[t-petsku]

Heips Pocahonzu

Sen verran tulin kommentoimaan, että ensinnäkään ei tarvitse pyydellä anteeksi. Avoin nettifoorumi mt ja päihdeongelmaisille, joten siitä vaan ja vain siitä, ehkäpä kirjoittelu(si) jotain itsellesi(kin) tarjoaa. Samanlaisia piirteitä on itselläni(kin), mieli jatkuvasti overdrive tilassa mikä tarkoittaa että paljon jää kirjoittamatta / kertomatta, etenkin mitä lähemmäksi iltaa mennään... jnejnejnejnejnejne..
Ja mitäs muuta sitten pitikin sanoa... siis noin 30 sekuntia sitten.. noh jääköön sitten sanomatta - ja eikun eteenpäin kohti iltaa tjsp. Huoh

Päässäni on jotakin vikaa, se on selvää, mutta ehkäpä kysymys onkin, haluaako siitä kukaan ottaa selvää ja kantaa vastuuta lopputulemasta koska... I will not beg because this is how I am.

Jaksamisia.

[Pocahonzu]

Kiitos viestistäsi, t-petsku. Hiukan inhimillisempi olo, kun joku reagoi höpinääni. Tattista myös edelliselle kirjoittajalle, jonka viestiin en jaksanut edes vastata.

Niin paljon erilaisia tarinoita elämässä, minun on vain yksi merkityksetön häivähdys loputtomassa kaaoksessa. Enkä minä kuitenkaan osaa muuta kuin pyöriä pikku maailmassani.

Hävettää niin saatanasti tämän v.lopun päänaukomisviestini. Kuka minä oikein luulen olevani?! Joku häiriintynyt sekopää. Voimansa tunnossa. Itseäni lopulta rampautan eniten omalla käytökselläni. Miksi minussa tuntuu olevan useita eri persoonallisuuksia. Toimin ja puhun eri ihmisten seurassa eri tavalla. Joskus on tullut hämmentäviä tilanteita, kun eri roolini menevät sekaisin, tai joku näkee minussa persoonan, jota ei ole ennen tiennyt olevan. Enkä minä tiedä, kuka on oikea minä. Tai miten nämä eri puolet saisi koottua yhteen.

[Pocahonzu]

Levällään vaeltavat mielenkappaleet saivat eheyttävää liimaa, mies haki muutaman loivarin apteekkireissullaan. Älytöntä: koska en uskonut hänen tuovan juomaa, kipitin pikaisesti itse myös hakemassa muutaman ölpän hänen poissaollessaan. No, nyt on ollut keskittymiskykyä ladata pyykkejä ja tiskejä koneeseen. Hetken olen ihminen, vaikken tiedä kuka ja millainen.

Huomenna sit tipatonta. Tiedän, että mies pystyy siihen, onpa hän siinä luulossa, että ollaan oltu koko syksy vähemmällä juomalla. Tottahan se toisaalta onkin, enemmän oltais kitattu, jos oltais tehty sitä yhdessä entiseen tapaan. Jotenkin kai mulla on tarvetta ottaa selvää (hah, eiku känniä) omasta riippuvuudestani ja mielenliikkeistäni omilla ehdoillani. Ei se toimi, jos pelkästään toteutan toisen ihmisen mulle asettamia sääntöjä. Vaikka niitä taidan välillä tarvitankin.

Mitähän piti vielä sepustaa, olikohan se tuosta salailusta, että en sellaista halua pidemmän päälle, kun luottamus on tärkeä suhteessamme. En tiedä, mikä ihmeen ihmiskoe mulla on menossa itteni kanssa. Haluan muutosta. Aika moni älähtäisi nyt vaan, että juoppu, alkoholisti - huijaa itseään ja muita.

Joku salama sais iskeä päähän. Mutta huomenna ny kuitenki taas tsemppiä. Jotenkin pitäisi pyytää anteeksi ihmisiltä, joita ole loukannut. Tai selittää. Mutta kun ei oikein itsekään ole vakuuttunut, onko mitään selityksiä. Että oon vaan hullu, sairas, doku, kusipää.

[Pocahonzu]

Tää on nyt varmaan sitä, että alkoholi huijaa mut ajattelemaan, että en ollut ollenkaan niin julma tyypeille, joille auoin päätäni yksityisviesteissäni. Selvinpäin olen sitä mieltä, että kaikkikaikki paska tai pahoinvointi elämässäni on itseni aiheuttamaa. Kännissä, selvin sanakääntein, kerron joskus ihmisille asioista ja ajatuksistani, joista en kykene selvinpäin kertomaan. Ristiriita on siinä, että tarttis elää selvinpäin. Ois kiva olla raitis. Mutta vain alkoholin avulla saan kontaktin sisuksiini ja tunteisiini. Monet ihmissuhdekuviot ym. näkyvät selvemmin, kun pääsen pois selvinpäisestä ahdistuksesta, joka ei anna armoa.

Joo, tyhmää. Juoppojuoppojuoppo, huijaat itteäs.

[Pocahonzu]

Iltapalaksi katotaan Walk the line tallenteena. Siivous saatu taas käyntiin, vielä on arpeetia. Ens vkol uusia kivoja juttuja. Saa nähä, mikä kohtaaminen, duuni, innostuminen, epäonnistuminen sinkoaa taas mut maata kiertävälle radalle.

Ihmeellinen kaunis sattuma antoi tänään kauneutta, toivoa ja lohtua.

[t-petsku]

Kännissä, selvin sanakääntein, kerron joskus ihmisille asioista ja ajatuksistani, joista en kykene selvinpäin kertomaan. Ristiriita on siinä, että tarttis elää selvinpäin. Ois kiva olla raitis. Mutta vain alkoholin avulla saan kontaktin sisuksiini ja tunteisiini. Monet ihmissuhdekuviot ym. näkyvät selvemmin, kun pääsen pois selvinpäisestä ahdistuksesta, joka ei anna armoa.

Hah, tuohan kuullostaa minun mielestäni aivan järkeenkäyvältä - mutta minähän pystynkin samaistumaan sinun mielesi liikkeisiin, kun ne niin samanlaisia ovat kuin omani

[Pocahonzu]

Joo, ihan järjetöntä! Ja olisi kiva tietää, mistä on kyse. Tai onko asiaa tutkittu ja millaisin tuloksin. Oikeasti ois varmasti todella onnellista, jos en tarttis alkoholia lääkkeenä. Ihmisen kokonaisvaltainen hoito on niin kallista, että en usko, että sellaista voi saada ihan vaan sillä, että kertoo pahasta olosta. Vaikka mul ois mikä tahansa mielenhäiriö, ei mua voi auttaa, jos kykenen tekemään juttuja ja toimimaan ees jotenkin. Ja näyttämään ulospäin ihan ookoolta.

Öh. Taas horisen outoja.

[t-petsku]

Joo, ihan järjetöntä! Ja olisi kiva tietää, mistä on kyse. Tai onko asiaa tutkittu ja millaisin tuloksin. Oikeasti ois varmasti todella onnellista, jos en tarttis alkoholia lääkkeenä. Ihmisen kokonaisvaltainen hoito on niin kallista, että en usko, että sellaista voi saada ihan vaan sillä, että kertoo pahasta olosta. Vaikka mul ois mikä tahansa mielenhäiriö, ei mua voi auttaa, jos kykenen tekemään juttuja ja toimimaan ees jotenkin. Ja näyttämään ulospäin ihan ookoolta.

Öh. Taas horisen outoja.

Joo... siinä vaiheessa, kun KAIKKI ihmisen sairaudet pystytään identifioimaan muutamalla (sic) rokotuksella / pillerillä tjsp, niin ehkä sitten.. taitaa vaan kestää aika kauan että tuollainen skenaario on mahdollista suorittaa. Oh well.
Ja ei muuta kuin eteenpäin.

[Pocahonzu]

Kiitos että puhut mulle, ja oh näkökulmasta, t-petsku. Että olisko joskus sellainen vaihe maailmankaikkeudessa, että kaikki taudit vaan löytyis tyyliin skannaamalla!? Hah! Jos tietotaito ja teknologia ois noin edistynyttä, luulis että sitä edeltäisi aika, jolloin opittaisiin jopa välttämään sairauksia, mm. alkoholismia.

Aamulla löysin yhden kaljan, koska sitä oli eilen riittävästi, ei liikaa kuitenkaan. Join sen, sen päälle puuroa marjoilla ja kahvia. Väsy oli henkisesti, ja olin jälleen, taas kerran, sen edessä, että lähdenkö vai jäänkö. Paha olla, eikä maailma kiinnosta. No, sen verran elämänkokemusta, että oli toive siitä, että kotoa lähteminen antaa uutta kelattavaa ja näkökulmia elämään. Jalat vei mut, vaikka pää ois jääny piiloon. Ei jaksaajaksaa, vaan pakkopakko.

Hyvä luento ja normaaleja juttuja taas tänään, jopa työtarjous keskustelun lomassa. Mutta mies halusi tänään vielä loivaria ja haki molemmille pullot. Kuulemma ei tsemppiä. Taas ku mä oisin yrittänyt. Oh well. Ei musta ollu sanomaan, että ei mulle.

Mies haluaisi suunnilleen kolmen kk:n tipattoman tai lopettaa juomisen kokonaan. Täällä Plinkin keskusteluissa oon lukenut, että mikään ei ole raitistumisen kannalta niin paha yhtälö kuin juoppo pariskunta. Kyllä oon monesti sen kokenut. Mutta sit toisaalta, jos tsemppi onnistuu, meidän rakkaus jatkuu. Hyvä kuitenkin olla yhdessä ja paljon onnistumisia on myös koettu. Käytiin aikoinaan jopa salilla yhdessä.

Huomenna kuulemma kiinnostaa taas tsempata. Mua kans.

[Pocahonzu]

Totanoinni. Kestän myös sen, että joku kovistelee, sanoo suorat sanat tai ns. haluaa opettaa mua mt- ja päihdeongelmien kanssa. Anna palaa, siitä hyötyy varmasti moni muukin. Somessa on nykyään niin paljon vihapuhetta ja hyödyttömiä paskakommentteja, että ei voi kuin ihmetellä, kuinka Plinkin kirjoittajat ovat viisastuneet sen jälkeen ku viimeksi täällä hengasin.

Mä arvostan suoraa puhetta ja selkeitä vinkkejä. Olen kiitollinen myös empatiasta, vaikka en sitä ensisijaisesti hae tai osaa heti arvostaa. Sydänhymiöiden lähettäminen on mulle aina harkinnan alla, teen sen lähinnä, koska niin kuuluu tehdä, jopa kun kyseessä on omat lapsenk. Kykenen tuntemaan ja antamaan rakkautta, vaikka en osaa spontaanisti sitä leimautella ympäriinsä. No, oon joskus myös rynnänyt ekana halaamaan tyyppiä, joka on koskettanut mua. Selvinpäin.

[t-petsku]

Joo, kyllähän se päihteistä (mistä tahansa) irrottautumisen tai vähentämisen vaikeaksi tekee jos elää parisuhteessa joka on... päihtynyt, niin sanoakseni.
Voisin kuvitella että vaatii aikamoisen syvälle käyviä sisimmän tutkimisia (sinullakin), jos haluaa tuollaisesta (mahd) päihderiippuvuutta ylläpitävästä voimasta (sic) irrottautua - mene ja tiedä. Ei ole elämä ja oleminen helppoa.

[Vieras]

Hei. Tuo on niin tuttua, juova pariskunta joka yrittää yhdessä yksin olla juomatta. Ei onnistunut meilläkään. Ei vaikka kuinka yritettiin ja vannottiin ettei ens viikonloppuna ainakaan haeta. Kas kummaa, jo torstaina alkoi jompikumpi vihjailla että eihän se haittaa jos yhdet saunaoluet.... ja sen tiesi ettei se siihen jäänyt koskaan, ainakaan minulla. mies kyllä joskus siihen kykeni, mutta silloin minä en ottanut yhtään.
Meidänhän olis kaiken järjen mukaan pitänyt hakea apua. Niinkuin meille jo sanottiin että teidän pitäisi hakea apua tuohon juomiseen. Me oltiin (tai ainakin minä) sitä mieltä ettei kukaan tiennyt että oltiin rapajuoppoja, alkoholisteja ja mitä se kelleen kuuluu jos juodaan.
Erohan siitä tuli. Jälkeenpäin olen kironnut tyhmyyttäni, miksen hakenut apua? Miksi olin niin ylpeä? Vai olinko vain niin häpeissäni etten kehdannut? Itse raitistuin myöhemmin, mutta mieheni jatkoi ja on jo aikalailla rappiolla, hän olisi tarvinnut jonkun tueksi, minusta siihen ei ollut. Nämä on niitä valintoja jotka on tehtävä ja kannettava seuraukset. Toivottavasti haette yhdessä apua ennenkuin on myöhäistä.

[Pocahonzu]

Moi. Olen kiitollinen vastauksistanne.

T-petsku, sä se jaksat tsempata jengiä eri keskusteluissa ja tuot omasta näkökulmastasi aina jotain arvokasta mukaan keskusteluun. Muistutat erästä toista t:tä Lopettajissa muutama v. sit.

Vieras, tervetullut on kertomuksesi. Mulla on sellainen ongelma, että en usko, että kukaan pystyy auttamaan mua. Ei ole kyse ylpeydestä tai häpeästä, vaikka näitäkin fiiliksiä on, tuttuja varmaan meille kaikille. En vaan voi uskoa, että kukaan ihminen tai lääke pystyy auttamaan mua.

Paskamainen ristiriita. Mä haluaisin löytää voiman itsestäni muutokseen, mutta mulla ei ole voimia olla itteni. Kuka mä oon ees?

Koen ulkopuoliseksi itteni täällä Plinkissäkin. Niin paljon tsemppausketjuja. Kiitos niitä kirjoittaville, ei luonnistu multa.

[t-petsku]

Mukava kuulla sinusta P.

Ja niin, siltä todellakin tuntuu että jotakin on sisältä mennyt rikki, peruuttomattomasti, ja sitä ei enää tässä vaiheessa voi korjata - kunhan vain jotenkin parsia (?) kasaan, niin ettei sitä luhistuisi kasaan, henkiseen sikiöasentoon... joka ei kovinkaan kaukaa haettu skenaario ole. Mutta minkäs voit...?

[Pocahonzu]

On salee iskeny salama salaa salamanterin salaattiin, on nimittäin ihan hyvä polon olo. Nollapolla on iliman viinaa, ja sen miäs kans. Ollaan ny sit näin vaikka 1 kk alkuun.

Hyviä vointeja muillekin!