Olet täällä

on tehtävä jotain

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 26.5.2010 09:24:01

Eilen napsahti sitten kaljatölkki auki. Miehen kaveri tuli töiden takia meille yöksi, ja ryyppäämiseksihän se meni. Äsken lähtivät töihin eivätkä kyllä pysty humalaansa siellä salaamaan. Saa nähdä miten käy. Tämä ystävä on kyllä yksi niistä harvoista, jonka kanssa ollaan tekemisissä selvinkin päin ja sinänsä toivottu vieras. Jälleen yritettiin ymmärtää humalassa kyyneliä vuodattavaa miestäni, hänen rankkaa arkeaan. Mieheni sai ystävältään uuden diagnoosin:hänellä on burn out. Voi olla näinkin, nyökkäilin mukana. Minulle toivotettiin voimia, kyllä sinulta vaan vaaditaan nyt pitkä pinnaa, kyllä ne asiat siitä järjestyy. Koska, miten? En jaksa hänen sairauttaan miettiä, olkoon alkoholismi, masennus tai stressi, aivan sama. Yritetty on auttaa ja nyt herätetty tilanteeseen ainakin viisi ihmistä, jotka jokainen hänestä välittävät. Miten voi ihminen ottaa kaikki auttamisyritykset hyökkäyksenä häntä vastaan, se ei vaan mene jakeluun. Mies taitaa olla sellainen tyyppi joka ei taivu ennen kuin tulee totaalinen pohja vastaan, sydänkohtaus tai potkut töistä.

Tunnen taas olevani itsekäs ihminen, kun en suostu hoitamaan puolisoani. Tunnistan itsessäni läheisriippuvuuden. Joudun tosissaan työstämään itseni arvostamista, mutta olen nousemassa suosta, ihan selvästi. Olo on jotenkin vahvempi kuin ennen. Iloitsen siitä.
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja Peace and love » 26.5.2010 12:39:37

Heippa Ninez!
Et ole itsekäs ihminen vaan olet ehkä herännyt ajattelemaan omia tarpeitasi ja rajojasi. Aivan terve reaktio ja toimit aivan terveitten ajatusten pohjalta! Näinhän me kaikki.

Ja miehesi krokotiilin kyyneleetkin tunnistat, itku humalassa on säälin hakemista ja oman edun tavoittelemista siinä humalatilassa että saisi myönnytyksiä omalle käytökselleen.
Kyllä se juuri niin on että jotain on tapahduttava ennekuin juominen loppuu. Ethän sinä ole itsekeskeinen vaan puolisosi joka kuvittelee että maailma pyörii hänen napansa ympäri ja juomista on puolustettava viimeiseen hengenvetoon asti, rakkainta ja luotettavinta kaveria, pulloa, ei saa jättää vaikka maailma ympärillä kaatuu!

Kyllä ne ystävien diagnoosit tunnetaan meilläkin, mutta eipä niihin kannata ottaa kantaa enempää kuin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aina sille juomiselle löytyy motiivi ja kekseliäät kaveritkin niitä pudottelee esiin pelastaakseen kaverin nalkuttavalta puolisolta. Ja tottahan siinä tietty on osa, koskapa kuka se nyt juo ja alkoholisoituu jos voi hyvin ja elämä leikkii, yleensä siellä on jotain peruspahoinvointia jota yritetään paikata päihteillä.
Ja näin se vaan menee että auttajat saavat aina pahat niskoilleen! Alkoholisoitunut ihminen näkee auttajat häiritsijöinä ja hänen yksityisyyteensä tunkeilijoina jotka eivät "ymmärrä" tilannetta oikein.

Älä lannistu Ninez, ei sun tarttekaan hoitaa puolisoasi, siitä sun ei kannata kantaa pahaa mieltä eikä huonoa omaatuntoa, puolisosi juominen ja sen seuraukset ovat hänen omalla vastuullaan. Jätä kaikki huolehtiminen hänestä ja keskity omaan elämääsi niin huomaat että pian alkaa tuntua paremmalta. TOISTA IHMISTÄ SÄ ET VOI MUUTTAA, MUTTA OMAN ITSESI VOIT!

Voimia ja rohkeutta sulle Ninez! Ymmärrän tunteesi ja ajatuksesi melko täysin, sä et oo yksin, meitä on täällä pilvin pimein, selviytyjiäkin, (tulikohan tuo oikein),(sori en ole haka kirjoittaan suomee mut tää on hyvää harjoittelua! Yritän parantaa ja muistella suomenkielen kielioppia, kyl se sieltä taas tulee takasin!)

Tsemppiä ja kaikkee mahollista hyvää sulle!
Peace and love
 

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 27.5.2010 08:28:26

Kiitos voimaa antavista sanoistasi Peace and love! Nyt täällä on iso pyörä lähtenyt yhtäkkiä pyörimään. Eilen mies oli saanut hoitoonohjauskäskyn esimieheltään. Jotenkin arvelinkin, kun ihan jurrissa lähti aamulla töihin, että jotain saattaa tapahtua. No, minähän olen periaatteessa iloinen että nyt on pakko mennä sinne hoitoon jonne olen häntä turhaan yrittänyt houkutella. Mutta mies, joka siis hoitoonohjauksen pomolta saatuaan oli kieltäytynyt allekirjoittamasta, paiskannut paperit pöydälle ja lähtenyt vetämään kunnon kännit, kieltäytyy menemästä! Pomo oli tietysti sanonut että sitten tulee potkut. Mies siihen että tulkoon vaan. Voi kun tietäisin miten tässä käy! Hän uhkaili myös hyökätä esimiehensä kimppuun, se nyt vielä puuttuisi. Mitä tämä oikein on, onko tuo normaalia alkoholistin käytöstä? Tuntuu että se on nyt ihan pihalla. Nyt arvostaisin teidän, kanssasisarien ja veljien kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Toivon ja samalla pelkään mitä tapahtuu..
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja nopsasti » 27.5.2010 10:41:18

Hei Ninez,
Miehesi käytös on ihan normaalia alkoholistin käytöstä. Hän ei halua luopua viinasta, mutta se on hoidon päätarkoitus. Voi kuitenkin olla, että hänellä nyt herää halu raitistua.
Joko itse menit Al-Anoniin? Se olisi osoitus halustasi tukea häntä raitistumaan. Valinnan tekee kuitenkin vain hän. Et mitenkään voi vaikuttaa hänen päätökseensä.
nopsasti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 582
Liittynyt: 30.12.2005 19:04:35
Paikkakunta: Helsinki

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja Peace and love » 2.6.2010 21:50:11

Lämmin rutistus Ninez!
Mikä tilanne? Kyllä kuulostaa aivan normaalilta käytökseltä kun on alkoholi ongelmaisesta kysymys, kaikki muutos pelottaa ja pullosta luopuminen on sen pelon syy!
Vain hän itse voi tehdä sen päätöksen lähteekö hoitoon tai ei. Valitettavasti meillä omaisilla ei ole suurtakaan auktoriteettia siinä asiassa ja kehoitukset samoin kuin asiallisetkin neuvot he kokevat ahdistavina ja jopa tunkeilevina!
Olen pahoillani, en osaa todellakaan neuvoa mitä voisit tehdä siinä suhteessa muuta kuin hiljaa rukoilla että jotain tapahtuu, jotain mikä saa hänet heräämään ja huomaamaan oman avun tarpeensa.

Minun mieheni on joutunut hakemaan apua psyykkisiin vaivoihinsa ja sen hän teki vähintäänkin pitkinhampain, mutta tilanne oli jo niin vakava että pakko saneli ehdot. mutta avun hakeminen alkoholi ongelmiin onkin jo toisissa kirjoissa ja kansissa, ja sitä kirjaa ei vielä ole edes meille kirjoitettu! :lol:

Mutta kuten sanottu, en usko että mieheni olisi Suomessa lähtenyt hakemaan apua, vieraassa maassa silloin aikoinaan se oli ihan vähän helpompaa, en kyllä ymmärtänyt itse miksi, mutta selitys tuli jälkujunassa.......... pienempi riski törmätä tuttuihin!

Jotenkin ajatuksiini hiipii väkisinkin järjen vastainen ajatus siitä että olisikohan oma mieheni hakeutunut helpommin hakemaan apua jos alkoholi ongelma olisi ollut kuvioissa mukana silloin kun lapset olivat pieniä!! Olisiko motiivi ollut parempi tai jotain ??? Mutta oikeesti, olen kiitollinen että lapset saivat tasapainoisen lapsuuden ja alkoholia ei silloin meidän perheessä nähty, onneksi kuitenkin. Saahan ajatuksilla aivan ilmaiseksi leikkiä :)

Anteeksi Ninez, en osaa koskaan vastata lyhyesti ja napakasti.
En osaa muuta kuin toivoa kaikkee parasta teille ja .......... olisko sulla itselläsi mahdollisuutta puhua kyseisen pomon kanssa tilanteesta ja siten jotenkin hellävaroen saada miehesi panssarit nurin?
Kuitenkin, aivan valtavan suuri ja lämmin voimarutistus sulle ja täällä pidetään peukkuja ja...... ihan varpaitakin pystyssä, jos se hiukka auttais!
Peace and love
 

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 3.6.2010 09:45:37

Kiitos jälleen kommenteista ja rutistuksista P&L ja Nopsasti. En ole tänne "ilennyt" kirjoittaa, kun olen jälleen rämpinyt enemmän tai vähemmän suossa. En siis ole päässyt Al-Anoniin, myönnettäköön että kynnys järjestää mahdollisuus sinne lähteä on korkea. Muuten olen kyllä saanut vertaistukea.

Meillä on ollut miehen ystävä yökylässä koko viikon, töiden takia. Täytyy sanoa että joukossa tyhmyys tiivistyy. Ennen kuin joku kommentoi että "alkoholismi ei ole tyhmyyttä vaan sairaus" - joo, kyllä tiedän sen mutta ihmetellä silti täytyy tuota juomisen oikeutusta. Ja miten uhkarohkeaa tässä tilanteessa mennä töihin aamulla kun yö on enemmän tai vähemmän ryypätty. Tilanne on miehellä tällä hetkellä se että välit on esimiehensä kanssa kokonaan poikki, eivät siis ole hoitoonohjausasiasta mitään keskustelleet. En siis tiedä mikä on tilanne. Olen ajatellut tuota, mitä P&L sanoit, että ottaisi pomoon yhteyttä mutta ilmaistuani sen miehelle hän kielsi minua ehdottomasti, ja itsekin kyllä ajattelin että se menee jo liian holhoamiseksi. Enkä muutenkaan halua selän takana toimia tai hänen työmaalleen mennä sorkkimaan.

Välillä pystyn elämään ihan omaa elämääni, mutta tuo miehen työpaikan menetys valvotuttaa ja hermostuttaa öisin. Muitakin suruja on, mutta ne kuuluu tietysti elämään ja niiden kanssa voi jotenkin elää. A-klinikan hoitaja sanoi minulle aika jännästi, että mulle olisi nyt tärkeää saada rästiin jääneet opintoni tehtyä kesäloman aikana. Mulla on paljon kirjallisia töitä, joita en ole pystynyt tekemään niin paljon kuin olisi aikataulullisesti pitänyt, kun keskittymiskyky menee tämän yhden asian vatvomiseen. Tuo hoitajan neuvo oli minusta erikoinen, ettei neuvottu rentoutumaan tai lomailemaan, mutta sitten aattelin että ehkä sillä tarkoitettiin sitä että tekisin juuri pelkästään itselleni tärkeitä asioita. Ei perheelle, eikä lapselle vaan ihan mulle itselleni. Oikeastaan se oli aika viisas neuvo.
Ehkä tuo yhdessä perheenä kesästä nauttiminen, tai loman suunnitteleminen yhdessä on ihan pään hakkaamista seinään.

Kohtaus elokuvasta nimeltä "alkoholistin perheen elämää": Eilen oltiin lapsen kanssa puistossa, missä oli poliisileikit autossa. Äiti eli minä olin väsynyt ja apaattinen, yritti kuitenkin jollain tasolla olla läsnä leikissä, siinä epäonnistuen..

Lapsi: Äiti, sä et voi istua siinä. Jos sä istut siinä, sä et oo rosvo etkä poliisi. Etkö sä oo mikään?
Äiti : Joo, mä en oo mikään.

HALAUKSIA, VOIMIA KAIKILLE!!!
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja eepos » 3.6.2010 11:10:42

Hei!

Kyllä, se kuullostaa minusta viisaalta neuvolta. Keskittyä niihin opintoihin. Niiden suorittaminen antaa paljon, puhumattakaan siitä että ajatukset saa suunnattua johonkin järkevään tän järjettömyyden sijaan. Hieno ajatus!

Tosi harmi ettei miehesi ymmärtänyt tarttua siihen oljenkorteen, jonka työnantaja tarjosi. Ylpeyden nieleminen on tietysti vaikeaa.

Onkohan lapsellasi vaikka mummoa tai muuta läheistä joka voisi tänä kesänä antaa aikaa lapsellesi, jotta saat aikaa omiin töihisi?

Pärjäilehän!
eepos
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 265
Liittynyt: 3.5.2009 00:46:36

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja Peace and love » 3.6.2010 11:21:50

Heippa taas, Ninez!
Älä rasita itseäsi sillä Al-anoniin menemisen kynnyksellä, pääasia että saat jostakin vertaistukea ja sekin aika tulee ajallaan jos menet sinne, tai jonnekin muualle vertaistukiryhmään! Kaikki asiat tarvitsevat oman aikansa kypsyäkseen ja kun aika on se oikea, juuri omalla kohdallasi, kynnykset madaltuu tai jopa häviää.
-Ymmärrän sen että kun se juominen on aktiivista niin läheisen voimia ja empatiaa kokeillaan, silloin sairaus nimeltä, alkoholismi, saa aivan uuden työnimen ja todellakin siinä vaiheessa ulospäin näkyy vain se," kaiken kattava tyhmyys! "Jo eleet ja puheet ovat laskeutuneet niin primitiiviselle tasolle että puistattaa, puhumattakaan naamasta ja kaikki se yhdistettynä saa lieviä pahoinvoinnin tuntemuksia aikaan läheisissä. Tässäkään asiassa et ole yksin, nää on aivan normaaleja havaintoja ja kokemuksia meille puolisoille. Sitä jää usein ajatuksissaan katsomaan omaa miestään että, tää ei voi olla totta, miten komeasta ja salskeasta miehestäni voi tulla noin vastenmielinen ja täysin vieras henkilö, alkoholin voimalla! Mutta niimpä, alkoholin voimalla häviää juuri se viimeinenkin järjenvalo ja komeuskin muuttuu ..... en edes kehtaa sanoa miksi sitä kuvailen mielessäni. :mrgreen: - Tätä taustaa vasten sitä oikeutetusti voi kutsua sairaudeksi ja sitähän se on kaikkinensakin.

Kultakala on tuolla ketjun alussa pukenut sanoiksi sen mitä itsekin koen omassa suhteessani; Mieheni on kroonisesti sairas, mutta silti elän mielestäni elämäni parasta aikaa! (toki tähän on tultu monen vastoinkäymisen ja itketyn asian kautta)
Olen varmaan käynyt läpi samoja polkuja teidän kaikkien kolleegojeni kanssa, mutta jokainenhan meistä on oma persoonallisuus ja kokee ja tuntee asiat omasta perspektiivistään, joten mitään universaalia kaavaa ei ole meillekään.
Omasta puolestani voin koko sydämestäni kiittää omaa turvallista ja ehjää lapsuuttani joka rakensi tukevan pohjan minuudelleni.
En ymmärtänyt nuorempana sen kaiken arvoa mutta jossakin vaiheessa se tuli ilmi konkreettisesti.

Kun aloin itse opiskella, luimme paljon mitä on itseluottamus ja mitä on itsekunnioitus ja mikä on niiden ero? Mutta että ihmisestä ei tulisi röyhkeä sekaan on vielä ujutettava aimo annos nöyryyttä. Ja tämä ihan kaikkinensa on vain elämän koulua, sitä mitä sinä Ninez ja me kaikki käydään läpi.
Eikös vain tunnukin monessa asiassa että, nöyryyttävää, hitsi että ottaa päähän toisen mokat ja eihän noin voi tehdä, tai jotain vastaavaa. Meitä nöyryytetään, mutta se ei tuota sitä oikeeta nöyryyttä vaan, lopputulokset asioista miten niihin suhtaudumme ja huomaamme oman osallisuuden kuvioissa.Mehän ollaan vaan ihmisiä kaikki, erehtyväisiä, puutteellisia ja rikkonaisia. Missä on se ehjä ihminen? Ei häntä ole vielä keksittykään! Anna sinäkin anteeksi itsellesi kaikki mitä et omasta mielestäsi osannut oikein tehdä ja suorittaa niin samalla voit antaa anteeksi lähimmäiselle sen mitä hän tekee sinua kohtaan ymmärtämättään! Sitten alat elää elämää, tiedostaen itsesi ja voimavarasi ja samalla anten vastuun puolisosi teoista hänelle itselleen. Elämä kantaa, ja anteeksiannolla on suuri parantava voima, suurempi kuin osaamme särkyneinä kuvitellakaan, sillä se antaa uuden aloittamisen siunauksen!

"Eivät suuret uroteot ihmistenkään kesken
anna mieltä ystävyydelle tai rakkaudelle.
Me tarvitsemme jotain muuta.
Käytännön neuvoa,
vihjausta, varoitusta,
hienoista lempeyttä,
suurpiirteisyyttä, joka ei pane pahakseen
vaikka jokin menisi hullusti."

Ja näihin viisaisiin, Jörg Zinkin sanoihin viitaten lopetan tällä kertaa!

Jaksamisia ja haleja!
Peace and love
 

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 4.6.2010 08:52:46

Peace and love kirjoitti:
Omasta puolestani voin koko sydämestäni kiittää omaa turvallista ja ehjää lapsuuttani joka rakensi tukevan pohjan minuudelleni.
En ymmärtänyt nuorempana sen kaiken arvoa mutta jossakin vaiheessa se tuli ilmi konkreettisesti.


Kiitän sydämestäni sinua P&L, että olet jaksanut tänne ja muihinkin ketjuihin kirjoittaa ajatuksiasi. Turvallinen lapsuus ei todellakaan ole itsestäänselvyys, ja nyt sen arvon oikeasti ymmärtää. Siksi haluan sellaisen antaa myös omalle lapselleni, ja se ei onnistu tässä suhteessa, jossa ei keskinäistä luottamusta tällä hetkellä ole. Luottamuksen säännönmukainen rikkominen tuntuu ehkä pahimmalta, ja sitä on vaikea, mahdoton(? )antaa anteeksi. Minulla on vielä matkaa näköjään siihen että ymmärtäisin että kysymys on sairaudesta. Ehkä jonain päivänä ymmärrän.

Täytyy välittää tänään kiitos äidilleni, joka on minulle mahdollistanut tuon eheän lapsuuden. En olekaan häntä koskaan siitä kiittänyt. Hienoa, että muistutit asiasta, P&L!

Auringonpilkahduksia viikonloppuun!
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja Peace and love » 4.6.2010 10:36:03

Halaus sulle Ninez!
Ihanaa, että teet sen.......... kiität äitiäsi, minulta se jäi tekemättä ja arvaa kuinka paljon se kaivelee vieläkin sydäntä! Itsestäänselvyyksiä on vaikea huomata ja sen varjossa niistä ei osaa edes kiitää tai ottaa puheeksi.

Se mitä sinulle ehdotettiin opiskelun jatkamisesta kuulostaa aivan oikeelta, jatka vain jos mahdollista käytännön puolesta, se antaa sulle jotain muuta ajateltavaa ja opinnot teet juuri itsellesi, se on sitä sinun omaa elämääsi varten tarkoitettua. Ja muutenkin jätä miehestä huolehtiminen ja keskity omaan elämääsi sillä se on tärkeintä myös lapsellesi että sinä voit hyvin. Kuulostat vahvalta ja viisaalta omissa päätelmissäsi, onnea kaikkeen mitä sitten teetkin!

Voimarutistuksia ja aurinkoa sinnekin :)
Peace and love
 

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 22.6.2010 22:22:07

Tilannepäivitys. Mies on ollut ensimmäisessä hoitotapaamisessaan. Hyvää on se että on päässyt puhumaan monen eri ihmisen kanssa. Katsotaan miten tilanne kehittyy. En odota liikoja, toivon kuitenkin, koska toivoa täytyy olla.

Itselläni tunteet heittelehtivät laidasta laitaan. En todellakaan tällä hetkellä tiedä mitä haluan! Omat rajat ovat toisaalta alkaneet piirtyä vahvasti, ja ne antavat turvaa, niinkuin eräs viisas tuolla ketjun alussa kommentoi

Nyt on pakko elää vain hetki kerrallaan. Tänään on ollut hyvä päivä, aurinkoinen ja iloinen. Olen onnellinen siitä.

Voimia meille kaikille!
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 11.7.2010 23:03:45

Hei Ninez,

On jotenkin yhtä aikaa surullista ja lohduttavaa lukea toisten tekstejä: täysin vieraita ihmisiä, mutta niin tutun kuuloinen elämä..

En osaa kirjoittaa lyhyesti, yritän kuitenkin.

Minusta on ollut vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä se asia, ettei miehen "raitistumispäätös" syntynyt hetkessä. Minusta hänen alkoholisminsa oli päivänselvä asia, mutta hänellä meni noin 4-5 kuukautta siinä, että hän pystyi sanomaan olevansa alkoholisti. 4-5 kuukautta siis siitä laskettuna, kun kerroin asiasta läheisille, kavereille ja varasin ajan perheneuvolaan. Sitä ennen hän elätteli kohtuukäytön toiveita tai kielsi koko asian.

Sitä pitikin kysyä: oletko puhunut asiasta miehesi (ryyppy)kavereiden kanssa? Sanoit, että ainakin yksi heistä on teille toivottu vieras kun seurustelette selvänäkin. Minä kutsuin eri päivinä kavereita kahville, ja siinä kahvipöydässa miehen kuullen aloin kertoa minkälaista elämää meillä on vietetty. Kaverit oli kaikki ihan järkyttyneitä. Vielä muutama viikko aikaisemmin ne oli olleet yhdessä porukalla kalareissulla, jossa ihan varmasti oli keskitytty enemmän kaljaan kuin kalaan :roll: En tiedä sopiiko tämmöinen todellisuusterapia kaikille, mutta minä ajattelin että ei ole varaa olla kokeilematta. Mies oli tietenkin sitä mieltä, että "ei pidä mennä kertomaan ja kasvothan siinä menee ja ei nyt ainakaan kaikkia yksityiskohtia". En välittänyt, kerroin kaiken mitä mieleen tuli ja miehen oli pakko kuunnella :D Eli ainakin mua se auttoi valtavasti :lol:

Ja ehkä se auttoi miestäkin. Vähä vähältä se alkoi ymmärtää, ettei ne sen pullonjemmausjutut ja muut kavereita naurattaneet. Että ehkä vika ei ollutkaan vaimossa... :wink:
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja ninez » 13.7.2010 20:51:07

Hei Ellis ja kiitos paljon viestistäsi ja kommenteistasi! Toivon sulle jaksamista omassa, raskaassa tilanteessasi. Samassa veneessä ollaan niin monet, ja tutulta tosiaan kuulostaa tarinat. Katsotaan miten minun mieheni tilanteensa näkee, pystyykö hän koskaan myöntämään olevansa alkoholisti. Odotan kuin kuuta nousevaa että loma loppuu! Jotenkin nyt ajatukset pyörii meidän tilanteen ja suhteen ympärillä niin paljon että muuta ajateltavaa pitää saada.

Minä en ole puhunut niille ryyppykavereille meidän ahdistavasta tilanteesta, koska olen varma, että se heitetään huumorin puolelle enkä just nyt jaksa sitä. Toisaalta vois sitä jossain vaiheessa kokeilla, ja ehkä se ei tosiaan naurattaisi selvinpäin ketään.

Tekisi mieli vaan huokailla eikä vaan pelkästä helteestä. Mies on selvinä päivinään niin poissaoleva ja väsynyt. Minä yritän ottaa kaiken mahdollisen ilon ja naurun irti tästä kesästä, mutta mies ei osallistu ilonpitoon, ei mihinkään yhteiseen. Hän katsoi taas tänään niin surullisena meitä, perhettään, ihan kuin sanoen: tiedän että tämä loppuu kohta. Ja miksei loppuisi, ei me olla onnellisia kumpikaan.
ninez
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 18.2.2009 21:33:21

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja Eastern Glow » 14.7.2010 16:18:38

Ketjussa sallittaneen myös miehinen näkökulma.

Nyt vaikuttaa kirjoittamasi mukaan siltä, että miehesi sairastaa masennusta. Se voi olla joko alkanut ennen alkoholismia, mutta on myös hyvin mahdollista, että alkoholi on aiheuttanut masentumisen. Hyvin todennäköisesti miehesi kantaa raskasta murhetta sinusta ja pojastanne. Hän kokenee voimakkaita syyllisyydentunteita alkoholin aiheuttamista piittaamattomuuksistaan teitä kohtaan. Hän pelkää menettävänsä avioliittonsa. Lisäksi ahdistusta ruokkivat työasiat, jotka ovat viturallaan juopottelun vuoksi.

Ja näihin kaikkiin toimii hetkellisenä lääkkeenä viina. Muutaman tunnin kestävä unohdus. Tiedän sen hyvin itse, koska olen lääkinnyt monesti henkisiä vaivojani alkoholilla, ja seurauksia on tullut. Alkoholi on tunnetusti helvetin huono troppi sielun sairauksiin. Mutta silti hyvin moni sitä kokeilee, vaikka jo edeltäkäsin - mutta erityisesti jälkikäteen - tietää seuraukset.

Sanoit, että miehesi katselee surullisena teitä - omaa perhettään. Se kertoo paljon. Se kertoo muun muassa siitä, että hän välittää teistä. Luultavasti vieläpä niin paljon, että hänen sydämensä on pakahtua. Mutta kun me suomalaiset karpaasit emme hevin avaudu selvin päin, emme varsinkaan silloin, kun meitä hävettää ja tunnemme syyllisyyttä, kun olemme ahdistuneita. Väsynyt ja vähäpuheinen mies selvänä päivänä, kirjoitit. Aivan kuten minä. Mutta kun saa pullon käteensä. Oijoi, miten alkavat kielenkannat löystyä kun selvää päätä kahlitsevat ajatukset saavat väistyä! Hönössä tulee kyllä puheltua; eri asia on, muistaako repliikkejään seuraavana päivänä, muistaako lupauksiaan, jotka on tehty hetkellisessä kemiallisessa helpotuksessa. Ja hei, eihän kännilupauksia tarvitse pitää... Ahdistus on joka tapauksessa sitä luokkaa, että on saatava äkkiä lisää viinaa. Silloin ei huvita porista. Eikä pystykään.

Miehesi alkoholismi voi olla seurausta masennuksesta ja ahdistuksesta. Masennuksen ja ahdistuksen hoitamisesta terapian avulla voisi olla suurta apua alkoholismin hoidossa. En nyt oikein tiedä, olinko minä ennen ahdistuksen ja masennuksen hoitamista alkoholisti - ehkä likipitäen ainakin - mutta porinoista mielenterveystoimistossa sain syitä olla juomatta.

Sen vielä sanon, että tämä kirjoitus ei ollut suuri "mies on uhri" -manifesti, vaan erään tilanteita omakohtaisesti kokeneen suomalaismiehen näkökulma asiaan.

Toivotan kaikkea hyvää jatkoon!
Eastern Glow
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 18.3.2010 17:36:49

Re: on tehtävä jotain

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 14.7.2010 19:13:59

^ Hyvin kirjoitettu! ja täyttä asiaa.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa