Jos saadaan joku pienempi velka kokonaan maksettua, niin se vähän helpottaa.
Lisätöitä mies on yrittänyt etsiä, mutta ei löydy mitään Itse teen töissä lisävuoroja jos vaan saan.
Ulosottomies oli sitä mieltä, ettei taloa ole järkeä lähteä ulosmittaamaan, mitään velkaa emme siis ole vielä ainakaan ulosottoon laskeneet. Vähän huojentaa mieltä ettei talo ehkä lähivuosina ainakaan ole lähdössä alta. Asuntolainaa en omiin nimiin saa, koska ei ole vakuutta, turha sitä edes miettiä. Vaikka yksinäni tässä sitä yhteistä lainaa lyhennän

Kävimme mieheni kanssa yhdessä päihde- ja mielenterveyspuolen hoitajalla ja tästä lähdin mies köy siellä yksin. Minä saan toiselle hoitajalle ajan, jotta voin omista tunteista ja ajatuksista keskustella. On tätä kyllä niin vaikeaa käsittää, että miten voi omat raha-asiat noin pahaksi antaa mennä ja siitä kärsii koko perhe harmittaa kyllä että raadan töissä ja maksan miehen elämisen ja joudun tarkkaan laskemaan mihin rahat riittävät. Eniten harmittaa lasten puolesta kun joudumme tinkimään harrastuksista, lahjoista ym. kun rahatilanne on niin tiukka. En kuitenkaan ole eroa miettinyt. Kyse on kuitenkin sairaudesta ja tiedän, ettei mieskään jättäisi minua samassa tilanteessa. Toivottavasti mies saa tarvitsemaansa apua ja tämä velkahelvetti ei tule enää kolmatta kerta toistumaan, sitä en enää kestäisi.

[Jokuvaan]

Aika pahalta kuulosta. Kerran aloitettu takuusäätiön turvin puhtaalta pöydältä ja nyt tulossa aikamoinen velkahelvetti.
60 tonnin edestä pikavippejä = ties kuinka paljon lopulta. + asuntolaina ja muut lainat
Miehesi on luultavasti pelannut koko teidän suhteenne ajan.

Mieti tarkkaan mitä teet, että et sössi omia raha-asioitasi pahasti. Takavarikoi mieheltäsi kaikki kortit ja pankkitunnukset yms.
Peliongelmainen on todella taitava ja kekseliäs salaamaan pelaamisensa.
Jos pelaaminen jatkuu niin suosittelen harkitsemaan eroa. Niin kauan kuin peliongelma on kuvioissa niin ongelmat jatkuu.
Monesti peliongelmainen ei tajua koskaan lopettaa, ei vaikka olisi lapset huollettavana yms.

[Annika]

Kuulostaa tosi tutulta tuo sinun tilanne ja tuntemukset. Ihan älyttömän hienoa kuulla, että otat myös itse apua vastaan ❤️

Paitsi että talousasiat painavat mieltä, niin myös omat tunnetilat ja pelot on tärkeää saada esiin ja käsittelyyn, että jaksat henkisesti.

Ensialkuun on usein luonnollista, että suhteen pelaamaton osapuoli ottaa paljon vastuuta. Esimerkiksi juuri tuo raha-asioiden keskittäminen ei-pelaajalle. Siitä voi olla aluksi apua, mutta sekin pitää miettiä tarkkaan, että miten pitkään olet valmis kantamaan vastuun, joka oikeasti kuuluisi pelaajalle. Aika harva jaksaa niin ikuisesti.

Hienoa myös kuulla, että puolisosi ottaa vastaan ammattiapua.
Miten hän itse suhtautuu tähän?

Olitko ajatellut puhua lapsille mitään tilanteesta? Vai ovatko he vielä niin pieniä, etteivät tilannetta ymmärrä?

-Annika

[Selvitäänkö]

Alkuun ajattelin, että hoitaisin kaikki raha-asiat, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että se on liian raskasta kaiken keskellä. Mieheni antaa käyttöoikeudet tiliin (teki valtakirjan), jotta näen kaikki menot ja tulot. Mieltäni huojentaa se, että voin olla varma ettei mies pysty rahojaan pelaamaan kun näen mihin miehen palkka menee (ja sehän menee kaikki noihin velkoihin). Myös miehen sisko pitää veloista kirjaa ja on lupautunut katsomaan, että lainat lyhenee. Mies saa velkaneuvojalle ajan, joka sitten toivottavasti osaa paremmin velkojen lyhennysten kanssa neuvoa.

Lapsille emme tilannetta ole kertoneet kokonaan. Olemme kyllä sanoneet, että nyt on tiukkaa ja on velkoja mitä pitää maksaa, mutta emme ole kertoneet mistä velat ovat. Lapset ovat tottuneet käymään reissuissa lomilla ym. mutta nyt kaikki muuttuu ja raha on puheenaiheena perheessä hyvin usein.

Miehen on vaikea puhua tunteistaan ja hoitajalle meno oli ehkä miehen mielestä hankalaa, mutta olin hänen tukenaan. Jatkossa mies menee yksin ja kokee pystyvänsä siihen. Minun pitää saada käsitellen ja puhua vihan tunteista jollekin muulle kuin miehelleen. En halua miehelle lisää pahaa oloa ja haluan perheessä vallitsevan rauhallinen ja rakastava ilmapiiri joten yritän välttää sitä että kotona purkaisi sydäntäni.

Tietysti tässä on tullut kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Kuinka voi valehdella näin isosta asiasta minulle? Miten voi olla niin itsekäs ja kuluttaa kaikki rahat pelaamiseen ja velkaantua kun on perhe ja lapset? Mitä muuta mies voi salata minulta? Mies tietää, etten enää anna anteeksi jos vielä mokaa ja jää varmasti kiinni jos niin tekisi. Harmittaa ettemme hakeneet peliriippuvuuteen apua jo paljon aikaisemmin. Minä en tiennyt silloin, että pelaaminen oli ongelma eikä mies varmaan sillon sitä myöntänyt Nyt sitten on asiat menneet jo näin pitkälle.

Kyllä tässä vähän toiveita on, että selvittäisiin. Joudun nyt vain itse maksamaan miehenkin eläminen ja ni pistämään meidän kaikkien menoista. Alkuun oli ihan kamala epätoivo, siitä on vähän mieli jo vähän huojentunut.

[ytrewq]

Tuskin miehesi mitään pahaa tarkoitti kun pelasi.
Vähän pelaajan virheellistä ajatusmaailmaa
-tiedossa VARMA voitto ja kohta on paljon rahaa
-velkaa pystyy hyvin ottamaan, kun on täysin VARMA tulevista isoista voitoista
-jos häviää ensin slottiin paljon niin kyllä se kohta antaa isosti (eli velkaa lisää kun rahat loppu)

[Annika]

Hyvä että saat miehen siskolta myös apua, niin kaikki ei jää yksin sinun harteille.

Oletteko ehtineet vielä miettiä vertaistuen mahdollisuutta esim pelaajaryhmän, läheisryhmän tmv kautta?
Se voisi olla hyvä tämän keskusteluryhmän rinnalla.

Joskus jos sinulla on aikaa, niin kannattaa käydä myös tuolla Valtin puolella lukemassa pelaajien ajatuksia. Aina siltä omalta pelaajalta ei ole helppo saada vastauksia tai selityksiä kysymyksiinsä.


Nyt koronarajoitukset tietenkin estää melko tehokkaasti fyysisiä tapaamisia, mutta esim chat- ja puhelimen kautta on mahdollista saada vertaistukea tälläkin hetkellä.

Omalla kohdallani siitä on ollut ehdottomasti kaikista suurin apu jaksamiseen vaikeina hetkinä.
Tunnen myös monta toipunutta pelaajaa ja heitä kaikkia yhdistää avun vastaanottaminen ja vertaistuki.

[Eveliina]

Hei ”Selvitäänkö”!

Mitä sinulle kuuluu nyt?
Millainen tilanne teillä on tällä hetkellä?

Tunnistan itsekin nuo itsesyytökset ja ”häpeän”, että miksen minä huomannut mitään.
Peliriippuvaisen maailma pyörii pelaamisen ympärillä ja siinä, että pelaaminen on salattava. Riippuvainen pyrkii salaamaan pelaamisen viimeiseen asti.
Riippuvainen myös kuvittelee voittavansa jo hävityt rahat takaisin, jottei pelaamisesta ja veloista tarvitse kertoa.
Lopputulos on mieletön oravanpyörä, josta on todella vaikeaa päästä pois.

Pyri pitämään huolta omasta jaksamisestasi. Se on ensisijaisen tärkeää, jotta voit olla tukena lapsillesi ja halutessasi myös puolisollesi.
Hyvä, että et ole ottanut kaikkea puolisollesi kuuluvaa vastuuta itsellesi.

Kuuntele itseäsi ja omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Pidä itsestäsi huolta ja ole itsellesi armollinen.

Suosittelen sekä teille yksin että pariskuntana keskusteluapua, jota olittekin jo keväällä ilmeisesti saaneet.
Esimerkiksi Pelirajat’on aloittaa nyt syksyllä vertaisryhmät, ja lisäksi tarjolla on tukea chatissa ja puhelimessa.

Olen täällä, jos haluat jutella.
Toivottavasti voit hyvin.

Voimia syksyyn!

-Eveliina

[Selvitäänkö]

Meillä on nyt se tilanne, että kohta pitäisi hakeutua velkajärjestelyyn. Mies maksaa velkojaan koko palkallaan ja minä maksan kaiken muun. Onneksi olemme molemmat töissä, mutta tilanne on haavoittuva, ikinä ei tiedä jos toinen esim sairastuu.

Mies on avohoidossa, hoitaja soittaa hänelle säännöllisin väliajoin ja lääkärin tapaaminen on puolen vuoden välein. Mies oli myös peluureiden vertaistukiryhmässä. Täällä päin ei ole peliriippuvaisille omia ryhmiä ja aa-kerhoissa käy vain päihderiippuvaisia, mies kokeili sellaista, mutta tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Mies ei ole pelannut lähes vuoteen ja kertoo ettei ole tehnyt edes mieli pelata. Kokee, että nyt on helpompi olla kun ei tarvitse salailla ja miettiä miten selviää laskuistaan.

Itselläni aina välillä iskee pelko että mitä jos tämä vielä toistuu ja menetän kaiken. Yhtenäisen perheen, lasteni isän, kodin, kaikki haaveet... Tiedän että olisi hyvä käydä puhumassa jossain, mutta tuntuu ettei yksinkertaisesti aika riitä.
Mies nykyään kyllä on enemmän läsnä, kuuntelee ja kertoo tunteistaan ja ihan päivän kuulumisista. Ennen oli melko sulkeutunut. Jospa tällä kaikella oli jokin isompi merkitys

[Eveliina]

Moikka selvitäänkö!

Hyvä kuulla, että teillä taloudellisesti tilanne alkaa velkajärjestelyn myötä vähitellen helpottamaan. ”Onneksi” koronan myötä matkailun ym puutetta on helppo selitellä pandemialla eikä pureutua siihen, että taustalla voi olla jotain muutakin.

Pelirajattomalla on zoomissa etänä olevia ryhmiä sekä pelaajille että läheisille. Lisäksi on mahdollisuus tukipuheluun tai useampaankin, jos siltä tuntuu.
Miten olet pitänyt huolta itsestäsi? Missä olet päässyt puhumaan omasta voinnistasi?
Tunnistan tuon ajatuksen, ettei ole aikaa tällaiselle ja kyllä minä jaksan ja selviän.
Mutta pitääkö aina jaksaa? Mikä olisi tärkeämpää kuin oma hyvinvointi? Jos et itse ajattele omaa hyvinvointiasi ja huolehdi siitä, niin kuka sitten?
Itse olin aina ollut tunnollinen selviytyjä ennen mieheni peliriippuvuutta, kunnes yksi päivä tajusin, että minun ei ole pakko jaksaa. Se oli minulle helpottavaa ja sitä kautta lähdin ”tutkimusmatkalle” itseeni ja siihen, kuka olen ja mitä haluan.
Jos koet, ettei ole aikaa jutella tai keskustella asiasta, niin toivottavasti voit muuten pitää itsestäsi huolta ja tehdä itsellesi mielekkäitä asioita. Oman kokemukseni myötä rohkaisen, että pysähtyminen kannattaa.

On hienoa, että puolisosi on nykyään avoimempi ja keskustelee kanssasi asioista. Oletteko yhdessä miettineet, mikä sinun pelkoosi repsahduksesta voisi auttaa?
Minäkin välillä pelkään, että entä jos mieheni taas pelaa ja kaikki ”on ollut turhaa”. Se on luonnollista kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut. Sille ei kuitenkaan voi antaa valtaa, jos yrittää elää edelleen yhdessä.
Meitä on auttanut se, että puolisoni on antanut minulle käyttöoikeudet tileihinsä ja näen hänen rahaliikenteensä ja se, että puolisoni on ottanut apua vastaan. Hän uskaltaa nykyään kertoa, jos tulee peliajatuksia ja ylipäätään puhuu avoimemmin ajatuksistaan ja tunteistaan.

Kävimme myös yhdessä noin puolen vuoden ajan tapaamassa perhetyöntekijää, jonka kanssa keskustelimme riippuvuuden suhteeseen aiheuttamista asioista. Se oli meille hyödyllistä etenkin silloin, kun keskusteluyhteyttä oli muuten vaikea löytää.

Toivottavasti voit puhua jonkun kanssa ajatuksistasi ja peloistasi ja usein puhuminen myös auttaa. Asiat eivät välttämättä tunnu enää niin suurilta ja vahvoilta, kun niistä puhuu ääneen.

Kaikkea hyvää uuteen viikkoon!

-Eveliina