Olet täällä

lapseni juo

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

lapseni juo

ViestiKirjoittaja äitivaan » 12.1.2021 16:47:58

Olen aivan ymmällä miten lähestyä aikuisen lapseni ongelmaa. Nyt vihdoin, kun 5 vuotta ainakin olen epäillyt hänen juovan liikaa, hän kertoi minulle tilanteen olevan juuri näin. Pelottaa mihin tämän ollenkaan johtaa. Hän on liitossa henkilön kanssa, jolla ihan sama ongelma. Kuinka todennäköistä on, että nyt kun kissa on pöydällä, he voisivat yhdessä tehdä ongelmalle jotakin? Onko kenelläkään kokemuksia, siitä että kaksi alkoholistia pystyy päihittämään viinan? Tilanne on se, että he ovat nyt siirtyneet vaiheeseen, että juominen on päivittäistä ja väliin menee myös rauhoittavia tabletteja. Koti on täysin hoitamatta, mitään asiaa ei enää tehdä yhdessä. Ei hoideta ulkonäköä ei vaatteita. Vielä käydään työssä, mutta kuinka kauan. Ihan sama miten sotkuista on, mutta kun se ei ole ollut lapsellani tapana. Hän on aina pukeutunut nätisti ja hoitanut kodin. Mutta muutos on tapahtunut nyt tässä ajassa. Olen tarjonnut apuani, mutta se aina torjutaan. Minä luulen, että kohta menee työ ja sitten alkaa kova pudotus. Aikaa jää käsiin. Mitä tehdä, kenelle kertoa, mistä apua?
äitivaan
 

Re: lapseni juo

ViestiKirjoittaja Vieras » 15.1.2021 10:58:23

Hei vaan!
Luulen, ettet asiaan voi hirvesäti vaikuttaa. Ehkä voisit halutessasi ottaa asian puheeksi kahden kesken sopivassa tilanteessa ja kertoa huolesi ja ehdottaa avun hakemista? Jos tytär ei tunnu vastaanottavaiselta, voi keskustelusta jäädä joku siemen itämään mieleen. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen ja vapaa pilaamaan juomalla elämänsä, jos niin haluaa. Naisilla valiettavasti juova puoliso pahetaa usein päihdeongelmaa paljonkin ja haitat tulevat naiselle aiemmin kuin miehelle.

Itsellesi voit hakea apua vaikkapa al-anonista. Se helpotta kummasti oloa ja auttaa irtaantumaan läheisen päihdeongelmasta, ettei siitä tule omaa elämää liikaa synkentävää taakkaa. Oma alkoholisoitunut läheiseni on ex-puoliso. Tunteet varmaan ovat samat; suru, epätoivo ja ihmettely.. Olemme tekemisissä ajoittain edelleen ja olen yrittänyt tavallaan tukea häntä niin, että tapaan häntä vain, kun hän on selvinpäin ja yritämme tehdä jotain mukavaa. Siis tarjota jonkinlaisen kokemuksen siitä, että selvänäkin voisi olla mukavaa. Hän on itsekin ollut halukas tähän. Voisithan halutessasi pyytää samoin tytärtäsi johonkin mukaan ja edellytyksenä on selvinpäin oleminen?

Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi, ja yritä olla murehtimatta liikaa. Vaikeaa se on, mutta toisaalta murehtimenen ei auta kumpaakaan, ei läheistä, eikä alkoholistia.
Mukavaa alkanutta vuotta sinulle!
Vieras
 

Re: lapseni juo

ViestiKirjoittaja äitivaan » 17.1.2021 12:14:14

Kiitos, ja hyvää alkanutta vuotta.

Olen aloittanut varovasti keskustelut asiasta. Ja ihan valoisin mielin on käsitelty tilannetta. Alkaa tuntua jopa varovaisesti positiiviset ajatukset tulevaan. Tyttären miehen äidin kanssa on pidetty yhteyttä ja päätetty ettei anneta periksi. Yritetään sitkeästi ottaa yhteyttä ja käydä heidän kotonaan. Ollaan tarjottu siivousapua ja muuta apua. Nyt ihan näyttää siltä että hyvin pienillä askelilla kohti valoa astumme. En saata uskaltaa luottaa vielä mihinkään ja tiedän että tulee takapakkia ja ikäviä hetkiä. Mutta toivo on virinnyt.
äitivaan
 

Re: lapseni juo

ViestiKirjoittaja Vieras » 18.1.2021 13:22:18

Kuulostaapa todella hienolta, että olette molempien äidit saaneet tukea toisistanne ja yhteistuumin yritätte auttaa. Jospa pariskunta tai edes jompikumpi pikkuisen herää ja löytää omaa halua muutokseen. Toivotaan sitä todella ja joka tapauksessa itsellänne ainakin on helpompi olla, kun olette asian ottaneet puheeksi ja yrittäneet auttaa.
Vieras
 

Re: lapseni juo

ViestiKirjoittaja äitivaan » 19.1.2021 16:41:08

Kyllä kaikki tuki on tarpeen. Mutta näyttää siitäkin olevan hyötyä, että jaksaa pitää yhteyttä, soitan tai viestin joka päivä. Yritän keksiä yhteistä tekemistä. Ainakin siitä välittyy toivottavasti se tunne, että minä välitän. Toivottavasti ei tunnu siltä että yritän määräillä ja hääräillä liikaa :) koskaan ei voi tietää mikä on liian paljon ja mikä liian vähän. Yhtä nuorallatanssia tämä on. Mitähän sitä voisi muuta yrittää, olisiko täällä kokemuksia ihmisillä :?: Kiitollinen olen jos saan lisää intoa tähän.
äitivaan
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa