Olet täällä

Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Pärinä-Perttu » 23.7.2010 14:12:34

Ei ehkä mene samaan tapaan kuin "Late" Johansson sanoo tappajista.. "Kenestäkään ei tule opettelemalla,tai muuten tappajaa vaan pitää olla syntyjään jo tappaja"

Mutta meneekö alkoholismikin näin:? Kenestäkään ei tule opettelemalla tai muuten alkoholistia, vaan pitää olla syntyjään jo alkoholisti".. pitäisikö ohjata Suomalainen elokuva.. "Natural Born Alcoholic" :mrgreen: :mrgreen:
Kuva
Avatar
Pärinä-Perttu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 255
Liittynyt: 6.7.2010 02:03:25
Paikkakunta: Steissi=)

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Wille » 28.7.2010 13:23:49

Pärinä-Perttu,hyvä idea tuo suomalainen elokuva Natural born alcoholic,
Yhteyttä vaikka Kaurismäkeen,tai muihin elokuvatuottajiin!
Wille
 

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja MerkittyNainen » 5.11.2011 22:12:46

En tiedä sitten, päteekö tuo minun kohdallani. Se ainakin pätee, että äiti ja hänen sisaruksensa (eli enoni ja tätini) järjestivät melko lasisen lapsuuden minulle. Äiti onnistui vielä jättämään minulle "perinnönkin", johon nimimerkkini vittaa. Isäni tiesi varmasti kaikesta, muttei hiiskunut mitään. Sain tietää "perinnöstäni" vasta vähän alle kolmenkymmenen ikäisenä, ja tulikin sitten melkoinen kolmenkympin kriisi päälle.
Oma suhteeni alkoholiin on...no, miten tätä nyt kuvaisi...monimutkainen. Juon erittäin mietoa siideriä (0.5), tai sitten holitonta versiota. Mutta jos siiderissä on holia ja varsinkin jos menen Alkoon hakemaan sitä (kyllä, minulla on sielläkin lempisiiderimerkki, sitä vaan ei myydä kaikkialla) minuun iskee kamala ahdistus ja syyllisyys. (Kumma kyllä, jos menen ruokakauppaan ja ostan mietoa siideriä sieltä, ahdistusta ei tule. Se iskee vain Alkossa.) Minulle on kyllä sanottu, että syyllisyydentunne on ihan turha, mutta toiset ihmiset sitten ovat taas varoitelleet, että pitäisin huolen siitä, etten seuraisi äitini jälkiä. On yksi keino estää se, etten jatka äitini perintöä. En mene koskaan naimisiin, enkä hanki perhettä. Minunlaiselleni se ei ole hyvä ratkaisu. Olen tarpeeksi hukassa itseni kanssa, joten miksi ottaa turhaan toinen vierelle kärsimään, kun "perintö" kuitenkin on ja pysyy minussa? En näe mitään syytä sille. Yritän selvitä tästä kaikesta parhaani mukaan, mutta kyllä minulle vieläkin tulee aallonpohjia "perinnön" takia. Pelkkä tietoisuus siitä ahdistaa aivan kamalasti. Ja nyt, tämä on kyllä julmasti sanottu, mutta olen iloinen, ettei äiti ole enää elossa. En tiedä mitä tekisin, jos hän olisi. Olen niin vihainen hänelle siitä, mitä hän minulle antoi. "Perintö" kun vaikuttaa kaikkeen elämässäni, enkä pääse siitä ikinä eroon. Se on seuralaiseni kehdosta hautaan, mutta onneksi se ei pahene tästä enää, joten sen suhteen tilanne on stabiili. "Perinnön" takia kai suhteeni alkoholiin on näin monimutkainen. Ennen kuin sain kuulla "perinnöstäni", uskalsin juoda mietoa siideriä ilman huonoa omaatuntoa. En edes juo kuin muutaman kerran vuodessa. Ja jos joku tuttuni haluaa maistaa holillista versiota juomistani, minulle iskee hirveä ahdistus siitä, tapahtuuko kyseiselle henkilölle jotain kamalaa, vaikka järjen tasolla tiedänkin, ettei niin voi käydä, koska juon itse niin mietoja juomia.
Anteeksi tämä novelli. Piti nyt vaan kirjoittaa tänne tällainen. Modet tehkööt mitä modejen täytyy, jos tilanne sitä vaatii.
Best: MerkittyNainen
MerkittyNainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 35
Liittynyt: 3.11.2011 15:51:46

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Armiitta » 20.11.2011 08:17:01

alicefix kirjoitti:Usein kuulen puhuttavan siitä että alkoholistien jälkeläisistä harvoin tulee alkoholisteja, koska he ovat nähneet kaiken sen pahan mitä viina tuo tullessaan jne.


Mun suvun kohdalla toi on ainakin täyttä paskaa. Mun molemmat isoisät oli (sekä suurin osa niiden sisaruksista) alkoholisteja - samoin isoisien isät ilmeisesti myös. Mun isä, sedät ja eno on myös alkoholisteja (isä pystyy nykyää onneksi hallitsemaan dokaamistaan), melkein kaikki tädit (kummaltakin puolelta) ja äiti on/on olleet naimisissa alkoholistin kanssa (ja jos ei ole ollut alkoholistia puolisona niin sitten on ollut narsisti/sosiopaatti/muuten vaan hyvän ihmisen prototyyppi). Mun äiti ei ole alkoholisti, mutta on luonnehäiriöinen (ottaisin mieluummin alkoholistiäidin, koska silloin olis ainakin ollut hetkittäinen äiti). Isän sisaruksista (7-lapsinen katras) vain yksi ei ole alkoholisti/alkoholistin vaimo. Entäs serkut? Pari on jo alkoholisoitunut, ja suurimmalla osalla muistakin alkoholin käyttö on jo riskirajoilla (merkittävä ero tässä on, että yks isän sisar joka nai ei-alkoholistin ja sen lapset elää ainaki ulkoisesti tasapainoista elämää, vaikka on niiltäkin koulut kesken jääny).

Entä mä ja sisarukseni? Sisarukset ei oo alkoholisteja, mutta sanotaanko vaikka näin et viina maistuu. Entäs mä? Syömishäiriö, viha/rakkaus-suhde kodeiiniin ja teini-iässä olin suurkuluttaja. En rehellisesti ottaen uskalla juoda juurikaan alkoholia, koska jos jollain on sprugugeeni niin mulla :D Alkoholistin kanssa oon mäki aikanaan seurustellut, mutta onneksi se suhde päättyi. Nykyään mulla on hyvä parisuhde ei-päihteitä käytävän ja ei-luonnehäiriöisen ihmisen kanssa, joten siltä osin kaikki on hyvin (tosin jatkuvasti pelkään mun ahdistusten ja huonommuuden tunteen pilaava tänkin suhteen) :)

Joo, siis kyllä meillä vaikuttaa se että kun kaikki sukulaiset on alkoholisteja niin ei se oikeen tunnu miltään. Kun niin moni läheinen on tuossa kierteessä niin ei sitä itse selviä jos välittää ja huolehtii jatkuvasti, kai se on jotenkin jäädyttänyt tunteita. Ja tavallaan se ajaa muutenkin elämään sellaista elämää, että kaveripiirikin koostuu etupäässä alkoholistien lapsista, päihdeongelmaisista tai muuten vaan rikkinäisistä ihmisistä. Ei-päihde-piireistä tulevat ihmiset on jotenkin kuin avaruusolioita, jotka elää eri maailmassa. Ymmärrän mitä ne puhuu, mutta en ymmärrä mistä ne puhuu.

Se, että koko suku on alkoholisteja niin se tavallaan vaikeuttaa myös asian käsittelyä. Tunnen itseni jopa toisten alkoholistien läheisten vertaistukiryhmissä erilliseksi. Oon itseni löytänyt siihen ainakin kaksi syytä 1) Mä en oo koskaan uskonut lupauksiin ja mulle on ollut lapsesta asti TÄYSIN selvää et joskus ihmisillä on ryyppykausia ja sit ne katkee - mut ne tulee AINA takaisin. Eli en kuvittele, et jonkun raittius kestäis. On tullut sellainen asenne, että ei se paska lapioimalla lopu. 2) Ei ole minkäänlaisia vertailukohteita keskivertoelämään. En tiedä mimmonen perheen pitäis olla, enkä tiedä mitä on normaali alkoholinkäyttö tms
Armiitta
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 20.11.2011 07:16:47

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja MerkittyNainen » 21.11.2011 00:09:57

Voi...En tiedä mitä sanoisin. Ehkä tyydyn sanomaan vain sen, että rikotut lupaukset ovat tulleet tutuiksi minullekin. Ja myönnän, monet ovat sanoneet minulle ihan sitä samaa, siis että alkoholistin lapsesta ei tule jne jne. Nyt olen sen suhteen sitten tosi varovainen, etten seuraisi samaa polkua kuin äitini. Siideristä pidän, sen myönnän, mutta sen pitää sitten olla tosi mietoa, että se minun kurkustani menee alas. Ja jo Alkoon meneminen ahdistaa, vaikka tiedän tasan tarkkaan, etten halua kuin erästä tiettyä siiderimerkkiä sieltä. Olen yli kolmenkymmenen, ja tähän asti, huom, tähän asti, on mennyt ihan hyvin. Aion olla varovainen. Ehkä joku sanoo, että olen ylivarovainen, mutta tällä taustalla kuin minullakin on, ei vaan voi olla liian varovainen, ei ihmissuhteissa ainakaan. Siksi sinkkuus on ainut todellinen vaihtoehto minulle. Uskallan sanoa, että joskus masentaa, mutta en tunne itseäni yksinäiseksi. Sinulle voin vain toivottaa voimia ja jaksamista. Päivä kerrallaan eteenpäin. Niin se on mentävä.
Best: MerkittyNainen
MerkittyNainen
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 35
Liittynyt: 3.11.2011 15:51:46

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Suo » 27.6.2012 08:10:16

Itse olen sitä mieltä että alkoholismigeeni kulkee suvussa. Se että viina maistuu alkoholistin lapselle, voi johtua siitä että hänellä on aivoissa samat reseptorit kuin vanhemmallaan. En usko että ne lapsuuden kokemukset aiheuttavat juomista, vaan jos juominen alkaa se pitäis käsitellä ihan omana riippuvuutena, ja pitää se erillään siitä että "koska minulla on niin huono itsetunto"..siis kuten alkoholisti pahimmillaan tekee, sehän hakee nimenomaan "syitä" sille omalle juomiselleen. Jollekin syy on nalkuttava akka, työpaikalla ilkeä pomo, se että väsyttää, se että sairastaa masennusta. Ja kaikki kännisekoilu, kukkoilu, toisten aliarvostaminen jne, ovat osa sitä prosessia miten alkoholiriippuvainen selittelee ja oikeuttaa omaa juomistaan.
Tämä ei ole mikään tieto, vaan minun oma mielipide. Olen 25 vuotias nainen ja isäni ja äitini isä, isäni äiti..monia suvussa sairastaa joko läheisriippuvuutta tai alkoholismia.
Minä en ole isäni tytär, olen enemmänkin täysi klooni hänestä. Vihaan kaikkea mitä hän minun ollessani lapsi istutti minuun. Kaikenmaailman kännisen puheet joita otin tosissani, ja nyt minulla on ihan vääränlainen käsitys kaikesta. Jota yritän kokoajan korjata. Olen hankala ihminen, joudun kokoajan pitämään itseni kurissa etten ala samanlaiseksi raivohulluksi nalkuttajaksi. Mutta jos ei ota alkoholismia huomioon, niin hänessä on paljon hyvää. Uskon että hän on kaksi eri ihmistä, se kuka hän oli syntyessään, ja se kuka hänestä tuli kun hän aktivoi alkoholistin aivonsa aloittaessaan ryyppäämisen ja viinan ympärille persoonansa rakentamisen. Minä olen samanlainen. Olen alunperin ihan hyvä, mutta jos alkaisin juopotella niin ei menisi kauaa kun olen alkoholisti.
Ja olenkin jo. Yritän vain lähinnä varoittavan esimerkin saatuani pitää juomiseni "kurissa"..
Juomista ei varmasti pidä pelätä, vaan käsitellä se että omaan samat geenit joten minullekin voi käydä siten, että jään koukkuun. On hyvä idea kun joskus neuvotaan, että on turha etsiä syyllisiä omille ongelmille muista. Tai lapsuudesta. Jos tunnistaa että on lapsuuden takia ongelmia, niin ne ovat varmasti todellisia ja ne pitää käsitellä. Mutta ne eivät ole välttämättä syy siihen, että jostain tulee alkoholisti. Uskon että olisin tällainen ihan samanlainen ihminen, vaikka minut olisi lapsena adoptoitu toiseen perheeseen: Saattaisin olla jopa pahempi, koska en tiedostaisi asiaa, vaan kuvittelisin että voin juoda kuten muutkin kohtuukäyttäjät. Lapsuuden asiat yritän käsitellä, ja tiedän että moni sairas mielikuvituksen tuotteeni tulee sitä kun olen joutunut elämään hirmuvallan alaisuudessa. Mutta..en voi aikuisena loputtomiin käyttää sitä selityksenä, jos kuitenkin tiedostan asian. Ongelmat joita koen parisuhteessa tai elämässä, ovat selkeitä. En pysty rakentamaan omaa elämääni, hankkimaan puolisoa tai edes haaveilla mistään normaalista, aikani on mennyt siihen että lähinnä "selviydyn". Tästä saan kiittää vanhempiani, että en ole muiden mukana vaan ulkopuolinen. Mutta jos alan sitä asiaa vielä ryyppäämään tähän päälle, niin siitä saan kyllä syyttää itseäni. Kuten munkaan vanhemmille ei heidän vanhempansa viinaa kurkkuun kaataneet, niin ei munkaan vanhemmat pysty aikuiselle ihmiselle viinaa juottamaan, jos en itse ala juoda. Olen ylpeä silti itsestäni, ja vanhemmistani, koska tiedostan että he eivät ole toimineet persoonansa pohjalta, vaan riippuvuuden ympärillä. Jos he pyytäisivät anteeksi sanoisin vaan, että mitäpä sitä tuosta.
Suo
 

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja soflin » 29.6.2012 23:43:01

Kyl mä olen sitä mieltä että alkoholismi kulkee suvussa. Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön. Kuten esim mun perheessä: Sekä äidinisä että isänisä ottivat reilusti, mun isä on alkkis, äiti ei, mutta äidin ja isän sisarukset ovat enemmän tai vähemmän viinaan meneviä. Mun omista sisaruksista vanhin sisko on raitis, me muut 4 otetaan alkoa, veli ehkä eniten, sitten tulen minä ja sitten vanhempi pikkusisko ja siinä nuorin sisko sitten harjoittelee perässä. Tosin on hänkin jo 26v joten tuskin välttämättä alkoholisoituu kuten mä ja mun veli. Itse aloitin tosin juomisen vasta 26v mutta tähän päivään asti on sitten tullutkin otettua. Nykyään päälle kolmekymppisenä oon juonut ihan tarpeeksi. Onneksi on urheilutausta, kunto ei ole vielä pudonnut nollille. Mutta tottahan se on että terveys tässä menee, pahimmillaan henki lähtee ykskaks...
soflin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 598
Liittynyt: 13.10.2011 16:07:57

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Riibazee » 5.9.2012 20:27:50

Minä vihasin ennen viinaa. Molemmat vanhempani kuolivat alkoholin välittömään tai välilliseen seuraukseen. Nyt juon itse enemmän kuin kukaan osaisi aavstaa. Käyn päivittäin töissä ja lopun aikaa juon. Olen alkoholisti. Äitini pahin painajainen. Äitini toivoi enemmän kuin muuta ettei hänen lapsestaan tule alkoholistia.
Riibazee
 

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Hönö » 9.4.2015 08:45:46

Tässä aiheeseen liittyvä blogi. http://potilas87.blogspot.fi
Hönö
 

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Janne_Maltainen » 27.1.2019 21:55:42

Alkoholismi on perinnöllinen sairaus. Kannattaa mennä minnesota hoito infoihin. Tällä parhaat infot [Poistettu kaupallinen linkki -Päihdelinkin moderaattori] minnesota hoidoista. Siellä viimeistään valkenee se, olenko alkoholisti vai enkö ole?
Janne_Maltainen
 

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Ap Alicefix » 6.11.2019 21:56:46

Heipähei! Löysin tämän 12 vuotta vanhan aloittamani ketjun.

Minusta tuli narkomaani. Tosin entinen sellainen olen nykyään. Minulla on lapsi, 8-vuotias.kaikki hyvin. Työelämössä olen. Isäkin hengissä porskuttaa, tuurijuoppo on edelleen. Hassua löytää parikymppisen itseni kirjoittamia juttuja.

Alkoholia en ole käyttänyt vuosiin, huumeet sen sijaan tulivat tilalle. Onneksi olen päässyt riippuvuudesta! Tupakoinninkin lopetin.
Ap Alicefix
 

Re: Alkoholistin lapsesta myös alkoholisti?

ViestiKirjoittaja Ap Alicefix » 7.11.2019 08:19:34

Niin ja täytyy sanoa että se auttoi, kun lopulta nostin kädet pystyyn isän suhteen. Meni siihen aikaa että pystyin tavallaan luovuttamaan. Auttoi paljon kun isä tapasi naisen v. 2008 ja ovat edelleen yhdessä, naimisissa olleet 11 vuotta. Naisellaki on alkoholiongelma. Mutta en ole ainoa joka isää rakastaa ja huolehtii.

Isä ei voinutkaan viime viikolla olla poikani, lapsenlapsensa, kanssa kun viina vei. En tullut enää surulliseksi enkä vihaiseksi. En muutenkaan ole enää vihainen hänelle. En voi mitään niin turha stressata. Olen saanut sisäisen rauhan hänen sairautensa suhteen.
Ap Alicefix
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa