Olet täällä

Valtava yksinäisyys

Mitä sinulle kuuluu? Tervetuloa olohuoneeseen! Olohuoneessa voit keskustella kaikista mielen päällä olevista aiheista, jotka eivät suoranaisesti sovi muiden teemojen alle. Sana on vapaa, mutta muistathan lukea ensin Päihdelinkin säännöt. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja unbelebt » 4.4.2018 09:18:14

Miten te olette tutustuneet uusiin ihmisiin? Itsellä pari kuukautta juomattomuutta takana ja olen yksinäisempi kuin koskaan :( jos lähden ryyppäämään,seuraa kyllä löytyy aina. Muuten olen yksin kotona kaikki ajat :(
unbelebt
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 6.1.2012 18:03:44

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja Hemminki » 4.4.2018 10:37:50

Mä oon tutustunut uusiin ihmisiin osallistumalla (säännöllisen epäsäännöllisesti) yhdistystoimintaan. Yhdistys ajaa sellaisia asioita, jotka on mulle tärkeitä. Sitä kautta oon tavannut samanhenkisiä ihmisiä, joista osa on sellaisia, että on muutenkin synkannut paremmin.

On mulle myös töistä ja opinnoista tarttunut muutama ihminen matkaan, samoin eräältä työväenopiston kurssilta, sekä ihan ilmaisesta, kaikille vapaasta filosofia-aiheisesta keskustelukerhosta.

Mun kohdalla on siis toiminut tämä kliseinen neuvo: keskity tekemään jotain, joka tuo sinulle iloa, ja oikeat ihmiset tarttuu vaivihkaa matkaan. Aloita siis miettimällä tai kokeilemalla, mistä tykkäät, ja mene rohkeasti mukaan.

Tiedän, että toi on helpommin sanottu kuin tehty. Siinä pitää löytää jotain tekemistä tai harrastusta, johon jaksaa keskittyä. On paljon helpompi mennä vaan baariin istumaan, ja juttu luistaa, kun saa alkoa voiteluaineeksi.

Mulla meni vuosia aikaa, että löysin elämääni muutaman kaveriksi tai ystäväksi kutsuttavan ihmisen, ja suoraan sanottuna olen vieläkin yksinäinen. Toisaalta mulla isoin ongelma on se, että olen aika erakko selvinpäin. Kännissä olen supersosiaalinen, mutta selvinpäin on olemassa tosi harvoja ihmisiä, joiden seurassa jaksan olla. Silti kaipaan seuraa.

Siinä mielessä oli helpompaa, kun vielä harrastin baareissa käymistä, että mulla oli tosi kivaa kavereiden/tuttavien kanssa. Kun vähensin juomista, näistä kavereista varmaan 80% vaan jäi, koska ei meillä ollu mitään muuta yhteistä kuin ryyppääminen.

Lisäksi olin mun ryyppäysaikoina sellainen, että menin mielelläni lähibaariin yksin, koska siellä tutustuin ihmisiin ja löysin juttuseuraa. Toisaalta tunne "hyvästä seurasta" kesti yleensä vain nousuhumalan ajan. Selvinpäin en jaksanut samoja ihmisiä. Lisäksi näin naisena mulla oli se ongelma, että miehiä tuli juttelemaan ja tosi kivaa olikin, mutta ei heitä oikeasti mun ajatukset kiinnostaneetkaan. Pöksyihin yrittivät aina jossai vaiheessa päästä.

Tätä kun mietin, niin mun kohdalla känniaikojen tunne sielujen sympatiasta oli aika lailla illuusiota. Että vaikka oli helpompi tutustua ihmisiin, se ei ollut ihan todellista. Kaikkein todellisimmat ihmissuhteet oon löytänyt sen yhdistyksen toiminnasta.
Hulluutta on se, että toistaa samat asiat yhä uudelleen ja uudelleen, ja odottaa eri lopputulosta.
Hemminki
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 1.4.2018 07:37:33

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja aaaaaaa » 6.10.2021 19:08:56

tämä on kuin omaa tarinaani lukisin :( viihdyn jonkunverran yksin ihan hyvin, mutta etenkin viikonloppuisin yksinäisyys surettaa. perjantaina oli ennen yllättäen aina hauskaa, mutta nykyään töistä suoraa yksin kotiin. lauantaisin ei ole enää krapulaa, mutta ei myöskään mitään tekemistä.

sosiaalityöntekijä ehdotti, että voisin mennä perjantaisin AA-ryhmään. haluaisin, että perjantaisin olisi edelleen jotain mukavaa tekemistä, ei kiinnostaisi julistaa AA:n "ilosanomaa" silloin.

ei olisi koskaan pitänyt alkaa juomaan, koska sen lopettaminen on ihan saatanasta :cry:
aaaaaaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 45
Liittynyt: 4.10.2021 13:59:27

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja S-korppi-oni » 10.10.2021 13:06:51

Yksinäisyys on ihan sanonko mistä. Osittain omaa valintaa esim naisten kanssa en ees halua tutustua, liekö vaikee lapsuus syy. Oon itse siis nainen. Naiset vaan vertailee ja kilpailee on mun näkemys. Ahdistuisin entisestään naisseurassa.

Mulla on korkee kynnys mennä mihinkään toimintaan, kuntosalilla oon käyny 11v sitten ja senkin lopetin kesken kauden, en kestänyt sitä ilmapiiriä (vertailua, miesten kyttäämistä)

Toisaalta kaipaisin seuraa ja samaan aikaan vetäydyn, mussa on nämä yhtaikaa. Yksinäisyys voi raastaa välillä niin että on fyysistä kipua ja sitten kuitenkin tavallaan pelkään ihmisiä. En siis niiku että tekevät mitää fyysistä vaan pettävätä, ei voi luottaa jne.

Joteskin vaan koitan selvitä päivän kerrallaan, onneks korona alkaa tasottua, sen alku oli kaaos. Oon muutenkin yksin ja ensimmäiset viikot sulkeuduin kotiin, sain kerjäämällä rauhottavat uusittua, niitähän mulla ollut "aina" vaikka tarvetta ei välttämättä ole välillä kuukausiin.
S-korppi-oni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 22
Liittynyt: 27.9.2021 09:02:49
Ollut juomatta

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 27.10.2021 09:09:52

Hei. Olen ehkä hieman erakkoluonne ja viihdyn kyllä kotona ja yksinkin, mutta silloin kun haluaisi tutustua ihmisiin niin se on vaikeaa, siis ollut ennen. Raittiuden alussa olin aivan liian läheisriippuvainen, suoraan sanottuna kerjäläinen. Kun kaikki ihmissuhteet oli suurinpiirtein juotu niin olihan se aika rankkaa alkaa uudestaan luomaan suhteet esim. sisaruksiin. Arvostuksen ja hyväksymisen saaminen meinasi ja taisi jossain vaiheessa mennäkin överiksi. Liikaa yritin.
Nykyisin menen esim. johonkin tilaisuuteen enkä edes odota että tutustuisin yhtään kehenkään. Se vapauttaa ja helpottaa oloa.
Toinen asia on tuo epäluulo toisia kohtaan, hyvin tuttua. Olin niin moneen kertaan pettynyt ihmisiin ja varmaan muutkin minuun, että luottamus ihmisiin kasvoi ajan kans. Siis terve luottamus, ei enää se, että olen ystävä kenelle tahansa joka vain minut huolii ystäväksi, ei niin enää.
Onnellinen olen ja kiitollinen, että saan oppia uutta, koko ajan. Eikä minun ajatukset ja luulot ole aina ns. terveitä, eikä oikein, muttei ne ole muillakaan, muut ovat ihan samanlaisia haparoivia ihmisiä.
Vieraammaksi54
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja Winston-84 » 3.11.2021 07:25:44

aaaaaaa kirjoitti:sosiaalityöntekijä ehdotti, että voisin mennä perjantaisin AA-ryhmään. haluaisin, että perjantaisin olisi edelleen jotain mukavaa tekemistä, ei kiinnostaisi julistaa AA:n "ilosanomaa" silloin.


Voi hyvänen aika! Maailmassa riittää roppakaupalla muutakin tekemistä, kuin AA:ssa käkkiminen. Myös ilmaisia tai pienen budjetin juttuja, eli ei ole rahastakaan kiinni. Nyt eivät koronarajoituksetkaan ole enää pahemmin esteenä.

Liikuntaa kannattaa aina harrastaa ja lajeja löytyy joka lähtöön, joista voi valita itselle sopivan ja mieluisan. Liikunta onnistuu niin yksin, kuin porukassakin, ihan miten itse tykkää.

Ulkona voi käydä selvinpäinkin kahvilla, ravintolassa syömässä, leffassa, teatterissa, taidemuseossa, musiikkikeikoilla jne.

Kotona voi katsella leffoja, sarjoja ja dokkareita, lukea kirjoja, pelata tietokoneella/konsolilla, tehdä käsitöitä, piirtää, maalata ym. ym. Ruoanlaitto ja leipominen ovat hyvää ajanvietettä, jos noista yhtään tykkää. Ihmisen on syötävä jokatapauksessa, joten yhtä hyvin siitä voi ottaa ilon irti ja tulee halvemmaksikin, kuin valmisruokien syöminen.

Kansanopistoissa on kursseja ihan joka lähtöön, joten sieltä vain valitsemaan aihe, joka kiinnostaa. Myös itse voi opiskella kotona ihan pienimuotoisesti ja harrastuspohjalta jotakin itseä kiinnostavaa asiaa.

Varmaan löytäisin vielä vaikka kuinka paljon lisää esimerkkejä, jos jaksaisin nyt miettiä.

Itse harrastan harrastelijateatteria ja tykkään ihan hulluna. Käyn tanssitunneilla ihan sellaisten kaksi vasenta jalkaa omaavien omaksi huvikseen -ryhmässä(Mulla ei ole lainkaan rytmitajua, enkä tee hommaa mitenkään tavoitteellisesti, mutta kivaa se heiluminen silti on :D ). Tykkään tuunata vanhoja mööpeleitä ja sisustaa ja tuohon kuuluu olennaisena osana kirppareiden kiertely. Käyn myös paljon bändien keikoilla ja nykyään useimmiten ihan selvinpäin. Uusin aluevaltaukseni on tietokoneiden korjaaminen(Rautapuoli, ohjelmointi ei juurikaan kiinnosta), johon mut on opettanut oma, rakas kotinörttini. Luen kirjoja ja käyn lenkillä joko juosten tai kävellen. Noita viimeksi mainittuja en tosin laske harrastuksiksi. Ne vain kuuluvat olennaisena osana elämääni ja ovat hyväksi niin psyykelle, kuin fysiikalle. Nämä ovat vain mun juttujani, jotka voivat olla jonkun muun mielestä ihan tyhmiä, mutta hyviä esimerkkejä siitä, että työkyvytön pieneläkeläinenkin voi touhuta muutakin, kuin räkiä kattoon päivät pitkät.

Jos ihminen on masentunut, ymmärrän täysin, että mihinkään ei hotsita ryhtyä, eikä pystyisikään. Muuten en ymmärrä lainkaan tätä valitusta, kuinka ei ole mitään tekemistä :roll: . Kyllä sitä tässä vapaassa maassa riittää.

Yksinäisyys onkin sitten kimurantimpi juttu. Se on mielentila, ts. ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä olisi ympärillään vaikka kuinka paljon mukavia ihmisiä. Itselläni on tästä kokemusta takavuosilta. Tietenkään yksinäisyys ei parane sitäkään vähää, jos piilottelee vain yksin neljän seinän sisällä antamatta mitään elonmerkkiä itsestään. Omat ongelmansa tuo toki se, jos kärsii sosiaalisesta fobiasta tai siitä jo mainitusta masennuksesta.
Winston-84
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 12591
Liittynyt: 27.4.2012 18:43:25

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja Rauzku » 24.11.2021 18:33:42

unbelebt kirjoitti:Miten te olette tutustuneet uusiin ihmisiin? Itsellä pari kuukautta juomattomuutta takana ja olen yksinäisempi kuin koskaan :( jos lähden ryyppäämään,seuraa kyllä löytyy aina. Muuten olen yksin kotona kaikki ajat :(


Mullaki ollu toi..lopetin juomisen=ryyppyseura katos ympäriltä..

Osa muutti muualle,parin muun kohalla ollu ihan hiljaista..

Sillontällön joitaki tapailen..
Onhan päivä huomennakin
Rauzku
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 20.10.2021 17:45:26

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja Dave2 » 26.11.2021 11:29:36

Avioeroni jälkeen hain seuraa deitti-netistä. Aika monilla treffeillä kävin mutta lopulta löyti. Valitettavasti hän aika pian sairastui ja kuoli. Ehdimme tuntea noin 1,5 vuotta. Kun siitä sitten toinnuin niin uusin ystävätär löytyi vapaaehtoistyön parista. Olen ollut mukana vapaaehtoistyössä ja järjestöissä vuosokymmeniä ja kyllä siellä naisia on tai yleensä seuraa..
Mitä vähemmän tietoa sen suurempi usko.
Avatar
Dave2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 376
Liittynyt: 16.4.2018 06:19:58

Re: Valtava yksinäisyys

ViestiKirjoittaja Rauzku » 28.11.2021 19:33:46

Kai se on sillee ihan luonnollista et lapsuudenkaveritki lähtee eri suuntiin esim.yläasteen jälkeen

Ja muutenki tutustuu muihin tyyppeihin..
Onhan päivä huomennakin
Rauzku
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 20.10.2021 17:45:26


Paluu Olohuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa