Olet täällä

Matkat, ravintolat, teatterit YM

Mitä sinulle kuuluu? Tervetuloa olohuoneeseen! Olohuoneessa voit keskustella kaikista mielen päällä olevista aiheista, jotka eivät suoranaisesti sovi muiden teemojen alle. Sana on vapaa, mutta muistathan lukea ensin Päihdelinkin säännöt. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 22.2.2019 15:36:26

En kyllästytä teitä ihan koko matkapäiväkirjallani vaan laitan tänne otteita. Siksi jotkin viittaukset voi tuntua oudoilta. Varoitus, taas tulee pitkää tekstiä, mutta eihän kenenkään ole pakko lukea :) .

Siestan jälkeen lähdettiin viimeiselle ajelulle.
Hiljainen aamu ei onneksi toistanut itseään. Aika pian liikkeelle lähdön jälkeen saimme tiedon leijonalaumasta ja ajoimme puskaan niitä katsomaan. Tässä yksityisessä puistossa leirien autot saavat poiketa teiltä, joten päästään todella lähelle eläimiä. Tälläkin kertaa olimme vain muutaman metrin päässä näistä valtavista kissaelukoista. En ole ikinä oikein tv:n välityksellä tai eläintarhassakaan mieltänyt sitä kuinka suuria ne ovat. Uroksien päät ovat valtavia ja kun ne haukottelevat näyttävät siltä, että voisivat yhdellä haukkauksella nielaista kokonaisen impalan. Nyt köllöttelivät heinikossa siinä edessämme, ja takanamme, kuin olisivat maailman rauhallisimpia elikoita. Kuvia piti tietysti räpsiä sekä kameralla, että kännykällä. Välillä kyllä olin niin tohkeissani, että tarkennus ei oikein onnistunut kummallakaan. Onneksi muistikuvat ovat kuitenkin teräviä. Ne meinasikin jäädä ainoaksi kuvasaaliikseni, kun huomasin jellonien luota poistuttuamme, että käynnykkäni oli kateissa! Olin ilmeisesti laittanut jeepin penkillä olleen repun huolimattomasti kiinni ja känny päässyt luiskahtamaan ulos sieltä. Koska istuimme viimeisellä penkkirivillä ei meidän alla ollutkaan lattiaa vaan luuri oli pudonnut suoraan maahan. Jonnekin sinne leijonien leirin tienoille kai. Kerroin asiasta rangerille, mutta heitin jo mielessäni hyvästejä lähes tuliterälle Samsungille. Ikävää menetys olisi ollut loppuloman kommunikoinnin takia, mutta kuvia surkuttelin enemmän. Eihän ne ollut kaikki vielä siirtynyt pilveen, kun netti oli käytettävissä vain satunnaisesti ravintolarakennuksessa. Suru alkoi hiipiä puseroon, mutta ajattelin, että pummin sitten kuvia muilta ja kuvaan loppu loman pelkästään kameralla. Hämmästys oli suuri, kun kuulin toisen leirin tähystäjän löytäneen tumman sinisen luurin sieltä pölyiseltä hiekka polulta. Eivät olleen jellonat ehtineet vielä someen sillä ;o). Sain puhelimeni myöhemmin illalla takaisin ja annoin kaverille löytöpalkkion. Tilanne oli nolo, etenkin kun en ihan oikeasti ikinä hävitä mitään. Joiltain ihmisiltä se tulee niin luonnostaan, että vaan kohauttavat olkiaan, mutta minulle ihan luonteen vastaista. Mutta tällä reissulla tuntuu tapahtuvan.

Leijonat jätettyämme ajoimme taas erään lammen rantaa ”sun downereille” eli auringonlaskun GT:lle. Se on muuten gin kova sana Etelä-Afrikassa. Brittivalloittajien perua tietysti, mutta ovat jalostaneet siitä ihan oman juttunsa. Saatavilla on lukuisia eri merkkejä eri tavalla maustettuna ja kaikki ravintolat tarjoaa tosi kekseliäitä drinkkejä. Meille tarjottiin ihan perinteistä GT:tä kuitenkin, safarihenkeen. Juomapaikalla ei tällä kertaa vieraillut ketään lintuja kummempaa. Mutta sieltä lähdettyämme näimme neljän elefantin lauman. Afrikan elefantti on todella iso, huomattavasti suurempi kuin aasialainen serkkunsa, joita olimme nähneet aiemmilla reissuillamme. Nämä norsut kävelivät aivan automme vierestä, sekä edestä että takaa. Niin läheltä, että ihan pienellä kurkotuksella olisi voinut taputtaa kylkeen. Mutta ei tullut pieneen mieleenkään. Ne ovat talon kokoisia! Ja kuulemma aika aggressiivisia jos niitä ärsyttää. Istuimme siis hengittämättä paikallamme. Hädin tuskin uskalsin kuvaa ottaa.
Ennen kuin ilta pimeni saimme vielä lisää todellista safari herkkua. Pääsimme katsomaan hyeenan poikasia. Ne olivat pesäkolonsa suulla ilmeisesti odottamassa äitiään ja illallistaan. Rangerin mukaan olivat noin 4 kuukauden ikäisiä ja suloisia kuin kissan pennut. Hyeena ei mielestäni ole aikuisena ollenkaan niitä kauneimpia elukoita, mutta pienenä sekin on todella söpö. Pennut olivat selvästi arempia kuin aikuiset eläimet ja tuijottelivat meitä epäilevästi. Eivät kuitenkaan pelänneet niin paljoa, että olisivat painuneet pesäänsä. Harmikseni kuvani niistä eivät onnistuneet kovinkaan hyvin, mutta sen verran, että muistot palaa varmasti vielä vuosienkin päästä. Meillähän alkoi olla plakkarissa jo kaikki mahdollinen kun Afrikan puhvelikin oli nähty jo aiemmin. Ja mangustitkin olivat vilahtaneet näköpiirissä. Jotenkin olin luullut, että niitä näkisi yhtenään ja niiden kekoja näkyikin, mutta itse eläimet oli aika ujoja. Ja vikkeliä, vipelsivät pusikkoon niin että näkyi vaan vilaus takapuolesta monesti.
Retki ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän. Pimeyden koittaessa ajoimme taas yhden juomapaikan luo. Siellä oli 12 päinen leijonalauma juomassa, siis kaikki 12 vierekkäin! Aivan mieletön näky. Harmikseni kamerani pimeässä kuvaus teho ei ole riittävä tuollaista kunnolla ikuistamaan, mutta jälleen kerran muistikuvat kyllä jäi. Parasta oli vielä se, että nämä leijonat lähtivät liikkeelle ennen meitä ja olivat menossa samaan suuntaan. Kävelivät kaikessa rauhassa keskellä tietä eivätkä tehneet elettäkään väistääkseen meitä. Yksi leijonista oli jotenkin loukannut itsensä ja ontui sekä käveli hitaammin kuin muut. Toiset sitten odottelivat sitä. Lopulta päättivät laittaa leirinsä tielle ja asettuivat siihen makoilemaan. Meidän ei auttanut muu kuin kiertää paikkaa umpipusikon kautta. Pilkkopimeässä se tuntui pelottavalta, kun jeeppi pomppi ja huojui, vaikka totta kai tiesimme kuskien tekevän tätä jatkuvasti. Kuitenkin ajatuskin siitä, että auto olisi hajonnut sinne leijonien keskelle oli aika kylmäävä. Ohi päästiin kuitenkin turvallisesti ja heitimme hyvästit kauniille kisuille. Sinne jäivät keräilemään voimia metsästysretkeä varten.
Meidät sen sijaan ajettiin pusikkoon tehtyyn ”BRAAI” leiriin. Braai on Etelä-Afrikkalainen käsite, joka tarkoittaa ruoan valmistamista ulkotulella yhdessä, eli käytännössä grillaamista. Tämä on todella aivan käsittämättömän suosittua ajanvietettä tuolla päin. Jokaisessa pihassa on muurattu tai kivistä kyhätty grilli. Leirintäalueillakin on jokaiselle paikalle laitettu oma grillipaikka. Nyt meille oli tehty valtavat tulet keskelle aukiota ja niistä sitten nostettiin grilleihin hiillosta. Paikalla oli myös saman matkatoimiston toisen leirin porukkaa, norjalaisia ja tanskalaisia. Niin ja taisi mukana olla joku ruotsalainenkin. He kaikki ilahtuivat kovasti kuullessaan, että olemme Suomesta ja vieläpä puhuimme heidän kieltään.
Meille tarjottiin salaattien lisäksi paikallisia makkaroita, kanaa ja lammasta. Lisäksi oli tarjolla maissipuuroa, jota syödään paikallisesti joka ikisellä aterialla. Se on saman kaltaista kuin italialainen polenta. Eikä muuten maistu miltään. Ei voi sanoa edes, että olisi pahaa kun ei maistu yhtikäs yhtään miltään! Tätä syödään yleensä tomaattikastikkeen kera, mutta eipä siinäkään juuri ollut mausteita. Mutta olenpahan nyt tuotakin paikallismössöä kokeillut. Kaupassa näkee kuinka porukka ostaa 25 kg säkeissä jauhot joista tuo tehdään. Suomalaiselle koostumus on ehkä lähinnä mannapuuroa, mutta siinäkin on enemmän makua. Muuten ruoka oli kyllä maukasta. Erikoista salaateissa on se, että joka paikassa on tarjolla feta-salaattia. Muutenkin kuulemma kreikkalainen ruoka on jostain syystä jo kauan sitten lyönyt itsensä läpi koko maassa. Minua se ei ollenkaan haittaa, feta on yksi suurista herkuistani, mutta en sitä ollut ihan Afrikkaan yhdistänyt. Perunasalaatti on helpompi ymmärtää, hollantilaiset siirtomaaherrat varmaan sen sinne vei mukanaan.
Omaan leiriin päästyämme meidät taas saatettiin suoraan teltoille. Siellä istuimme hetken taas kertaamassa päivää ja kuuntelemassa viimeistä kertaa oikean viidakon ääniä. Yksi suuri unelmani oli toteutunut.

Laitan vielä yhden leijona kuvan, jotta saatte käsitystä kuinka lähellä autoa ne olivat. Ja sitten myös yksi suosikkini eli kirahvi, ne on niin kauniita!

Kuva
Kuva
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1923
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja Helena100 » 22.2.2019 17:02:21

On sulla Vilma ollut hieno reissu. Kumpa sitä joskus itsekin rohkaistuisi ja lähtisi vaan... Mutta ihana päästä nojatuolimatkalle sinun siivellä.
Helena100
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 372
Liittynyt: 1.3.2018 14:06:26

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 23.2.2019 08:31:12

ihan huikeaa, Vilmari! osaat niin hyvin kuvata reissuanne. kuten Helena kirjoittaa, kiitos nojatuolimatkasta. uskomattomia kokemuksia ja muistoja olette saaneet loppuelämäksenne. ihana tuo lause: yksi suuri unelmani on toteutunut.
kyllä minäkin lähtisin, mutta se yöllinen varas teltassanne olisi pannut mut helisemään. pirun myyrähän oli todella ovela sekä myös röyhkeä tapaus, ja tosiaan, Vilmatsoniko se mainitsi että häälle tuli mieleen joku apina. söpöjä ovat joo mutta kiukkuisina voivat puraista ja heittäytyä muutoinkin rettelöitsemään. ihmisiin kun ovat siellä tottuneet.
uljas kirahvi. uskon että näky livenä oli äärimmäisen vaikuttava. ja ne isot urosleijonan PÄÄT!
tunnelmat grillipaikoilla. Afrikan illan pimeys. kiitos lukukokemuksesta!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja vilmasto » 23.2.2019 08:53:16

Voi että mitä tarinoita!
Mä olen sen verran arkajalka toisaalta ettei musta taitas olla tuommoselle safarille :shock: olen mä jonottanut reissuilla vuokra-autollani jossakin vuohilauman takana, mutta että leijonien perässä jeepillä :shock: toisaalta enpä minä itse saiskaan tuommosessa paikassa ajaa.

Nojatuolimatkailu on mukavaa kun ei joka paikkaan pääse itse. Kiitos näistä jutuista!
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1734
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja Myskimalva » 24.2.2019 12:02:22

Palaan kertomuksissasi omalle safarilleni Etelä-Afrikkaan.
Se oli mahtavaa.
Paitsi että apinat ratsasi tavaramme ja jäimme jeepillä jumiin aivan liian lähelle ruokailevaa leijonalaumaa.
Nähtiin onneksi EAn BIG FIVE.
Voin muille vakuuttaa, että kokemus on juuri niin upea kuin tästä saa lukea.
Sen minkä voimme tehdä, voimme myös jättää tekemättä.
-Aristoteles-
Myskimalva
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 174
Liittynyt: 13.12.2018 13:58:28

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja Helena100 » 3.3.2019 10:35:55

Turun kaupunginteatterin Ruissalo -musikaali. Käsitteli tätä elämämme nurjaa puolta, sairauksia, hukassa olevaa vanhemmuutta ja alkoholin mukanaan tuomia tragedioita. Surullinen, tunteita ja ajatuksia herättävä. Suosittelen.
Helena100
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 372
Liittynyt: 1.3.2018 14:06:26

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 25.3.2019 12:05:35

Kävin viikonloppuna katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Comeback- Räpätessä roiskuu näytelmän. Se kertoi Suomen suurimmasta rap-artistista Biiffi, joka oli tekemässä paluu keikan stadionilla. Kyseessä oli farssi / parodia, no arvaatte varmaan, Cheekistä. Mukana oli vain 5 näyttelijää ja lavastuksena 5 tähden hotellihuone. Muka ka Kämp vaikka taustalla näkyikin stadionin torni. Pienellä ryhmällä ja vaatimattomilla puitteilla saa kyllä pätevää tavaraa kun on asiansa osaava porukka. Rooleissa oli Peter Kanerva, Minna Koskela, Sauli Suonpää, Janna Räsänen ja Eija Vilpas.
Meidän mielestä näytelmä oli todella viihdyttävä. Siinä ei edes haettu mitään draaman kaarta vaan mässäiltiin kaikella hullulla mitä tuollaiseen julkisuuteen liittyy. Hetkittäin homma harppasi vähän liikaa brittityylisen sekoilukomedian puolelle, mutta pääasiassa siitä sai kyllä tosi hyvät naurut.
Kovin suosittu tuo vuoden alusta asti pyörinyt näytelmä ei kuitenkaan ollut. Arena-näyttämö ei ollut edes puolillaan. Olisiko ehkä vain sellainen 60 - 80ihmistä ollut paikalla. Olihan toki kyseessä päivänäytös, mutta silti tuntui oudolta olla niin tyhjässä katsomossa. Alettiin siinä sitten ystävän kanssa pohtimaan, että mikäköhän on pienin katsoja määrä, että lähtevät edes esittämään näytöstä. Ei kai ne esim kahden asiakkaan takia siihen ryhdy? Harmi näyttelijöiden kannalta, kun on noin tyhjää. Meillä kyllä oli hauskaa.

Käytiin sitten illemmalla syömässä Pompier Espa nimisessä ravintolassa. Tämä taisi olla minulle 4. kerta kun olen siellä ollut. Eikä pettänyt taaskaan. 5 ruokalajin päivän menu (49 €) oli aivan super hyvä. Alkuun ihanaa karitsaa, sitten pastaa, pääruoaksi taimenta, väliin ihanaa juustoa ja lopuksi sitruuna-marenki piirakkaa. Aivan huippu hyvää oli kaikki. Piirakkaa olisin halunnut vielä toisenkin palasen, vaikka vatsa oli aivan täynnä.

Illallisen jälkeen käytiin parissa baarissa joista jälkimmäisessä treffatiin kaverini mies, joka oli oman kaverinsa kanssa liikkeellä. Siinä se sitten venähtikin ilta aika pitkäksi. Olin jo illallisen jälkeen niin väsynyt, että meinasin lähteä kotiin, mutta en vaan kehdannut. Ja sitten sitä taas piristyi, vielä kun se kaverin mieskin tuli. Häntä en ole nähnyt pitkään aikaan.

Kauheasti tuli juotua alkoholia, kaikki mahdolliset suositusrajat ylittyivät moninkertaisesti. Mutta missään kohtaa en ollut varsinaisesti edes humalassa, vain sellaisessa pienessä nousussa. Eilen kyllä juodut määrät tuntuivat jonkin verran väsymyksenä. Nyt ajattelin, että olen ensi viikonlopun juomatta, vaikka se sitten tarkoittaisi pientä hammasten kiristelyä. Annetaan maksan levätä hetki ennen kuin on taas seuraava syy juhlia.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1923
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 29.4.2019 09:53:53

Laitetaanpa tänne vaihteeksi vähän peilausta viikonlopun rientoihin. Olisi kyllä kiva, kun muutkin kirjoittelisi kokemuksistaan, mutta itse laitan näitä muistiin niin sitten kun joskus mietin mihin menisi uudestaan niin voin täältä katsoa mitä olin mieltä.

Kävin siis lauantaina kaupungilla kaverin kanssa sekä syömässä, juomassa että nauttimassa kulttuurista. Tässä jokkaisesta pieni analyysi:

Tapasimme terassilla, koska päivä oli keväisen kaunis. Valitsimme varman aurinkopaikan eli Lasipalatsin aukion ja siellä terassin Deck. Se on ihan mukava perusterassi, jossa on aika hyvä valikoima juomia. Valkoviiniäkin lasettain löytyi enemmän kuin 1-2 mikä on aika tavallista monissa paikoissa. Heillä oli ainakin 5 erilaista. Iltapäivällä / illalla heillä on myös grilli mistä saa ostettua erilaisia burgereita ja lisukkeita. Lista kuulosti oikein hyvältä. Voisi joskus kokeilla kesäisenä iltana. Paikka on kyllä hyvin suosittu eli päydän löytäminen voi olla vähän haasteellista. Nyt tyydyimme valkkariin ja olueen.

Sen jälkeen suuntasimme Fabrik nimiseen ravintolaan päivälliselle. Emme kumpikaan olleet aikaisemmin käyneet tässä Eiralais ravintolassa, valitsimme sen koska ystävälläni oli kirja jolla sieltä saa alennusta. Olin kyllä myös kuullut, että ruoka pitäisi olla hyvää. Heillä on ideana tehdä ranskalais ja italialais tyylistä ruokaa mahdollisimman hyvistä raaka-aineista.
Valitsimme 5 ruokalajin sesongin menun. Siihen tuli lisäksi myös keittiön tervehdys, joka nyt oli raaka osteri. Sen jätin syömättä, koska en niistä kauheasti tykkää. En halunnut aloitta ruokailua jollain mistä en välitä. Ensimmäinen alkuruoka oli kauteen sopivasti parsaa. Mukana oli sekä valkoista, että vihreää parsaa ja ne tarjottiin paahdettuna pecorino juuston kanssa. Oikein herkullista. Toinen alkuruoka oli hanhenmaksaa (vähän epäeettistä?) terriininä ja hapokkuuta annokseen toi raparperihilloke. Ne sopi todella hyvin yhteen. Sivussa ollut jokin siirappi oli ehkä vähän turhankin makeaa. Molemmat annokset olivat sen kokoisia, että yksikseen ne olisi ollut vähän turhan pieniä mutta yhdessä sopiva setti alkuun. Nyt kokemusta ei ole siitä muokkaavatko he annosten kokoa sen perusteella kuinka monta niitä tilaa.
Pääruokana oli myskisorsaa (mikä se on? pitää googlata miten eroaa tavallisesta sorsasta). Lisukkeena oli täytetty kaalirulla. Meille ei ihan selvinnyt mitä siinä oli sisällä, mutta hyvää oli. Sorsa oli todella mureaa, mutta aavistuksen mautonta. Olisin kaivannut hieman lisää mausteita. Viherpippurikastiketta olisi vaikka voinut olla pikkaisen enemmän. Mutta oikein kelpo annos kuitenkin.
Ennen jälkiruokaa tuli juustoannos. Se oli tosi pieni ja harmikseni oli sellaista valkohomejuustoa jossa oli sinihomeinen kuori. Sinihome on ainoa asia mistä en juustossa tykkää. Jouduin siis vähän kuorimaan sitä ja pienensi annonsta entisestään. Mukana ollut hilloke oli oikein hyvää, mutta emme tienneet mitä se oli.
Varsinainen jälkiruoka oli ihana ja upean näköinen. Pääosassa oli sitruunarahkamoussea joka oli taiteltu johonkin kuoreen joka näytti aivan oikealta sitruunalta. Se oli lisäksi ihan mielettömän hyvää lisukkeineen. Ihana raikas sitruunan maku just sopivalla makeudella. Paras osa koko menusta.
Otimme alkuun lasit kuohuviiniä. Jotain ranskalaista. Muiden ruokien kanssa jaoimme yhden pullon valkkaria eli aika kevyesti mentiin. Lähinnä johtuen siitä että ei ennen teatteria viitsinyt mitään kännejä juoda. Ja kun olin terassilla jo juonut 2 valkkaria niin ei edes enempää tehnyt mieli (tosi outoa :shock: ). Valkkari oli aika arvokasta, noin 70 euroa pullo. Tarjolla oli kai halvempaakin, mutta tuon ystäväni valitsi tarjoilijan kanssa sillä aikaa kun olin vessassa. Eikä siinä mitään, saman varmaan olisin itsekin ottanut koska se oli Sauvignon Blancia.
Menulla oli hintaa 59 euroa mikä on ihan käypä hinta. Me saimme sen ystävän kirjan ansiosta 20% alennusta. Tarjoilijat olivat kaikki ranskalaisia miehiä, sellaisia keski-ikäisiä. Meille ei ole ongelma asioida englanniksi, mutta edelleen koen vähän outona sen, että Suomessa ei saa palvelua suomeksi. Tuolla ei ollut ketään joka olisi puhunut suomea, mikä voi joillekin asiakkaille olla ongelma.
Tykkäsimme kyllä ruoasta ja ravintolan atmosfääri oli miellyttävä. Jokin kuitenkin jäi sen verran uupumaan, että tuskin tulee toista kertaa mentyä. Oli kiva kokeilla, mutta Hesassa on niin paljon hyvä ravintoloita, että tämä ei kiilannut sellaiseen kärkeen mihin sijoittuu ne joihin aina palaa. Vieressä heillä kyllä on viinibaari, jossa voisi ehkä joskus poiketa. Sieltä saa pientä purtavaa ja oli oikein viihtyisän näköinen.

Herkuttelun jälkeen lähdimme Aleksanterin teatteriin katsomaan Miitta elää monologia. Pidän Miitta Sorvalin työskentelystä joten kun huomasin aiemmin talvella Kodin Kuvalehdessä tilaajille alennusliput tartuin tarjoukseen. Ja kyllä kannatti! Esitys koostui pitkälti Miitan ajatuksista kuolemasta, mutta totta kai painottui otsikon mukaan elämään. Hänellä on todella hauska tyyli kertoa vakavistakin asioista. Ja tarinan mukaan hänellä on kyllä ollut todella mielenkiintoinen elämä. Kuolema oli läsnä jo pikku tyttönä kun rovasti isänsä mukana kulki mm hautajaisissa. Juttelun välissä Miitta lauloi aina sen hetkiseen aiheeseen liittyviä biisejä. Olen kyllä ennenkin kuullut hänen laulavan mutta en ollut tajunnut, että hän on niinkin monipuolinen muusikko. Lisäksi bändi oli todella hyvä. Esitys oli aika pitkä 2 tuntia 45 minuuttia. Hieman ehkä sitä tiivistäisin, jos saisin päättää. Muutamia biisejä esim voisi ehkä jättää pois. Puolisen tuntia kun nipistäisi jotenkin pois niin esitys olisi kompaktimpi ja siten vielä parempi. Mutta kyllä nytkin se oli aivan mielettömän hyvä. Sai nauraa ja välillä vähän herkistyikin. Ja ihailin sitä, että joku voi viihdyttää ihmisiä melkein 3 tuntia vain tarinoimalla itsestään :D . Ehdottomasti suosittellen, mene katsomaan jos on mahdollisuus.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1923
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja vilmasto » 30.4.2019 14:12:24

Olisi kyllä kiva, kun muutkin kirjoittelisi kokemuksistaan
Mulla on ne tarinat aina kuvina muistissa. Mä napsin ravintoloittenkin nimet kuvana muistiin koska mulla on todella huono nimimuisti. Mä olen just se ärsyttävä tyyppi joka ei anna lupaa syödä ennen kuin kuva on otettu :lol: Sitten joskus on kiva kaivella arkistoista, että ai tuommostakin meillä ole ja tuommostakin nähtiin.
Ihana kuitenkin, että on myös ihmisiä jotka jaksaa kirjoittaa kokemuksiaan muistiin. Kiitos siitä Vilma :) nautin kovasti jutuistasi!
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1734
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja 0132 » 2.5.2019 23:29:19

No minäpäs heitän myös tänne tunnelmaa jota vuoristossa koin.
Hieman erilaisia ovat minun matkani.
Tämä videopätkä on pyreneiden vuoriston hätämajoitteesta. Kovin on kolkon näköinen paikka. Yövyin tuolla siis maaliskuun alussa. Videolla kuuluu tuulen kohina.
Olin siis yksin tuolla vuoristossa ja tämä oli ainut majoite johon pääsi sisälle. Reittihän oli suljettu sen vaarallisuuden vuoksi, siis talviaikaan.
Miksi sinne menin onkin oma tarinansa. Kerron ehkä sen joskus.
Voitteko aistia videolta sen nöyryyden jonka tuollaisessa paikassa kokee?
Yksin, pimeässä. Ympärillä myrskytuulten riepoittelema vuoristo.
https://aijaa.com/znYQtJ

Lisään vielä pari pätkää
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2226
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: Matkakertomuksia ja muita vinkkejä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 3.5.2019 12:00:23

sama täällä, nautin näistä Vilman ravintola-arvioista yksityiskohtineen. voisit hyvinkin toimia ravintolakriitikkona! varmasti olisi kysyntää, niin harjaantunut jo olet. lisää siis! :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Matkat, ravintolat, teatterit YM

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 17.5.2019 09:24:22

Muokkasin hieman otsikko, jotta se houkuttelisi muitakin tänne kirjoittamaan vinkkejä, arvosteluja, tarinoita tai ihan mitä vaan muille haluat jakaa kokemuksistasi reissussa, ravintoloissa, kahviloissa, teattereissa, näyttelyissä ja missä vaan.

Kävin eilen syömässä Hans Välimäen Penelope ravintolassa, Helsingin Mikonkadulla. Ei ihan vastannus odotuksia. Tai no, osa arvosteluista kyllä antoi odottaa juuri sitä mitä saimmekin. Ravintolan konsepti on sellainen, että ensinnäkin myös baaritiskille otetaan varauksia. Ja meidän oli siihen sijoitettu istumaan. Tiskin se kohta ei kyllä ollut baaria vaan avokeittiötä. Eli kokit hääräsi reilun metrin päässä meistä. Ruokia tilataan tyyliin "pieni, keskikokoinen ja iso". Tarjoilija neuvoi, että pieni on tosi pieni, ihan vaan sellainen alkupala. Iso taas vastaa pääruokaa ja keskikokoinen on siitä väliltä. Hänen opastuksellaan päädyimme tilaamaan annoksen pita leitää puoliksi ja siihen töhnän joka oli vähän tsatsikin tyylistä, mutta ei ihan sitä. Sitten otimme molemmat 2 pientä annosta ja yhden mediumin. Ystäväni otti pikkuannoksiksi falafel pyöryköitä, niitä tuli aika runsaasti ja olivat kuulemma ihan hyviä. Hänen toinen pikkuannos oli margariitta pizza. Sekin kuulemma oli ihan hyvä. Minun pikkuannokset oli tartar joka oli maustettu aasialaiseen tyyliin. Se oli hyvän makuinen, mutta todella pieni. Sellaisen kotitekoisen lihapullan kokoinen pallero misosalaatin lehdellä. Toinen annokseni oli kampasimpukkaa jossain rapuvaahdossa. Siinä oli yksi ainoa simpukka ja aivan liian suolaista vaahtoa. En jaksanut palauttaa. Muuten maut oli kohdallaan, mutta kokki heitteli suolaa tosi reilulla kädellä. Ystävän medium annos oli grillattuja porkkanoita ja fetaa. Taas ihan jees, mutta ei mitään erikoista. Minä otin kauden mukaan valkoista parsaa grillattuna ja hollandaise kastiketta ja jotain juustoakin siinä oli. Eka satsi lähti takaisin kun oli niin julmetun suolaista. Näin kun kokki parsoja paistaessaan heitti niihin kauhean satsin suolaa. Toinen kokki kuitenkin mutisi hänelle, että ei se suola parsoissa ole. Minulla vaan herkkä suu tai jotain vastaavaa. Yritti kysyä, että ottaisinko jotain muuta. Sanoin kuitenkin että haluaisin parsaa, mutta en niin suolaisena. Toka versio olikin sitten hyvän makuinen. Se kokki joka nämä teki pahoitteli vilpittömästi, mutta sen toisen (pääkokki?) asenne vähän kyllä ärsytti. Mitään hyvitystä eivät tarjonneet.
Jälkkäriksi otin grillattua aprikoosia metsämansikka jäädykkeen ja pistaasijäätelön kera. Luulin saavani aprikoosin puolikkaita grillatun näköisenä, mutta tuli aprikoosin suikaleita selvästi uunissa paistettuna. Ihan kuitenkin hyvää, mutta aika tavallista. Ystävän jäätelöpuikko tyrnikaramellikastikkeen kanssa oli kuulemma hieman omaperäisempi. Hänen aterian paras osa.

Aterialleni tuli hintaa 53 euroa yhden limpparin kera. Ei ollut sen arvoinen, kun vertaan paikkaa muihin hyviin ravintoloihin missä olen käynyt. Kyllä Hesassa on nykyään niin paljon hyviä paikkoja, että ei voi enää mennä huippukokin nimelläkään. Vaikka paikka kyllä varmaankin juuri sillä ja keskeisellä sijainnillaan vetää salin aivan täyteen myös arki-iltana. Minä en kyllä sinne toiste mene. Mutta en sano, etteikö sitä kannattaisi kokeilla. Kyllä on ihmisiä jotka ovat olleet ihan tyytyväisiäkin. Tripadvisorissa paikka on saanut hyvin jakaantuneet arviot, toiset tykkää ja toiset ei. 3,5 tähteä taitaa sillä olla.

Kaverin viini oli kuulemma oikein hyvää, jotain saksalaista. Eli sen oli tarjoilija osannut suositella hänelle sopivaksi. Hintaa oli 12 cl lasilla jotain 11 euron pintaan. Varmaan aika normi hinta keskustan paikoissa.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1923
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Matkat, ravintolat, teatterit YM

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 17.5.2019 15:41:27

aaah, oli taas niin nautittavaa lukemista. ihan kuin olisi itsekin istunut ravintolassa ja vesi herahti kielelle. kiitos Vilmalle! :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Matkat, ravintolat, teatterit YM

ViestiKirjoittaja venkku » 18.5.2019 11:37:36

Tuli mieleen ku katoin sitä Kaappaus keittiössä-ohjelmaa, niin siinä se Kari Aihinen käskee niitten laittaa aina hirveesti suolaa. Niin mietin että onkohan noilta huippukokeilta menny makuaisti? :D Käyttäny niin paljon suolaa, ettei enää maista sitä. :lol: Mä harvoin käyn kyllä missään ravintoloissa, etten es tiiä miltä sen ruuan pitäis maistua. Joskus noissa kokkiohjelmissa on kyllä niin gourmetia että. :D
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 539
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29

Re: Matkat, ravintolat, teatterit YM

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 11.6.2019 14:51:02

Nyt tulee niin järkyttävän pitkä tarina, että onnittelen itseäni jos joku jaksaa lukea kokonaan :oops: .
Kirjoitin tämän kuitenkin samalla itselleni talteen. Sitten joskus vanhana kun en jaksa enää reissata elän uusiksi näitä retkiä juttujeni kautta.

Tällä kertaa tuli tehtyä pieni reissu yksin, mies kun ei halunnut lähteä mukaan. Hänen mielestään ei kannata näin kesällä lähteä Suomesta minnekään. Ihan hyvin kyllä ymmärrän tuonkin näkökulman. Kun tulin kotiin tuntui, että olen missannut kauheasti jotain, kun kaikki kasvit olivat venähtäneet 10 senttejä ja monet puhjenneet kukkaan. Uima-altaan vesikin oli lämmennyt niin, että siellä olisi mukavasti vierähtänyt useampikin hetki viikonloppuna. Mutta kun…. Olen vaan niin levoton sielu, että välillä on pakko päästä pois kotinurkista hakemaan uutta inspiraatiota. Enkä pettynyt, oli todella hieno reissu. Kaikin puolin todella onnistunut.

Suuntana tällä reissulla oli Ranskan Provence. Siellä kiertelimme useammassa paikassa, mutta tukikohta oli Aix-en-Provence nimisessä kaupungissa. Se on sellainen noin Jyväskylän kokoinen kaupunki ja kuten tuo vertailukohta, myös yliopistokaupunki. Esitteissä sanotaan, että se on kuin ulkoilmamuseo ja kieltämättä keskusta on täynnä hyvin pidettyjä vanhoja rakennuksia. Ihan älyttömästi ei kuitenkaan ollut aikaa tuohon kaupunkiin tutustua, koska joka päivään kuului retkiä myös muualle. Torstaina, kun saavuimme Aixiin kiertelimme siellä ja tutustuimme mm Paul Cezannen ateljeehen ja kävimme paikailla missä hän maalasi suosikki maisemaansa. Illalla sitten ehti vielä kävellä itsekseen kaupungilla.
Perjantaina oli aikainen lähtö Arlesin kaupunkiin. Se ei kauhean kaukana ollut, mutta ruuhkat tuolla päin ovat massiiviset joten kyllä siinä pieni hetki vierähti ennen kuin oltiin perillä. Arles on tunnettu roomalaisaikaisista rakennuksistaan, mm Colosseum ja Amphiteatteri vetävät katselijoita. Muuten kaupunki vaikutti rauhallisemmalta kuin Aix. Kun käveli sivukujilla sai mennä ihan itsekseen. Molemmissa kaupungeissa on ihania todella kapeita katuja joissa voi ajatuksissa matkata satojen vuosien päähän aikaan jolloin siellä ei autoja näkynyt. Van Gogh oli erityisen viehättynyt tästä kaupungista. Arles on myös Rhonen varrella ja siellä menee rantaa pitkin osan matkaa kävelytie vanhan vallituksen päällä. Meillä ei kuitenkaan aikaa ollut kovin pitkään kävelyyn. Pitihän ehtiä käymään ihanassa kaupassa jonka olin pongannut opastetulla osuudella, joka vei roomalaisraunioille. Kaupasta löysin ihana värikkään laukun ja meikkipussukan. Todella laadukkaan oloista puuvillaa, jonka voi pestä koneessa. Hyvin samantapaista kuin meidän Marimekon laukut, mutta vaan kirkkaissa ja kirjavissa väreissä. Ja sitten piti tietysti myös ehtiä istahtamaan hetkeksi katukahvilaan aistimaan paikallista hyörinää.

Arlesista lähdettiin Avignoniin, joka on kuuluisa siitä, että 1300-luvulla paavit pitivät majaa siellä. Sinne rakennettiin valtava palatsi näitä arvokkaita asukkeja varten. Itse palatsin ympärille muodostui pieni kaupunki varsinaisen kaupungin sisään, samaan tapaan kuin Vatikaanissa. Tämä on nyt Avignonin historiallinen keskusta mitä tulee katsomaan päivittäin bussilastilliset turisteja (kuten me). Näkemisen arvoinen paikka, mutta ei ihan niitä minun ykköskohteita siksi, että väkeä on liikaa siihen, että saisi kunnon aikamatkaa aikaiseksi mielikuvituksessani. Ehkä jos sinne menisi myöhemmin illalla, kun bussit ovat jo poistuneet. Paavit tuonne joutuivat vähän niin kuin vastoin tahtoaan. Siihen aikaan Paavi hallintoineen oli käytännössä Ranskan kuninkaan määräysvallan alainen ja joku kunkku sitten “suostutteli” silloisen paavin siirtämään hallintonsa tuonne. Idea kai oli lisätä Ranskan valtaa Roomaan nähden. Jotain 70-vuotta joutuivat tuolla “kitumaan” kunnes pääsivät takaisin rakkaaseen Roomaansa eli Vatikaaniin. Nimittivät aikaa vangeudeksi. Mahtoi olla kauheaa kidutusta kun sai asua hulppeassa palatsissa palvelusväen keskellä :shock: !

Me emme tuosta kaupungista nähneet sitten muuta. Ei ollut aikaa varsinaista kaupunkia lähteä katsomaan kun piti jonotella ruuhkassa takaisin Aixiin. Näin perjantai illan suussa ruuhka olikin valtaisia. Koska seuraava maanantai oli vapaapäivä (helluntai), kaikki paikalliset suuntasivat pitkän viikonlopun viettoon kesähuviloilleen tai muuten vaan rannikolle. Lisäksi jokaisessa kaupungissa liikennettä haittasivat massiiviset tietyöt. Ja vielä Avignonissa ratikan rakennus työ. Miten tuli niin Suomi mieleen :roll: .
Ruuhkien takia palattiin Aixiin sen verran myöhään, että lähdin melkein saman tien illalliselle. Ja sen jälkeen palasin hotelliin aika suoraan. Pitkä päivä vähän jo väsytti ja oman huoneen rauha kutsui.

Lauantaina oli taas lähtö heti aamiaisen jälkeen. Nyt kuitenkin vuorossa vähän rauhallisempi päivä. Tai niin ainakin olisi voinut luulla. Suunnattiin syvemmälle sisämaahan kohti pienempiä kyliä. Nyt ruuhkaa ei onneksi ollut paljoa, mutta vähän tuli mutkittelua, kun joitain teitä oli merkitty niin, että niillä ei saanut ajaa bussin painoisella autolla enää. Ilmeisesti oli muuttunut viime aikoina, kun kuskikin oli ihan pihalla. No, perille päästiin pieneen kylään, jossa katsastimme keskiaikaisen kirkon ja ihailimme linnaa ulkopuolelta. Linna valitettavasti oli auki yleisölle vain tunnin päivässä ja sekin iltapäivällä. Mutta eipä tuo paljoa haitannut. Kylä oli kiva kierrellä ja katsella. Tosi rauhallinen paikka. Kumma kyllä siellä oli paljon erilaisia taidegallerioita ja ateljeeta. Muutamassa kävin sisälläkin. Ja yhdessä sorruin ostamaan korvakorut. Oli yhdistetty koru- ja kuvanveistosateljee. Argentiinalaissyntyinen mies suunnitteli koruja ja vaimo veistoksia. Molemmat oikein taitavia ja tuotokset kauniita, mutta koru helpompi kantaa mukana :D . Sitten oli aika taas fiilistellä rauhaa, lämpöä ja valoa terassilla lehmuksen katveessa.

Sitten suuntasimme pieneen kaupunkiin, jossa olikin melkoinen hulina. Osuimme sinne paikallisen 3 päiväisen festivaalin aikaan. Ilmeisesti kyse oli jonkinlaisesta yleisen iloittelun festarista, kun tarjolla näytti olevan musiikkia monessa paikassa ja lisäksi kaikenlaisia aktiviteettejä lapsiperheille. Linnan pihalla ilmeisesti oli pääkonsertit, sinne oli rakennettu iso katsomo. Keskustan torilla oli mahtava antiikkikirppari. Löysin pari esinettä mitä olisin todella halunnut, mutta toinen oli niin iso ja painava, että sen tuominen olisi ollut tosi hankalaa yksin. Ja toinen taas oli sen verran arvokas, että jätin suosiolla jollekin toiselle. Mutta ihana paikka ihmetellä kaikenlaista vanhaa ja retroa tavaraa, mitä olivat myyntiin tuoneet. Kaupungin kävelykadut oli täynnä ihmisiä ja musiikkia. Meno oli melko kovaäänistä, mutta sellaisella mukavan iloisella tavalla. Ihan tuli fiilis, että olisin voinut jäädä sinne jonnekin terassille jammailemaan hyvän musiikin tahdissa. Mutta päätinpä sitten kuitenkin kävellä enemmän syrjäkujille. Sieltä löytyi taas rauhaa ja idylliä. Tuskin haluaisin asua noin pienessä kaupungissa, mutta kiva niissä on käydä. Rakastan vanhoja taloja ja kukkaistutuksia kujilla. En tiedä mitä sitten paikalliset ajattelevat, kun koko ajan ohi kulkee turisteja, jotka ihailevat vanhaa oveasi tai köynnösruusuasi kuin jotain suurempaakin ihmettä :lol: .
Ennen bussiin siirtymistä jotkut vielä innostuivat ostoksille paikallisessa viinikellarissa, joka oli tehty linnan kellariin. Ostivat alueen rose-viinejä. Itse tyydyin vaan maistamaan lasillisen sitä. Kun on käsimatkatavaroiden kanssa liikkeellä ei voi nykyään oikein noita viinejä kantaa mukanaan. Enkä tiedä kannattaako se edes, Alkossa on sen verran hyvät valikoimat. Mutta kiva niitä on paikan päällä maistella.
Nyt palasimme hieman aiemmin Aixiin, olimme takaisin jo joskus neljän pintaan. Oli siis hyvää aikaa lähteä vähän ostoksille ja kaupunkia katselemaan. Tarkoitus oli löytää pieni ruskea nahkainen käsilaukku. Sen kokoinen, että pokkarikirja ja lompakko mahtuu, mutta ei sitten juuri muuta. Tapanani kun on ostaa jo hervottomia säkkejä tai sitten jotain ihan iltalaukkuja. Välimuoto puuttui. Lisäksi halusin vähän katsella jos olisin löytänyt jotkut kivat espadrillokset. Ensimmäinen tavoite täyttyi, löytyi lopulta juuri sellainen laukku kuin olin jotenkin mielessäni kuvitellut. Eikä ollut edes pahan hintainen. Tossuja en löytänyt. Yhdessä suosikki kaupassani (Geox) oli kyllä kivat, mutta se väri mitä halusin oli loppu koossani. Kauheasti oli ihmisiä liikkeellä. Sekä ostoksilla, että ihan muuten vaan kuljeskelemassa ja istumassa terasseilla. Ranskalaisethan kuulemma tapaavat tuttujaan ja ystäviään hyvin pitkälti julkisissa paikoissa. Kotiin ei kutsuta kuin perhettä ja joskus joitain tosi hyviä ystäviä. Muuten mennään aperitiiville, syömään tai kahville. Ilmeisesti myös perheen kesken harrastetaan ihan vaan haahuilua ja ikkunaostoksia, lapsiperheiden määrästä päätellen. Kaupungin keskusta olikin kauppaa toisensa vieressä. Joka ikinen kivijalka oli täynnä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kaikki aukiot olivat täynnä terasseja. Minä liityin tietysti joukkoon parikin kertaa. Se on vaan niin kivaa istua katselemassa ihmisiä. Miettiä ovatko paikallisia, mitkä ovat heidän suhteensa ihmisiin joita tapaavat, ovatko onnellisia jne. Ja sitten tietysti kyttään mitä tilaavat. Mihin aikaan päivästä juodaan kahvia ja milloin siirrytään alkoholiin? Tilataanko enemmän viiniä vai olutta? Kaikkea tuollaista vakoilen. Kirjaa pidän aina rekvisiittana mukana, mutta nyt en malttanut sitä ollenkaan lukea kaupungilla. Niin kiire oli stalkata ranskiksia, ja tietysti muita turisteja myös.

Vikana päivänä suunnattiin torilla käynnin jälkeen Nizzaan. Siellä oli iltapäivä lounaan jälkeen vapaata. Vaikka moni oli minulle etukäteen hehkuttanut sitä kuinka ihana kaupunki se on, niin kyllä jäi minun silmissä vikalle sijalle näistä mitä nähtiin. Kauheasti ihmisiä joka paikassa! Ehkä extra paljon siksi, että naisten jalkapallon World Cup pelattiin juuri siellä. Ei ollut mitenkään kauhean kiva puikkelehtia tungoksessa. Muuten kaupunki kyllä näytti aika ihanalta. Kauniita vanhoja, tosi hulppeita, rakennuksia ja väli-meri sinisenä siinä aivan keskustan edessä. Ehkä sekin, että oli vika päivä ja vähän jo odotti lentokentälle siirtymistä aiheutti sen, että en oikein innostunut. Jos siellä olisi viettänyt aikaa hotellista käsin niin tarina olisi varmaan aivan toinen.

Pikkaisen pitää vielä kirjoittaa ruoasta, Ranskassa kun oltiin. Ja tietysti viinistä. Erikoista tässä reissussa oli se, että pakettiin kuului lounaiden yhteydessä viinit. Joka päivä oli siis matkatoimiston puolesta lounas. Se vähän huolestutti ennakkoon, kun yleensä tuollaisissa massaruokailuissa se ruoan laatu ei mitään erikoista ole. Mutta nyt huoli oli turha. Jokainen lounas oli vähintäänkin hyvä. Ja jokaisella tarjottiin viiniä niin paljon kuin halusi. Tai en tiedä olisiko tullut jokin stoppi vastaan, jos sitä olisi tosissaan alkanut kiskomaan. Mutta opas tilasi lisää, jos näytti, että jollain on lasi tyhjä ennen kuin ateria on loppu eikä pullossa ollut enää mitään. Arvioisin, että suurin osa porukkaa joi sellaiset pari lasillista per lounas. Ja jokaiseen lounaaseen kuului 3 ruokalajia. Se on maan tapa. Jopa kouluissa syödään niin. Joskin siellä alkuruoka saattaa olla vaikka vihannesraaste ja patonkia. Mutta se syödään alkuun erikseen, eikä niin kuin meillä makaronilaatikon kyljessä. Meillä ekassa paikassa alkupala oli tosi simppeli vihersalaatti ja silloin vähän mietin, että niinköhän pelkoni käy toteen ja jotain sellaista sitten aina saadaan. Mutta pääruoka siellä oli hyvää, jotain turskan tapaista kalaa hyvän kastikkeen kera ja lisukkeena paellan tapaista riisiä (listassa espanjalainen riisi). Jälkiruokasi oli ihan mielettömän hyvä suklaamousse. Niin täyteläinen, että en pystynyt valtavaa kulhollista syömään kokonaan. Eipä ole ennen niin käynyt :lol: .
Pari seuraavaa lounasta alkoi myös kasvisvoittoisesti, mutta ei ollut vain salaattia vaan ihanat munakoiso ja kesäkurpitsa jutut. Toinen oli ikään kuin terriini ja toinen taas sellainen vähän kuin kaviaari. Taisi mennäkin ihan sillä nimellä, kesäkurpitsakaviaari. Lauantaina oli taas pääruoaksi hyvää kalaa ja sunnuntaina kanaa. Se kana oli ehkä reissun huonoin esitys, pikkaisen kuivahko, mutta hyvin maustettu. Ei siis kovin kehno sekään. Jälkiruoaksi oli lauantaina mieletön kakku, vähän kuin uunijäätelö. Sen nimi oli ”norjalainen munakas” ja se liekitettiin pöydässä. Ihmeteltiin mistä nimi tuli niin kuulemma päällä olleesta marengista, se on kuin lunta. Sunnuntain jälkkäriä en muista, mutta jotain hyvää se varmasti oli. Reissun paras ruoka-anti oli nimenomaan jälkiruoat. Alku- ja pääruoat oli kaikki hyviä, mutta ei mitään tajunnan räjäyttäjiä. Nyt täytyy pitää mielessä, että olen tosi herkkuperse ja käyn paljon ulkona syömässä, joten on mihin verrata. Mutta jälkiruoat oli jotain sellaista, että harvoin saa Suomessa niin hyviä. Kaikki olivat myös erittäin isokokoisia, ei mitään pientä piperrystä. Ja nämä oli kuitenkin kaikki osa ns. päivän menuta, eli sitä edullisinta vaihtoehtoa. Perjantaina kun kävin illalla syömässä sain niin taivaallisen jälkiruoan, että sen puolesta olisi voinut vaikka jonkun sodan käydä ;o) Olin ihan täynnä ja mietin, että jätän väliin, mutta kun se tuli söin kaiken vaikka oli jälleen aivan jättimäinen annos. Siinä oli jotain rapeaksi paistettuja lehdykkäisiä, pistaasikreemiä, mansikoita ja päällä vielä mansikkasorbettia; NAM! Muuten söin iltaisin vähän vaatimattomammin. Ei kauhea nälkä ollut niiden lounaiden jälkeen.

En ennen reissua tiennyt, että Provencen alueella tuotetaan paljon rose-viinejä ja ne pääasiassa olikin aina eka vaihtoehto lounailla. Sai kyllä muutakin jos pyysi, mutta totesin itsekin että kyllä se siellä oli parasta. Kuumana päivänä hyvin jäähdytetty, kevyt ja raikas rose toimi tosi hyvin. En ole niihin aiemmin mitenkään innostunut, mutta nyt kyllä vaihtuu tänä kesänä valkkari sellaiseen. Nimenomaan niihin vaaleisiin ja kevyisiin.

Kuten alussa sanoin, tosi hyvä reissu. Oli siis sellainen valmiiksi järjestetty pakettimatka. Ryhmän koko oli 14 ihmistä ja siitä meitä oli 6 yksin matkustavaa naista. Ei siis ollut mitenkään erilainen tai erottuva olo. Ihan oli mukavaa porukkaa ja joidenkin kanssa juttelin enemmän kuin toisten. Iltaisin oli kuitenkin ihan kiva sitten kierrellä itsekseni ja viettää aikaa ihan vaan rauhassa. Samoin aina joka kohteessa häivyin ryhmästä heti kun opas ”antoi luvan”. Provence vastasi aika hyvin odotuksiani, joskin ruuhkat ja liikenne ylipäätänsä oli paljon vilkkaampaa kuin olisin voinut etukäteen kuvitella. Alue on tiiviimmin asuttu kuin mitä mielikuvissani. Rauhallisiakin kyliä kuitenkin löytyy, kun vaan poikkeaa valtaväyliltä. Siirtymisiin kannattaa kuitenkin varata reilusti aikaa. Valo ja lämpö oli just sellaista, kuin elokuvissa ja kirjoissa, upeaa!
Nyt tulin taas niin tarkkaan kuvanneeni reissua, että jos joku mukana olleista täällä jotain lukee niin minut kyllä tunnistaa (Moi vaan :wink: ). Mutta onkopa tuolla niin väliä. Tuskin kauhean huonosti käyttäydyin. En ainakaan juonut sen enempää viiniä kuin muutkaan, silloin kun oltiin yhdessä.
Laitan muutamia kuvia tähän, sellaisia missä ei näy ihmisiä niin en ainakaan kenenkään muun yksityisyyttä loukkaa.
Kuva

Kuva

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1923
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

EdellinenSeuraava

Paluu Olohuone

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa