Olet täällä

Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja alicefix » 24.4.2007 09:56:35

Usein kuulen puhuttavan siitä että alkoholistien jälkeläisistä harvoin tulee alkoholisteja, koska he ovat nähneet kaiken sen pahan mitä viina tuo tullessaan jne.

Tunnen katkeraa syyllisyyttä siitä että itsekin juopottelen, vaikka isä onkin alkkis. Minunhan pitäisi vihata viinaa ja sen seurauksia? Niin minä vihaankin sitä viinapulloa, ainakin silloin kun se on isäni kourassa.

Turha kai tässä on enempää sepustaa niitä tuntemuksia ja kamaluuksia mitä vanhemman alkoholismi minussa herättää, eiköhän kaikki sen jo itse omalla kohdallaan tiedä. Sen vaan sanon että huoli ja suru isästä on kova, kukaan muu ei hänestä huolehdi kun minä.

Mutta silti syyllisyys painaa siitä asiasta, että olen joskus isän kanssa ryyppäämässä. Juomme yhdessä viinaa ja kaljaa ja menemme pubiin öykkäröimään. :oops: Tämä nyt ei ainakaan auta siihen että isä lopettaisi. No, en edes usko että hän lopettaa. Niin monia lupauksia on tullut vuosien varrella. Olen niin paska kun en jaksa kannustaa. Olemme isän kanssa kummatkin samanlaisia paska luusereita :( Onko minulla oikeutta edes olla huolissaan jos itsekin juon? En tosin niin paljon kun isä.

Juon perskännit "vain" kerran viikossa, joskus (aika usein) kahdestikin. En jaksa olla viikkoa juomatta. Ja vielä lisäksi, olen nuori, vasta 20v. Isä osti mulle viinaa ja kutsui luokseen ryyppäämään kun olin alaikäinen.. Toki muualtakin sain viinaa. Äiti ei juo ollenkaan (porukat siis eronneet) ja isältä olenkin saanut hyväksynnän juomiseeni, äiti ei sitä hyväksy.

En edes tiedä miksi kirjoitin tämän, on vaan niin syyllinen ja paska olo. Al-Anonissa olen pari kertaa käynyt, mutta tuntuu ettei ole voimia sielläkään käydä, ja miksi kävisin kun itsekin juopottelen silloin tällöin :roll:
alicefix
 

ViestiKirjoittaja nopsasti » 24.4.2007 10:23:27

Rakas alicefix,
On aivan oikein, että olet käynyt Al-Anonissa, mutta jos sinulla itselläsi on alkoholiongelma, sinun tulisi mennä AA:n. Ei se sen kummempi paikka ole kuin Al-Anonkaan. Kaikki ottavat sinut siellä avosylin vastaan.
Toivon sinulle rohkeutta katsoa elämän tosiasioita silmästä silmään.
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja alicefix » 24.4.2007 10:29:25

Mutta kun en tiedä onko mulla muka alkoholiongelmaa.. Ja toisekseen, vaikka oliskin niin ei edes kiinnosta vähentää juopottelua.

Sanoinhan että olen tyhmä :shock:
alicefix
 

ViestiKirjoittaja alicefix » 24.4.2007 16:15:46

Voisin tässä ajan kuluksi kertoa isästä ja itsestäni.

Isä on siis 48v ja työssäkäyvä. Hän on viikot aina eri paikkakunnilla töissä, reissuhommissa siis. Tiedän että työpaikallaankin hän tissuttelee iltaisin kaljaa töiden jälkeen. Ja viikonloppuisin se on sitten yhtä juopottelua kun hän menee kotiin. Lomansa hän viettää juoden. Hän oli alkuvuodesta kaksi kuukautta sairaslomalla ja se meni juopotellessa. Saikulla hän oli siksi, koska kännissä kaatui pyörällä -> viisi kylkiluuta, solis- ja lapaluu murtuivat. Hänellä on myös ollut keuhkoveritulppa ja pari sydäriä. Kännissä hän poltti kätensä pahasti sellaisessa vesipadassa missä lämmitetään vettä vanhanaikaisissa saunoissa. Siihen jouduttiin tekemään ihonsiirtoja ym. Ja tappeluissa hän on aina, eli todella tapaturma-altis myös.
Isä ja äiti ovat eronneet kun olin 7v eli siitä on jo kauan aikaa, olen isäni ainoa lapsi, mutta äidin puolelta mulla on 8-vuotias velipuoli.

Minä asun nykyään reilun sadan kilometrin päässä kotipaikkakunnaltani. Huh, nyt ihmiset ehkä paremmin ymmärtävät miksen pysty huolehtimaan isästä niin paljoa, ei minulla omaa autoakaan ole. Isällä ei ole ketään muuta kuin minä. Naisystäviä hänellä aina joskus on, mutta hekin ovat alkoholisteja. Tällä hetkellä hänellä on sellainen nainen jonka nuorin lapsi on otettu huostaan äidin alkoholismin vuoksi. Minulla on hirveästi kamalia muistoja niiltä ajoilta kun nuorempana olin isän luona joka toinen viikonloppu. Isä oli aina minulle kiltti ja ystävällinen, perushuolto pelasi, eli ruokaa ja unta sain riittävästi. Mutta hän joi aina naistensa kanssa ja pahoinpiteli heitä, mua kiellettiin kertomasta kellekään, ja kun isää kumminkin kunnioitin niin en sitten kertonut. En jaksa enempää niitä muistoja tässä kirjoittaa, mutta inhottavia ne oli.
Samaan aikaan äiti joi viikonloppuisin kotona. Hän oli eronnut velipuoleni isästä, ja hoidin veljeäni aina kun äiti oli ryyppyreissuillaan. Äiti lukittautui vessaan monesti ja uhkasi tappaa itsensä. Onneksi äiti kääntyi n. 7 vuotta sitten uskoon, tapasi uskovaisen miehen ja he ovat olleen nyt kolme vuotta naimisissa ja ostivat rivitalonpätkän. Kumma kyllä, äidillä on pienempi palkka kuin isällä, silti äidillä on oma auto, se asunto, käy ulkomailla joka vuosi ja muutenkin menee rahallisesti hyvin. Isä taas penkoo roskiksista ruokaa, luottotiedot ovat menneet ja hän asuu pahaisessa vuokra-asunnossa. Viinaan hänen palkkansa menee. Niin joo, ja äiti ei ole tuon uskoontulonsa jälkeen juonut kuin ehtoollisviinit, eli hyvä juttu tuo.
Itse sairastuin joskus 16v vakavaan masennukseen, vieläkin syön lääkkeitä mutta tänne Ouluun muutettuani en ole terapiassa käynyt, osastolla olen myös ollut. Nykyään menee jo henkisesti paljon paremmin. Seurustelin kolme vuotta erään pojan kanssa, mutta erosimme reilu kuukausi sitten, mutta sekään ei ole minua juurikaan lannistanut, pystyn helpommin hengittämään eikä tarvitse riidellä joka välissä ja pahoittaa mieltään.

Sitten se juopottelu. En kyllä mielestäni ole riippuvainen alkoholista. Kai mä voisin olla juomatta jos haluaisin. Itseasiassa olin viime viikonlopun juomatta kun olin äidillä ja se ei ollenkaan hyväksy juomista enkä halua pahoittaa sen mieltä. Se tiesi että olen nyt juopotellut pari vkl putkeen, eikä siis millään olisi sallinut mun mennä taas viiteelle. Todellisuudessa tää oli varmaan eka vkl vuoteen jolloin olin selvinpäin. Äiti järkyttyi viimeksi kun olin siellä, kun kaaduin kotiin tullessani portaille. Otsa oli kaksi viikkoa turvoksissa, kummatkin silmät mustina ja vieläkin (yli 3 viikon jälkeen) otsa on kosketusarka ja toinen silmä vähän mustana. Ja toissaviikonloppuna sain turpiin joltakin akalta, eli itselläkin vähän tuota tapaturma-alttiutta.. :oops: Ajokorttini olen myös juonut, mutta sen olen jo saanut takaisin. Vähän mun viikonloppuna teki mieli juomaan. Varsinkin kun tulin isän kyydillä täältä Oulussa (se oli täällä viikon töissä). Isän työkaveri ajoi niin isä joi kaksi 0,7l kossupulloa matkalla. Ekasta se tuli hilpeälle tuulelle ja yritti tarjota mullekin, mutta en ottanut kun limsaa. Yritti tahtoa mua mukaansa baariin mutta onneksi en mennyt. Toisen pullon jälkeen se oli jo ihan kännissä, soitti naapureilleen että menevät laittamaan ulkosaunan lämpiään. Niinpä pelkäsin koko perjantain että isä on sammunut saunaan ja pitihän sille sitten soitella onko kaikki hyvin.. :(

Tässä nyt oli vähän siis taustatietoa, vaikka tuskin kukaan jaksoi lukea tällaista romaania :D

Ps. tänään tuli myös kutsu hovioikeuteen todistamaan kun isä hakkasi kerran sen yhden naisystävän.. Huoh, en millään taas jaksaisi mennä käräjille. Pitää miettiä todistanko ollenkaan, koska pakkohan se ei ole koska kyseessä on lähisukulainen.
alicefix
 

ViestiKirjoittaja Piggy » 24.4.2007 20:37:20

Olin.
Nyt elämäntaipaleen oletetussa puolivälissä tajuan, että en halua, että se mikä pilasi lapsuuteni ja nuoruuteni pilaa myös aikuisuuteni.

Mutta, meillä on muita sisaruksia, joilla ei ole alkoholiongelmaa. Että ei se aina niin mene. Minä olen kai perinyt sen juovan vanhemman geenit tai jotain.
Piggy
 

ViestiKirjoittaja nopsasti » 24.4.2007 21:24:00

Hei alicefix,
Anteeksi, kun taisin leimata sinut alkoholistiksi, vaikka et sitä ehkä olekaan. Minä se tyhmä olen.
Sinulla on ollut vaikea elämä ja on edelleenkin. Käy sen vuoksi Al-Anonissa ja AAL:ssä mahdollisimman paljon. Saat niissä voimia ja opit oikeat tavat auttaa isääsi. Opit irrottautumaan rakkaudella.
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja sigrid » 25.4.2007 10:10:14

Hei alicefix. Olen alkoholisti ja alkoholisti-isän tytär. Veljelläni ei ole alkoholiongelmaa.

Vaikka et olisikaan alkoholisti niin silti juot alkoholistisesti. Ja juomallakin tulee alkoholistiksi. Vertaat varmaan omaa juomistasi isäsi juomiseen ja näinollenhan se on vähäistä. Mutta ns. normaali ihmisen kannalta katsottuna olet kovaa vauhtia hankkimissa itsellesi ongelmaa. Olet jo kompuroinut, menettänyt ajokorttisi, juot joka viikonloppuna. Ei se ole normaalia. Ei myöskään ole normaalia, että juot isäsi kanssa. Sen sijaan normaalia on, että kannat huolta isästäsi. Ikävää vain on, että et pysty häntä auttamaan. Miksi muuten juot hänen kanssaan? Onko se hauskaa? Vai yritätkö kontrolloida isäsi juomista? Vai onko hän sinun ainoa läheinen ihmissuhteesi? Onko juominen sinusta hauskaa?

Minä jouduin joskus miettimään mikä olisi minun paikkani, koska olin alholistin tytär ja naimisissa runsaasti alkoholia käyttävän miehen kanssa ja join itse. Minä valitsin itseni pelastamisen ja hain apua alkoholiongelmaani. Pahoin pelkään, että sinunkin ainoa mahdollisuutesi on pelastaa itsesi. Olet vielä niin nuori, koko elämä edessäsi, että suunnan vaihtaminen on mahdollista.

Toivottavasti tämä ei kuulosta saarnaamiselta. Olen huolissani sinusta.
sigrid
 

ViestiKirjoittaja alicefix » 25.4.2007 12:16:23

Hei sigrid.

Lähinnä kapakassa isän kanssa koetan estellä sitä ettei hän tarjoaisi kaikille paukkuja, mutta se on aika turhaa. Harmittaa kun hänen "kaverinsa" tulevat vain silloin isän luo kun hänellä on rahaa ja viinaa. Isä tarjoaa toki minullekin, mutta yritän olla ottamatta liikaa, siitä tulee vain sellainen olo että käytän isää hyväksi.


Harmittaa joskus kun kaverit eivät innostu kanssani juopottelemaan lähtemisestä, olenkin joskus silloin ryypännyt yksinäni. Nuorempana houkuttelin hirveästi kavereita mukaani ja sainkin heidät lähtemään :oops: Huumeisiin en onneksi ole koskaan koskenut, mitä nyt teini-iässä polttanut pilveä vähäsen, vaikka entisellä kotipaikkakunnalla on näitä huume"hörhöjä" ja tunnenkin muutamia.

Juuri äsken isä soitti ja oli taas niin kännissä kun olla ja voi :( Toivottavasti ei tapahdu mitään. Kerran menin häneltä jotakin rahoja kapakasta hakemaan, niin hän tappeli siellä jonkun kanssa, kaatui ja löi päänsä ja meni tajuttomaksi. Hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan ja minä ajoin silloisella autollani perään. Sairaalassa hänen jalkansa eivät aluksi liikkuneet ja hän itkikin surkeana. Kävelykyky kumminkin palautui ja isä halusi lähteä sairaalasta pois. Minä tietenkin sanoin että eikä lähdetä, että pitää ne päänkuvat odottaa ensin.
Mutta hoitajatkaan eivät saaneet häntä esteltyä ja niinpä hän lähti, käski mua kuskiksi. Sanoin etten lähde, mutta hänellä oli autoon toiset avaimet ja hän meni laittamaan autoa käyntiin sanoen että jos minä en kuskaa niin hän menee itse. Pakkohan siinä oli ite sitten mennä ajamaan kun en känniläistä voinut siihen laittaa.
Isä halusi kapakkaan, en suostunut vaan lähdin viemään häntä kotiin. Hän tarttui vänkärin puolelta rattiin ja huusi että sinne kapakkaan on pakko mennä. Meinasi oikein vaaratilanne tulla enkä muutakaan sitten voinut kun viedä hänet pubiin. Huoh :cry:

Olenkin jo melkeinpä nostanut kädet pystöön isän edessä; en voi tehdä mitään auttaakseni häntä. Hän ei itse edes myönnä että hänellä on alkoholiongelma. Mitenpä siinä sitten autat :?:
alicefix
 

ViestiKirjoittaja sigrid » 25.4.2007 12:30:47

Nosta ne kädet ihan kunnolla pystyyn. Et sinä todellakaan voi hänelle mitään. Mutta se mille voit on oma elämäsi. ET sinä ole isäsi vartija. Et hänen rahojensa, et terveytensä. Ymmärrätkö, että tavallaan mahdollistat hänen juomistaan. Teet sellaisia asioita, jotka hänen itsensä olisi tehtävä. Hänen tarvitsisi kantaa vastuu teoistaan eikä sinun hänen teoistaan. Vastaa vaan itsestäsi. Siinäkin on kohentamista, koska sinun täytyy alkaa elää ulospäin. Sanoit pyytäneesi kännäysseuraa turhaan. Onko mahdollista, että olisit seuraa saanut, jos päihteitä ei olisi ollut mukana kuvassa. Yksin ryyppääminen tekee aikaa myöten pahoja tuhoja. Ei ole hauskaa, siinä sitten märehtii kurjuuttaan ja huoliaan.

Get a life! You're worth it.
sigrid
 

ViestiKirjoittaja alicefix » 9.5.2007 14:52:10

Huh. Olin kuullut isästä viimeksi lauantaina kun hän kännissä soitti mulle. Juuri äsken puhuin kaverille että isälle on varmasti sattunut jotakin kun ei ole soitellut, vaikka normaalisti soittaa usein.

Sainkin sitten kohta puhelun isältä, oli OYS:ssa sairaalassa, kaatunut portaissa päälleen. Tärykalvo korvasta puhjennut ja kallossa jotakin verihyytymiä :( Arvasin tämän että jotakin on sattunut ja alitajuntaisesti odotinkin jo jotakin kurjaa uutista.

Tällasta tällä kertaa.
alicefix
 

ViestiKirjoittaja Aig » 10.5.2007 16:00:24

Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja, mutta ei se silti ole minua estänyt kehittämästä alkoholiongelmaa.

Kai se viina on ainut pakopaikka ahdistuksesta, minkä koskaan on oppinut.
Aig
 

ViestiKirjoittaja anunen » 15.5.2007 11:54:56

alicefix:
kaikki mitä kirjoitat, on kuin omasta elämästäni 20 vuotta sitten.

nyt minulla on 12 vuotias tytär. olin itse 12 kun aloin juoda alkoholistisesti. myös minun isäni haki viinat.

minulle kävi niin että aloin 15 vuotta sitten käydä all ryhmissä. se oli käännekohta elämässäni ja siitä ajasta oli korvaamatonta apua.

kävi kuitenkin niin että jatkoin juomista. all ryhmät jäivät lopulta kun en tunnistanut mikä olisi ollut se seuraava askel. tajusin kyllä että jossain vaiheessa tulee seinä vastaan, ristiriita oli niin ilmeinen: kävin aal ryhmissä mutta menin ryhmien jälkeen baariin. siitä huolimatta en kyennyt hyväksymään omaa alkolismiani.

nyt on oman alkoholismin myöntäminen tapahtunut. olen 40 vuotias.

et siis ole yksin. meitä samassa tilanteessa olleita ja vielä olevia on..lukematon määrä. usko pois. mikään sinun kokemuksista tai tuntemuksista tuossa tilanteessa ei kuulosta vieraalta tai oudolta. saat tuntea sen ihosi alla, kun hakeudut ryhmään, kaikesta huolimatta, uudelleen ja uudelleen.


tsemppiä :wink:
anunen
 

ViestiKirjoittaja anunen » 15.5.2007 12:12:39

lisäys:

syyllisyyden tunne on turhaa vaikka sitä tuntee kuitenkin.
et juo siksi eikä isäsi juo siksi. alkoholismi on sairaus. sen takia sitä löytää itsensä pullon pohjalta. sairauden myöntäminen auttaa irti. juomisesta. ja syyllisyydestä. ja häpeästä. jne.

kevättä!
anunen
 

ViestiKirjoittaja Zzoomer » 12.8.2007 19:33:46

Alkoholisimi periytyy vahvasti myös psykologisesti. Mä kiskoin kaksin käsin viinaa 7-8 vuotta. Sit menin miltei absolutistinaisen kanssa avioon ja nykyään otan viinaa vain kerran viikossa, punkkupullon tms.
Zzoomer
 

ViestiKirjoittaja tiskaaja » 24.8.2007 15:54:52

Ei onneksi aina mene noin :lol: Mun faija on alkoholisti ja sekakäyttäjä, nyt ollut kuitenkin 3kk kuivilla :lol: Meitä on neljä sisarrusta, kaikki 20-30 vuotiaita. Kaks on ihan täys absoa ja sit meitä on kaks jotka otetaan sanotaan kerran kuussa muutama siideri.

Joskus puhuttu sisarrusten kanssa asiasta, kaikki samaa mieltä: Eiköhän me olla ne viinan ilot ja surut koettu ja nähty, ei tartte itse niitä kokeilla.

Ja iloisiä rempseitä ihmisiä meistä kaikista on tullut, vaikka viina ei maistukkaan.

:lol:
tiskaaja
 

Seuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa