[Rankkaa on]

Hei,

nyt on vaikeampi vaihe itselläni päällä. Tämä tukeminen ja rinnallakulkeminen tuntuu todella raskaalta.

Minulla on aavistus ja tunne, että nuoreni on jälleen pelannut. Itselleen merkittävällä summalla. On kovin kiintoisaa, että vaikka minulla ei faktaa asiasta olekaan, saa pelkkä aavistus minut huolestumaan. Lähipäivinä haluan ja tulen keskustelemaan aiheesta nuoreni kanssa.

Oloni on kovin voimaton asian ja toipumisen edistämisen suhteen. Olen nukkunut useampia öitä huonosti, mikä kertoo itselleni kuormittavasta tilanteesta. Muutenkin huomaan pitäväni itsestäni vähemmän huolta.

Tänään päätin, että panostan enemmön itseeni. Teen pieniä arjen valintoja, jotka auttavat ja tukevat hyvinvointiani. Tiedän, mitä ne juuri minulle ovat.

Miten olla riittävän etäällä, mutta tarpeeksi lähellä nuorelle? Sitä kovasti pohdin, ja koetan tätä myös nuoreltani kysyä - mitä hän minulta kaipaa.

Minä en voi päätöksiä hänen puolestaan tehdä, ja huomaan tulevaisuuden pelottavan minua. Siihen omat mahdollisuuteni vaikuttaa ovat kovin rajalliset - toimivampaa olisi varmaankin keskittyä tähän hetkeen.

Kiintoisaa tässä omalla kohdallani on, että nuorellani saattaa myös olla kaikki hyvin. Minulla ei siis ole faktaa mistään. Historian kokemusten pohjalta tällaiset voimakkaat ja kuormittavat tunteet nousevat pintaan. Tästä aion jutella nuoreni kanssa, jotta hän saa tähän ymmärrystä.

Onneksi olen mukana tukiryhmässä, ja täälläkin on minua auttavia tekstejä. Molemmat kannattelevat minua eteenpäin. Kovin voimattomaksi koen itseni tällä hetkellä asian suhteen, mikä saa minut surulliseksi.

Koetan tehdä useamman kerran viikossa asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Näitä oli aluksi vaikea löytää, mutta olen muutamia jo tunnistanut.

Onneksi tätä asiaa saa ja pystyy jakamaan, sen sisällä pitäminen olisi todella kuormittavaa.

Haluan uskoa, että tämä raskaampi vaihe menee kyllä ohi.

Rankkaa on

[Rankkaa on]

Huomenta,

nuoreni ei ilokseni ollut pelannut, vaan tein tulkintoja kommunikoinnistamme. Pystyin myös kertomaan nuorelleni, mitä minulle tapahtui. Oli mielestäni arvokasta, että koin nuoreni kuulleen minut.

Olen tehnyt itselleni iloa tuottavia asioita, se on ollut tärkeää.

Rankempi vaihe nyt itsellä menossa, kun läpiköyn mielessäni omaa onnistumista vanhempana, sillä teinhön ensimmäiset laput yhdessä nuoreni kanssa.

Onnekseni olen tukiryhmässä, ja pystyn jakamaan tunteitani sekä ajatuksia.

Uskon hyvään lopputulemaan. Matka on pitkä, ja osin varmaan töyssyinenkin.

Rankkaa on

[Eveliina]

Hei Rankkaa on!

Erittäin hyvä, että saitte juteltua ja kävi ilmi, ettei nuoresi ole pelannut. Saatko kiinni niistä hetkistä, mistä ajattelit hänen pelanneen? Millaisia merkkejä näit?
Näiden epäilysten jälkeen on hyvä myös yrittää nuorelle kertoa, mistä epäilyksesi johtuivat ja onko jotakin, missä voisitte toimia eri tavalla, ettei epäilyksiä heräisi.

Peliriippuvaisen läheisenä epäilys on matkalla mukana usein pitkään, vaikka merkkejä toipumisesta alkaakin olla tai vaikka läheinen olisi jo jopa toipunut. Luottamus on pelaamisen myötä murentunut niin perusteellisesti, että sen korjaantuminen vie pitkän aikaa.

Ikävä kuulla, että tilanne on alkanut vaikuttaa uneesikin. Silloin on vielä tärkeämpää kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja miten voisi nukkua paremmin. Voit kokeilla esimerkiksi huolten kirjoittamista paperille muutama tunti ennen nukkumaan menoa, jotta saisit asioita purettua mielestäsi. Samoin lähempänä nukkumaan menoa voit kokeilla kirjoittaa ylös asioita, joista olet kiitollinen. Lisäksi ihan tietoinen rauhoittuminen ennen nukkumaan menoa on tärkeää, että alkaa rauhoittaa ympäristöä ja itseään lepäämään.

Jos jaksat, kannattaa yrittää miettiä niitä omia rajoja ja jaksamisen turvaamista vielä enemmän ja keskustella niistä nuoresi kanssa, että voit itseäsi etäännyttää tilanteesta enemmän. Mikä on jaksamisesi kannalta juuri nyt ensiarvoisen tärkeää?

Ymmärrän, että pohdit omaa vanhemmuuttasi, koska olet pelannut lapsen kanssa pelejä. Sinä et voinut tietää, että hänestä tulee peliriippuvainen. Ehdottomasti suurimmasta osasta ei tule, vaan ihmiset voivat pelata rahapelejä satunnaisesti ja kohtuudella. Eikä teidän tekemillänne peleillä välttämättä ole ollut vaikutusta siihen, että hänestä tuli riippuvainen.

Hienoa, että olet löytänyt pieniä iloa tuottavia asioita arjen keskelle. Ne ovat hyvinvoinnin kannalta todella tärkeitä ja lisäksi hyvä myöskin usein lisää hyvää, eli vähitellen osaat tehdä sinulle merkityksellisiä valintoja enemmän ja elämässäsi on pian enemmän iloa tuottavia asioita.

Matka on varmaankin pitkä ja töyssyinen, mutta onneksi jaksat pitää kuitenkin kiinni toivosta ja ilosta. Etkä ole yksin!

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

-Eveliina

[Rankkaa on]

Hei Eveliina,

kiitos kannustavasta viestistäsi. Hienoja ja tärkeitä kysymyksiä sekä ajatuksia.

Uneni on saapunut takaisin, mikä ilahduttaa kovasti sekä rauhoittaa myös. Iltojen rauhoittaminen, kevyempi syöminen ja yritykseni ottaa etäisyyttä tähän rnuoreni riippuvuuteen ovat auttaneet tässä.

Iloa olen myös löytänyt arjeeni: dekkarit, ystävien kanssa kohtaaminen, vanhemmuden onnistumisten ajattelu, loikoilu.

Tiedän myös, mistä haluan nuoreni kandsa jutella: miltä hänestä tuntui pelaamisen aikana? Miltä häneltä tuntui väistellä kysymyksiäni voinnistaan ja jopa olla epärehellinen?
Ilokseni nyt tunnistan, että vuosi sitten olen esittänyt aivan oikeita kysymyksiä - olen ollut jäljillä.

Jackpot-teatteri oli kovin puhutteleva. Suosittelen kaikille!

Olen saanut etäisyyttä tähän nuoreni riippuvuuteen, mikä helpottaa oloani ja auttaa minua rajaamaan asiaa. Mieleni tekee paljon töitä tämän ympärillä. Onnekseni olemme nuoreni kanssa samalla puolella.

Rankkaa on

[Eveliina]

Moikka Rankkaa on!

Mukava kuulla, että olet taas saanut nukuttua paremmin. Uni on hyvinvoinnille ja jaksamiselle ensiarvoisen tärkeää ja alkaa verottaa niitä kyllä välittömästi jo parinkin yön jälkeen.

Luettelit jo monta iloa tuottavaa asiaa ja toivottavasti saat myös niistä pidettyä kiinni jatkossa. Iloitsen puolestasi, että olet löytänyt hyvinvointia ja tasapainoa taas elämään.

Ymmärrän hyvin, että haluat jutella lapsesi kanssa mainitsemistasi kysymyksistä. Toivottavasti nuoresi on halukas aiheesta keskustelemaan. En usko sen olevan helppoa, koska kysymykset ovat sen verran ”rankkoja”, mutta jos hän niihin pystyy vastaamaan ja keskustelemaan, se varmasti lisää molemminpuolista ymmärrystä. Ja on hienoa, että olet kiinnostunut kuulemaan hänen kokemustaan ja tuntemuksiaan pelaamisesta. Tulee lämmin olo siitä, miten välität lapsestasi ja haluat olla hänen tukenaan.

Jackpot-teatterista itsekin olen kuullut hyvää, mutta en itse ole päässyt vielä katsomaan esitystä!

Hienoa, että olet saanut asiaan etäisyyttä ja voit paremmin. Aivoille pitää välillä yrittää antaa lepoakin tästä teemasta, on niin vaikeasta asiasta kyse, että muutoin väsyy ja kuormittuu jos tuntuu että ajatukset ovat vain peliriippuvuuden ympärillä.

Aurinkoa tulevaan viikkoon ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

[Rankkaa on]

Hei,

vertaisryhmässä käynti on kyllä antoisaa. Sairastamiseni takia yksi kerta jäi väliin, ja harkitsin jopa puolikuntoisena osallistumista. Onneksi tajusin jäädä sairastamaan, ei todellakaan olisi kannattanut lähteä.

Sain oman tukihenkilön, jonka kanssa on todella helppoa ja antoisaa keskustella riippuvaisen vanhempana olemisesta. Ja ennen kaikkea siitä, mitä se itselle tarkoittaa. Jo muutaman kerran jälkeen olemme päässeet todella syvälle!

Olen harjoitellut itsemyötätuntoa, mikä on yllättävön hankalaa. Yrittää antaa itselle anteeksi virheet, joita vanhempana olen tehnyt. On niin helppoa olla itselle kovin vaativa. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, ja mitä se ylipäätään olisi? Kuka sen voisi tai osaisi määritellä?

Lisäksi on helppoa rakentaa päässä malli, että mikäli olisin toiminut näin tai jättänyt toimimatta noin, sitten… Maaailma ja elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen saati yksiselitteinen - melko harvoin yksi ainoa asia ratkaisee tiettyä asiaa. Vanhempana on vaan niin helppo nähdä omat erheet ja puutteet - tätä työstän nyt aktiivisesti.

Nuoreni voi paremmin, se huokuu hönen koko olemuksestaan. Puhumme edelleen pelaamisasioista, mutta vain kerran viikossa. Hönelle oli myös tullut repsahdus, mutta pieni vain. Ilokseni hän kertoi minulle asiasta, tämä kertoo avoimuudesta. Erityisesti riemuitsin siitä, että hän pysähtyi kuuntelemaan itseään ja sitä mitä hönessä tapahtui ennen pelaamista. Ja lisäksi hän myös kuulee omat pohdintansa ja tunteensa tämä pelaamisen jälkeen. Tämä kertoo minulle, että hän on tosissaan työstämässä asiaa. Matka ei ole helppo.

Itse kaipaan myös etäisyyttä tämän asian pohtimiseen, alkuvuonna tämä on vienyt minulta todella paljon voimavaroja. Onneksi nuoreni on nyt valmis työstämään asiaa.

Nyt huomaan, että tammi-helmikuussa olin aivan shokkivaiheessa asian suhteen. Ei ihme, että nyt tilanteen selkeytyessä omat voimavarat ovat vähissä. Nyt olen lisännyt tekemisiä, jotka tekevät minulle hyvää. Nyt pystyn näkemään selvemmin oman itseni tässä tilanteessa.

Pelirajattomien chatissa kövin ensimmästä kertaa. Se oli todella antoisaa. Upeaa, että sellainen palvelu on olemassa.

Uskon kyllä, että voimani tästä palautuvat. Nuoreni kanssa voin olla samalla yhteisellä matkalla, mutta hän tekee omat valintansa.

Onneksi kesä saapuu, vaikkei se asiaa ratkaisekaan. Mukavampaa kuitenkin verrattuna loka-marraskuun pimeyteen, vaikka jotkut siitäkin pitävöt.

Rankkaa on. Uskon kuitenkin valoisaan tulevaisuuteen. Jossain kuvattiin riippuvuutta kuten allergiaksi, se oli hyvin sanottu.

- Rankkaa on

[Eveliina]

Moi Rankkaa on!

Hyvä, että kuuntelit itseäsi etkä lähtenyt puolikuntoisena vertaisryhmään. On kuitenkin sen verran rankkoja asioita käsittelyssä, että parempi antaa kehon parantua kunnolla.

Mahtava kuulla, että olet saanut oman tukihenkilön, jolla on oma kokemus pelaajan vanhempana olemisesta. Siitä on varmasti paljon apua sinulle. Iloitsen puolestasi! Varmaan hänestä on apua myös vanhemmuuden pohtimisessa ja siinä, miten päästää irti itsesyytöksistä.

Itsemyötätunto on kyllä yllättävän hankalaa. Sitä välillä miettii, miksi esimerkiksi ystävää kohtaan on todella ymmärtäväinen ja lempeä, mutta itseä on niin helppo soimata ja vaatii itseltään niin paljon. Onneksi itsemyötätuntoa voi opetella ja kuulostat olevan jo hyvällä tiellä asian suhteen. Ole itsellesi armollinen ja muista myös kiittää itseäsi välillä esimerkiksi siitä, kuinka olet itseäsi huomioinut.

On erityisen hienoa kuulla siitä, millainen keskusteluyhteys sinulla ja nuorellasi on. Harmittavasti hän on repsahtanut, mutta todella hienoa, että hän kertoi asiasta ja osaa itse pohtia siihen johtavia tekijöitä ja myös tuntemuksia tapahtuneen jälkeen. Teette molemmat hienoa työtä tahoillanne asian suhteen!

Shokkivaiheessa sitä jotenkin keskittyy hoitamaan asioita ja selviämään päivästä toiseen, että ei ihmekään, että shokkivaiheen loppuessa väsähtää. Shokkivaihe kuitenkin kestää yleensä jonkin aikaa (omalla kohdalla tunnistan juurikin jonkin 1-2 kk sekavan ajanjakson), jolloin kaikki tuntui pyörivän pelaamisen ympärillä. Hienoa, että nyt keskityt itsesi ja hyvinvointisi hoitamiseen ja käytät voimavaroja omien voimavarojen lisäämiseen.

Juttelitko pelirajattoman chatissa pelaajan vai läheisen kanssa? Mitä hyötyä koet keskustelusta olleen? Tosi hienoa, miten olet ottanut palveluita käyttöösi ja koet ne hyödyllisiksi. Itsekin muistan joskus alkuaikoina jutelleeni juuri samaisessa chatissa ja saaneeni hetkeksi mielenrauhaa, kun joku kuunteli ja ymmärsi. Tuolloin en vielä uskaltanut muuta apua itselleni hakea.

Voimat varmasti palautuvat vähitellen ja olethan itsellesi lempeä ja kuuntelet itseäsi, mitä tarvitset juuri milloinkin ja miten voisit itseäsi auttaa. Lisääntyvä valo ja lämpö kyllä lisäävät toiveikkuutta ja antavat energiaa esimerkiksi ulkoiluun paremmin kuin pimeys ja kylmyys.

Aurinkoista alkavaa viikkoa ja ollaan taas kuulolla!

-Eveliina

[Rankkaa on]

Hei,

nyt minulla on raskaampi vaihe, vaikka on tapahtunut kaikenlaisia asioita.

Viikon tauon jälkeen oli kovin antoisaa omassa vertaisryhmässä: siellä oli toipunut pelaaja käymässä. Hänen tarinansa kuuleminen avarsi jölleen omaa ajatteluani. Oli todella arvokas kohtaaminen. Samanlaista lisäymmärrystä olen saanut chat-keskusteluista pelaajien kanssa.

Voi, kunpa olisin käynyt nämä keskustelut jo pari vuotta sitten. Mutta silloin ei itsellä ymmärrystä ollut - pelaajahan (nuoreni) vain sitä apua kaipasi… Kyllä koen, että molempien on tärkeää saada apua. Kuten kaikkien mielen pulmien hoidossa.

Nuorelleni tuli jälleen repsahdus. Se harmittaa minua. Siitä kuitenkin iloitsen, että se harmittaa myös nuortani. Hän on oppinyt tutkailemaan, mitä siinä pelaamishetken ympärillä tuntui ja taphtui. Sen koen erittäin tärkeäksi.

Nuoreni myös uskaltautui kertomaan pienestä epärehellisyydestä pelaamiseen liittyen. Tästä kävimme erittäin hyvän keskustelut. Epärehellisyys tuntuu minusta kurjalta ja saa minut surulliseksi. Tämän sanoin nuorelleni, sekä sen, että ymmärrän tämän kuuluvan riippuvuuden oireisiin.

Nuoreni oli myös tunnistanut itsessään, että nopeat ilot motivoivat höntä tällä hetkellä. Eivät pidemmän ajan päästä saapuvat. Tämän oivalluksen koen myös kovin tärkeäksi.

Keskustelut oman tukihenkilöni kanssa ovat erittäin hyödyllisiä.

Nyt koetan aidosti ottaa tähän riippuvuusasiaan hieman etäisyyttä, ja toteuttaa omalle hyvinvoinnilleni tärkeitä asioita. Syöminen, liikunta ja sosiaaliset suhteet näin aluksi.

Naurua kaipaan!

Olemme - ja nuoreni on - tulleet pitkän matkan vuodenvaihteesta. Todella paljon hienoja asioita parantumisen ja toipumisen polulla on jo tapahtunut. Matkaa on jäljellä, ja taatusti töyssyjäkin. Polun pää on onneksi näkyvissä, ja nuoreni on yhä kiinnostuneempi lähtemään kulkemaan sitä pitkin. Ymmärrän täysin, että pelaajan on itse tätä haluttava. Ulkopuolelta ei voi työntää - se ei tuo kestävää muutosta.

Onneksi on näitä tukifoorumeita ja -paikkoja. Yksin tämän asian kanssa oleminen olisi minulle raskasta. Uskon hyvään tulevaisuuteen ja ymmärrän, että minä en valintoja voi tehdä.

Lempeyttä itseäni kohtaan koetan kasvattaa.

- Rankkaa on

[Eveliina]

Hei Rankkaa on!

Ei ole yllättävää, että nyt raskaampi vaihe on menossa. Olet sinnitellyt alkuvuodesta niin kovasti asian kanssa että nyt kun ei enää tarvitse niin kovasti sinnitellä, voi tulla uuvahtamisen tunne. Erittäin hyvä yrittää keskittyä niihin itselle iloa ja voimaa tuoviin asioihin, että niitä on joka päivässä. Omia hetkiä, joiden jälkeen tuntuu edes hieman seesteisemmältä.

Pidän arvokkaana, että ryhmässä on vieraillut toipunut pelaaja ja olet saanut siitä itsellesi uutta näkökulmaa ja ymmärrystä riippuvuuteen. Ymmärrän, että ajattelet, miksei asiat olleet jo pari vuotta sitten tällä tolalla, mutta se ei loppujen lopuksi auta ja itse ajattelen, että asioiden jollain tavalla piti mennä niin, kuin ne ovat menneet, ainakin oman pelaajani kohdalla. Tämä pelaajan rinnalla kulkeminen tuntuu pitkälti olevan sellaisten asioiden hyväksymistä, joita ei edes haluaisi hyväksyä. Hyväksynnällä koen päässeeni loppujen lopuksi eteenpäin elämässä.

Todella harmi kuulla, että nuorellesi tuli jälleen repsahdus. Hän selvästi kipuilee pelaamisen kanssa. Haluaisi lopettaa, mutta ei välttämättä ole vielä työkaluja pärjäämään asian kanssa, etenkään jos hänellä ei omaa ammatti/vertaistukea juuri ole. Aivoilla kestää yllättävän kauan oppia pelaamattomuuteen ja hitaampaan mielihyvän saamiseen kuin mitä pelaamisesta saa.
Kuten hän itsekin sanoi, nopeat ilot motivoivat tällä hetkellä.

Upea juttu on teidän välinen keskusteluyhteys ja se, että hän uskaltautui kertomaan myös epärehellisyydestä pelaamiseen liittyen. Ainakin meillä vaati totaalisen rehellisyyden pelaamiseen kaikkeen pelaamiseen liittyvässä, että toipuminen saattoi alkaa.
Tuet nuortasi esimerkillisellä tavalla!

Yllättävän lyhyessä ajassa teille on tapahtunut todella paljon, ei ihmekään, että tuntuu raskaalta. Keskity hyvään ja itsesi hoitamiseen ja nuoresi kanssa hyvän keskustelun ylläpitämiseen. Toivon teille kaikkea hyvää ja aurinkoa taas uuteen viikkoon!

-Eveliina

[Rankkaa on]

Hei Eveliina (ja muutkin),

tällä viikolla olen tehnyt suuria oivalluksia. Olen niistä todella innoissani ja tyytyväinen. Lisäksi osallistuin Matti Nokelan luennolle (löytyy myös YouTubesta), joka antoi minulle paljon.

Puolen vuoden ajan olen käyttänyt todella paljon aikaa, vaivaa ja virtaa peliriippuvuuden ymmärtämiseen. Olen halunnut sen tehdä, ja se on ollut kovin merkityksellistä. Ymmärrän, että nyt minun on aika ottaa muutama askel taaksepäin - ja antaa nuorelleni enemmän tilaa toipua. Omaan tahtiin ja omalla tavallaan.

Tämä helpottaa omaa tunnettani tosi paljon, sillä oivalsin jotenkin syvemmin, että riippuvaisen on itse todellakin haluttava muutosta. Ja hänen on tehtävä se työ. Minä olen vinkkaillut, ehdotellut, tutkinut ja pohtinut, mikä nuorelleni olisi toimivaa. Nyt oivalsin, että tarjoiltuani hänelle kaikki tietämäni faktat ja tukipaikat sekä -mahdollisuudet, hänen tulee itse päättää mitä hän haluaa ja mihin hän on valmis. Tämä saattaa jostakin kuulostaa yksinkertaiselta oivallukselta, mutta minä sisäistän tämän nyt syvällisemmin.

Tulen puhumaan tästä nuoreni kanssa, jotta hän saa kiinni ajatuksestani. En ole millään lailla jättämässä tai hylkäämässä häntä, mutta hänen on nyt aika asettua kuskin pukille. Olen saatavilla, mutta hänen tulee sitä pyytää.

Lisäksi oma syyllisyyteni hänen saattamisesta pelaamisen pariin on myös pienentynyt merkittävästi. Oivalsin, että joka kerta kun hän pelaa - hän tekee itse päätöksen.

Puhelimenvaihdon yhteydessä hän jätti Gambanin lataamatta. Muistutin tästä pari kertaa, muttei hän sitä tehnyt. Silloin päätin, että hänen omalle prosessilleen on oleellista, että hän asentaa sen halutessaan. Esto-ohjelman puuttumisen seurauksena tuli retkahdus, joka selvästi pelaajaa harmitti. Olen tyytyvöinen, että hän itse pohtii asiaa. Minua jäi askarruttamaan, että halusiko hän uskoa, että pärjää ilman ohjelmaa vai oliko kyse siitä, että pelaamiselle oli houkuttelevaa jättää takaportti. Taidanpa kysäistä tätä.

On upeaa kokea tällainen tunteiden selkeytyminen tämän ikävän sairauden äärellä. Hyvien keskustelujen - verhaisryhmä jne - avulla omat ajatukset selkenevät. Tänään myös soitin Peluuriin. Nyt todellakin ymmärrän, kuinka verraton apu tukiryhmistä ja vertaisryhmistä on. Toivon kaikille - niin pelaajille kuin löheisille - rohkeutta osallistua vertaisryhmiin, tai edes soittaa Peluuriin. En ikinä olisi näin pitkällä tässä prosessissa, jos olisin yksin pohtimalla koettanut ratkaista nämä asiat.

Oman syyllisyyden ja häpeän vähentyminen parantaa omaa oloa todella merkittävästi.

Olen kiinnittänyt huomioita ruokavaliooni, lukenut ja tehnyt muitakin omaa hyvinvointiani edistäviä asioita. Ne unohtuivat alkuvuoden kriisivaiheessa.

Minua auttaa todella paljon nuoreni hoitomyönteisyys. Samalla oma kykyni ja rohkeuteni vetää omat rajani on merkittävästi vahvistunut. Minä en pysty nuoreni ongelmaa ratkaisemaan, vaikka kuinka haluaisin tai jos valvoisin kaiket yöt. Rinnalla ja tukena voin - ja haluan - olla, mutta läheisenä minun ei tarvitse hoitaa. Hoito tulee ammattilaisilta, ja pelaajan on sitä itse haluttava.

Oloni on niin paljon kevyempi kuin muutama viikko sitten. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästäkin selvitään - yhdessä.

- Rankkaa on

[Eveliina]

Moi Rankkaa on!

Olet tehnyt kyllä suuria oivalluksia! Iloitsen puolestasi, miten upeasti olet nuoresi rinnalla, mutta kuitenkin omaan hyvinvointiin ja oloon huomiota suunnaten.
Kuulostaa siltä, että olet oivaltanut itsesi (ja nuoresi) kannalta todella olennaisen asian: pelaajan täytyy itse haluta toipua ja tehdä työtä sen eteen. Me läheiset voimme vinkkailla ja tukea ja yrittää siten auttaa, mutta pysyvään muutokseen avain on pelaajassa itsessään. Ja ymmärrän todella hyvin, kuinka se oivallus sinuakin auttaa. Itselläni on ollut samanlainen oivallus aikoinaan ja se auttoi minua keskittymään omaan hyvinvointiin ja vaikuttamaan asioihin, joihin voin vaikuttaa. Toipumisen eteen tehtävä työ on usein pitkää ja vaivalloista, mutta ainakin meidän kohdalla sen arvoista!

Todella hyvä ajatus puhua nuoresi kanssa oivalluksestasi ja siitä, mitä se teille tarkoittaa. Näin nuoresi toivottavasti ymmärtää, että hänellä on itsestään ja ongelmansa hoitamisesta vastuu, sinun tuellasi.
Iloitsen myös siitä, että syyllisyytesi tunne on vähentynyt. Se on raskas taakka kantaa ja kaikki, mikä sinua helpottaa tämän asian käsittelyssä, on arvokasta.
Tekemäsi oivallukset auttavat sinua myös keskittymään paremmin omaan hyvinvointiin ja itsesi auttamiseen.
Olet tehnyt aivan valtavia oivalluksia!
Toivottavasti nuoresi ymmärtää ottaa vastuun ja hoitaa itseään sinun tuellasi.
Odotan innolla taas sinun kuulumisiasi. Oikein lämmittää mieltä, miten paljon lyhyessä ajassa teille on tapahtunut hyviä asioita ja kuinka olet hyötynyt saamastasi tuesta ja avusta ja olet sitä rohkeasti hakenut.

Aurinkoista alkavaa viikkoa ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

[Rankkaa on]

Hei,

huomasin omien voimieni vähentyneen ja vöhentyvän, joten päätin hakea sairaslomaa. Oli hankalaa myöntää itselleni, että nyt en vaan jaksa. Enhän se
minä ole, joka apua kaipaa. Minähän yleensä kannattelen ja tuen muita.

Unen häiriintymisestä huolestuin.

Nyt olen todella tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että uskalsin ja pystyin myöntämään heikkouteni. Sairasloman koetan olla suorittamatta, ja tehdä joka päivä minulle mieluisia asioita.

Huomaan, että olen kietoutunut, omasta tahdostani, todella tiukasti nuoreni sairauteen alkuvuoden aikana. Se on estänyt oman hapensaantini. Oma haluni auttaa ja tukea on ollut niin suuri.

Nyt koen, että olen kasvussani kypsynyt erkaantumaan pelaajan ongelmasta. Se ei ole helppoa, mutta tiedän jörjellä että nuori aikuinen tekee omat ratkaisunsa.

Viheliäinen sairaus tämä on: pelaajalle ja läheiselle myös. Ilman tukea en tätä jaksaisi.

- Rankkaa on

[Eveliina]

Hei Rankkaa on!

Mukava kuulla sinusta jälleen. Harmi, että vointisi meni siinä määrin huonompaan suuntaan, että etenkin uni häiriintyi, mutta todella hienoa, että hait sairaslomaa. Tunnistan itsekin läheisenä hyvin noita samoja ajatusesteitä: ”enhän minä ole sairas”, ”kyllä minä jaksan vielä hetken”, ”minun tehtäväni on auttaa muita” jne.
On sinänsä erikoista, että flunssaan tai vaikkapa fyysisiin kipuihin usein reagoimme menemällä lääkäriin ja/tai hakemalla sairaslomaa. Mutta henkisen pahoinvoinnin kanssa kynnys on paljon suurempi. Onneksi nykyään ymmärretään paremmin, että ihminen on kokonaisuus ja myös terveydenhuollossa ymmärretään paremmin myös henkiseen hyvinvointiin liittyviä asioita.

Mukava kuulla, että suhtaudut sairaslomaan juurikin niin, että on mahdollisuus levätä ja tehdä sinulle mieluisia asioita.

Usein näemme oman käytöksemme ja tilanteen paremmin vasta jälkikäteen tarkasteltuna. Sinulla on ollut niin kova tahto auttaa ja tukea, että olet samalla kuitenkin uuvuttanut itseäsi, vaikka se ei tietenkään ollut tarkoitus. Olen iloinen puolestasi, että pystyit kuuntelemaan itseäsi ja omaa vointiasi ja korjaamaan asiaa.
Vaikutat oivaltaneen sen, että sinä voit loppujen lopuksi tehdä lapsesi ongelman eteen hyvin vähän. Hän itse tekee omat päätöksensä ja voit tukea häntä myös etäämmältä. Nyt on tärkeää, että keskityt omaan hyvinvointiin ja asioihin, joihin voit vaikuttaa.

Toivon sinulle paljon jaksamista ja aurinkoisia sairaslomapäiviä!

-Eveliina

[Rankkaa on]

Hei,

tämä kevät on ollut todella avartava ja opettava, sekä peliriippuvuudesta että elämästä yleensäkin.

Sairasloma on tehnyt todella hyvää, ja onnekseni pystyn sairastamaan hyvällä omallatunnolla. Olen tullut todella hyvin kohdatuksi hoitohenkilökunnan taholta. Nyt sairaslomalla keskityn itseeni, ja teen minua miellyttäviä asioita.

Olen myös ottanut etäisyyttä nuoreni sairauteen. Se on ollut todella vaikeaa, mutta onneksi minulla oli siihen voimaa. Ilman keväön vertaisryhmää minulla tuskin olisi ollut siihen voimaa saat ymmärrystä.

En halua erkaantua nuorestani, mutta peliriippuvuudesta haluan etääntyä. Olen ollut liian kietoutunut tähän sairauteen. Nuoreni valitsee, miten hän tähän suhtautuu, ja millaisia valintoja hän tekee. En voi, en halua enkä pysty elämään hänen elämäänsä. Jokainen meistä tekee omat valintansa, etenkin aikuisena.

Tämän sairauden rinnalla eläminen on kasvattanut minua. Olen oppinut rajaamaan itseäni paremmin. Mitä itse haluan? Kovin kiintoisa kysymys.

Eveliina, sinun kirjoituksistasi tässä ketjussa on ollut minulle suuri apu. Omien kokemuksiesi jakaminen on auttanut minua peilaamaan omaa tilannettani ja valintojani. Kenties muutkin hyötyvät tästä.

- Rankkaa on

[Eveliina]

Hei Rankkaa on!

Olen todella pahoillani siitä, että juuri sinun kohdallesi osui peliriippuvaisen rinnalla kulkeminen. Samalla uskon, kuten itsekin sanoit, että voit oppia paljon itsestäsi ja saat tai olet saanut uusia työkaluja elämän ”työkalupakkiin”. Itse olen kokenut jonkinlaisena melko kirkkaanakin hopeareunuksena sen, mitä olen oppinut peliriippuvaisen vaimona.
Esimerkiksi sen, kuinka uskomattoman vahva sitä voikaan olla. On jaksanut pitää kiinni toivosta synkimmilläkin hetkillä ja löytänyt itsestään uusia puolia.

Iloitsen siitä, että hait ja sait sairaslomaa ja olet käyttänyt ajan hyvällä omatunnolla itseesi keskittyen. Hienoa kuulla myös, että olet tullut kohdatuksi hoitohenkilökunnan puolesta.
Millainen on unesi tila tällä hetkellä? Oletko pystynyt lepäämään hyvin sairaslomalla?

Omien rajojen löytäminen peliriippuvaisen läheisenä on tosi tärkeää. Rajoja harvoin tulee edes ajateltua aktiivisesti, ennen kuin jokin tilanne pakottaa meidät siihen. Rajoja asettamalla huolehdit ennen kaikkea omasta hyvinvoinnistasi.

Hienoa, jos olet saanut apua tästä kirjoittamisesta ja olen voinut tukea sinua polullasi. Kenties joku toinenkin peliriippuvaisen läheinen voi hyötyä näistä kirjoituksista.

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

-Eveliina