Olet täällä

Läheisistä huolissaan oleva peluri

Ahdistaako läheisesi pelaaminen? Tervetuloa Herttaan! Voit vaihtaa ajatuksia peliongelmasta kärsivien läheisten kanssa sekä saada tukea muilta. Palvelu toteutetaan yhteistyössä Peluurin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja levotonuhkapeluri » 10.4.2021 16:10:46

Tämä on nyt ensimmäinen kirjoitukseni tänne päihdelinkin foorumille. Tosiaan olen 27v mies, ja tässä pelihelvetissä ryvennyt viimeiset kymmenen vuotta.

Eilen havahduin toden teolla siihen minkälaista tuhoa olen saanut aikaiseksi ympärilleni tällä pelaamisella. Samoin hävettää ajatus kuinka minusta, tuhon tekijästä, ollaan koko ajan huolissaan. Meistä pelureista puhutaan paljon, aivan liikaa. Meitä ajatellaan, meidän aikaansaamia tuhoja paikataan.

Vaikka kuinka hirveitä asioita olenkin tehnyt tämän peliaddiktion seurauksena, minussa piilee edelleen ihminen. Ihminen joka rakastaa ja välittää, ihminen joka on huolissaan. Jos minulla on yksi syy pidättäytyä pelaamisesta, se on tuo rakas vaimoni joka eilen itki ruokapöydässä ja illalla kävi oksentamassa kolme kertaa vaikka ei ollut syönyt mitään. Peluri pakenee ja hänestä tulee ajan myötä pakenemisen mestari. Mitä minä voisin tässä nyt tehdä? Itsemurha? Se olisi pakenemisen muodoista paras ja samoin säälittävin mahdollinen. Millä oikeudella voisin jättää tuon rakkaan naisen kestämään seuraukset ja kaiken sen kärsimyksen mitä MINÄ olen saanut aikaiseksi. Voin käsi sydämellä sanoa, että minusta tuntuu juuri nyt siltä että itsemurha on kaikista edessä olevista mahdollisuuksista se helpoin ja miellyttävin minulle.

Minulla ei ole varaa uhriutua. Olen saanut enemmän kuin tarpeeksi. Minulla on vain valtava määrä surua ja häpeää kannettavanani. Voinko koskaan ikinä saada anteeksi tekojani? Olen ainakin päättänyt yrittää. Olen huolissani minun läheisestä, ja jos minussa on vielä edes vähääkään ihmistä niin minä pitäydyn tekemässäni päätöksessä. Mikä se päätös on?

Olen lukuisat kerrat päättänyt olla pelaamatta ja joka kerta ollaan palattu taas samaan pisteeseen. Muutama kuukausi pelaamatonta aikaa ja taas pelikoira on irti ja vapaana tekemässä tuhoaan. Mutta minun päätös tällä kertaa on erilainen. Kävin ostamassa isohkon n.30cm korkean läpinäkyvän lasimaljakon. Siihen lisäksi ostin 9kpl koristekivipurkkeja. En tiedä kuinka monta kiveä on yhdessä koristepurkissa, mutta arvioisin kiviä olevan n. 40-50kpl. Päätökseni on siis seuraavanlainen: joka päivä päätän olla pelaamatta mitään rahapelejä, mistään hinnasta ja millään perusteella. Kun olen saavuttanut pelaamattoman päivän, laitan aamulla ottamani koristekiven tuohon lasiseen maljakkoon. Olen ollut pelaamatta, ja siksi laitan tuon kiven hankkimaani maljakkoon. Entä jos päätän pelata? Voin antaa luvan itselleni pelata, kunhan nielen jokaisen maljakkoon laittamani kiven.

Minulla on vahva usko, että maailma on erilainen silloin kun olen saanut laitettua kaikki hankkimani koristekivet tuohon lasikiveen. Vaimo ei tykännyt ajatuksesta, että nielisin kivet. Toivottavasti harkitsen ainakin 3 kertaa ennen kivien nielemistä, että onko se sittenkään sen arvoista. Vaimo lupasi ottaa eron, mikäli päätän pelata rahapelejä enää missään vaiheessa. Nyt on panoksena terveys ja vaimo. Haluan kysyä itseltäni ennen päätöstä ryhtyä pelaamaan yhden kysymyksen: Mitä maltalainen kasino voisi antaa minulle, joka olisi parempaa ja arvokkaampaa kuin minun terveys ja vaimo? Ehkä sitten havahtuisin, että se ei ole sen arvoista.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa. Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä, että olen sairas pakonomainen rahapelaaja, joka ei kertakaikkisesti voi pelata milloinkaan mistään hinnasta. Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä, että en voi saada pelaamiani rahoja takaisin. Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä uhkapelien todellinen luonne. Jumala suokoon minulle rohkeutta muuttaa minkä voin. Jumala suokoon minulle rohkeutta olla tänään pelaamatta. Jumala suokoon minulle rohkeutta luopua peleihin liitetystä toivosta. Jumala suokoon minulle rohkeutta uskoa, että asiat ovat toisin kunhan tuo maljakko täyttyy koristekivillä. Jumala suokoon minulle rohkeutta ylittää vaikeimmat pelihimon hetket uskoen, että pelihimo hellittää ja olo helpottaa ajan kanssa. Jumala suokoon minulle viisautta erottaa sen, mitä en voi muuttaa siitä mitä voin muuttaa. En voi muuttaa sitä todellisuutta, että nettikasinoista ei ole luvassa mitään hyvää ja ainoa mitä sieltä voi odottaa on pitkittynyt ja kivulias kärsimys. Mutta voin muuttaa sen, että en lähesty nettikasinoita enää milloinkaan millään perusteella.


Kuvittele ystävä, joka herättää sinussa kunnioitusta, voimaantumisen tunnetta ja toivoa. Hän on kaunis/komea, omaa poikkeuksellisen hyvät käytöstavat ja puhuu niin kauniisti, että hänen sanansa jäävät soimaan sinulle korviin ja näet unta hänestä toistuvasti.
Kuvittele vielä, että tämä ystävä saa sinut tekemään pahimpia mahdollisia asioita itsellesi ja perheellesi. Hän saa sinut tekemään asioita, joita et tekisi ikinä missään tapauksessa. Hän saisi aikaan sinulle fyysistä kipua, henkistä kipua, arvottomuuden tunnetta ja jatkuvasti epäonnistumisia. Sitten kun sinulta kysyttäisiin, et vain halua yhdistää sitä tuohon ystävään vaikka tasan tarkkaan tiedät että hän on manipuloinut sinua toimimaan tuolla iljettävällä tavalla. Olisi niin paljon helpompi välttää vihollinen, joka aiheuttaa välittömästi sinulle kipua ja kärsimystä. Mutta tuollainen ystäväksi naamioitunut vihollinen on pahempi ja paatuneempi pahuudessaan kuin mikään maailman vihollinen. Maltalaiset kasinot, ne ovat juurikin tuon kaltaisia ystäväksi naamioituja vihollisia. Olen kymmenen vuotta rakastanut ja palvonut vihollistani. Nyt se riittää, en tarvitse sinua enää sinä iljettävä maltalainen kasino tyhjine lupauksinesi.

Ensimmäisen kiven saan laittaa kunhan tämä päivä 10.4.2021 on ohi ilman rahapelejä. Viimeksi pelasin eilen 9.4.2021 ja maljakon hankin illasta.
Tänään en pelaa.
levotonuhkapeluri
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 9.4.2021 14:57:05
Ollut pelaamatta

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja Eveliina » 12.4.2021 16:14:57

Moi levotonuhkapeluri!

Kuulostaa varmaan oudolta, mutta oon tosi iloinen että kirjoitit tänne. Kirjoituksestasi paistoi läpi se, että olet havahtunut omaan ongelmaasi ja haluat pelaamisesta eroon.

Mä olen peliriippuvaisen vaimo ja täältä hertasta jonkin verran löytyykin mun kirjoituksia ja myös muiden läheisten.

Kirjoituksesi perusteella kuulostaa siltä, että teillä tilanne on tällä hetkellä aika akuutti? Tuolloin voi olla vaimosi hyvä hakea hieman sairaslomaa ja voi sinulle itsellekin olla tarpeen. Itse noin akuutissa tilanteessa olin pari päivää sairaslomalla, koska en pystynyt nukkumaan enkä tekemään oikein mitään.

Hienosti olet huomannut, mitä pelaaminen tekee sinulle ja läheisillesi ja tiedät myös sen, että olet arvokas ihminen sen pelaamisen alla. Sitä ei kukaan voi sinulta viedä pois.
Itsetuhoiset ajatukset ovat pelureille epämiellyttävän yleisiä, mutta kuten itsekin totesit, ei itsensä satuttaminen ole ketään kohtaan oikein, vaikka se saattaisi tuntua sinulle ”helpolta” ratkaisulta juuri nyt.

Pelaamisen lopettamisessa on olennaista kiinnittää huomiota siihen, miksi pelaa ja missä tilanteissa.
Yritä saada itsesi ”harhautettua” siihen, että et pelaa vaikka ajatus siitä tulisi. Harhautus voi olla esimerkiksi ulos lähteminen, läheiselle soittaminen tai jotain vastaavaa.
Ratkaisevaa ei ole se, tekeekö mieli pelata, vaan se, ettei pelaa.

Oletko hakeutunut avun piiriin? Entä vaimosi?
Suosittelen molemmille juttelua ammattilaisen (esim. työpsykologin) kanssa ja/tai vertaistukea.
Lisäksi suosittelen, että annat vaimollesi käyttöoikeudet pankkitileihisi (jos ei vielä ole). Näin vaimosi saa käytännössä seurata pelaamattomuuttasi ja voi luottaa siihen.

Itse voin nimittäin sanoa vain sen, että kun luottamus oli mennyt monta kertaa, niin teot oli ainoa, mihin pystyi edes vähän uskomaan. Siksi avoimuus raha-asioissa ja käyttöoikeudet miehen tiliin antoi itselle vähän uskoa toipumiseen.

Akuutissa tilanteessa kannattaa keskittyä ihan niihin perustarpeisiin, syömiseen ja nukkumiseen. Sitten kun on voimavaroja muuhunkin, kannattaa paneutua syvällisemmin ongelman hoitoon ja mahdollisesti käydä myös yhdessä keskustelemassa asioista.

Toivottavasti kaikki koristekivet päätyvät maljakkoon tasaiseen tahtiin. Olen täällä itse näin sunnuntaisin kirjoittelemassa ja juttelen mielelläni kanssasi ja kuuntelen kuulumisianne.
Täältä sivuilta löytyy paljon hyviä linkkejä avun piiriin, kannattaa katsastaa esimerkiksi peluurin ja pelirajattoman sivut.

Kaikkea hyvää teille!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 79
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja levotonuhkapeluri » 13.4.2021 11:48:58

Kiitos Eveliina viestistä! Odotin pitkään, jospa joku vastaisi. En voi kuvitellakaan kuinka paljon olet käynyt läpi ja kokenut miehesi sairauden takia. Siitäkin huolimatta sinä sen kun jaksat vielä kaiken muun ohella välittää muistakin peliriippuvaisista. Taas osoitus siitä, että kyllä ihmisellä vaan voi olla suuri sydän.

Selkeästi nyt eletään kriisin aikaa täällä meillä kotona. Asiat eivät ole lopullisesti tuhottu ja paljon on hyvää vielä jäljellä. Olen aivan varma, että raha-asiat järjestyvät kunhan nyt rahapelit jäävät pois elämästä.

Motivoiva kriisini:
En voinut enää hyväksyä, että näen vaimoni itkevän ja niin rikkoutuneena kuin mitä perjantaina näin hänet.

Pankkitunnukset olen jo vuosi sitten antanut haltuun. Kaikkiin kasinoihin olen estot ottanut, jo vuosi sitten. Olen käynyt ties kuinka monessa hoitopaikassa. Psykiatrian poliklinikka on tuttu. Nykyään kun käyn päivystyksessä, siinä on semmonen 10 virkkeen alustus minun ''päihderiippuvuudesta''. Koen sen äärimmäisen nöyryyttäväksi. En polta tupakkaa, en juo alkoholia enkä käytä muitakaan päihteitä. Rahapelit ovat minun päihde. Jostain syystä lääkärit käyttävät ''päihderiippuvuus'' ilmaisua, ja onhan se päihde.

Perjantaina vaimollani oli aika lääkärillä. Tämän vuoden alussa hän jäi työttömäksi, nivelkivut menivät liian pahaksi. Hänen oli tarkoitus hakea ammatillista kuntoutusta. Hänelle on diagnosoitu viime vuonna reuma ja hän on kärsinyt kovista kivuista. Hänen edellinen työnsä oli fyysistä, ja hän ei voinut jatkaa aikaisempaa työtään. Lääkäri totesi, että hänen kipunsa eivät ole niin pahoja, jotta hän voisi kirjoittaa lausunnon. Lausuntoa ei siis ole tulossa. Voit kuvitella minkälaiset tuntemukset hänellä oli vastaanoton jälkeen.

Käynnin jälkeen hän itki kovasti. Minulla oli ollut pitkän aikaa paha pelihimo. Käytin hänen herkkää mielentilaansa keinona päästä pelaamaan. Pyysin häntä ''vahvistamaan 117e'' maksun, koska olin ''mukamas'' tilannut vaatteita netistä. Hän vahvisti tuon maksun omalta pankkitililtä. Soitin hetken päästä uudestaan ja kerroin totuuden. Vaadin häntä tallettamaan 100e huutoraivon sekaisin tuntein. Hän talletti sen 100e. Soitin hänelle ja pyysin tulemaan kotiin (oli ystävänsä luona). Hän tuli kotiin ja vaadin häntä tallettamaan 200e nettikasinoon omalta pankkitililtään. Minulla on ollut estot jo pitkän aikaa kasinoihin. Hän itki kovasti eikä halunnut tehdä sitä. Hän itki ja näytti rikkinäisiä housujaan ja kysyi kuinka minä kehtaan. Kyllä peliriippuvainen kehtaa, parempi kysyä mitä ei kehtaa.

Pelasin 200e nettikasinoon, kaikki meni. 417e perjantaina 9.4.2021. Sillä olisi saanut kuukauden ruoat.

Sitten hän itki tuossa ruokapöydässä ja minä tuijottelin häntä tyhjin katsein. Hän sanoi, että jos tämä toistuu vielä niin hänelle se on ero. En tuntenut yhtään mitään. Ei pienintäkään inhimillistä tunnetta. Ja tämä pelotti. Kuinka voin vaipua näin alas.

Hän oli ehdottanut tuota ideaa lasimaljakosta ja koristekivistä muutama viikko sitten. En ottanut asiaa silloin tosissaan. Enää ei ollut vaihtoehtoja, minä en vain voi vajota tämän alemmas. Kävin perjantaina ostamassa lasimaljakon ja koristekivet.

Lauantaina 10.4.2021 oli ensimmäinen kokonaan uhkapeleistä vapaa päivä. Laitoin ensimmäisen koristekiven 11.4.2021 ja tänään minulla on neljäs kivi. Joka aamu otan kiven käteen, puristan käden nyrkkiin ja mietin:

''Yritän tänään olla parempi ihminen, parempi mies. En tule aina onnistumaan asettamissani tavoitteissa ja se on ihan ookoo, kunhan en pelaa. Tänään en pelaa.''

Kiitos vielä kerran Eveliina kun jaksoit kirjoittaa minulle!
Tänään en pelaa.
levotonuhkapeluri
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 9.4.2021 14:57:05
Ollut pelaamatta

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja Eveliina » 18.4.2021 11:25:04

Moikka!

Todella mukava kuulla teidän kuulumisia.

Kerroit, että olet käynyt ties kuinka monessa hoitopaikassa ja käyt päivystyksessäkin välillä. Olisiko sinun mahdollista saada lähetettä pitkäaikaisempaan kuntouttavaan terapiaan? Tai onko sinulla itsellä kiinnostusta siihen? Lähinnä ajattelen sitä, että olisi varmasti sekä sinun että puolisosi edun mukaista, jos saisit säännöllisempää ja johdonmukaisempaa apua ongelmaasi.
Tietysti terapiaan pääsemisessä menee hetki ja kannattaa lääkärin kanssa jutella voinnistasi ja siitä, milloin voisi olla hyvä hetki hakeutua terapiaan.

Meillä sekä minä että mieheni käymme kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa. Itse aloitin terapian yli vuosi ennen puolisoani, kun mieheni ei ollut vielä valmis kohtaamaan ongelmaansa, ja koin että en jaksa enää yksin tätä tilannetta. Terapiasta on ollut meille molemmille hurjan suuri apu. Se on kliseistä mutta totta, muuttanut elämäni.

Me saimme keskusteluapua myös seurakunnan perheneuvojalta. Perheneuvoja oli aivan huippu ja saatiin sellainen neutraali paikka ja tilaisuus keskustella asioista, kun keskinäinen kommunikaatio oli kriisin takia hankalaa. Käytiin perheneuvojalla varmaan noin 8 kertaa parin viikon välein juttelemassa.

Tosi ikävä kuulla vaimosi tilanteesta. Kävikö hän siis reumapolilla eikä saanut sieltä lausuntoa? Mulla oli itse asiassa hyvin samanlainen tilanne, mulla diagnosoitiin reumasairaus silloin, kun puolisoni peliriippuvuus oli tosi akuutissa vaiheessa. Silloin tuntui siltä, että eikö vastoinkäymiset alkaisi jo riittää ja oli todella toivoton olo. Voin hyvin samaistua vaimosi tunteisiin ja toivon, että hänelle löytyy jokin järkevä ratkaisu työn suhteen. Toivotan hänelle paljon jaksamista.

Raha-asiat varmasti järjestyvät jollain tavalla. Itse on oppinut arvostamaan asioita ihan eri tavalla, kun ei meillä ole rahaa hirveästi mihinkään ja joka kuukausi tuntuu olevan jotain ylimääräistä menoa esim. auton kanssa.

Ymmärrän hyvin tuon nöyryytyksen tunteen päivystyksessä. Itse huomasin apua hakiessani, että lääkärit ja psykologi olivat todella kiinnostuneita aiheesta eivätkä välttämättä siten kovin tahdikkaita. Kauhistelivat esimerkiksi velkasummia ja kysyivät mitä kaikkea mies pelaa. Usein sen tajuaa vasta tilanteen jälkeen, ettei tuo ollut välttämättä ihan ok kommentti ammattilaiselta.

On aivan hirvittävää lukea tuota miten olet vaimosi huijannut ja sitten pakottanut antamaan sinun pelata. Se todennäköisesti oli kuitenkin sinulle juuri se pohja, minkä tarvitsit ymmärtääksesi, että haluat lopettaa pelaamisen.
Kuvaat tunteneesi vain tyhjyyttä, mutta ilmeisesti vaimosi reaktio sai sinut heräämään? Käsitänkö oikein? Koetko nyt jotenkin heränneesi ja olevasi enemmän oma itsesi?

Peliriippuvuus ei ole kenenkään valinta, ja läheiselle on hirveän turhauttavaa, kun ei voi tehdä sen loppumiseksi mitään.
Läheisen täytyy asettaa ne rajat, mitä hän jaksaa ja sietää. Se on oikeastaan läheisen ainoa selviytymiskeino.

Toivottavasti voitte hyvin ja aurinkoista tulevaa viikkoa!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 79
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja levotonuhkapeluri » 18.4.2021 21:06:00

Moikka :)

Kiitos tsempeistä ja neuvoista!

Kyllä, hänen reaktionsa oli keskeinen tekijä. Minä en halua olla sellainen ihminen, joka ehdoin tahdoin tuhoaa itsensä ja vaimonsa eikä edes osaa katua aidosti sitä. Siinä kohtaa ymmärtää oikeasti mitä sairastuminen addiktioon on. Ei vaan tunne niin kuin normaalin ihmisen pitäisi tuntea sellaisten kokemusten jälkeen.

Yksi kivi päivässä, ja sillä olen selvinnyt tähän päivään. En ole joutunut syömään kiviä ja kahden koristekiviä on jo tuossa lasimaljakossa. Tämän päivän jälkeen niitä on jo 9 :)

Se on totta. Hänen valintoihin en voi kovinkaan vaikuttaa, mutta minä olen valinnut pelaamisesta vapaan elämän, peliaddiktiosta vapaan elämän.

Vaimo on alkanut voimaan paremmin ja se lohduttaa minua kovasti. Olen siitä aivan älyttömän onnellinen. Minusta on upeata, että hän todella uskoo tähän, hän uskoo siihen että minä pidän sanani.

Minun lupaukseni: Minä pidättäydyn vastedes pelaamisesta, en aio pelata rahapelejä missään tilanteessa millään perusteella niin kauan kun nuo koristekivet ei ole tullut laitettua lasimaljakkoon. Laitan jokaisena päivänä yhden koristekiven maljakkoon, merkiksi siitä että olen tänään ollut ilman rahapelejä. Mikäli päätän pelata, niin ennen rahapeleihin ryhtymistä, otan lasimaljakkoon laittamani kivet ja nielen ne yksi kerrallaan, veden tai viinan kera. Sen jälkeen annan luvan itselleni palvoa maltalaisia huijareita sysäämällä heille perheen rahoja. Tämä lupaus on erilainen ja tästä on helpompi pitää kiinni. On helpompi niellä kivet alas ja pitää selkä suorassa kuin mies kuin luvata, että ei pelaa. Jos se addiktio yltyy niin pahaksi, niin sen kun pelaan. Ennen sitä kuitenkin, nielen nuo kivet, kuten olin luvannut.

Niitä kiviä on kertynyt jo 8kpl lasimaljakkoon, olen ollut 8 kokonaista päivää ilman rahapelejä. Kerran oli tiukka paikka ja kiviä oli muistaakseni 2 tai 3kpl maljakossa. Rahaa oli tilillä 23e. Otin kivet ulos maljakosta ja hetken aikaa niitä siinä katselin. Pelkkä ajatus oksetti. En pelannut enkä niellyt kiviä. Päivä kerrallaan tämä matka jatkuu. Minä olen luovuttanut elämäni ja haluni kontrolloida tätä elämää jumalalle. Enempään en pysty ja kyllä minua pelottaa. Välillä olen vaipunut hyvinkin synkkiin ajatuksiin, ja tietyllä tavalla minun ajattelutapa on ollut hyvä maaperä sairastumiselle.

Kaikkea hyvää teille!
Tänään en pelaa.
levotonuhkapeluri
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 9.4.2021 14:57:05
Ollut pelaamatta

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja Pelurin vaimo taas » 22.4.2021 16:52:33

Hei levotonuhkapeluri!
Kiva kun "eksyit" tänne Hertankin puolelle. Varmasti jokaiselle peliriippuvaiselle tekisi hyvää lukea läheistenkin ajatuksia ja tuntemuksia.

Juuri omia tuntojani kirjotin tänne herttaan ja huomasin sinun tekstisi täällä. Halusin vain tulla sanomaan sulle, että mielestäni sulla on oikea suunta. Ymmärrät ettei päätös ja lupaus lopettamisesta ole ihan niin yksinkertaista. Pitää löytää se oma keino joka saa pysähtymään kun pelipiru yrittää ottaa vallan, saa miettimään että onko tää nyt ihan hyvä idea.
Ja toinen tärkeä, että näet ja ymmärrät vaimosi tuskan. Voin sanoa omasta puolestani että puolisolle on huomattavasti helpomaa kohdata peliongelmat, kun riippuvainen on avoin ja rehellinen. Ja se että ottaa tosissaan läheisen tuskan ja lohduttaa, vaikka oma peliongelma onkin päällimmäisenä.

Paljon voimia ja rohkeutta sinulle ja vaimollesi!
Pelurin vaimo taas
 

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja Eveliina » 25.4.2021 20:35:06

Moi levoton uhkapeluri ja pelurin vaimo!

Pelurin vaimon kanssa onkin ajatuksia ja kokemuksia vaihdettu toisessa ketjussa, ja on todella ilahduttavaa huomata, mitä niin sanottu ”vastapuoli” voi toiselle puolelle antaa. Omia ajatuksia ja kokemuksia, ymmärrystä ja tsemppiä.

Tosi hienoa, että olet onnistunut olla pelaamatta. Tunnistatko, mikä sinua ajoi pelaamaan, kun kovasti punnitsit asiaa 2-3 pelaamattoman päivän jälkeen? Siihen ei välttämättä ole mitään erityistä syytäkään, kyse voi olla vain tottumuksesta.

Mulle tulee sun ja sun vaimon puolesta iloinen olo, kun luen kirjoitustasi. Mukava kuulla, että vaimosi voi hieman paremmin ja varmasti hän myös kaipaa sinulta tukea omaan kriisiinsä.
Olet vasta alussa, mutta suunta on todellakin oikea.
Pidä mielessä se, miten hirveältä sinusta tuntui vaimosi reaktio ja miksi lopetit pelaamisen. Se voi olla sinun herättäjäsi silloin, kun pelihimo houkuttelee pelaamaan.

Meidän jokaisen matka jatkuu päivä kerrallaan, ja se on itselleni ollut tässä tärkeä oppi. Aiemmin olen helposti murehtinut menneisyyttä tai tulevaa, mutta näiden vuosien jälkeen olen oppinut nauttimaan nykyhetkestä.
Olen huomannut, että se on myös lisännyt onnellisuuttani.

Kuljetaan päivä kerrallaan ollen läsnä ja toivoen, että jokin päivä voimme katsoa taakse päin ja todeta, että se matka oli kulkemisen arvoinen.
Toivoa on aina.

Kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 79
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja levotonuhkapeluri » 8.5.2021 00:51:25

Kiitos Eveliina ja pelurin vaimo viesteistä. Olen ollut aktiivisempi Valtti- foorumin puolella. Pelaamattomuus jatkuu, mutta on oikeasti ollut raskasta. Punainen lanka elämästä on kateissa ja mikään ei tunnu miltään. Mutta vaimo on edelleen tuossa ja hän on ollut iloinen, olen saanut jo 29 kiveä kerättyä maljakkoon.

Surullista sanoa tämä, mutta minua ei niin ikään pysäyttänyt vaimoni tuska ja paha olo. Vaan minut pysäytti havainto itsestäni, havaitsin että minusta oli tullut kuin mikäkin psykopaatti joka vain katsoo sivusta toiselle aiheuttamaansa kärsimystä. En ole sellainen, ja en voinut vain hyväksyä että minusta oli tullut tämän pelaamisen myötä sellainen.

En aio palata takaisin siihen helvettiin, pelit on pelattu. En jaksa sitä jatkuvaa hyvittämisen kierrettä, en jaksa sitä valheiden kehää, en jaksa sitä häpeää, en jaksa sitä itsesyytösten määrää enkä halua luopua ihmisarvostani saastaisten huijareiden takia.

Kiitos teille jotka jaksatte vielä katsoa sivusta. Minusta tuntuu että toisinpäin en olisi katsonut touhua, olisin laittanut suhteen poikki. Joistakin ihmisistä se saattaa kertoa kyvyttömyydestä rakastaa, itsekkyydestä tai muusta sellaisesta ominaisuudesta (ominaisuuksista, joita ikävä kyllä on enemmän kuin tarpeeksi peliriippuvaisella). Olen kuitenkin eri mieltä sellaisista ajatuksista: olisin jättänyt siksi että tiedän kuinka vaikeasta sairaudesta on kysymys.
Tänään en pelaa.
levotonuhkapeluri
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 9.4.2021 14:57:05
Ollut pelaamatta

Re: Läheisistä huolissaan oleva peluri

ViestiKirjoittaja Eveliina » 9.5.2021 19:59:02

Moikka taas!

Mukava kuulla, että vaimosi on ollut iloisempi. Oletko huomannut hänen mielialan parantuneen, kun olet saanut pelaamatonta aikaa taakse?
Pystyttekö vaimosi kanssa juttelemaan ajatuksista ja tunteista?

Hyvä, että olet myös Valtin puolella kirjoitellut ja varmaan myös lukenut muiden tarinoita. Itsekin välillä käyn siellä lukemassa riippuvaisten ajatuksia ja peilaan omiin kokemuksiin.
Tuntuuko tänne/Valttiin kirjoittelusta olevan sinulle apua?

Tuo, ettei mikään tunnu miltään kuulostaa aika tutulta. Pelaamisesta saatu dopamiini on ollut tosi nopeatempoista ja siksi koukuttavaa. Aivot on tottuneet siihen, että dopamiinia saa nopeasti ja nyt aivoja pitää totuttaa uudenlaiseen elämään ilman pelaamista. Kannattaa kokeilla esimerkiksi jotain vanhoja hyviä harrastuksia, jotka on ehkä pelaamisen takia jääneet tai etsiä uusia. Urheilu on hyvä keino saada dopamiinia hitaammin. Kun ei pelaa, aikaa ja innostusta jääkin muille asioille. Anna itsellesi aikaa totutella myös siihen, että joskus on tylsää ja se on ihan ok. Tällä haen sitä, ettei lähde täyttämään elämää kaikella mahdollisella (ns. pakokeinona). Koita ajatella tätä mahdollisuutena aloittaa alusta. Suhtaudu siihen uteliaasti ja hyväksyvästi.

Peliriippuvuus on todella vaikea sairaus ja jotenkin sitä elää pelon kanssa oikeastaan päivittäin. Pelko ei ole läsnä aktiivisesti kuin harvoin, mutta tiedostan sen kolkuttelevan takaraivossa. Kuitenkin samalla tiedostan oman vastuuni päätöksestä pysyä yhdessä puolisoni kanssa. Olen päättänyt yrittää ja sen päätöksen teen uudelleen joka päivä.

Aurinkoista uutta viikkoa ja ollaan kuulolla!

-Eveliina
Eveliina
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 79
Liittynyt: 18.8.2020 10:50:46


Paluu Hertta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa