[aikku47]

Oli pakko tulla vähän päivittämään tätä ketjua. Lueskelin pitkästä aikaa tämän koko aloittamani ketjun läpi ja huomasin miten en ole kovinkaan pitkälle päässyt tuosta alun tunnelmasta. No, toki olen muuttanut erilleni, mutta samojen asioiden kanssa painin edelleen.
Mies on nyt taas ollut juomatta kohta kaksi kuukautta ja väittää taas kerran että tämä on nyt sitten se oikea raittiuden alku. Oli saanut muutama kuukausi sitten kunnon juoppohulluus kohtauksen ja se varmaan pelotti sen verran että korkki pistettiin taas kiinni.
Meillä alkaa tuo vuoden avioeron harkinta-aika olla lopuillaan ja nyt mies on tulossa huomenna tänne keskustelemaan.
Mua ahdistaa oikeastaan jo ajatuskin tilanteesta. Tiedän että hän haluaa uskoa että kyllä tämä vielä tästä onnistuu, mutta mä olen ihan eri mieltä. Hirveä kun pitää sanoa toiselle suoraan että mua ei paljon kiinnosta enää yrittää. Olen niin monta kertaa yrittänyt aina uudelleen ja tulos on ollut aina sama. Kun vain osaisi olla rauhallinen eikä hermostuisi.

[Kultakala]

Kun vain osaisi olla rauhallinen eikä hermostuisi.

Tätä mä ymmärrän seitsemännellä askeleella. Kun tulee nukkumaanmenoaika ja mielessä kuohuu vaan se, että haluaisin painaa tyynyn toisen naamalle, keskitynkin pyytämään että KV ottaisi sen tahtomisen pois. Itse haluan oikeasti rauhaa ja unta.

Kaksi kuukautta on hyvä alku. Siis niinku loppuelämän alku. Eikä se vielä määrää, miten se koko loppuikä pitää viettää. Raitistuminen on kriisinpaikka. Kuivilla sinnittely yhtä kriisiä koko ajan...

[jäljetön]

Minun oli pakko kirjoittaa kun luin viestisi. Olet ollut rohkea kun olet lähtenyt menemään. Itse toivoisin samaa äidiltäni. Pitää kysyä itseltään, mikä on hyvää elämää ja miten sitä eletään..toivon sinulle kaikkea hyvää!! Hienoa jos miehesi lopettaisikin, mutta eikö myös hän voisi aloittaa uuden elämän?

[charlii]

Kerron itsestäni vähäsen. Olen mies jolla kova päihdehistoria takana. Menin naimisiin 2006 ja pikkuhiljaa alkoholi tuli kuvioihin mukaan aina vaan runsaammin ja siitä aiheutui haittaa itselle sekä tietysti parisuhteelle. Vaimo pelkäsi aina kun oli jossain reissussa mitä taas humalassa sekoilen ja kärsi pahasti minun juomisesta. Monta kertaa puhuttiin siitä kun olin selvinpäin mutta aina ratkesin. Sitten sitä aloin miettiä vakavasti juomisen lopettamista ja nyt on 6 vuotta täyttä raittiutta takana ja suhde on parempi kuin koskaan ennen. Ja enään ei edes tee mieli juoda ja meillä yhteisiä harrastuksia esim. koira ja kissat sekä vapaaehtoistyö eläinten parissa ja geokätkeilyä jne. En tiedä olenko joku poikkeus kun paljon nään avioliittoja menevän hajalle alkon/muiden päihteiden takia ja lähellä oli omakin ero. Nyt osaa arvostaa puolisoa paljon enemmän ja nauttia yhdessä elämästä.

[Vieras]

Ihanaa kun täällä on ex-juoppojenkin kirjoituksia. Niistä varmaan saa apua sellaiset jotka miettii miten raitistaa toinen ihminen.
Minäkin olen ex-juoppo. Menin mukaan juopottelevaan elämään puolison mukana. Ehkä jaksaakseni sitä helvettiä joka oli muka hauskaa. Vihasin viinaa ja juoppoja. Nykyään en enää juo, koska erosin juopostani ja hain itselleni apua AA:sta. Mutta edelleen en siedä juoppoja enkä pidä kapakoista yms. Elämä on ihanaa ilman juovien örvellystä.
Pitää tulla aika kova elämän mullistus että takaisin menisin juovien lähelle.

[xyzxyz]

Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa

tässä kohtaa meni jo pielee. raitistuneelle se raittius on tärkein maailmassa, koska ilman sitä ei ole mitään, ei töitä ei vaimoa ei muitakaan terveitä ihmissuhteita

[joojoojoo]

Hän ilmoitti että minulla on elämässä tärkeysjärjestys pielessä kun en aseta häntä kaiken edelle. Hänelle kuulemma vaimo on tärkein maailmassa.

raitistuneelle alkoholistille raittius on tärkeintä elämässä, ja menee kaiken edelle, koska ilman raittiutta ei ole mitään.