[Rankkaa on]

Hei Eveliina,

olen saanut uneni takaisin, mikä ilahduttaa minua kovasti. Henkinen kuormitustasoni on laskenut merkittävästi, tämän uskon auttaneen asiaan. Olen myös rajoittanut kahvinjuontia, mikä sinällään on hyvä asia, mutten usko sen suureen vaikutukseen. Voi sillä toki ollakin. Tärkeintä on lopputulos, eli kunnon yöunet.

Onneksi hoksasin ystävän kannustamana hakea sairaslomaa jo aikaisessa vaiheessa. Itse en olisi hoksannut, vaan olisin sinnitellyt lomaan saakka. Tämäkin on hyvä osoitus siitä, että toivottavasti jokaisella on joku löheinen ystävä jolle puhua itseä kuormittavista asioista.

Keväällä kävin läheisille tarkoitetun vertaisryhmän. Ilman sitä en olisi näin pitkällä prosessissani ja ymmärryksessäni. Teknisesti ymmärsin riippuvuus-sairaudesta melko paljon, mutta ryhmä auttoi näkemään oman tilanteeni läheisenä. Kannustan kaikkia osallistumaan esim Pelirajattoman tukiryhmään, niitä on onneksi verkonkin välityksellä. Itselläni oli pieni kynnys osallistua, mutta ei kovin suurta kuitenkaan. Ryhmässä työstettävä materiaali antoi paaaaljon ajattelemisen aiheita.

Hyvin pitkälti mielessäni vertaan peliriippuvuuden alkoholiriippuvuuteen: miten toimisin nuoreni kanssa, mikällä olisi alkoholiriippuvuus.

Olen pystynyt ottamaan etäisyyttä nuoreeni, siis hänen riipouvuuteensa. Se on ollut hankalaa ja minulle kuormittavaa, mutta omien rajojeni tunnistaminen on auttanut tässä.

Olen myös sisäistänyt, että vain hän voi auttaa itseään. Hän tekee päätöksen, ja tukena muut voivat olla. Tämä oivallus on omaan jaksamiseeni merkittävä, vaikka kuinka tekisin, jörkkäisin ja puhuisin - ei mitään tapahdu ilman hänen omaa tahtoaan ja sitoutumistaan. Tämä on riipaisevaa todeta, mutta näin uskon sen olevan.

Olen myös hoksannut, että itse voin ja saan nauttia elämästäni täysillä, vaikka toisella onkin murheita elämässään. Osaan nyt antaa itselleni luvan nauttia, mikä taatusti helpottaa omaa jaksamistani.

Toivon, että nuoreni päätyy aktiiviseen asian työstöön. Enempää en voi. Enkä halua vuorovaikutuksessamme keskittyä pelkkään riippuvuuteen, hänessä on paljon, paljon muutakin.

Rajanvetoni seurauksena välimme eivät ole katkenneet, mikä on hieno ja arvokas asia. Tässäkin olen itseni puolella, ja kuuntelen omaa oloani. Se ei ole helppoa, uskaltaa olla itselleen rehellinen, mutta uskon sen olevan minulle paras ja toimivin tie.

- Rankkaa on

[Eveliina]

Moi Rankkaa on!

Ilahduttavaa kuulla, että olet saanut unesi takaisin. Uni on hyvinvoinnin kannalta niin tärkeä peruspilari, että sen heikentyminen tuntuu hyvinvoinnissa nopeastikin ja tietysti pidempään jatkuva heikko uni alkaa kuormittaa vielä eri tavalla.

Todella hienoa, että sinulla on ollut tukena hyvä ystävä, joka on huolehtinut sinusta ja osannut kysyä voinnistasi ja rohkaissut lääkärin puheille. Nyt toivottavasti voit nauttia kesälomasta eri tavalla, eikä koko loma mene toipumiseen ja uupumuksen korjaamiseen.

Mukava kuulla, että olet hyötynyt vertaisryhmästä ja sait siitä itsellesi paljon apua. Itsekin olen aikoinaan ryhmän käynyt ja voin lämpimästi suositella myös oman kokemuksen perusteella!

Olet ymmärtänyt aivan valtavasti läheisenä olemisesta ja omista rajoistasi. Vaikka kuinka riipaisee ottaa etäisyyttä ja ymmärtää, ettet voi tehdä juurikaan mitään auttaaksesi, on se silti tärkeä oivallus. Muutoin kuluttaisit itseäsi yrittämällä auttaa ja loppujen lopuksi sillä ei vain ole valitettavasti merkitystä. Se on vähän kuin löisi päätä seinään useamman kerran - turhaa.

Hienoa myös, että näet nuoressasi paljon muutakin kuin peliriippuvaisen. On tärkeää, että osaamme antaa läheisille myös hyvää palautetta, kun aihetta on ja osataan nähdä se ihminen edelleen peliriippuvuuden alla. Itse näen asian niin, että peliriippuvuus on ikään kuin varjo, joka peittää meille läheisen ihmisen alleen. Se rakas ihminen on edelleen siellä, mutta välillä näemme hänestä vain pilkahduksia.

Meidän jokaisen tulee olla itsemme puolella ja ”terveesti itsekkäitä”, sillä kukaan muu ei meidän hyvinvoinnista huolehdi kuin me itse. Aikuisina meillä kaikilla on vastuu itsestämme.
Iloitsen siitä, että olette nuoresi kanssa edelleen hyvissä väleissä, vaikka olet asettanut rajoja ja huolehdit itsestäsi. Toivon koko sydämestäni, että nuoresi havahtuu riippuvuuteensa niin, että haluaa apua tosissaan ja sitoutuu siihen.

Aurinkoa alkavaan viikkoon ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

[Eveliina]

Hei Rankkaa on ja muut!

Toivottavasti kesäsi on sujunut tähän mennessä mukavissa merkeissä ja olet pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin ja kuuntelemaan itseäsi.
Itse olen havahtunut pitkästä aikaa siihen, että olen tehnyt enemmän asioita yksin ja nauttinut siitä. Tästä hyvänä esimerkkinä museoissa käyminen. Harrastus, joka aina välillä tulee ja menee, mutta museokortti helpottaa sen aktivoimista välillä.

On tehnyt todella hyvää tehdä omia juttuja kodin ulkopuolella enemmän. Olen aina nauttinut yksin olosta ja tarvinnut omaa aikaa, mutta etenkin joskus nuorempana ajattelin, että olisi noloa mennä esimerkiksi syömään yksin. Nykyään en ajattele asiaa lainkaan nolona, vaan nautin yksin olosta esimerkiksi syömässä tai museossa.

Toivottavasti voitte hyvin!

-Eveliina

[Rankkaa on]

Hei Eveliina,

kiitos kaikista kirjoituksista matkan varrella, ne antoivat minulle paljon.

Olen pystynyt erkaantumaan nuoreni peliriippuvuudesta. Olin siihen todella kietoutunut alkuvuodesta. Nyt ymmärrän, että vaan hän pystyy auttamaan itseään.

Hain itselleni paljon tietoa ja tukea alkuvuodesta, ja nuoreni sairaus ’täytti elämäni’. Halusin auttaa - jälkikäteen katsottuna liikaakin. Se alkoi vaikuttamaan omaan hyvinvointiini. Jouduin tosiaan ottamaan sairaslomas, mikä oli aluksi minulle todella hankalaa. Minähön se kannattelen muita…

Pelirajattomien vertaisryhmä oli minulle myös erittäin tärkeä.

En usko, että tänne enää paljoa kirjoittelen. Toivotan kaikille hyviä vointeja - pitkäämme itsestämme huolta!

Kiitos Eveliina, teet todella arvokasta työtä!

- Rankkaa on; ilokseni voin sanoa että ’todella rankkaa oli - nyt on helpottanut!’

[Eveliina]

Moikka Rankkaa on,

Onpa mukava kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa!

Osaat hienosti reflektoida alkuvuoden kokemuksiasi näin jälkikäteen ja näet tilanteen järkevästi. Olet toiminut juuri niin kuin moni meistä läheisistä alussa toimii ja se on täysin ymmärrettävää. Iloitsen hurjasti siitä, että olet löytänyt omat rajasi ja keskityt nykyisin enemmän omaan hyvinvointiisi kuin pelaajan auttamiseen - loppujen lopuksi on niin kovin vähän, mitä läheinen voi tehdä pelaajan auttamiseksi. Toivon sydämestäni, että nuoresi toipuu riippuvuudesta ja löytää motivaationsa pysyvään muutokseen.

Kiitos sinulle - iloitsen siitä, että olet hyötynyt monenlaisesta vertaistuesta. Tämä foorumi pysyy aina sinullekin avoimena, jos jossain vaiheessa tuntuu siltä, että haluat kertoa kuulumisia tai jos kaipaat jälleen ajatusten peilailua.

Kaikkea hyvää jatkoon!

-Eveliina

[Seläheinen]

Hei!
Vieläkö täällä keskustellaan?
Olen jo kauan tiennyt puolisoni pelaamisesta, vasta kesällä sen laajuus kuitenkin selvisi. Pelaamisen johdosta puolisolle on kertynyt suuret velat jotka ovat nyt päätyneet ulosottoon. Onneksi velkoja saa ainakin ison osan hoidettua kun asunnon saa myytyä (asunto tällähetkellä myynnissä). Asunto on yksin puolison omistama, joten minun rahoja velkoihin ei mene. Surettaa, että kaikki asuntoon laitettu raha menee näin, mutta toisaalta onpahan siitä nyt hyötyä, velkoja ei muuten saisi maksettua pois

Asian selvittyä keskustelimme asiasta ja puolisoni lupasi lopettaa pelaamisen, välillä epäilin tuota koska luottamus oli jo aiemmin petetty ja huomasin miehestäni, että jokin oli vialla. Tänään sitten selvisi, että mies on jatkanut pelaamista ja laskuja on jälleen maksanatta. Uutta velkaa ei ole onneksi pystynyt ottamaan.

En ole tiedä mikä tässä on pahinta, luottamuksen menetys vai se perusturvallisuuden tunteen menetys
Luottamaan en ainakaan enää kykene kun on valehdeltu niin paljon. Asia stressaa minua hirveän paljon, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Meillä on kuitenkin myös 2 vuotias pieni poika ja vuoden vaihteessa syntyy toinen lapsi. Tunnen itseni todella petetyksi ja tyhmäksi.

Mies on muutoin hyvä mies ja hyvä isä lapselle ja haluaisin miehelle pelkkää hyvää. Satuttaa kuitenkin valtavasti se miten minulle on valehdeltu ja miten luottamustani on käytetty hyväksi.

[Eveliina]

Moikka!

Kyllä täällä viikoittain käyn katsomassa, onko uusia keskusteluja/vanhoja keskusteluja aktivoitunut.

Tosi ikävä kuulla, että puolisosi on taas retkahtanut pelaamaan. Onko hän hakenut riippuvuuteensa apua? Millaista suunnitelmaa yhteiselon suhteen olette tehneet?

Et missään tapauksessa ole tyhmä! Pelaaja tekee kaikkensa salatakseen pelaamisen ja pitääkseen kiinni siitä. Et olisi mitenkään voinut tietää, että hän taas pelaa.

Ymmärrän hyvin, että perusturvallisuuden tunne on järkkynyt ja samoin luottamus on menetetty. Nyt olisi hyvä pohtia, mitä tekoja sinä puolisoltasi tarvitset, jotta voisitte yrittää jatkaa yhteistä elämää ja saada luottamusta ja turvallisuuden tunnetta rakennettua takaisin. Samalla tavalla jatkaminen tuskin onnistuu, koska puoliso on jo ainakin kerran pettänyt luottamuksen uudestaan ja myös perheenne koti myydään pelaamisen takia.

Meillä toimi ainakin se, että sain katseluoikeudet puolison pankkitiliin. Minulle toi turvallisuuden tunnetta se, että pystyin milloin tahansa katsomaan puolison pankkitiliä ja näkemään, ettei siellä ole tapahtunut mitään erikoista. Lisäksi puolisoni hakeutui vertaisryhmään ja myöhemmin henkilökohtaiseen psykoterapiaan työterveyden kautta. Minä olin jo aiemmin hakenut itselleni apua ja sitä suosittelen lämpimästi sinullekin! Huolehdi omasta jaksamisesta, hakeudu vertaistuen piiriin ja/tai puhu esimerkiksi neuvolassa asiasta.

Luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja vaatii etenkin pelaajalta tekoja, kuten itsensä hoitamista, puhumista ja nöyryyttä myöntää riippuvuuteensa ja vihdoin kohdata se. Tärkeää on nyt pohtia niitä konkreettisia tekoja, miten vastaavan tapahtuminen uudestaan vältettäisiin. Suojaa oma taloutesi ja mahdollisuuksien mukaan myös lasten varat. Ota aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi.

Tuntuu todella pahalta sinun ja lasten puolesta, miten asiat ovat menneet. Nyt toivon sinulle voimia rajojen asettamiseen ja toivon, että puolisosi haluaisi todella toipua riippuvuudesta. Se on mahdollista, mutta vaatii teiltä molemmilta kärsivällisyyttä, aikaa ja työtä.

Paljon jaksamista sinne ja ollaan kuulolla!

Lämpimin terveisin
Eveliina

[Eveliina]

Hei Seläheinen,

Mitä sinulle kuuluu?
Toivottavasti voit hyvin ja siellä asiat on lähteneet parempaan suuntaan edellisen kirjoituksesi jälkeen.

Kuukausi on aika lyhyt aika isoihin muutoksiin, mutta joka tapauksessa toivottavasti jotain positiivista muutosta siellä on tapahtunut ja olet pystynyt kiinnittämään enemmän huomiota omaan hyvinvointiisi. Tai ainakin se oman hyvinvoinnin ajattelu ja siihen keskittyminen jossakin kohtaa löytyisi, kun shokista on päässyt hieman yli ja käytännön asiat alkaneet jollain tavoin järjestymään.
Kirjoittelehan taas tänne jossakin vaiheessa, jos siltä tuntuu ja kaikkea hyvää jatkoon.

-Eveliina

[Eveliina]

Tervehdys kaikki,

Ja hyvää alkanutta vuotta!

Havahduin siihen, että tänään on peliriippuvuuteen liittyvä vuosipäivä omassa elämässäni. Tänä päivänä useita vuosia taakse päin sain tietää, että puolisoni on peliriippuvainen.

Edelleen tuo hetki on omassa mielessä hyvin elävänä ja välillä asiasta kertominen saattaa tuntua edelleen ihan fyysisenä ahdistuksena, painona rintakehässä. Samalla kuitenkin katson menneitä vuosia nykyään aika valoisalla mielellä; voin olla todella iloinen siitä, millainen tilanteemme on nyt ja millaisen työn olemme tehneet riippuvuuden kanssa.

Toivotan juuri sinulle valoa ja toivoa alkaneeseen vuoteen!

-Eveliina

[Eveliina]

Tervehdys kaikille!

Täällä ollaan edelleen, jos tarvitset tukea ja ajatustenvaihtoa läheisen peliriippuvuuteen liittyen.
Tukea on saatavilla tämän foorumin lisäksi paljon muualtakin.

Oma taustani on peliriippuvaisen puolisona. Käyn täällä noin kerran viikossa katsomassa, mitä tänne kuuluu, ja onko joku tullut tänne kirjoittelemaan.

Älä jää yksin asian kanssa! Meitä on paljon muitakin, ja apua on saatavilla, jos sitä haluaa vastaanottaa.

Paljon tsemppiä helmikuun jatkoon!

-Eveliina

[Nottoday]

Hyviä kysymyksiä ja kiitos Eveliina, kun olet kirjoitellut tänne. En ole valmis (vielä?) avaamaan omaa tilannetta isommin, mutta olen yrittänyt olla läheisen tukena ja ehkä nyt tässä odotan, että milloin hän itse olisi valmis puhumaan, hakemaan apua, onko. Olen suominut itseäni siitä, että en ole ottanut asioita suoremmin puheeksi, olisiko siitä ollut hyötyä, olisinko voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja saanut hänet ajattelemaan asioita aikaisemmin. En tiedä, mutta siitä koen syyllisyyttä.

Joo, mutta mulle on tuonut lohtua, kun olen saanut lukea muiden kokemuksia ja olen oppinut siinä samalla asioita. Toivon, että jonain päivänä voitaisiin yhdessä hakea apua ja olen saanut lohtua siihenkin, että vaikka talous näyttää tällä hetkellä vaikealta, niin kaikesta voi selvitä eikä sekään niin paha juttu lopulta ole.

Mun mielestä tarvittaisiin molemmat apua: mun osaaminen, ehkä jaksaminenkaan ei yksin riitä siihen, mitä toinen osapuoli oikeasti tarvitsee ja kaipaa ja toisaalta tarvisin neuvoja ja tietoa toiselta itseltään, että miten voin oikeasti auttaa, mistä olisi hyötyä, mistä ei. Ulkopuolista apua asiasta puhumiseen, kun tämä aihe on niin latautunut.

[Eveliina]

Moikka Nottoday,

Kiva että olet löytänyt tänne lukemaan keskusteluja ja myös uskaltanut kirjoittaa hieman omasta tilanteestasi! Vaikkakin kiva on toki aika suhteellinen käsite tämän aihepiirin ympärillä.

Tilanteen paljastuminen on usein läheiselle iso shokki ja siksikin menee hetki siihen, että saa omia ajatuksia ja tuntemuksia koottua. Lisäksi kun peliongelma on melko huonosti tunnettu edelleen ja ihmisillä saattaa olla ongelmasta kärkkäitä näkemyksiä tietämättä ongelmasta varsinaisesti mitään, on ymmärrettävää miettiä omia toimia harkiten.

Ymmärrän hyvin syyllisyyden tunteesi tilanteesta. Itse koin syyllisyyttä siitä, miten en huomannut ongelmaa aiemmin ja mietin, olenko tehnyt jotain, miksi puolisoni pelaa. Aika pian kuitenkin keskusteluavun ja ajan kulumisen myötä tajusin, että en olisi voinut mitenkään tietää, vaikka yritinkin saada selville ongelmaa. Todennäköisesti et olisi voinut muuttaa tilannetta mitenkään, vaikka olisit ottanut asiaa puheeksi ja yrittänyt vaikuttaa pelaajaan enemmän. Ongelma on pelaajan ja hänestä on kiinni, miten hän asiaa lähtee hoitamaan ja ottamaan apua vastaan. Todella harvoin läheinen voi vaikuttaa pelaajaan syvällisemmällä tasolla.

Talous on iso osa elämää ja jos se käy vaikeaksi, se kuormittaa. Loppujen lopuksi kuitenkin elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin raha, kunhan talousasiat pysyvät toivottavasti siedettävällä tasolla. Mutta tietysti tilanne kuormittaa monella eri tavalla.

Kuten itsekin olet ymmärtänyt, on pallo ns. pelaajalla. Hänen itse on haettava itselleen apua ja haluttava muutosta. Rohkaisen kuitenkin hakemaan sinua itsellesi apua pelaajasta huolimatta. Usein ulkopuolinen apu molemmille on se paras vaihtoehto: molempien on hyvä hoitaa itseään ja kun olette päässeet jaloillenne, on tärkeää hoitaa myös keskinäistä suhdettanne.
Usein ongelman käsittely keskenään on ainakin aluksi hankalaa, kun tunneside on niin vahva; ulkopuolisen kanssa puhuminen on usein helpompaa.
Tärkeää on huolehtia myös ihan perusasioista: unesta, ruuasta ja liikkumisesta. Lisäksi on tärkeää yrittää tehdä mukavia asioita, joista saa iloa.
Toivottavasti näitä asioita elämästäsi löytyy edelleen!

Paljon tsemppiä alkavaan viikkoon ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

[Nottoday]

Kiitos vastauksesta!

Toinen asia, joka minua tässä suhteessa painaa, on yksinäisyys. Minusta tuntuu siltä, että ymmärrän hyvin toista osapuolta ja että hänessä ei ole tilaa minun huolilleni, mutta olen jäänyt hyvin yksin. Olen yksin omien asioideni kanssa. Ymmärrän kyllä, että toinen ei pysty.

[Eveliina]

Moikka Nottoday!

Onpa ikävä kuulla sinun tunteistasi.
Ymmärrän hyvin, mitä käyt läpi ja miksi sinusta tuntuu yksinäiseltä.

Itsestä tuntui vastaavassa tilanteessa tosi epäreilulta: minun puolisoni aiheutti tämän meille, mutta hän ei tee mitään asioiden parantamiseksi. Ei saatu keskusteltua ja apua ei haettu omatoimisesti.

Minulle vastaus oli se, että hain itselleni apua ja aloin hoitamaan itseäni.

Oletko hakenut itsellesi keskusteluapua ja pystytkö puhumaan asioista muiden, kuin läheisesi kanssa? Onko sinulla elämässä mielekkäitä asioita tällä hetkellä muutoin, jotain, johon suunnata tarkkaavaisuutta?

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

-Eveliina

[Nottoday]

En ole hakenut apua juuri tähän asiaan, mutta olen toisissa yhteyksissä käsitellyt paljon ihmissuhdekuvioitani. Yritän keskittyä omaan elämääni ja ilmaista toiselle, että olen varauksetta hänen tukenaan ja käytettävissään. Mutta irrottautua ongelmasta muutoin. Se vaan ei tunnu hyvältä, mutta en oikein tiedä voinko tehdä enempää. Tuntuu siltä, kuin tunnetasolla jättäisin toisen yksin, vaikka itsekin tunnen yksinäisyyttä. Siinä voi olla myös totuutta mukana: mä en oikein pysty olemaan sellaisessa kuplassa enää, että kaikki on ihan ok, vaikka ei ole tai pysty kieltämään todellisuutta. En tavallaan pysty astumaan siihen kuplaan enää ja silloinhan hän tosiaan on siellä yksin.

Kävin kuntosalilla eilen ja tänään todella pitkästä aikaa ja luulen, että se voisi olla minulle hyvä selviytymiskeino ja tapa pitää itsestä huolta. Olen myös vähän ehkä paennutkin töihin tilannetta, mutta sekään ei ole yksiselitteisesti huono asia. Tunnen myös huonoa omaatuntoa, kun omat asiat ovat suunnilleen kunnossa.