Olet täällä

Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

tavaranhakua

ViestiKirjoittaja Chloe » 4.5.2009 06:42:46

Kiitos taas Tigera.
Ristiriitaista tämä silti on: tietyllä tavalla on tosi helpottunut olo siitä, että koko sotku on nyt vihdoin takana, mutta vaikea on kovettaa itsensä siltä, että illan viimeinen viesti on täysi ikävää ja hyvän yön toivotuksia retkulta.. Tiedän, että ajan kanssa tämä kaikki helpottaa. Mutta sillä hetkellä se tunne on vaan niin puristava.

Kaikkein paras muistutus tämän eron syistä on kuitenkin se, että tavaroidenhaun jäljiltä löytyi tyhjiä oluttölkkejä. Retku tuli krapulassa -ylläri!- ja kummasti jäi jälkeen pari tyhjää tölkkiä... :lol: Tämä on pakko muistaa!! :mrgreen:

Tänään on jo parempi mieli ja ajatuksetkin hieman muissa asioissa. Silti en voi kieltää, etteikö yksinäisyys hieman pelottaisi yhä edelleen - nyt tarvii keksiä kalenteri täyteen lähestulkoon mitä vaan.

Ja Tigera: olet matkalla. Se on todella hyvä asia! Toiset meistä toimii nopeasti, jotkut taas hitaammin. Meni meilläkin konkreettiseen eroon lopulta melko lailla aikaa ja tähän päänsisäiseen eroon taitaa mennä toinen mokoma. Pienin askelin, pääasia kuitenkin, että etenee :D
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja tigera » 4.5.2009 07:36:39

Palkitse itsesi jollain. Olet sen ansainnut. Keksi jotain pientä tai suurta. Ota äkkilähtö viikon matkalle jonnekin jos jotenkin pystyt tai mene jonnekin ihan lähelle missä et ole ennen käynyt, eväitä mukaan ja vietä päivä retkeillen ja irtaantuen arkiympyröistä. Älä mieti retkua vaan keskity itseesi edes päivän ajan, se piristää kummasti.

Minäkin kävin Vappuna 2 nuorimmaisen kanssa tivolissa. Uhmasin korkeiden paikkojen pelkoani jopa menemällä maailmanpyörään. :wink:
tigera
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 23.10.2007 06:58:02

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Bellis » 4.5.2009 08:35:24

Chloe kirjoitti:Kaikkein paras muistutus tämän eron syistä on kuitenkin se, että tavaroidenhaun jäljiltä löytyi tyhjiä oluttölkkejä. Retku tuli krapulassa -ylläri!- ja kummasti jäi jälkeen pari tyhjää tölkkiä... Tämä on pakko muistaa!!


Tuollaiset kamaluudet ovat melkein siunaus sinun kannaltasi, eikö? Eropäätöksen mielekkyys tulee ainakin minulla aika ajoin kyseenalaistettua mutta tuollaiset muistutukset ovat omiaan puhumaan eron puolesta.

Kyllä se siitä lähtee. Hitaasti mutta varma. Oma elämä.
Bellis
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 27.4.2009 08:16:51

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 5.5.2009 08:53:32

Ei ne oluttölkit nyt niin kamalia olleet kuitenkaan.. Mua ne jo hymyilytti ja tosiaan toimivat muistutuksena siitä pahimmasta retkuiluajasta, mitä en onneksi ole vuoteen saanut/joutunut seuraamaan. Helpotuksen tunne kaiken päättymisestä alkaa olla yhä vahvempi, tosin haikeutta on ja vielä paljon hetkiä, jolloin tekisi mieli kysyä retkulta vastausta, neuvoa tai ihan vain tietoa siitä jääkaapin tilanteesta. Näihin asioihin koitan nyt suhteutua tyynesti, ajatella, ettei ne mun maailmaani nyt muuksi muuta, että itse tällä hetkellä kannan vastuun vain omasta elämästäni, näistä päivistä ja viikoista.

Kaiken kaikkiaan meni 11kk siitä suuresta katoamisesta, että retku lopulta teki kuten silloin sanoi eli lähti pysyvästi. Ikinä tuskin unohdan sitä tuskaa, jolloin pakatut kassit olivat (yllätyksenä ja ilman minun tietämää syytä) eteisessä ja humalaisen retkun ainoa lause oli "tämä oli nyt tässä". Paljon on mennyt aikaa, energiaa ja tunteita kuluneen vuoden aikana: vuoristoradalla. Jotenkin harmittaa, että toivoi, rakasti ja uskoikin - mutta tänä hyvinkin aurinkoisena tiistaina on pakko taas todeta, että näin tämän täytyi mennä. Ehkä jonain päivänä retku ja avioliitto on lämpimänä tunteena sydämessä. Ehkä ammattiavun turvin ja ajan kanssa pääsen yli niistä ikävistä ja ilkeistäkin asioista, mitä meille sattui ja tapahtui. Ehkä vielä jonain päivänä uskallan uskoa ja luottaa elämään, toiseen ihmiseen. Sitä minä tällä hetkellä toivon.
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja tigera » 5.5.2009 09:48:42

Kyllä sinä pärjäät. Vahvistu rauhassa, tutustu itseesi uudelleen ja sitten jonain päivänä olet valmis luottamaan taas toiseen ihmiseen.

Pitäisi olla joku pettämätön keino sille, ettei vaan toistamiseen pääsisi hairahtumaan uuteen retkuun. Oliskohan jotain testiä, millä voisi testata... :D
tigera
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 23.10.2007 06:58:02

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 5.5.2009 19:00:23

Omalla kohdalla uskon ja luotan itseeni, etten enää toista kertaa samanlaisen matkaan lähde. Sen verran kovia kolhuja sain ja arvet on sielussa varmastikin pitkään ellei ikuisesti, etten ihan helpolla samaan ansaan niin sanotusti kävele. Sen ainoan lupauksen siitä, etten juovan alkoholistin kanssa elä, aion pitää lopun elämääni. Yhden jäljiltä on elämässä sen verran turhia kolhuja.

Tänään terapeutti onnitteli tämän päivän tilanteesta ja siitä, että uskalsin tehdä ratkaisun jättää retku kokonaan menneeseen elämään. Tuntu melkolailla hyvältä :D
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Sintti - ei kirj. » 5.5.2009 19:07:01

Mun paras saamani kommentti tuli vanhalta kaverilta (johon toki ei olla oltu yhteyksissä kun ei kuulunut miehen hyväksyttyjen listalle..) se kuunteli hetken mun juttuja ja totesi "sä oot ainakin ihan oma itsesi"
Siin joutui röyhistämään rintaa, tuntui ekaa kertaa et mähän selvisin! Ja se mikä mä olen löytyi kaiken sen alta taas.

Rikkaruoho mikä rikkaruoho, aina nousee vaikka kuinka tallovat :D
Sintti - ei kirj.
 

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 7.5.2009 10:06:44

Sintti - ei kirj. kirjoitti: Rikkaruoho mikä rikkaruoho, aina nousee vaikka kuinka tallovat :D


Just näin ja samalla se uho siitä, että "Täältä tullaan, elämä!!"

Nyt on niin hyvä mieli ja oikeastikin mietin, kuinka käsittämätön muutos omassa olemisessa on tapahtunu sen jälkeen, kun ne tavarat haettiin. Ihan muutamassa päivässä :o Mä alan olla taas Minä!! Aivan mahtavaa :D :D
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja tigera » 7.5.2009 12:34:11

Ihanaa. Älä vain lakkaa kirjoittelemasta täällä vaikka retkusi ulos jo saitkin. Olet niin hyvä tyyppi. :D
tigera
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 23.10.2007 06:58:02

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Bellis » 7.5.2009 19:34:04

Kiva kuulla Chloe, että asiat alkaa luistamaan omassa elämässä! Noin sitä pitää.

Minulla taas vähän hakusessa, kuten omaan viestiin jo kirjotinkin. Lähinnä siis tämän yhteydenpidon kannalta epäselvää että mitä pitäis tehdä.

Oletko sinä yhteydessä retkuun edelleen? Oletteko te sopineet jotain puhelimessa puhumisesta, yhteydenottojen tiheydestä yms?
Bellis
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 27.4.2009 08:16:51

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 8.5.2009 07:49:44

Ei me sen kummemmin mitään aikatauluja tms sovittu. Aika selväksi puhuttiin moni asia kuitenkin aikasemmin keväällä, kun sitä eroa tekemällä tehtiin. Siitäkin ehkä johtuu se, ettei nyt ole tullut sellaisia tuntemuksia, että haluaisin nähdä tai soittaa tai jotain.. Tuntuu oudolta ja hieman kylmältäkin sanoa, tuntuu, ettei meillä ole enää muuta yhteistä kuin muistot..

Pelisäännöiksi nyt sovittiin, että yhteydessä saa olla ja jos toinen jotain kysyy esim viestillä, niin vastataan. Meillä on vielä joitakin yhteisiä asioita, joitten vuoksi on hyvä pysyä puheväleissä ja salaa tietysti toivon, että jos välit on ok, niin retku maksaa velkansa minulle... Jos sen kanssa on riidoissa, niin se ei ainakaan maksa.

Oikeastaan olen ajatellut niin, etten murehdi tätä nyt liiaksi etukäteen. Jos ja kun me nähdään, niin sitten me nähdään. Miltä se tuntuu, niin senkin tiedän vasta sitten ja kun nyt kerran päätin, etten etukäteen (tai ylipäätään!) huolehdi retkuun liittyviä asioita, niin siinäkin koitan pysyä. Sen verran on kuitenkin sanottava, että olen entistä varmempi siitä, että rimpuilu eroon retkusta on ollut oikea päätös. Vaikea ja kipeä, mutta minun olemiseni kannalta olennainen.
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 18.5.2009 06:59:46

Nyt on sitten nähty. Eikä se oikeastaan tuntunut miltään, mikä hämmästyttää. Olin jotenkin kuitenkin ehkä varautunut siihen, että suru nousee pintaan tms. Retku oli krapulassa (mikä ei hämmästyttänyt yhtään) ja itkuinen. Jotenkin periksiantanut ja surkea. Tämä on mennyt kuten luulinkin; remuaminen jatkuu ja on oikeastaan pahentunutkin siitä edellisestä kaudesta. Samaan aikaan minä itse alan olla minä ja olen menossa elämässäni seuraavaan vaiheeseen.

Ainoa suru tuli oikeastaan siitä, että katsoi toista: en varmastikaan koskaan tule tajuamaan, miten retku ei näe itsessään sitä todella hienoa ja ihanaa ihmistä, mikä sen retkukuoren alla on.. Ei näe itsessään ja elämässään sitä arvoa, mikä niissä molemmissa on. Mutta niinhän se menee, että retkun se itse pitäisi tajuta päästäkseen sieltä kuoren sisästä pois. Ei ole kenestäkään muusta asioitten muuttajaksi, ei toisen elämän eläjäksi.
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Kiukkua

ViestiKirjoittaja Chloe » 29.5.2009 08:37:56

On pakko saada huutaa asioita, siitäkin huolimatta että saan vastauksiksi vaikka ja mitä. Tämä on ainoa paikka, missä edes hieman voi tuulettaa, vaikka elämä onkin niin sanotusti retkun jälkeistä.

Viikon saldona on viestejä siitä, miten retku ei enää välitä mistään, miten mun pitäis unohtaa kaikki siihen liittyvä jne jne. Ei kuulemma aio itseään vahingoittaa, muttei haittaa jos kuolee... Järjetöntä ahdistelua viesteillä ja kun oikeaa asiaa pitäisi puhua, niin ei pysty vastaamaan. Kyseessä siis raha-asioita ja sen jääneitä tavaroita, jotka haluan pois kotoani. Ärsyttää, kiukuttaa ja raivostuttaa. Ja eniten se, että tää tuntuu vieläkin mun elämässä ja olemisessa! Mähän tiedän, ettei se enää ole osa mun elämää eikä mua rehellisesti sanottuna kiinnosta pätkääkään, mitä se tekee... Jättäis osaltansa mut rauhaan - ite en niihin viesteihin siis ole pahemmin vastannu. Ainoa asia mistä halusin pitää kiinni on ne taloudelliset ja muut pakolliset asiat. Argh.

Sain siis oppitunnin siitä, ettei sen juovan alkoholistin kanssa voi olla minkäänlaisissa väleissä (tätähän toivon, jotta se maksais velkansa ja saatais muutki pakolliset asiat hoidettua), ettei se itse pysty katkaseen sitä suhdetta minuun muuten kuin loukkaamalla, uhkaamalla, syyllistämällä - siis niillä vanhoilla "hyvillä" keinoilla :wink:
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja tigera » 29.5.2009 11:54:04

Olisko sun mahdollista toimittaa niitä jälkeenjääneitä tavaroita jonnekin toiseen osoitteeseen mistä retku ne sitten hakisi jos joskus jaksaa? Vai olisko siellä joukossa mahdollisesti jotain, jolla voit "kiristää" sitä maksamaan velkansa sinulle? Myyntiin kelpaavaa, että saat kuitattua edes osan veloista?

Hankalaa on toinen saada maksamaan mitään velkoja, jos ainoa pakote on retkun omatunto. :?
tigera
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 23.10.2007 06:58:02

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 29.5.2009 12:20:13

eipä ole. ei muuta osoitetta, ei ensimmäistäkään ihmistä joka voisi toimia välittäjänä. eikä ole arvokastakaan tavaraa. tietystikään 8) ite saan virheestäni (?) maksaa..
se on myös katkaissut välinsä ihan kaikkiin - tosin vanhempansa tekivät saman sille: käänsivät selkänsä ja talloivat miehen maanrakoon.. joten eipä siitäkään mitään. ihmetyttää vaan sekin, että kun luulee tuntevansa ja tietävänsä toisen paremmin kuin omat taskunsa, niin miten se silti jaksaa vaan koittaa kammeta vastaan.. Mutta: totean taas sen, minkä satamiljoonaa kertaa aikasemmin: raha on vaan rahaa (Tosin eihän se helpota kun ite laskee jokaisen menonsa, että selviää arjesta ja toinen kaataa tilin toisensa jälkeen kurkusta alas välittämättä velastansa :evil: Varsinkin kun se pohjimmainen syy niihin laskemisiin on siinä, että retku petti lupauksensa ja jätti asiat hoitamatta jo kauan sitte!) Kaikki tämä on kuitenkin kiukkua, mikä puolestaan entisestään kertoo mulle tästä kaikesta hyvästä, mitä ero toi mukanaan. Kuten edellisessä sanoin, niin tuli vaan tunne, että on pakko avautua, vaikkei asia niin ehkä tänne enää kuuluiskaan... :oops: :D
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa