[Winston-84]

Näin viime yönä unta, että olin kantamassa hauta-arkkua. En tiedä kenen arkku oli kyseessä. Muitakin kantajia siinä toki oli, mutta heidänkin henkilöllisyytensä jäi selviämättä. Olennainen pointti unessa oli se, että mä mietin kovasti, että eikös tämän pitäisi perinteisesti olla isojen ja raavaiden miesten hommaa. Miksi ihmeessä minut minikokoisena naisena on nakitettu tähän? Arkun kantaminen ei siis unessa tuntunut mitenkään fyysisesti raskaalta tai vaivalloiselta ja meni muutenkin ihan kivuttomasti, mutta kunhan vain koko ajan hämmästelin, että mitä hittoa mä tässä tilanteessa teen.

[Harhailija]

Näinpä tämmösun uni -unessa tyyppisen painajaisen. Eli olin makuuhuoneessani kun sinne ryntäsi saatanan pelottavia naamoiltaan vääristyneitä hahmoja. No siinä rääkysin ja "heräsin" eli olin nyt turvallisesti hereillä omassa makkarassa, lähden kävelemään keittiöön niin siellä onkin henkilö jota ei ole, tämän paremmin en osaa selittää pelästyin taas helkutisti kun olinhan "hereillä" siitä kirkumaan ja heräsin sitten taas makkarasta oikeasti. Nostin katseeni niin muodoton entiteetti tuijottaa silmiin, mietin että mitä helvettiä täällä tapahtuu, tilanne jatkui vielä hetken kunnes vihdoin heräsin oikeasti paskahalvauksen kynnyksellä! Todella häiritseviä tuollaset..

[Winston-84]

^ Tyypillistä valveuni- ja unihalvaushäröilyä, josta kärsivät monet ihan terve- ja selväpäisetkin ihmiset. Jotkut vain ovat jostakin syystä herkempiä noille. Itselläni on verrattain paljon valveunia ja unihalvauksia(Valveunet korreloivat usein liikanukkumisen ja unihalvaukset stressin kanssa, mutta tulee noita molempia joskus muutoinkin), mutta en minä jaksa niistä stressiä repiä, kun tiedän, että ihan harmittomia ilmiöitä ovat ja on tässä oikeitakin ongelmia. En mä noista voi väittää varsinaisesti nauttivanikaan, mutta suhtaudun siten, että kun näitä kerran tulee, niin voin yksintein ottaa niistä ilon irti ja katsella häröä meininkiä makuuhuoneessani ihan silkalla mielenkiinnolla. Eipä tarvitse vaivautua erikseen deelejä käyttämään . Tietysti se, että noita on ollut lapsesta saakka ja niihin on tottunut auttaa suhtautumaan lungisti. Jossain väitettiin joskus, että unihalvauksiin ei totu, ts. vaikka niistä kärsisi usein ja järjellään tietäisi aivan hyvin, mistä on kyse, niin silti itse unihalvaustilassa tuntee aina kauhua, eikä siinä onnistu psyykkaamaan itseään rauhalliseksi. Pöh. Kyllä mä vain onnistun ja usein olen vain ihan huvittunut siinä samalla, kun makuuhuoneessa kummittelevat ties mitkä örkit ja tuttavat haudan takaa.

[Winston-84]

^/^^ Valveunia tuli katseltua taas toissayönä. "Koko yön"(En tiedä, kuinka kauan siinä valveuniperiodissa oikeasti kesti. Tuskin muutamaan minuuttia kauempaa) "nousin" vessaan, yritin sytyttää valot, mutta ne eivät toimineet. Korkeintaan toinen vessan lampuista syttyi hyvin, hyvin himmeänä ja särisi ja sirisi kummallisesti. Mietin siinä, ovatko lamput palaneet, sulake poksahtanut vai jokin isompikin sähkövika kyseessä. Sitten aina heräsin omasta sängystäni, nukahdin uudelleen ja aloitin taas sen vessan valojen renkkaamisen. Huomattavasti tapahtumarikkaampiakin valveunia olen nähnyt.

Tämä siis aivan selvinpäin(Jonkun puritanistin mielestä en varmaan ole koskaan selvinpäin, mutta omalla mittapuullani olen, jos veressäni ei virtaa mitään muuta keskushermostoon vaikuttavaa, kuin lääkärin määräämä klonatsepaamilääkitys, jota en väärinkäytä ja itseasiassa käytän usein pienemmällä annoksella, kuin reseptissä sanotaan), eikä mistään vieroitusoireistakaan aiheutunutta. Alkoholia en ole juonut yli kahteen viikkoon ja muita huumeita en ole käyttänyt enää useampaan vuoteen. Liikanukkumisestakaan tuo ei nyt johtunut. En mä liian vähääkään ole nukkunut, vaan aikalailla sopivasti.

[Winston-84]

Näin tässä hiljan unta eräästä ihmisestä menneisyydestäni. Siinä unessa ei tapahtunut mitään mielenkiintoista, mutta herättyäni mulla oli pitkään tosi vahva tunne. Kaipaukseksi sitä kai lähinnä voisi kutsua. Mietin siinä vähän aikaa ihan tosissani, pitäisikö mun ottaa yhteyttä häneen. En sitten kuitenkaan ottanut ja se fiilis meni kyllä ohi. Erikoisinta siinä oli se, että mulla on varsin ristiriitaiset fiilikset kyseistä henkilöä kohtaan ja sen vuoksi pistinkin kaveruutemme poikki jo monta, monta vuotta sitten, enkä ole sitä päätöstä katunut, enkä ajatellut, että jotakin olisi jäänyt selvittämättä tmv.

Näen mä monestikin unia ihmisistä, jotka ovat joskus kuuluneet elämääni tiiviisti, eivätkä enää kuulu, ainakaan niin tiiviisti, mutta eipä ole ennen tuollaista fiilistä tullut. Lähinnä olen kuitannut ne unet niin, että jaahas, näinpä unta siitä ja siitä tyypistä. Kaikenlaisia uniahan sitä ihminen näkee.