[Ellen_]

Heippa,

Vaikka liityin tänne vertaistuen toivossa, tuntuu hölmöltä tänne asiaa purkaa kun voisin vaan pelastaa itseni ja lapseni lähtemällä suhteesta, vaikka sekin tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Meillä jo yhteistä taivalta päälle 10 vuotta ja muutama lapsikin saatu. Pelaaminen varjostanut elämäämme kuitenkin suhteen alusta asti. Alkuun puolison pelaaminen oli kaupan koneiden pelaamista, josta en osannut aavistaa mihin pisteeseen kaikki lopulta päättyy. Jossain vaiheessa puoliso siirtyi pelailemaan nettikasinolla ja sekin pysyi vielä kohtuudessa, eikä mitään hälyyttävää ollut.

Nyt kuitenkin 10 vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, että molempien luottotiedot ovat menneen puolison peliriippuvuuden takia. Ollaan läheisille velkaa ja jatkuvasti rahattomia. Osa läheisistä on onneksi lopettanut lainaamisen, koska velkoja ei ole voitu maksaa silloin kun on pitänyt.

Puoliso pakottaa jatkuvasti soittelemaan läheisilleni ja pyytämään rahaa lainaan. En pysty edes kieltäytymään koska puoliso jankuttaa ja huutaa niin kauan että olen soittanut kaikki lähipiiristäni läpi ja pyytänyt lainaa. Lainat yleensä menee lopulta nettikasinolle, vaikka niillä olisi pitänyt ostaa jotain tärkeää elämiseen tarkoitettua.

Vuosia sitten kieltäydyin lainaamasta aina siihen pisteeseen että puoliso alkoi uhkaamaan väkivallalla ja sitä myös tarvittaessa käytti. Nykyään olen niin voimaton ja varmasti pelon ajamana etten jaksa enään pistää vastaan.

Puoliso on ollut joitain jaksoja viimevuosien aikana pelaamatta 1kk - vuosi. Hän lupaa lähes joka päivä lopettaa pelaamisen. Tuntuu että olen vaan niin syvällä tässä paskassa, että ulospääsyä ei näy. Kärsin varmaan itse jonkin sortin läheisriippuvuudesta, kun ero tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Hyvin harvoin hän mitään "voittaa" ja useimmiten häviö on lopulta mun syytä, kun olen katsonut väärin tai tehnyt jotain muuta väärin hänen pelatessa. Tiedostan kyllä että asia ei näin ole, häviö olisi tullut vaikka olisin ollut kilometrien päässä.

Tuntuu että, sitä on vaan kadottanut itsensä toisen pelien varjoon. En jaksa poistua juurikaan kotoolta, enkä löydä enää iloa juuri mistään mistä ennen nautin. Tuntuu että en löydä ratkaisua tilanteeseen. Omien rahojen omistaminen ei käy kuuloonkaan, koska puolisoni ne multa kiristää keinolla millä hyvänsä.

Olen täysin yksin näiden asioiden kanssa, eikä mulla ole enää ketään kenelle näistä voisin puhua, enkä halua että perheeni tietäisi kaiken ja alkaisi paheksua puolisoani. He kyllä tietää miehen ongelmasta, mutta ei siitä kuinka paha se on ja millaista arkea elän päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen tämän taloudellisen väkivallan keskellä.

Tunnen itseni yhdeksi suureksi epäonnistujaksi, enkä todellakaan teini-iässä aavistanut hyppääväni suhteeseen joka vie lopulta multa lähes kaiken.

No nyt on oksennettu tänne pienenpieni osa omasta elämästä ja olosta. Voimia kaikille!

[Eveliina]

Moikka Ellen,

ja tervetuloa mukaan.

Olen hirveän pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan ja mitä lapsesi joutuvat kokemaan siinä ohessa.
Puolisosi pelaaminen kuulostaa riistäytyneen täysin käsistä eikä hänellä vaikuta olevan ymmärrystä siitä, miten pelaaminen teidän perheeseen vaikuttaa.

Kannattaa lukea sinun kirjoituksesi uudestaan sillä ajatuksella, että jos ystäväsi kertoisi sinulle kaiken tämän, miten häntä yrittäisit tukea ja auttaa? Olemme itse yleensä itsemme pahimpia tuomitsijoita ja ankaria juuri itsellemme, vaikka muita kohtaan osaamme olla empaattisia ja ymmärtäväisiä.

Kuulostaa siltä, että jotakin tilanteelle on nyt tehtävä. Sinä ja lapset kärsitte valtavasti siitä, että toinen perheen vanhempi käyttää ainakin henkistä, taloudellista ja fyysistä väkivaltaa sinuun.
Ratkaisun ei ole pakko olla ero, mutta jotenkin puolisoasi pitäisi saada havahdutettua tilanteeseen.

Voisitko lasten kanssa esimerkiksi hetken olla jonkun läheisen luona, että saisit tilanteeseen ja puolisoon etäisyyttä? Tai voiko puoliso majoittua hetkeksi jonkun läheisen luo? Etäisyydestä voisi olla apua ja puoliso voisi ehkä ymmärtää, ettei näin voi jatkua.
Toki vain peliriippuvainen itse voi päättää lopettaa ja tehdä töitä sen eteen, että alkaisi toipumaan. Mutta joskus me läheiset voidaan yrittää havahduttaa näyttämällä esimerkiksi sen, mitä menetettävää pelaajalla on.
Oliko puolisosi missään vaiheessa hakenut itselleen apua peliriippuvuuteen?

Jos et pysty kertomaan perheellesi totuutta, niin miten olisi esimerkiksi juttelu terveydenhuollossa? Myös pelirajattomalta löytyy apua esimerkiksi vertaisryhmien ja tukipuheluiden muodossa.
Apua sinun on saatava itsellesi vaikka pelaaja ei apua itselle haluaisikaan.

Minulla oli aika samantyyppisiä ”oireita” kuin sinulla, eli en oikein enää tunnistanut itseäni eikä mikään kiinnostanut ja olin todella väsynyt. Minulla puolison peliriippuvuus oli laukaissut masennuksen ja lopulta hoidon ja vertaistuen avulla aloin taas voida paremmin ja oli jaksamista eri tavalla tehdä itselle mielekkäitä asioita, vaikka puoliso ei itselleen hakenut apua. Jaksoin huolehtia itsestäni ja yrittää elää itse parempaa elämää.
Yritä ajatella enemmän itseäsi ja lapsia kuin sitä, miten puolisoosi suhtaudutaan. Puolison ongelman salaaminen/vähättely ei loppujen lopuksi vaikuta tehneen sinulle hyvää vaikka totuuden kertominen tuntuu pahalta ja voi hävettää.

Ymmärrän hyvin, mitä käyt läpi. Aina on toivoa muuttaa asioita parempaan, mutta itsensä sieltä kuopasta kaivaminen vaatii voimia ja vaivannäköä. Se kuitenkin ehdottomasti kannattaa, ettet joudu huonompaan jamaan tilanteen kanssa!
Meille läheisille on paljon apua saatavilla, jos sitä vain lähtee hakemaan.

Paljon voimia sinulle ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

[Eveliina]

Hei Ellen,

Mitä sinulle ja perheellesi kuuluu? Olen tänne välillä palannut ja miettinyt, miten asiat on siellä sujuneet.

Toivottavasti asiat ovat lähteneet järjestymään jollain tavalla parempaan suuntaan ja voit perheen kanssa keskittyä pian joulun viettoon.

Levollista joulun aikaa!

-Eveliina