Olet täällä

Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 22.8.2008 09:20:14

Olen uusi täällä, ensimmäsen kerran uskalsin jotain sanoa eilen, mutta neuvojen jälkeen päätin sitten kertoa omasta elämästä jotain ihan puhtaalle paperille (tai ketjulle :wink: )
Pitkään olen sivusta seurannut juomista, sen ainaisen rai-rai -elämän aiheuttamia asioita, tekoja, seurauksia, itkua, masennusta, turhia lupauksia... Kaikkea sitä, mikä taitaa kuulua alkoholistiperheen arkeen. Perhe meillä pitää sisällään minut, mieheni ja koiran. Jo tutustumisvaiheessa alkoholi oli vahvasti mukana kuvioissa, seurustelukin loppui jo alkuaan ns. ensimmäiseen katoamiseen, taukoa pidettiin muutama kuukausi, mutta palattiin kuitenkin yhteen. Jälkeenpäin on helppo (?) olla viisaampi, kuinka olisi pitänyt tajuta, ettei tästä ikinä mitään muuta tule. Taisin vain olla NIIN sinisilmäinen... Mutta hyviä aikoja ja hetkiä on elämässämme ja suhteessamme ollut varmastikin yhtä paljon kuin niitä vaikeita. Tyypillistä tästä tekee se, että minä olen se alistuja ja mieheni on se, joka rikkoo, lupaa ja toistaa kaavaansa.
Väliin melko tavallistakin arkea ollaan eletty, töissä käyty ja juominenkin pysynyt hallittuna. Jotenkin kaikki kuitenkin repesi kesän alussa ja miehelläni alkoi putki, josta muistikuvat ovat joko hataria tai niitä ei ole. Miestäni oli suurimman osan aikaa mahdoton tavoittaa eikä kukaan oikeastaan tiennyt, missä ja kenen kanssa hän oli menossa. Satunnaiset viestit olivat oikeastaan ainoita elonmerkkejä. Tänä aikana kiukustuin lopulta kaiken hämmennyksen ja surun keskellä niin paljon, että toimitin avioeropaperit. Käänne koko jutussa tapahtui miehen palatessa, tai halutessa palata.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen hakenut/koittanut löytää itselleni apua. Mieheni teki elämänsä isoimman päätöksen: päätti lopettaa juomisen ja hakea apua a-klinikalta, jossa jo keväällä oli käynyt. Silloin oli jo sisäistänyt oman tilanteensa, muttei ollut ilmeisesti vielä valmis kohtaamaan totuutta. Kolme viikkoa on nyt mennyt mieheni päätöksestä ja se aika on mennyt mielestäni hyvin.
Itse tunnen olevani hukassa, eksyksissä. Kovasti on neuvoja sadellut siitä, miten elämääni pitäisi elää: kuinka pitäisi olla vahva (tämä sana ärsyttääkin jo NIIN paljon!), jättää kaikki taakseen ja aloittaa alusta. Ryhdistäytyä ja unohtaa.. Paljon olen miettinytkin lähtemistä, välien katkaisemista, omaa katoamista tästä avioliitosta. Kumpikaan meistä ei tällä hetkellä toivo eroamista vaan jotenkin sitä halua taistella tuntuu löytyvän. Tiedä sitte, onko se hyvä :?: Suurin yllätys kaiken keskellä on ollut kuitenkin ehkä se, ettei niistä ihmisistä, joita hyvinäkin kavereina olen pitänyt, ole enää kohtaamaan minua ja tilannettani/-mme. On tullut huomattua ihmisten petollisuus, mutta toisaalta myös niiden oikeasti tärkeitten ihmisten olemassaolo (vaikka eivät hekään enää missään nimessä haluaisi minun edes ajattelevan avioliiton jatkamista). Kaiken kaikkiaan varmastikin melko tavallinen tarina, toisaalta, jotain, mitä en ikinä uskonut minulle tapahtuvan.. Jotenkin tuntuu, ettei tiedä mistään yhtään mitään, uskaltaako vai ei, lähteä vai jäädä.. Olisipa se rakkauden-poisto-painike jossain :wink:
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja sigge » 22.8.2008 11:36:45

Heippa taas. Hyvä että aloitit oman ketjun.

Vastaa vielä kysymykseeni hoitaako miehesi itseään millään tapaa?

Luottamus on ainakin minun kohdallani niin, että 100-prosenttisesti en minä eikä kukaan voi luottaa minuun. Mutta päivä kerrallaan kyllä. Tienaan luottamusta päivittäin pysymällä raittiina. Almat (alkoholistien vaimot) tulevat varmasti antamaan sinulle asiantuntevampia lausuntoja heti kun ehtivät. Meidän perheessä eletään tätä päivää eikä murehdita huomista. Silloin elämä kantaa.
sigge
 

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 22.8.2008 11:52:34

Ne vastaukset unohtukin tuosta edellisestä.
Antabusta, akupunktiota ja terapiaa - näillä eväillä mennään tällä hetkellä.
Lisäksi erilaisia venytys-/rentotusharjotuksia ihan kotioloissa.
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Kultakala » 22.8.2008 18:30:00

Hellou minunkin puolestani.

Kai sitä olisi voinut paljonkin tehdä toisin, tällä viisaudella :mrgreen: . Mutta jokainen kulkee oman polkunsa.
"Sattuuhan sitä."
Sanovat ne, joille ei ole sattunut.
Avatar
Kultakala
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4330
Liittynyt: 5.12.2006 11:02:41

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Tytteli » 22.8.2008 20:35:56

Heippa vaan Chloe ja tervetuloa tänne pohdiskelemaan.

Ei liene harvinaista, että raitistuminen laittaa kuviot ihan uusiksi. Vaikka sitä on pitkään toivonut, toiveen toteutuminen ei tuokaan onnea, rauhaa ja tasapainoa tullessaan. Minä uskon, että parhaan avun itsesi hoitamiseen ja ajatustesi selvittelyyn saisit al anonista. Ei sinun tarvitse osata tehdä mitään ratkaisuja nyt ja tässä. Älä pidä kiirettä, mietiskele, mene ryhmään. Aika ja ajatusten selkiintyminen tuo kyllä ratkaisut tullessaan.

Nyt tässä alkajaisiksi lueskele vaikka näitä ketjuja täältä. Vaikka suurimmalla osalla täällä on juova puoliso, on monella kokemusta raitistumisestakin ja raittiin rinnalla olemisesta ja elämisestä - sekä ennen kaikkea niiden omien ajatusten ruotimisesta. Minä elin ensin juovan miehen kanssa, joka sitten raitistui, ja siitä alkoi oma todella rankka prosessini. Se ketju lienee jossain sivun kolme tienoilla täällä.
Kuva
Tytteli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1210
Liittynyt: 14.6.2006 18:41:22

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 22.8.2008 21:58:24

Hei taas, ja kiitos kaikille vastanneille :D Jotenkin mahtava huomata, ettei ole yksin tämän asian kanssa ja tuntuu hyvältä paljastaa totuus edes näin. Eihän tällaista elämäntilannetta ihan tuosta noin vaan kuuluta ympäristöllensä. Tai en minä ainakaan siihen ole pystynyt. Jostain kulman takaa meinaa semmonen luuseri-fiilis yllättää..
Minulla meni hyvin pitkään ennen kuin tajusin mieheni olevan alkoholisti. Kaveripiirissä se kuuluisa yksillä käyminen on oikeastaan jos nyt ei ihan arkipäivää, niin ainakin joka viikkoista. Osa kuluttaa enemmän kuin toiset, mutta kaiken kaikkiaan oluen kittaaminen on hyvinkin hyväksytty tapa viettää aikaa. Jossain vaiheessa huomasin myös oman suhteeni alkoholiin olevan riskaabelia. Miten ennen niin kiltistä ja hyvin vähän kuluttavasta oli tullut juhlien viimeinen vieras ja se joka ei osannut kieltäytyä siitä kutsusta yksille?! :o
Itselläni kulutus on tosin onnekseni koko ajan ollut hyvinkin kohtuullista, eikä kyseiset juomat ole hetkeen kuuluneet ruokavalioon :wink:
Ensimmäinen herääminen sen kaikkein läheisimmän kulutukseen tuli huomattua hyvinkin rankalla tavalla: katoamiset ja vastaamatta jättämiset astuivat kuvioihin. Kuitenkin viikot meni juomatta, arjessa oli rytmi ja elämä hyvinkin kuosissaan - toisaalta tietysti viikonloput olivat useasti sitäkin rankempia! Ehkä sitä ei halunnut uskoa todeksi, ei halunnut hyväksyä, että oma mies, se kaikkein rakkain olikin juoppo :(
Nyt tilanne on tosiaan päivä-kerrallaan -vaiheessa. Onneksi on aikaa, kunhan vain olisi malttia tehdä ne omat päätökset ja vähät välittää siitä, mitä "ne muut" ajattelevat ja ovat tietävinään.
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 23.8.2008 17:59:27

Jatkanpa tätä yksinpuheluani.
Tänään ensimmäinen kunnon kina menemisistä. Suunnitelmat muuttuivat silmänräpäyksessä ja vaistomaisesti oma reaktioni: pelko. Retkahdus, katoaminen, vastaamatta jättäminen, syyllistäminen... Pelkoja on niin monia, enkä voi olla varma paluusta tämän päivän kaverimiiteistä, ennen kuin ovi käy. Jos ei käy, en oikeasti tiedä, mitä teen. Tai siltä nyt tuntuu. Että pitäisi tehdä oman itsensä vuoksi se suuri päätös jättää tämä elämäni suuri rakkaus. Mennä, kadota, poistua näyttämöltä eikä enää välittää. Mutta sehän tässä vaikeinta onkin: välittäminen, rakastaminen, ikävä, kaipuu ja se toivonkipinä siitä, että kaikki kuitenkin päättyisi hyvin. Että se liitto, joka oli tarkoitettu kestäväksi, myös kestäisi!
Olen alkanut epäillä miestäni myös narskiksi, narsuksi, narsistiksi siis. Että, niin kauan kuin hänellä on kaikki ok, muitten pitää vaan tyytyä siihen. Minulla eikä muilla saa olla huonoa päivää, pahaa oloa tms. Pitäisi olla häntä varten, mutta hänen ei ilmeisesti minua/muita varten. Tai jos on, niin sitten on ainakin "ansainnut" aikaa ja hyvää oloa itselleen. Enne tämä tietysti oli hyvä syy bilettää, nyt vain mennä. Aina voi nostaa kytkintä ja hakeutua toisten seuraan, pois kotoa, jättää toinen keräilemään itseään ja lataamaan akkuja, jotta on taas jotain mistä ammentaa itselle. Tiedä sitten, olenko epäilyileni oikeassa vai onko alkoholisti kaikkine piirteineen kuitenkin vielä tuntematon?! Ironistako, sillä oma holistini on hyvinkin tuttu :wink:
Epäilen myös, ettei mieheni aio raitistua. Vaikuttaa siltä, että aikoo olla juomatta pidemmän ajan ja opetella (?) kohtuukäyttäjäksi.. Heh. Jotenkin sataan kertaan kuultu toive ja ajatus, jonka toteutuminen on mahdotonta. Niin ainakin luulen. Olen myös tässä taas järjestellyt omaa elämääni ja tehnyt jonkinlaisen lupauksen itselleni siitä, mihin suostun ja mihin en. Kohtuukäyttämistä en halua jäädä katsomaan, tuntuu kuin sen junan olisi jo nähnyt. En halua olla se pysäkki taas siinä matkalla pääteasemalle. Silloin olisi varmasti parempi seistä laiturilla koira kainalossa ja antaa junan mennä ohi.
Onpas tää nyt sekavaa harhailua ajatuksesta toiseen, mutta jotenkin on tämä oma oleminen just samanlaista: haahuilua tunteesta ja tilanteesta toiseen.. hoh.
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja MillaMagee » 23.8.2008 23:52:01

Tervetuloa Chloe, munkin puolesta :)
Tarinasi tuntuu tutulta, ihan koiraa myöten. Samanlailla omalla miehellänikin oli kesällä kolmisen viikkoa raitista aikaa rajun haimatulehduksen jälkeen. Lääkärit on jo varoittaneet, että seuraava voi olla se viimeinen, mutta silti se vaan jatkaa ja jatkaa jopa putkittelemistaan.
Olen koittanut opetella täältä saamieni ohjeiden mukaisesti elää omaa elämää, mutta huoli on niin suuri omasta rakkaasta. Tämä Alma-elämä on raskasta opetella, oma kipuiluketju löytyy, oikeastaan kaksikin.
Meilläkin eletään päivä kerrallaa vaikkei raittiina pysytäkään.
MillaM
Murehtiminen ei poista huomispäivän ongelmia, mutta kylläkin hävittää tämänpäiväiset voimat.
- A.J.Cronin-
MillaMagee
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 289
Liittynyt: 28.7.2007 23:03:23

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja meijukeiju » 24.8.2008 14:14:41

[quote="Chloe"]Jatkanpa tätä yksinpuheluani.
Tänään ensimmäinen kunnon kina menemisistä. Suunnitelmat muuttuivat silmänräpäyksessä ja vaistomaisesti oma reaktioni: pelko. Retkahdus, katoaminen, vastaamatta jättäminen, syyllistäminen... Pelkoja on niin monia, enkä voi olla varma paluusta tämän päivän kaverimiiteistä, ennen kuin ovi käy. Jos ei käy, en oikeasti tiedä, mitä teen. Tai siltä nyt tuntuu. Että pitäisi tehdä oman itsensä vuoksi se suuri päätös jättää tämä elämäni suuri rakkaus. Mennä, kadota, poistua näyttämöltä eikä enää välittää. Mutta sehän tässä vaikeinta onkin: välittäminen, rakastaminen, ikävä, kaipuu ja se toivonkipinä siitä, että kaikki kuitenkin päättyisi hyvin. Että se liitto, joka oli tarkoitettu kestäväksi, myös kestäisi!
Olen alkanut epäillä miestäni myös narskiksi, narsuksi, narsistiksi siis. Että, niin kauan kuin hänellä on kaikki ok, muitten pitää vaan tyytyä siihen. Minulla eikä muilla saa olla huonoa päivää, pahaa oloa tms. Pitäisi olla häntä varten, mutta hänen ei ilmeisesti minua/muita varten. Tai jos on, niin sitten on ainakin "ansainnut" aikaa ja hyvää oloa itselleen. Enne tämä tietysti oli hyvä syy bilettää, nyt vain mennä.
Epäilen myös, ettei mieheni aio raitistua. Vaikuttaa siltä, että aikoo olla juomatta pidemmän ajan ja opetella (?) kohtuukäyttäjäksi.. Heh. Jotenkin sataan kertaan kuultu toive ja ajatus, jonka toteutuminen on mahdotonta. Niin ainakin luulen. Olen myös tässä taas järjestellyt omaa elämääni ja tehnyt jonkinlaisen lupauksen itselleni siitä, mihin suostun ja mihin en. Kohtuukäyttämistä en halua jäädä katsomaan, tuntuu kuin sen junan olisi jo nähnyt. En halua olla se pysäkki taas siinä matkalla pääteasemalle.



Moi Chloe . Se on kuule just tätä , alkoholistin kanssa eläminen ,varpaillaan ja hys hys meininki . Mäki oon just tommonen , mieheni suhteen , pelkään et se repsahtaa , yritän pysyy rauhallisena(etenkin silloin kun se on ku perseeseen ammuttu karhu) Munki pää on ollu niin sekaisin just siinä vaiheessa kun alkoholisti on ottanu ekat askeleet kohti raittiutta . Alkoholisti kehoitti mua hakee apua ittelleni Al -anonista . Aluks se tuntu pöllöltä ajatukselta "Enhän mä juo , enhän mä ole sairas jne" Mut menin sit kuitenki , ja siitä mä oon tosi iloinen , myös kiitollinen alkoholistia kohtaan siitä hyvästä . Se on ollu hyvin pieni hinta ,siitä että oon oppinu elämään myös omaa elämää , eikä aika kulu sen toisen tarkkailemiseen et minne se menee tai mistä se tulee , tai kuinka paljon se juo tai kenen kanssa . Itse asiassa noi tiedot ei oo koskaan helpottanu mun oloa , suututtanu kylläkin kun on ollutr tietoisuus siitä , kuinka paljon rahaa on menny juomiseen jne. Pidä huolta itsestäs , päivä kerrallaan .
meijukeiju
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 90
Liittynyt: 28.12.2007 14:21:31

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja riemusti » 25.8.2008 00:44:18

Meillä oli nyt toinen viikonloppu selvinpäin. Miehellä on tavoitteena, että se on ralleihin asti selvinpäin ja ottaa sitten ehkä kaksi päivää. Mä en edes jaksa hermostua vielä. Perjantaina tosin kiukkusin jotain puhelimessa (ei liittyny juomiseen) ja löin sitten luurit. Pakko oli soittaa heti perään ja sanoa, ettei tää ollut sitten mikään tekosyy ottaa kaljaa. "tuut sitte selvinpäin kotiin kattomaan leffaa". Mies tietää tasan, ettei se koskaan tuu hallitsemaan juomistaan täysin. Silloin kun juo niin juo kans, eikä muusta välitä. Silloin kun ei voi juoda, taistelee vastaan...
riemusti
 

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 27.8.2008 12:40:54

Taas mennään.
Itellä tuli kamala hepuli, haamut menneisyydestä ja nykyisyydestä tuntuu ahistavan liikaa ja sitten on välillä pakko myös puhua toiselle jotain. Ei vaan aina auta laittaa lenkkareita jalkaan ja paeta.. Tulee olo, että on pakko kysyä, uskooko se ite, että tästä voidaan selvitä, miksi se haluaa nyt kaiken takaisin, jonka jo kerran -kännissä tietty- jätti taakseen..

Jos joku ois kysyny vuosia sitten, näenkö itseni tässä tilanteessa, olisin varmastikin kauhistunut: miten minulle voisi käydä niin... Että antaisin jonkun tuhota itseäni järjestelmällisesti, että uskoisin valheisiin, että joutuisin miettimään kuka puhuu totta: ne ns. kaverit, jotka ovat kaikonneet vai sitten itse mies, johon luottanu enemmän kuin täysin.(Tosin tätäkään ei edes pitäisi joutua pohtimaan! Miksi sitten teen niin ?! :shock: ) Kaikki tuntuu olevan mahdollista, eikä syitä epäillä miehen sanoja pitäisi olla... Mutta kun on - eikö se tajua, etten enää osaa uskoa sinisin silmin kaikkea, mitä sieltä suusta tulee?? Varsinkin, kun on myöntänyt valehdelleensa. Useasti.

Olisipa mainiota kuulla selviytymistarina tai useampi. Taistelenko lopullista taistelua itseni ja avioliittoni kanssa, vai voiko tunnelin päässä näkyä valoa? Onhan siellä sitä itselleni, senhän olen saanut kuulla, mutta voiko sitä olla yhteiselle tulevaisuudelle? Voiko tästä selvitä muuta kuin jättämällä aivan kaiken taaksensa? Aloittamalla alusta? Tosin aamulla viimeksi sitä itseltäni kyselin: mihin minä sitten menisin? Tällä hetkellä kun seuraa saa ainoastaan omasta koirasta - onneksi on edes se :D
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Tuisku1 » 27.8.2008 13:34:57

Chloe kirjoitti:Olisipa mainiota kuulla selviytymistarina tai useampi.


Yht'äkkiä ei tule mieleen muitten ketjuja, vaikka niitä varmasti on. Ketjussa "paraneeko alkoholisti" on Valoisa1:n ja minun tarinat. Valoisan avioliitto jatkui miehen raitistuttua, minun vakava seurustelusuhteeni päättyi, kun mies vuoroin tunnusti olevansa alkoholisti ja vuoroin oli sitä mieltä, että ei olekaan. Nostan ketjun sinulle, jos löydän sen, taitaa olla aika kaukana.
Tuisku1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 353
Liittynyt: 11.2.2008 22:48:14
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Mallu » 27.8.2008 17:10:25

Tuisku1 kirjoitti:
Chloe kirjoitti:Olisipa mainiota kuulla selviytymistarina tai useampi.


Yht'äkkiä ei tule mieleen muitten ketjuja, vaikka niitä varmasti on. Ketjussa "paraneeko alkoholisti" on Valoisa1:n ja minun tarinat. Valoisan avioliitto jatkui miehen raitistuttua, minun vakava seurustelusuhteeni päättyi, kun mies vuoroin tunnusti olevansa alkoholisti ja vuoroin oli sitä mieltä, että ei olekaan. Nostan ketjun sinulle, jos löydän sen, taitaa olla aika kaukana.


Selvitytymistä voi olla niiin monelaista. Voi olla sellaista selviytymistä kuin vloisalle kävi, että mies lopulta raitistui ja he jatkoivat yhdessä elämäänsä. (Olisipa hauska lukea mitä valoisalle kuuluu nyt.)

Selviytymistarina on kuitenkin jokaisen meidän tarinamme. Se ei välttämättä ole alkoholistin selviytymistarina. Se voi olla läheisen selviytymistarina siitä huolimatta, että alkoholisti jatkaa juomistaan. Mä ajattelen niin, että meistä jokaisella on mahdollisuus upeaan selvitymistarinaan, koska kirjoitamme tänne, pohdimme omia ajatuksiamme, peilaamme niitä muiden ajatuksiin, haemme ehkä apua muualtakin itsellemme. Tai mahdollisesti uskaltaudumme täältä rohkaistuneina hakemaan apua muualta itsellemme.

On rohkeaa kirjoittaa tänne, on rohkeaa olla edes nimettömänä rehellinen. Koska siinä tulee ennen kaikkea oltua rehellinen itselleen ja sitä me tarvitsemme. Mä olen ainakin valahdellut itselleni paljonkin joskus, valehtelin ettei ongelma ole niin suuri. Valehtelin, että elämäni olisi täydellistä jos päihdeongelmainen olisi raitis. Uskottelin, ettei minussa ole mitään vialla, vain alkoholisti on sairas.

Haettuani apua, aloin ymmärtää omaa tilannettani. Samalla minulle valkeni vähitellen, ettei minun tilanteeni olekaan toivoton. Minä voin tehdä elämälleni jotain.

Tämä kanava on täynnä selvitymistarinoita, upeita oivalluksia, selviämistä, tuskasta nousemista, kasvua, kannustusta ja ihania persoonia. Valitse mikä ketju tahansa, siellä odottaa omanlaisensa selvitymistarina. Joidenkin alkoholisti on voinut raitistua, joidenkin juo edelleen, jotkut eivät enää elä alkoholistin kanssa. Luulen, että joka ketjusta löydät jotain, mihin voit samaistua. tulet ajattelemaan monta kertaa: "Juuri noin minä ajattelen, tuollaistahan meidänkin elämä on."
"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle." -Tabermann
Mallu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4001
Liittynyt: 1.3.2007 16:17:06

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Tytteli » 27.8.2008 18:15:44

Niin, sitä itselle valehtelemista ja itsensä pettämistä on monenlaista, sitäkin. Minä ajattelin aikaisemmin, että miksi minulle aina käy näin, miksi kaikki minun suhteet menee persiilleen - pidin itseäni olosuhteiden uhrina. Uskoin, että ulkoisen pitäisi muuttua, olosuhteiden, muiden ihmisten ja oikeastaan kohtalon. En nähnyt omaa osuuttani kuvioissa enkä tajunnut sitä, että minähän ne suhteeni valitsen. En minä jotenkin sattumalta, vahingossa, päätynyt sellaisiin tilanteisiin. Alitajuisesti minä etsin niitä tilanteita ja niitä kumppaneita. Ja odotin, että onni löytyy siitä, kun jostain jotenkin tipahtaa se oikea ihminen minun tielleni. Tai onni löytyy kun saan muutettua sen "virheellisen" kumppanin oikeanlaiseksi, mieleisekseni.

Selviytymistarinoista. Minä mietin, että mikä on selviytymistä. Onko päämäärä ja elämän tarkoitus jatkaa elämää alkoholistin - juovan tai raittiin - kanssa, vai onko tarkoitus löytää itselle tyyneyttä, tasapainoa, mielenrauhaa ja onneakin. Voi olla, että ne päämäärät toteutuvat samassa paketissa, mutta voi myös olla, että oman itsensä takia on pakko repäistä irti epäterveestä suhteesta. En minä tiedä onko ihannetilanne se, että löytää rauhan ja tasapainon saman kumppanin rinnalla. Ehkä se on, mutta minä ajattelen niin, että kaikkein tärkeintä on mielenrauha ja tasapaino, oma hyvinvointi. Jos suhde tarjoaa pääasiassa pahaa oloa ja uhkaa minun mielenrauhaani, silloin on selviytymistä luopua suhteesta ja asettaa oma itsensä tärkeimmäksi. Jos tärkein tavoite on saada suhde jatkumaan, hintana voi olla oma mielenterveys, ystävät, sosiaaliset kuviot, työkyky ja paljon muuta sellaista mikä on minulle liian tärkeää.

Moni on pystynyt elämään hyvää elämää juovankin alkoholistin rinnalla. Minulle se tuntuisi tällä hetkellä liian kovalta haasteelta. Raittiin rinnalla eläessäkin huomasin, että kun sairaus tiukensi otettaan toisesta, minäkin huomaamattani luisuni takaisinpäin ja aloin voimaan huonommin. Jatkuva itsensä hoitaminen on siis molemmille tosi tärkeää.
Kuva
Tytteli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1210
Liittynyt: 14.6.2006 18:41:22

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja RN » 27.8.2008 18:49:33

Tytteli kirjoitti:Niin, sitä itselle valehtelemista ja itsensä pettämistä on monenlaista, sitäkin. Minä ajattelin aikaisemmin, että miksi minulle aina käy näin, miksi kaikki minun suhteet menee persiilleen - pidin itseäni olosuhteiden uhrina. Uskoin, että ulkoisen pitäisi muuttua, olosuhteiden, muiden ihmisten ja oikeastaan kohtalon. En nähnyt omaa osuuttani kuvioissa enkä tajunnut sitä, että minähän ne suhteeni valitsen.


Kirjoitit Tytteli sellaista tekstiä ajatuksista, jota minäkin toivoisin osaavani ilmaista!
Olen etsiskellyt kadotettua elämäniloani, kun olen ensin ymmärtänyt, ettei se onni löydy toisesta ihmisestä. Ainut, johon pystyn vaikuttamaan ja jota voin muuttaa on minä itse. Siitä se lähti minunkin tervehtymiseni ja sillä tiellä edelleen opetellaan.

Tytteli kirjoitti: Ehkä se on, mutta minä ajattelen niin, että kaikkein tärkeintä on mielenrauha ja tasapaino, oma hyvinvointi. Jos suhde tarjoaa pääasiassa pahaa oloa ja uhkaa minun mielenrauhaani, silloin on selviytymistä luopua suhteesta ja asettaa oma itsensä tärkeimmäksi. Jos tärkein tavoite on saada suhde jatkumaan, hintana voi olla oma mielenterveys, ystävät, sosiaaliset kuviot, työkyky ja paljon muuta sellaista mikä on minulle liian tärkeää.

Moni on pystynyt elämään hyvää elämää juovankin alkoholistin rinnalla. Minulle se tuntuisi tällä hetkellä liian kovalta haasteelta. Raittiin rinnalla eläessäkin huomasin, että kun sairaus tiukensi otettaan toisesta, minäkin huomaamattani luisuni takaisinpäin ja aloin voimaan huonommin. Jatkuva itsensä hoitaminen on siis molemmille tosi tärkeää.



Alkoholistin kanssa eläminen on opettanut paljon. Törmäilin reilu vuosi sitten erääseen hurmaavaan mieheen, jonka kanssa seurusteltuani jonkun aikaa jouduin puntaroimaan juuri tuota mielenrauha-asiaa. Kun hänestä alkoi selvitä mielenterveys- ja alkoholiongelmia, jouduin käymään itseni kanssa perustavaa laatua olevan kamppailun. Taasko? Mitä minä teen? Jaksanko alkaa uudelleen sen kaiken saman, jonka jo luulin jättäneeni taakse. Kuinka tämän vuosisadan rakkaustarinan nyt käy? :?
Olen tapaturmassa hiljattain vammautunut, joten tarvitsen tukea itsekin. Harkinnan jälkeen luovuin suhteesta, koska minun oli pakko keskittyä omaan terveyteeni. Aloin voida henkisesti pahoin, kun huomasin, että aloitan taas sen huolehtimisen, kuten suhteessani alkoholistin kanssa.

Nyt huhtikuusta alkaen olen ollut yksin ja huomaan selvästi, että tein oikean ratkaisun. Välillä epäilys kalvaa mieltäni, mutta kun muistelen niitä tunteettomuuksia, joita tässä suhteessa ennätin kokea, tiedän tehneeni oikean ratkaisun. En halua palata tielle, jossa minä kuvittelen pystyväni parantamaan toisen ihmisen pelkästään rakkauteni voimalla.
En minäkään sentään niin ihmeellinen ole, vaikka melkoinen pakkaus muuten olenkin. :lol:

Tässä meille kaikille muistamista:

Jos haluat tavata jonkun,
joka pystyy korjaamaan
minkä tahansa
epämieluisan tilanteen,
joka pystyy tekemään sinut onnelliseksi
riippumatta siitä mitä muut
sanovat tai uskovat,
katso peiliin
ja lausu tämä taikasana:
HEI
-Richard Bach-
RN
 

Seuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa