Olet täällä

Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja tigera » 29.5.2009 20:38:03

Kyllä tuo kaikki tänne kuuluu ihan yhtälailla. Me ollaan vaan eri askelmissa menossa. Minä junnaan vielä tällä samalla erotaanko-vai-eikö-portaalla. Sinä olet ottanut jo pari askelmaa ylemmäs... :wink:
tigera
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 23.10.2007 06:58:02

Hyvästejä..

ViestiKirjoittaja Chloe » 2.6.2009 08:06:05

Niin - en tiedä, minne nämä jutut enää kuuluu.. Toisaalta pitäisi vaan mennä eteenpäin ja olla ajattelematta menneitä, ei saisi muistaa eikä miettiä - tai niinhän kaikki tuntuu sanovan / ajattelevan: unohda jo se mies.. Yllättävän vaikea on unohtaa mies, kenen kanssa halusi olla lopun elämää, jakaa nämä päivät ja jutut.

Sain tavarani takaisin ja palautettua retkullekin omansa. Velkojaan se ei maksa, mutta sehän ei ollutkaan yllätys.. Eipä tapaamisessa sen ihmeellisempää ollut: itku molemmilla ja suru nousi pintaan. Retku on päättänyt antaa periksi ja odottaa kuolemaa - tekee siis hidastettua itsemurhaa juomalla ja juomalla ja juomalla.. Tosin terveydentilan tietäen siihen ei ehkä mene kovinkaan kauaa.

Kovalta ja rankalta tuntuu sekin: että toinen jättää hyvästit, pyytää anteeksi vielä kerran ja ihan kaikkea, koska ei halua, että lopun tullessa on kinaa Alman ja Retkun välillä. Mitä näihin pitäisi sanoa? Miten reagoida? Miten olla... Koitan pitää vaan ajatukset muualla, enkä antaa ensimmäisenkään näistä jutuista vaikuttaa mitenkään omaan olemiseeni. Mutta... Kyllä vain kummasti vaikuttaa se, että elämäni suurin rakkaus on päättänyt antaa itsetuhoisuudelleen vallan.

Ei siis ihan paras mahdollinen alku tälle kesäkuulle. Kaikesta huolimatta tiedän, ettei Alman ja Retkun tarina olisi voinut jatkua, enkä kadu eroa. Niin paljon paremmin olen kuitenkin voinut ja elänyt sen jälkeen kun ero astui voimaan, että tiedän, ettei minusta olisi sellaiseen kieroon ja vinoutuneeseen maailmaan palaamaan. En ikävöi retkua enkä halua palata yhteen, silti surettaa toisen synkkyys. Inhimillistä se kai on, niin ainakin toivon.
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja tigera » 2.6.2009 11:10:00

Tottahan jokainen vähänkin tunteva ihminen on huolissaan ja suruissaan jos toisella menee huonosti ja vielä tuollaisia puhuu. Se on inhimillistä ja hämmästyisin kovasti, jollet mitään tuntisi.

Helppohan se on toiselle sanoa, mutta ethän ota syyllisyydentuntoja kontollesi? Sinä et mitään sille voi, jos retkusi päättää viikatemiestä odotella. Voihan sitä toivoa, että itsekin jo vihdoin tajuaisi että homma on mennyt liian pitkälle ja sille olisi tehtävä jotain. nyt olisi se oikea hetki herätä.

Toivottavasti osaat nauttia tulevasta kesästä ja suunnata katsetta tulevaan. Ehkä sinun ja retkun tiet toisinaan törmäävät, mutta retku pitäkööt huolen itsestään. Voihan se mankua ja marista takaisinkin, mutta eihän se siitä miksikään muuttuisi ja senhän sinä jo tiedätkin. Olet vahva ihminen. :!:
tigera
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 23.10.2007 06:58:02

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 2.6.2009 18:14:34

Kiitos tigera.
En kanna syyllisyyttä. Ehkä muutamia jossitteluja, mutta nekin hyvin hataria ja täysin tunteen mukanaan tuomia (jos pysähdyn järjellä miettimään, ei ole ensimmäistäkään..). Ei ole minun vallassani toisen elämä, eikä vastuu toisen elämästä. Enempää en olisi voinut tehdä, tuntuu siltä, että annoin kaikkeni - Ehkä jopa vielä vähän sitäkin enemmän, jotta olisi selvitty, jotta tarinalla olisi ollut onnellinen loppu.

Tulevaisuuden haaveita ja unelmia on. Hassuinta on näin kesän kynnyksellä ollut huomata, että oikeastaan odotan jo syksyä ja sitä seuraavaa talvea: että se kuuluisa aika, joka parantaa, kuluisi ja minä alkaisin elää rohkeammin. Vielä olen hauras kaiken tapahtuneen jälkeen - en osaa suunnitella ensi viikoksi mitään, mutta syyslomaksi kylläkin.. :wink:
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 6.6.2009 08:35:11

Tämä on oikeastaan enemmän muistiinpano itselle/ajatus ja muistutus, kuin varsinainen "uutinen"..

Kuinka sairaaksi/herkäksi se alkoholisti minut tekikään: eräänä iltana tullessani lähikaupan kautta koko kropassa meni vilunväreet ja pinna alko kiristyä, pulssi nousta ja tuli ärsyttävä olo siitä, kun kaksi kanssani lähes samanikäistä kaverusta oli kunnon seilissä ostamassa lisää kaljaa. Se niitten touhotus siinä kaupassa ja sekavat lauseet ja humalaisen tavat, liikeet, puheet... Ja kun ensimmäiselle ei myynyt, niin haettiin toinen ulkoa hakemaan.

Tämä on uusi reaktio. Näin en ole ennen tuntenut, enkä tajunnut, että niin voi tuntua inhottavalta vain sen remuamisen näkeminen. Sillä ne kaksi eivät millään tavalla ole kosketuksissa minun elämääni.. Eikä tämä asia minua sen enempää nyt vaivaa tai liikuta. Ärsyttää vaan tämä maailman meno ja tietty se, että se lähikaupan täti tietysti myi ne kaljat sille vähemmän seilissä olleelle.. Miksi se juominen on tässä yhteiskunnassa niin hyväksyttävää?? *ihmettelee*
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Kultakala » 6.6.2009 08:55:53

Chloe kirjoitti:Ärsyttää vaan tämä maailman meno ja tietty se, että se lähikaupan täti tietysti myi ne kaljat sille vähemmän seilissä olleelle.. Miksi se juominen on tässä yhteiskunnassa niin hyväksyttävää?? *ihmettelee*


Kulttuuria se on juomakulttuurikin.

>-- :? --< Tiedän tuon tunteen. Se ei enää iske ihan noin voimakkaan fyysisesti, mutta kukkahattutäti minussa nousee aika pian esille. Mitä noista 'vanhoista juopoista', miksi toisen elämäntapaan pitäisi puuttua, kun joku viihtyy valitsemallaan tiellä. Mutta ne muut. Ne, joista näkee että ne voisivat olla jotain muutakin.

Että tuollakin on äiti. Ja tuo nuori nainen on jäänyt ilman rakkautta joten sitä haetaan sitten kyseenalaisin keinoin. Ja rähinäviina... Itselle tuli suurena oivalluksena jo parikymppisenä että viinan juominen on vapaaehtoista.

Kuusitoistavuotiaana siihen olueeseen tuli tutustuttua. Kaveripiirissä meininki oli se, että tottakai juodaan kun se on mahdollista. Ihan kuin selvinpäin olo olisi jotenkin vain välivaihe ja humala=hauskanpitoa. Joten kuka silloin olisi kuivinsuin? Kuka kieltäytyy pitämästä hauskaa? Vain joku, joka ei tajua mistään mitään. Lopulta olin kuskina, ja sain säälittelyjä. Vieraassa porukassa saatoin jopa sanoa, että mulla on synnynnäinen maksavika... ja sain vielä enemmän sääliä.

Silloin joskus kerran tapasin toisen tytön vesilasin kanssa. Hän kertoi, että hän rupesi aina haastamaan riitaa kun otti. Viisas ihminen, oli tajunnut tilanteen. Enkä mä muuten tähän päivään mennessä ole itkenyt sitä, että joskus on jäänyt humala hankkimatta. Joskus on harmittanut, että on tullut otettua. Enkä ihan absolutistiksi ole vieläkään ryhtynyt, mutta sitä en ala laskemaan enkä selittelemään. :wink:

www.kannikapina.fi
"Sattuuhan sitä."
Sanovat ne, joille ei ole sattunut.
Avatar
Kultakala
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4330
Liittynyt: 5.12.2006 11:02:41

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 7.6.2009 08:43:54

Kultakala kirjoitti:
Enkä mä muuten tähän päivään mennessä ole itkenyt sitä, että joskus on jäänyt humala hankkimatta. Joskus on harmittanut, että on tullut otettua. Enkä ihan absolutistiksi ole vieläkään ryhtynyt, mutta sitä en ala laskemaan enkä selittelemään. :wink:



Tämähän se erottaa minut siitä retkusta: sitä saattoi joskus ihan oikeastikin harmittaa, ettei päässyt meneen (eli juomaan, remuamaan) ja itseä ei ole vielä koskaan harmittanut, ettei tullut juotua.. Useamman kerran olen sen elänyt, että se edellisen illan humala on harmittanut - päinvastoin ei vielä ole käynyt kertaakaan. Mutta vaikka se alkoholi ja -smi oli mulle ongelma niin se ei ollu mun ongelma - vai miten tämän nyt muotoilis :wink:
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Sevilla » 18.6.2009 14:10:35

Täälläkin kävin kurkkailemassa pitkästä aikaa!

Mä olen tässä ajoittain miettinyt, että otanko itse enää ikinä. Niin paljon mua kyrsii jo kävellä alkon ohikin. Mutta onneksi tähän asiaan voi suhtautua itse niin, että ehkä otan, ehkä en...ja mitäs sen on väliä. Pääasia ettei elämä enää koskaan pyöri alkoholin ympärillä.

Hyvää kesää sulle ja uusia tuulia :D :D :D
Sevilla
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 165
Liittynyt: 1.12.2008 19:27:28

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe » 19.6.2009 06:53:26

Kiva kuulla Sevilla kuulumiasi!!

Täällä puhaltaa tosiaan uudet tuulet, tyyneyttä kyllä tarvitaan retkun suhteessa, mutta enää ne jutut ei heiluta kuten ennen. Ja se, jos mikä on ollut niiiin tervetullutta :D

Aurinkoista kesää myös sinulle!
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

epilogi?

ViestiKirjoittaja Chloe » 23.9.2009 13:49:25

Olen pitkästä aikaa täällä. Omassa ketjussani ja omalla asialla.. On yli vuosi siitä, kun kerroin tarinani ensimmäisen kerran. Lopullisesta erostakin on jo kuukausia, ihan pian jo puoli vuottakin. Viimeinen retkuun liittyvä asia on kuitenkin tältä aamulta. Miten ihmeessä ihminen, jota ei ole nähnyt, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä onnistuu vielä vaan puuttumaan mun elämään..

Vuosi sitten kirjautuessani en haaveillut erosta enkä halunnut eroa. Halusin tasapainoista ja tavallista, mutta ennen kaikkea raitista parisuhdetta aviomieheni kanssa. Olin henkisesti väsynyt ja fyysisestikin erittäin lopussa kaiken kulissielämän jälkeen, puhumattakaan sen loputtoman oravanpyörässä pyörimisen aiheuttamasta uupumuksesta. Ihmeellisen pitkän matkan olen tullut viimeisen vuoden aikana. Tällä hetkellä olen sangen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Kotini on linnani, siellä ei haise vanha viina eikä baariöitten jälkeiset aromit. Siellä ei tapahdu minun tietämättäni mitään, eikä niitä ruskeita lasipulloja ilmesty jääkaappiin odottelemaan korkkausta, ellen niitä itse sinne roudaa.. Tosin vielä en ole roudannut, joten se siitä.

Parisuhde, jossa kolmantena osapuolena on alkoholi ei voinut toimia kohdallani. Minun ei ollut mahdollista jakaa arkeani ja eloani alkoholin varjostamassa maailmassa. Minä halusin olla minä, mieluiten mieheni kanssa. Retku ei siihen pystynyt, vaan sortui juomaan ja juo yhä edelleen. Monen monta kertaa suhteemme ja avioliittomme aikana retku jätti minua. Jätti tulematta reissuiltaan, katosi alkoholin maailmaan, poistui näyttämöltä. Lopullisen eronkin jälkeen jättäminen jatkui. Tosin silloin itsemurhaviesteillä. Useampien kuukausien jälkeen retku alkoi ottaa taas yhteyksiä. Liekö tämä oli sitä perinteistä retkujen harrastamaa "lupaan parantaa tapani ja tehdä, mitä ikinä haluat, kunhan vaan pääsen takasin. Olen aina rakastanut vain ja ainoastaan sinua. Mun elämä ei ole mitään ilman sinua" -bullshittia. En siihen sitten kuitenkaan lähtenyt mukaan, ei kiinnostanut enkä oikeastaan halunnutkaan tietää exästä yhtään mitään.

Olen harpponut pitkiä askeleita, tehnyt muutoksia, mennyt eteenpäin. Luullut olevani tyyni kaiken sen suhteen, mitä retku ikinä tekeekään. Olen pikkuhiljaa myös päässyt yli siitä, mitä kaikkea minulle ja meille tapahtui, minkälaista se kamala virtahepo-arki olikaan. Noin sadannen kerran retku kertoo nyt jättävänsä tämän kaupungin, nämä maisemat. Tällä kertaa kyseessä ei ole itsemurhauhkaus, kuten useasti aiemmin, vaan nyt hän lähtee toiseen kaupunkiin. Eli on toisin sanoen sössinyt asiansa lisää, velat on kasvaneet eikä taida olla naistakaan parantelemassa juuri nyt. Kysyy, voitaisko vielä tavata ja nähdä, viimeisen kerran, kun nyt hän on oikein lähdössä. Että olis kiva vielä halata ja sanoa heippa.. Viestejä satelee ja minä myönnyn kahvilla käymiseen, ehdolla että on selvinpäin. Oliko tämä virhe, vaikken sitä sellaisena pitänyt? Sitä en tiedä, eikä sillä ole merkitystä. Luulen. Minusta oli ihan ok ajatus nähdä entinen mies, se kerran tärkein ihminen vielä kerran.

Tarina päättyy niin, että viimeinen viesti tulee aamulla. Viestin sisältö on lähinnä se, että retku on jo mennyt. Että älä turhaan mene sinne kahvilaan.. Kuinka tyypillistä retkua, loppujen lopuksi en ehkä olekaan niin yllättynyt. Niin monta kertaa retku teki oharit, ettei tässä ole mitään uutta. Mutta minä olin unohtanut tämän. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, ettei retku ilmestyisi kahville. Parempi ehkä kuitenkin näin. Nyt tämä luku on ihan oikeastikin loppuun käsitelty. Ei ole enää tunteita, ei mielenkiintoa eikä vuoristorata retkun kanssa houkuttele millään tavalla. Ihan sama minkälaista viestiä sieltä tulee tai on tulematta, nyt on todella vahva olo siitä, että se kolmas luku, mistä keväällä taisin jutella on alkanut toden teolla. Enää ei erosuru päivittynyt, ei tullut järjettömän pahaa mieltä. Pienoinen pettymys siitä, että pyysi itse kahville, muttei ollutkaan miestä tarpeeksi paikalle tulemaan. En aio analysoida tätä yhtään. Mun on hyvä olla minä ja lauantaiksi taisin juuri saada treffit, mikäli kutsun synttärijuhlien aveciksi tulkitsen oikein :wink:
Jos lapio on hukassa, ota tikkaat!
Chloe
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 291
Liittynyt: 21.8.2008 11:38:13

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja tigera » 23.9.2009 21:21:23

Tuli samalla sekä haikea että helpottunut olo kirjoitustasi lukiessani. Jotenkin niin lopullista, mutta tuntuu siltä että olet sinut sen asian kanssa eikä mikään mitä retkis tekee, pysty sinua enää horjuttamaan. Olet saavuttanut sen, mihin minäkin pyrin parhaani mukaan.

Ai että treffit... wau! Taitaa sitten jäädä jalkkis väliin. :wink:
tigera
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 526
Liittynyt: 23.10.2007 06:58:02

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Sevilla » 19.8.2010 20:41:35

Heippa!

Oli pakko tulla tännekin kurkkailemaan, kun on niin pitkä aika kun täällä olen viimeksi käynyt.

Toivottavasti sullekin kuuluu Chloe hyvää!!! Omat kuulumiseni päivitinkin jo tonne!

Ilmeisesti me kaikki olemme jatkaneet elämäämme, koska näistä päivityksistäkin on niin hurjasti aikaa. Hyvä näin!!!

Ihanaa syksyä sinne!!!
Sevilla
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 165
Liittynyt: 1.12.2008 19:27:28

Re: Luottaako vai ei? ~ Rakastaako vai ei?

ViestiKirjoittaja Chloe ei jaksa kirjautua.. » 22.8.2010 14:14:47

Moi Sevilla!

Ihan sattumalta vierailen sivustolla, liekö sitten telepatiaa, kun olitkin juuri vieraillut palstalla :)

Elämä on mallillaan eikä paremmin voisi oikeastaan mennä. Retku on menneisyyttä niin kuin jokin voi menneisyyttä olla. Monet asiat jäivät vaille vastausta, eikä retku esim. lyhentänyt ikinä velkaansa. Aika teki tehtävänsä, kuten kaikki apu ja tuki, mitä itselleni löysin ja sain. Niin siinä kävi, että minä vaihdoin kaistaa, nostin kytkintä ja aloin elää elämääni - tätä yhtä ja ainoaa, mikä tällä hetkellä on kovin kaunista ja hyvää :D

Aurinkoista ja kaunista syksyä Sevilla!! (ja muutkin, tietty!! :mrgreen: )
Chloe ei jaksa kirjautua..
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa