[Somebody]

Kyllä omat (vajavaiset) kyvyt tehdä valintoja ovat vaikuttaneet paljon.
Mistä kykyjen vajavuus johtuukaan, sitä voi jokainen miettiä omalla kohdalla syömmessään. Daa

Systeemin palkoilla oleva, ollut on tietenkin sitä mieltä että sehän oikein hieno vasta onkin....ja hyvä onkin nähdä hyvät puolet.

Toisaalta jos on rajoittunut näkemään vain virallisen, opetetun totuuden, on sen verran ehkä tyhmä, ettei maksa vaivaa enempää asiasta väitellä.

Monet ns. tieteenalat on kyseenalaistettu maailmalla aika totaalisesti. Vaikkapa sosiaalipsykologia tai psykiatria.
Vieläkö on mielestäsi olemassa juurikaan oikeaa tieteenharjoittamista maassamme, kun yliopistotkin toimivat paljolti yhtiöiden rahoituksen avulla?

[Vilma1966]

Somebody; paljasta nyt mikä se Systeemi on? Minäkin sitä monta kertaa miettinyt. Ketkä ovat systeemin palkoilla?

Kyllä onneksi Suomessa harjoitetaan paljonkin tieteitä ja saadaan hienoja tuloksiakin Se, että joku niitä rahoittaa ei automaattisesti tarkoita, että tulos olisi jotenkin viallinen. Omassa työpaikassanikin saan todistaa tieteenharjoittamisen tuloksia, mutta siitä ei sen enempää yksityisyyden varjelun vuoksi (veikkaan kuitenkin, että en ole systeemin palkoilla ). Syöpätutkimus ja monet lääketieteen muutkin haarat saavat rahoitusta yksityisiltä tahoilta, mikä on hieno juttu. Muuten se homma tyrehtyisi aika pahasti.

Aikaisempiin keskusteluihin sen verran, että minulla on aina ollut vahva usko ihmisen omiin valintoihin. Me emme voi kukaan valita mihin synnymme ja kenen kanssa kasvamme, mutta voimme valita miten siihen suhtaudumme. Vaikeampaa kaikki tietysti on silloin kun vastoinkäymisiä on rutkasti, mutta kyllä se on ihminen itse joka niitä valintoja tekee. Ei jumala, ei metsänkeiju, ei viinapiru eikä mikään muukaan henkiolento vaan ihminen. Ja sitä myötä ihminen itse myös vastaa valinnoistaan, eikä voi työntää niitä näille edellä mainituille ökkö mömmiäisille, tai edes sille systeemille, jonka kokoonpanoa en tiedä

Pelkäätkö hammaslääkärissä käyntiä? Jos, niin miksi?

[vadelmamunkki]

^ En pelkää nykyisin hammaslääkärillä käyntiä lainkaan, vaikka sekin lienee "systeemin" edustaja, jos nyt oikein Somebodyn systeemi-ajattelua tulkitsen. Itse asiassa lähestulkoon tykkään käydä hammaslääkärillä.

Hammaslääkäristä selviää melko helpolla, kun käy kahden vuoden välein tarkastuksessa ja kerran vuodessa suuhygienistillä, niin pysyy purukalusto suht kunnossa koko ajan.
Minulla on tosin vaivana jo nuoresta asti kehittynyttä hampaiden eroosiota, niin kuin monilla alkoholisteilla lienee. Happamat juomat, refluksio, oksentelu.... kaikki nuo haitallisempia hampaille kuin jopa sokeri.

Olen kyllä omaksunut tyhmänä sen systeemin minulle syöttämän "virallisen, opetetun totuuden", että hampaat kannattaa harjata aamuin illoin fluori-hammastahnalla, ja käyttää myös hammaslankaa.
Sähköhammasharja minulta kyllä puuttuu, vaikka sitäkin systeemi suosittelee.


Oletko käynyt ns. leipäjonossa tai saanut muuta hyväntekeväisyyttä osaksesi? (Muutakin kuin systeemin eli Kelan tai sosiaalitoimiston lakisääteisesti tarjoamaa rahallista tukea).

[Winston-84]

En ole käynyt leipäjonossa, enkä ottanut vastaan muutakaan hyväntekeväisyyttä. Ei ole koskaan ollut tarvis. Rahani ovat aina pahimpina narkki- ja juoppoaikoinanikin riittäneet ruokaan ym. perustarpeisiin, vaikka tuloinani ovatkin vain minimityökyvyttömyyseläke+asumistuki. Jos vaatteiden ja mööpeleiden hankkiminen kirppareilta, second handista ja kierrätyksestä lasketaan hyväntekeväisyyden käyttämiseksi, niin sitten. Noissa hankinnoissa tosin taustalla ovat ensisijaisesti muut syyt, kuin silkka rahapula.


Pitäisikö kirkko erottaa valtiosta?

[vadelmamunkki]

^ Periaatteessa pitäisi. Toisaalta ne onkin oikeastaan erotettu, mutta Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on kuitenkin joitakin etuoikeuksia jotka liittävät sen valtioon, kuten verotusoikeus. Lisäksi kirkon virkahenkilöitä (pappeja) työskentelee valtion instansseissa, kuten puolustusvoimissa.

Kirkollisverossa on tietysti se hyvä puoli, että sen avulla kirkko pystyy tarjoamaan halvalla tai ilmaiseksi joitakin yleishyödyllisiä palveluita, jotka ovat avoimia kaikille kansalaisille. Esim. lasten kerhotoimintaa, keskusteluapua, erilaisia vertais- ja harrastusryhmiä, diakoniatyötä ym.

Suurin osa kirkon budjetista ja verotuloista menee kuitenkin omien työntekijöiden palkkoihin ja kirkon omistamien kiinteistöjen hoitoon, joten noille yleishyödyllisille palveluille jää pienempi osa rahoista.

Yhteiskunta kuitenkin sekä monikulttuuristuu että sekularisoituu samaan aikaan. Suomessa on jatkuvasti enemmän muiden uskontojen ja uskonsuuntausten edustajia, sekä myös kokonaan uskonnottomia.
Yli neljännes suomalaisista (noin 26 %) ei kuulu virallisesti mihinkään uskontokuntaan. Senkin vuoksi ns. valtionkirkon aika on ohi.

Jatketaan samaa teemaa:
Aiotko äänestää seurakuntavaaleissa, tai oletko koskaan äänestänyt niissä?
Jos kuulut seurakuntaan mutta et äänestä, miksi et?

[Vieraammaksi54]

En äänestä, en ole koskaan äänestänyt. Miksen? En ole edes miettinyt miksen, ehken ala edes koko asiaa pohtimaan. Kuulun kyllä ev.lut.seurakuntaan.
Olen viime aikoina miettinyt sitä miten kaiken hyvän saannin lisänä tulee myös sen huono puoli. Valossa on aina varjo. Minulla on iso lapsuusperhe. Se on joskus hyvä ja joskus paha asia. Ei aina helppoa olla se alkoholisti perheessä. Meitä on kaksi juoppoa tässä perheessä, minä raitis ja toinen vielä juo. Joudun olemaan aina varuillaan kun kohtaan sisarukset, en voi huolettomana mennä heidän suraansa jos kaikki ovat paikalla. Yksitellen he ovat ihan ok. Mutta laumassa heistä tulee täysin erilaisia. Terapiassa olenkin käynyt läpi tuon systeemin ja opetellut, etten aina ota heitä enää vakavasti ja annan mennä toisesta korvasta ulos mitä sanovat.

Elätkö pelon vallassa? Mieti tarkkaan. Onko maailman kuvasi epäkohtien ja pelottavien asioiden pohtimista, arvostelemista ja jokaisen asian sen pimeän puolen etsimistä? Kumpaan keskityt enemmän, valoon vai varjoon?

[vadelmamunkki]

^ Pelkokin on siinä mielessä monitahoinen tunne tai asia, että sitäkin on olemassa useampaa lajia. On olemassa tarpeellista ja hyödyllistä pelkoa joka suojelee meitä, ja on olemassa haitallista turhaa pelkoa, josta olisi hyvä päästä eroon.

Hyödyllinen pelko on oikean vaaran tunnistamista. Jos kohtaat yllättäen vaikkapa fyysisen väkivallan uhkaa tai muun todellisen vaaratilanteen, on normaalia olla peloissaan. Tiukassa paikassa pelon voi myös voittaa, mutta pelkoa ei tarvitse kieltää. Todellinen rohkeus on pelon tuntemista ja sen voittamista.
Normaali pelko kuuluu oleellisesti itsesuojeluvaistoon ja eloonjäämisviettiimme.

Sitten on olemassa myös hyödytöntä pelkoa, joka voi olla irrationaalista, ei-järkiperäistä. Joku pelkää pimeää, joku hämähäkkejä, joku hammaslääkäriä, joku sairastumista, joku kuolemaa ilman että on minkäänlaisessa kuolemanvaarassa. Fobiat ovat tällaisia irrationaalisia pelkoja.

Kuolemanpelko ei ehkä ole fobia, mutta kuolemanpelko saa monet ihmiset hakemaan lohtua uskonnoista, jumalista ja uskosta kuoleman jälkeiseen ikuiseen elämään.
Vaikka kuolema oikeasti on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä. Kaikella elämällä on alku ja loppu. Se mikä syntyy elämään, myös kuolee joskus. Ja tilalle tulee uutta elämää. Se on myös lohdullinen ajatus. Kenties jopa lohdullisempi kuin uskontojen lupaukset paratiisista.

Vaikka kaikki elolliset olennot kuolevat vääjäämättä joskus, meidän tulee myös suojella elämää ja yrittää pitkittää sitä jos se on mahdollista ilman kohtuutonta kärsimystä. Elämä on nimittäin hyvin arvokas asia, juuri sen rajallisuuden ja ainutkertaisuuden vuoksi.

Valo ja varjo ovat yhtä tärkeitä. Itse asiassa valohan juuri aiheuttaa myös varjot. Valo ja pimeys ovat kuin yin ja yang, eivät toistaan parempia vaan toisiaan täydentäviä.
Lempivuodenaikani on syksy, ja rakastan etenkin syksyn pimeneviä iltoja, kesällä saadun valon yliannostuksen jälkeen.

Vastaus kysymykseen: ei, en elä pelon vallassa. Tietenkin olen huolissani maailman tilanteesta, mutta se ei tarkoita että pelkäämällä pelkäisin 24/7 että milloin pommi tippuu päähän tai ekokatastrofi hotkaisee minut suihinsa.
Minusta on kuitenkin hyvä pohtia maailmanmenoa hieman laajemmaltikin kuin vain oman ahterin ympärillä ja tiedostaa maailman epäkohtia, mutta ei sekään tarkoita pessimismiä tai toivottomuuteen vajoamista. Eikä pelkäämistä.
Itse asiassa olen optimisti ja hyvinkin toiveikas ihmiskunnan suhteen.

Tämä on niin mielenkiintoinen kysymys, että jatkan Vieraammaksi54:n kysymystä eteenpäin seuraavalle:

Elätkö pelon vallassa? Mieti tarkkaan. Onko maailman kuvasi epäkohtien ja pelottavien asioiden pohtimista, arvostelemista ja jokaisen asian sen pimeän puolen etsimistä? Kumpaan keskityt enemmän, valoon vai varjoon?

[Winston-84]

Samoilla linjoilla Vadelman kanssa. Ei pelko ole mikään joko-tai -homma, että ihminen joko pelkää tai sitten ei. Kaikki pelkäävät joskus jotakin ja pelko on hyvin luonnollinen, syvälle biologiaan koodattu tunne, joka on äärimmäisen tarpeellinen itsesuojeluvaiston ja lajinsäilymisen kannalta. Myös olosuhteista riippuu, kuinka paljon ihminen elää pelon vallassa. Jos elää keskellä sotatanteretta tai vaikkapa avuttomana lapsena väkivaltaisen vanhemman kanssa, varmasti pelkää ihan syystä suuremman osan aikaa, kuin joku turvallisemmissa ja mukavammissa olosuhteissa eläjä.

Irrationaaliset, neuroottistasoiset pelot ja jatkuva ahdistuksen ja huolestuneisuuden tunne ilman järkevää syytä ovat tietysti asia erikseen. Noissa on kyse patologisista tiloista, eikä niillä sinänsä ole tekemistä aiheellisen pelon kanssa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että joskus tällaisten irrationaalisten pelkojen taustalla on paha traumakokemus ja sen myötä pelon tunne on tyystin ymmärrettävä, vaikka sille ei sen hetkisessä tilanteessa olisikaan oikeaa syytä.

En elä pelon vallassa. Myönnän kyllä kärsiväni monista irrationaalisista peloista, mutta ne liittyvät pakko-oireiseen häiriööni ja yleensä pystyn selättämään ne. Mielestäni on tärkeää erottaa toisistaan sairaus/häiriö ja oikea luonteensa, eikä tehdä sairaudesta itselleen identiteettiä. Perusluonteeltani olen varsin optimistinen ja suhtaudun luottavaisesti siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Esim. nyt minulla oli tilanne, että odottelin patologin vastausta melanoomaepäilyn vuoksi. No, onneksi kyseessä ei ollut melanooma, mutta kyllähän siinä odotellessa välillä pelotti ja huoletti pahastikin ja mieleen tuli sangen synkkiä ajatuksia. Kaiken aikaa en kuitenkaan pelossa vellonut, vaan elelin ihan mukavaa elämääni ja pystyin keskittymään muihin, iloisempiin asioihin. Ajattelin myös, että mikäli minulla on syöpä, todennäköisesti selviän siitä varsin vähin vaurion(Perustui siis ihan niihin faktoihin, että melanooman ennuste on nykyisin todella hyvä).


Onko sinulla sisaruksia? Jos on, oletko joskus toivonut olevasi ainut lapsi? Jos olet ainokainen, oletko joskus toivonut, että sinulla olisi sisaruksia?

[Vieraammaksi54]

Kyllä on sisaruksia. En ole toivonut koskaan olevani ainoa lapsi. Lapsuudessa asuimme kaukana naapureista joten sisaruksista oli seuraa ja joskus haittaakin. Olemme edelleen hyvin tiivis porukka. Välillä erimielisyyksiä mutta ne aina on sovittu. Itse tunnen joskus etten kuulu porukkaan, oikeastaan juoma-aikana se oli pahimmillaan. Ehkä syynä oli oma häpeä ja syrjäänvetäytyvä luonne. Niinkuin tämäkin että täällä netissä kirjoittelen, kun pitäisi mennä ihmisten mukaan. Tai enpä tiedä. Olen vain tällainen persoona enkä tästä itse kärsi, sisarukset joskus loukkaantuvat, kun perun menemiseni, tai en suostu jokaiseen reissuun lähtemään. Se on taas "semmonen", "sillä päällä" ym. saan kuulla sitten, mutten ole enää moksiskaan sanomisista.

Kysymys: Oletko myötätuntoinen?

[Vilma1966]

Tuohon varmaan parhaiten voisi vastata ihmiset lähelläni. Tuskin kovinkaan moni ihminen vastaisi täysin kielteisesti

Omasta mielestäni olen tosi myötätuntoinen, mutta rehellisyyden nimissä myönnettävä, että kohdistus joskus ontuu. On kauhean helppoa olla altavastaajan puolella. Etenkin jos on kyse eläimestä tai lapsesta. Mutta jos kyse on aikuisesta, joka minun mielestä voisi tehdä itse tilanteelleen jotain, niin kappas vaan, myötätuntoa voi vähän joutua hakemaan. Tämäkin on kuitenkin taito (tunneäly) mitä ihan oikeasti voi opetella.

Miten käyttäydyt kun joudut pidempään olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, jota sinun on vaikea ymmärtää eli sietää? Mitä veikkaat, huomaako hän tai muut sinun vastentahtoisuuden?

[Winston-84]

Jos se toinen osapuoli ei ihan mitään ilmiriitaa alkaisi haastaa, niin käyttäytyisin kyllä ihan ihmisiksi, enkä vittuilisi mitään. Onhan se mukavampaa itsellekin tuollaisessa "pakkotilanteessa". Eiköhän sen minusta silti huomaisi aika selkeästi, että en tässä viihdy. En luonnollisestikaan olisi yhtä iloinen, puhelias ja välitön, kuin sellaisten ihmisten seurassa, joista pidän. En alkaisi esittääkään mitään hiphei-tekopirteää, koska se vasta typerää, läpinäkyvää ja vaivaannuttavaa olisikin. Olen myös varsin ilmeikäs ihminen, joten varmaan siinä tulisi vähän silmiä pyöriteltyä. Onneksi ei ole kovin usein sellaisia tilanteita, että joutuisin pitkiä aikoja viettämään jonkun ei-tykkäämäni ihmisen kanssa. Nopeat kanssakäymistilanteet nyt aina hoitaa ihan neutraalisti silloin, kun sellaisia tulee. Usein näissä en-tykkää-jostain-ihmisestä -tilanteissa tunne on molemminpuolinen, ellei kyseessä ole joku erotomaanisissa harhoissaan elävä stalkkeri. Siksipä se ei niin vakavaa olekaan, vaikka toinen tajuaisi, etten hänestä pidä, kunhan tosiaan alkeellisia sosiaalisia normeja noudatetaan.


Oletko tyytyväinen nykyiseen työhösi/ammattiisi vai haaveiletko, että sinusta tulisi vielä "isona" jotakin muuta? Jos et ole työelämässä, oletko ajatellut esim. vapaaehtoistyötä tai opiskeluja ihan opiskelun ilosta?

Terveisin: Työkyvyttömyyseläkeläinen, joka aloitti tänä syksynä iltalukion ihan harrastuksen vuoksi ja kovasti innostunut olen ollut ainakin tähän saakka.

[vadelmamunkki]

^ Tsemppiä iltalukioon, Winston. Minäkin olen käynyt aikoinaan iltalukion, tai viralliselta nimeltään aikuislukion. Neljä vuotta siihen meni kaikkiaan aikaa, ilman hötkyilyä.

Vastaus kysymykseen:
Nykyisin tuntuu, että en minä ihan tyytyväinen ole niihin ammatteihin, joihin minulla on virallinen pätevyys ja koulutus.
Aikoinaan (2008 - 2015) opiskelin kauheella tohinalla ja palavalla innolla sosiaali- ja terveysalalle: ensin lähihoitajaksi ja sitten sosionomiksi. Nyt jo tuntuu, että se homma on minun osaltani nähty ja haluaisin tehdä jotain muuta.
Haluaisin lähinnä kirjoittaa. Kaunokirjallisuutta, kolumneja, ehkä lehtijuttuja, ehkä jopa elokuvakäsikirjoituksia. Tai tehdä jotain muuta taiteeseen liittyvää.

Myös politiikka voisi kiinnostaa jatkossakin. En vaan ole vihreistä eroamisen jälkeen osannut kotiutua kunnolla mihinkään puolueeseen, vaikka jonkun puolueen listoille sitä olisi mentävä jos johonkin vaaleihin meinaa vielä ehdokkaaksi.

Ehkä yritän vielä kerran tehdä suuren alanvaihdoksen elämässäni. Sosiaali- ja terveysalalta on vaan vaikea päästä irti, kun alalla on hurja työvoimapula ja töihin meinataan repiä melkein väkisin. Ei huvittaisi kuitenkaan pyytää Valviraa lakkauttamaan ammattioikeuksia ihan kevyin perustein.


Jos saisit 10 000 euroa jotka sinun pitää lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyteen tai kansalaistoimintaan, mihin kohteeseen lahjoittaisit? (Mikä yhdistys, organisaatio tai avun/toiminnan kohde?)

[Winston-84]

^ Kiitti, Vadelma. Toistaiseksi on ollut kyllä niin mukavaa opiskella, ettei tsemppausta hirveästi tarvitse .

Jos se kymppitonni pitäisi pistää vain yhteen osoitteeseen, pistäisin sen eläinsuojelu-/eläinoikeustyöhön. Se on lähellä sydäntäni ja eläimet ovat kuitenkin kaikkein pahimmassa altavastaajan asemassa. Ihmisillä on aina enemmän oikeuksia niin Suomessa, kuin maailmanlaajuisestikin(Paperilla ainakin, käytännön toteutuminen voi sitten olla vaihtelevaa...) ja ihmisillä on ihan erilailla mahdollisuus pitää puoliaan.

Jos sitä rahaa saa heitellä useammalle taholle, voisin antaa sitä vaikka Luonnonperintösäätiölle, sekä mielenterveys- ja päihdetyöhön. Kaksi viimeksi mainittua on ajettu nykyään niin perkeleen huonoon jamaan ja sattuneesta syystä nekin ovat lähellä sydäntäni. Lasten asiat sinänsä kiinnostavat, mutta lapset sitä ja lapset tätä toitotetaan niin joka tuutista, että eiköhän niille hyväntekeväisyyttä riitä ilman minuakin. Sama homma Ukrainan kanssa.


Minkä arvosanan annat nykyiselle hallitukselle asteikolla 1-10? Saa perustellakin.

[Vieraammaksi54]

En anna arvosanoja.
Tämä on päihdeplinkki ja ajattelen että kysymys on varmaan tarkoitettu mitä hallitus ja yhteiskunta ja me voisimme tehdä vielä alkoholistisesti juovan tai narkomaanien hyväksi.
Miten pelastaa ne tuhannet lapset etteivät sorru jo nuorena aineisiin?
Mietitäänpä mitä voisimme tehdä?
Mitä voisimme tehdä kiusattujen herkkien lasten hyväksi etteivät hakisi viinasta tms. lohdutusta?

[Somebody]

Joku 6-7.
En kyllä pidä juuri poliitikoista tai edes viitsi paljoa seurata.
Pointsit menevät lähinnä muutamalle asialliselle naiselle.
Kymppitonnia en antaisi Riitta Väisäsen säätiölle jos sellainen on. Antaisin sen solidaarisuusjärjestölle.

Uskotko jeesuksen toiseen tulemiseen, ameriikan tai muun?
Jos uskot, mitä se mielestäsi tarkoittaa?

Oli tullut uusi...
Voin koettaa olla ystävällinen, huomata heidät, koettaa ymmärtää.

Muokk.vol2

Systeemiin kuuluu koulu, kirkko tai uskonnot, terveydenhuoltojärjestelmä, poliisi, sosiaalitoimi, kaupunkien ja kuntien palkoilla olevat...oikeastaan jokainen joka uskoo kaiken olevan mainiosti ja jos arvostelee, tällaisen edustaja ja systeemiuskova alkaa mussuttaa verorahoilla elävistä loisista.
Systeemiuskovat kasvattavat lapsensa samanlaisiksi.
Normeihin uskovia pelkureita.
Noin kärjistettynä.
Monet systeemiuskovat kuvittelevat olevansa hyvinkin vapaamielisiä.
Ovat varmaan rajoittuneessa mielessä.
Tosiasiassa maailma on ihan perseellään monen asian suhteen ja joka ei tuota tajua ja jotain nykytapoja vastaan koeta toimia, on raukkanyyhkyidioottibimbo.
Toivottavasti vastaukseni oli selkeä...epäilen tosin että yksikään täällä olevista ei tajua mitään edellisestä.

Kysymys siis on
Uskotko Jessen paluuseen ja mitä se merkitsee?