[Eveliina]

Moikka Nimetön3,

Mukavaa, että olet löytänyt tänne herttaan kirjoittelemaan!

En tiedä, kuinka tarkkaa kuvausta kaipaat ja jotain olen tietysti aiemminkin kirjoitellut, mutta kirjoitan nyt aika suurpiirteisesti pelaamisen loppumisen jälkeisestä ajasta.

Puolisoni on tosiaan pelannut viimeisen kerran elokuussa 2020.
Tuolloin hän oli itse jo ollut epäsäännöllisesti vertaisryhmässä ja syksyllä 2020 hän kävi säännöllisesti pelirajattoman vertaisryhmässä (12 kertaa). Hänen terapiansa myös on juuri nyt loppumassa ja siten yksi ajanjakso tulossa päätökseen, hän on käynyt 3v ajan kuntoutuspsykoterapiassa.

Voisi sanoa, että ensimmäinen vuosi oli paljon epävarmempaa aikaa kuin sen jälkeen. Myös suhteen jatkuvuutta kyseenalaistettiin ja molemmat kävimme aika isoja pohdintoja siitä, mitä haluamme elämältä. Oli edelleen välillä epäilystä ja epävarmuutta mielessä eikä puolisoni myöskään ihan alkuun osannut puhua kanssani pelaamiseen liittyvistä asioista (keväällä 2021 tilanne alkoi parantua). Myöskään minä en ole ollut hyvä puhumaan aiemmin hankalista asioista, joten tässä on ollut paljon opeteltavaa meille.

Emme ole käyneet vertaisryhmässä enää, mutta toimimme vertaisohjaajina molemmat nykyään. Se on lähentänyt meitä entisestään ja aihepiiri on meillä suhteellisen aktiivisessa käsittelyssä, kun kummallakin on omia tukitehtäviä ja voimme olla apuna muille. Keskusteluyhteys on parantunut koko ajan ja elämään on löytynyt mukava tasapaino. Nautimme tasaisesta arjesta ja teemme paljon asioita yhdessä. Lapsia meillä ei edelleenkään ole, mutta toivottavasti jossain vaiheessa! Muutoin elämä tuntuu sujuvan todella hyvin ja onnellisesti.

Taloudellisesti meillä ei mene mitenkään loistavasti, mutta tulemme toimeen. Toki se välillä aiheuttaa harmaita hiuksia, kun tulee vaikka isompi meno ja pohditaan, miten pärjätään. Mutta arjessa talous pyörii riittävän hyvin.
Aika harvoin nykyään tulee vastaan niitä hetkiä, kun jossittelee menneisyyttä ja esimerkiksi sitä, mitä kaikkea meillä voisi olla ilman puolison peliriippuvuutta.

Tavallaan puolison pelivuodet tuntuvat jo todella kaukaisilta, mutta se on varmasti myös mielen keino suojata itseään. Ja tietysti on aikaa kulunutkin jo jonkin verran. Tällä hetkellä olen tulevaisuuden suhteen luottavainen ja olen tyytyväinen siihen, missä pisteessä puolisoni kanssa olemme.

Kysy ihmeessä, jos jokin tietty asia mietityttää.

-Eveliina