Olet täällä

Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

ViestiKirjoittaja Mallu » 22.12.2007 14:30:17

Ihanaa joulua sinulle aikku. Rutistelen kyllä kaikkia karvakavereita varmasti.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja aikku47 » 4.3.2008 19:36:56

Päätin pitkästä aikaa kirjoitella taas tänne. Olen kyllä käynyt säännöllisesti lueskelemassa kuulumisianne mutta jostain syystä en ole saanut itse aikaiseksi kirjoitella.
Meillä alkoi vuosi ihanasti kun mies oli koko tammikuun juomatta. Syynä oli se että hän joutui työpaikalla tarkkailuun juomisensa takia.

Helmikuun toi mukanaan viikonloppu juomisen ja nyt sitten viime torstainan alkoi putki johon ei loppua aivan heti taida näkyä. Ei ole ilmoittanut mitään työpaikalleen joten se siitä työstä.
Ja minä olen viimein tehnyt jotain konkreettista. Olin tänään katsomassa itselleni asuntoa ja nyt illalla olin hakemassa lähikaupasta laatikoita muuttoa varten.
Olo on jotenkin turta ja tietenkin surullinen,mutta tiedän tekeväni ainoan mahdollisen ratkaisun. Musta ei enää ole tähän.
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

ViestiKirjoittaja Tytteli » 4.3.2008 19:42:32

Voimia sulle Aikku. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että älä mieti tilannetta epäonnistumisena. Tuo viimeinen lauseesi kuulosti jotenkin luovuttamiselta. Oman elämäsi suhteen ratkaisusi ei ole luovuttamista, ja alkoholistin suhteen luovuttaminen on silkkaa viisautta. Se on oikein molempia kohtaan. Etäisyyden ottaminen on nyt varmasti hyvin järkevää ja antaa tilaisuuden ajatella sekä mahdollisuuden nähdä tilanne selkeämmin.

Iso hali!
Kuva
Tytteli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1210
Liittynyt: 14.6.2006 18:41:22

ViestiKirjoittaja Kultakala » 4.3.2008 20:04:26

Hellou Aikku!

Olet sä käynyt välillä mielessä. Siellä tapahtuu... Voimia.
"Sattuuhan sitä."
Sanovat ne, joille ei ole sattunut.
Avatar
Kultakala
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4330
Liittynyt: 5.12.2006 11:02:41

ViestiKirjoittaja Mallu » 4.3.2008 21:43:38

Moi Aikku.

Kiva kuulla susta. Mä toivon myös voimia tässä elämäntilanteessa. Ja uskon, että oman olosi kanssa olet matkalla parempaan päin.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja aikku47 » 5.3.2008 19:30:50

Tänään on ollut omituinen päivä. Olen vapaalla töistä ja olen pitkin päivää pakkaillut tavaroitani. Menen huomenna ystävättäreni luokse asumaan kunnes saan asunnon järjestettyä. Mies on pitkin päivää juonut ja on ihan pihalla. Hän ei tajua lainkaan että olen todella lähdössä.
Kulkee mun perässä ja suunnittelee yheisiäkesälomareissuja ja pääsiäismatkoja. Ja osan aikaa kehuu miten hienosti hän tulee pärjäämään jos muutan pois.
Mua säälittää koko mies. En voi sille mitään,mutta en tiedä tunnenko mitään muuta säälin lisäksi.
Pelottaa se että mun pitää tulla tänne vielä muutamaksi illaksi pakkaamaan loppuja kamoja ja sitten tietysti vielä pakulla hakemaan ne. Kun ei yhtään tiedä mikä täällä odottaa.
on niin hiton väärin kun joutuu järjestelemään asuntolaina- asiat ja muut jutut ihmisen kanssa joka juo aivonsa pellolle.
Hän kun kuulemma jää tähän asuntoon asumaan ja ottaa lainat itselleen.Joo, varmaan hienosti sujuu kun ei ole enää työpaikkaa.

Hienoa että saa purkaa tätä kaikkea tänne ja huomenna pääsen vielä al-anonin kokoukseen. Kai tämä tästä alkaa sujumaan.
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

ViestiKirjoittaja Charlotta » 6.3.2008 07:24:47

Onnea aikku47 muuttopuuhiisi, älä jää katsomaan taaksesi. Vaan ota suunta kohti onnellista itsenäistä tulevaisuutta.
Myötätunnolla :!:
Charlotta
 

ViestiKirjoittaja Mallu » 6.3.2008 07:50:43

Kyllä se aikku tosiaan alkaa sujua.

Ihan rauhassa vain teet yhden asian kerrallaan hätiköimättä. Vähitellen alkaa helpottaa.

Ja jos on jotain väkivallan pelkoa olemassa, ehdotan, että otat kaverin mukaan pakkaamaan loppuja tavaroita. Tai yrität hakea ne niin, että mies ei olisi paikalla. Koska saattaa olla, että tilanteen pitää antaa rauhoittua, ennen kun tapaat miehen kahden kesken.
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja aikku47 » 17.3.2008 18:02:02

Nyt on sitten ensimmäiset päivät uudessä asunnossa takana.
Olo on tietenkin aika yksinäinen ja eksynyt. koitan pitää mielessä että miten yksin olen nämä viimeiset vuodet ollut avioliitossakin.
Ihanalta tuntuu se ettei tarvitse enää pelätä mikä odottaa kotona kun tulee töistä.
Mies on tällä hetkellä aivan sekaisin ja vähän pelottaa mitä se siellä keksii yksinään. Kun nyt oppisin jotenkin sen etten ole vastuussa aikuisesta ihmisestä. Muutamat kommentit miehen sukulaisilta kertovat selvästi että heidän mielestään jätin ihmisen heitteille.
Mitään en ole vielä saanut sovittua noista virallisista asioista kun toinen on koko ajan ihan pihalla.
Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen että sain tämän ratkaisun vihdoinkin tehtyä. Ehkä voin vielä olla edes ystävä mieheni kanssa kunhan aika kuluu eikä alkoholi enää pilaa kaikkea väliltämme.
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

ViestiKirjoittaja Kultakala » 17.3.2008 18:47:17

aikku47 kirjoitti: heidän mielestään jätin ihmisen heitteille.


Onko avioliittokaavaa uudistettu? Sisältyykö siihen myös pakkohoitovelvoite?

Liitossa puolisot tukevat toisiaan, eivät käyttäydy kuin pahaiset vamppyyrit... (=liihottele litkimässä öisin, makaa valkoisina päivisin)

Kaikenlainen muutos vaatii totuttelemista. Mutta sulla on päällimmäisenä kuitenkin hyviä asioita? Hyvä niin. Iso kaukorutistus Aikku!
"Sattuuhan sitä."
Sanovat ne, joille ei ole sattunut.
Avatar
Kultakala
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4330
Liittynyt: 5.12.2006 11:02:41

ViestiKirjoittaja Mallu » 17.3.2008 19:41:28

aikku47 kirjoitti:Muutamat kommentit miehen sukulaisilta kertovat selvästi että heidän mielestään jätin ihmisen heitteille.


Koska he ovat niin päteviä, niin voinevat hoitaa itse tämän ihmisen.

Mutta sun aloituskysymys oli: Miten uskaltaa toivoa parempaa? Uskallatko jo nyt?
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja aikku47 » 23.3.2008 10:28:25

Kiitos kaikille kaukohalauksista. Ne voi tuntea ja ne ovat nyt tarpeeseen.

Olen keskustellut mieheni sukulaisten kanssa uudelleen ja kertonut että mun voimani menevät nyt itseni hoitamiseen eikä minusta ole kenenkään muun hoivaamiseen. Vein mieheni veljelle vara-avaimeni ja sanoin että hän voi sillä mennä käymään veljensä luona jos on huolissaan kun puheluihin ei vastata. Tuntui vähän siltä ettei moinen vastuu häntä olisi kiinnostanut.On varmaan helppoa arvotella toisen ratkaisuja kun ei itse tarvitse konkreettisesti tehdä mitään asialle.

Vastauksena Mallun kysymykseen niin tänään kun heräsin asunnossani siihen kun aurinko nousi ja kuuntelin ihanaa rauhaa ympärilläni niin eka kertaa tunsin että uskallan toivoa taas.
Tämä on eka pääsiäinen kahdeksaan vuoteen kun saan viettää seuraamatta toisen juomista. Ehkä alan taas oikeasti odottaa vappuja,juhannuksia,joulua yms. ilman pelkoa ja toivoa että ne olisivat äkkiä ohi.

Ihania ja aurinkoisia kevätpäivä kaikille!
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

ViestiKirjoittaja Mallu » 27.3.2008 17:32:42

aikku47 kirjoitti:Ehkä alan taas oikeasti odottaa vappuja,juhannuksia,joulua yms. ilman pelkoa ja toivoa että ne olisivat äkkiä ohi.


Sitä ei voi kuvitellakaan, miten kiva on viettää joulua ilman juomisen pelkoa. Puhumattakaan lähestyvästä kesälomasta. Tai siitä pääsiäisestä. Ja ihan tavalliset viikonloputkin tuntuvat kivoilta, kun ei tarvitse miettiä, että missä kunnossa kotona ollaan, kun perjantaina tulee töistä.

Hyvä, että siirsit vastuun miehen omaisille. Koska he kerran tuntevat huolta, voivat itse hoitaa myös tarvittavan vahtimisen. Onko tähän mennessä käynyt niin, että jos exäsi ei vastaa puhelimeen, sinun puhelimesi soi ja he odottavat, että kipität katsomaan onko exä elossa? Hoh, hoh...
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

ViestiKirjoittaja P5C » 27.3.2008 18:07:51

Mallu, julistin sinut jokin aika sitten kotikanavan kuningattareksi. Lähetit "rutistuksia". Unohdin kiittää. Kiitos.
P5C
 

Re: Miten uskaltaa enää toivoa parempaa?

ViestiKirjoittaja aikku47 » 23.5.2008 19:55:43

Tänään taas huomasin miten pitkä matka on vielä edessä ennen kuin pääsen irti vanhoista "kaavoista." Mieheni on ollut juomatta viimeiset kaksi viikkoa. Ollaan puhuttu puhelimessa ja kerran tavattukkin. Tänä viikonloppuna hänen piti tulla käymään luonani. Meidän piti jutella rauhassa ja viettää aikaa yhdessä. Mehän ollaan asuttu erillämme viimeiset kolme kuukautta. Aamulla soitin hänelle sopiakseni tarkempaa tulo aikaa. Heti huomasin että hän oli juonut. Niin että se siitä viikonlopusta. Että tunsin itseni pettyneeksi. Vieläkin hän kykenee saamaan aikaan tämän reaktion. Huomasin taas miten paljon mulla on vielä tekemistä oman itseni "parantamisessa". Mutta siitä olen kiitollinen että minun ei tarvitse viettää aikaa hänen juovan persoonansa kanssa vaan minulla on nyt vaihtoehto.
Sen tajusin tuon puhelun jälkeen että minulla on vielä paljon oppimista irtipäästämisen saralla. Mutta aikaahan on vaikka koko loppuelämä. Ja jokaisen uuden pettymyksen jälkeen välimatka mieheeni kasvaa. Mielessäni ei ole enää jäljellä paljoakaan toivoa liittomme jatkumisesta. Ja mieheni ei ole vielä lähelläkään pohjaa. Juomiseen ei ole vaikuttanut tämä ero eikä työpaikan menettäminen. Edelleen vain hän puhuu siitä miten hänestä vielä tulee kohtuujuoja.
Tällä viikolla en päässyt Al-anon kokoukseen, mutta tämän päivän kokemusten jälkeen tiedän että ensi viikolla sinne on päästävä. Onneksi nyt myös sukulaiset tietävät tilanteemme ja osaavat tukea. Ennen en olisi voinut tälläisessa tilanteessa soittaa edes siskolleni kuten nyt pystyin.Hän arvasi heti ääneni kuultuaan mikä oli tilanne. Olen ikuisesti kiitollinen tälle kanavalle ja teille kaikille siitä että sain voimaa ja uskallusta hakea apua ja lopettaa asioiden salailemisen.
aikku47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 77
Liittynyt: 5.5.2007 18:38:54

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa